JOSIA

(jos sukua eräälle arabialaiselle sanajuurelle: ’parantakoon Jehova; Jehova on parantanut’).

1. Juudan kuninkaan Amonin ja Adajan tyttären Jedidan poika (2Ku 22:1). Josialla oli ainakin kaksi vaimoa: Hamutal ja Sebida (2Ku 23:31, 34, 36). Hänen neljästä pojastaan, jotka Raamatussa mainitaan, vain esikoinen Johanan ei hallinnut Juudan kuninkaana (1Ai 3:14, 15).

Kahdeksanvuotiaasta Josiasta tuli Juudan kuningas isänsä salamurhan ja salaliittolaisten teloittamisen jälkeen (2Ku 21:23, 24, 26; 2Ai 33:25). Noin kuusi vuotta myöhemmin Sebida synnytti Josian toisen pojan, Jojakimin (2Ku 22:1; 23:36). Kahdeksantena hallitusvuotenaan Josia rupesi ottamaan selvää Jehovan tahdosta ja noudattamaan sitä (2Ai 34:3). Näihin aikoihin syntyi myös Jehoahas (Sallum), Josian poika Hamutalin kautta (2Ku 22:1; 23:31; Jer 22:11).

Kahdentenatoista kuninkaanaolovuotenaan Josia aloitti epäjumalanpalveluksen vastaisen toimintansa, joka jatkui ilmeisesti hänen 18. hallitusvuoteensa saakka. Väärään palvontaan käytetyt alttarit revittiin maahan ja häpäistiin polttamalla niiden päällä ihmisten luita. Myös pyhät paalut, veistetyt kuvat ja valetut patsaat tuhottiin. Josia ulotti toimensa aina sen alueen pohjoisosaan saakka, joka oli aikoinaan kuulunut kymmenen heimon valtakunnalle mutta autioitunut assyrialaisten valloituksen ja sitä seuranneen pakkosiirtolaisuuden takia. (2Ai 34:3–8.) Ilmeisesti Sefanjan ja Jeremian esittämillä epäjumalanpalveluksen vastaisilla tuomiojulistuksilla oli ollut hyvä vaikutus (Jer 1:1, 2; 3:6–10; Sef 1:1–6).

Kun kuningas Josia oli saanut Juudan maan puhdistettua ja hän oli parhaillaan korjauttamassa Jehovan temppeliä, löysi ylimmäinen pappi Hilkia ”Jehovan lain kirjan, joka oli annettu Mooseksen käden kautta” – kirja oli epäilemättä alkuperäiskappale. Hilkia uskoi tämän sensaatiomaisen löydön sihteeri Safanille, joka esitti raportin temppelin korjaustöiden edistymisestä ja luki sen jälkeen tätä kirjaa Josialle. Kuultuaan Jumalan sanan tämä uskollinen kuningas repäisi vaatteensa ja asetti sitten viisimiehisen valtuuskunnan tiedustelemaan Jehovalta itsensä ja kansan puolesta. Valtuuskunta meni naisprofeetta Huldan luo, joka asui tuolloin Jerusalemissa, ja toi tullessaan seuraavankaltaisen ilmoituksen: ’Onnettomuus on tuleva sen vuoksi, ettei Jehovan lakia ole toteltu. Mutta koska sinä, kuningas Josia, nöyrryit, sinut korjataan hautausmaahasi rauhassa etkä tule näkemään onnettomuutta.’ (2Ku 22:3–20; 2Ai 34:8–28; ks. HULDA.)

Josia kutsui myöhemmin koolle kaikki Juudan ja Jerusalemin asukkaat, myös vanhimmat, papit ja profeetat, ja luki heille Jumalan lakia. Tämän jälkeen he tekivät uskollisuusliiton Jehovan edessä. Sitten seurasi toinen, ilmeisesti vielä voimaperäisempi kampanja epäjumalanpalvelusta vastaan. Juudassa ja Jerusalemissa olevat vieraiden jumalien papit pantiin viralta, ja leeviläispapit, jotka olivat sekaantuneet väärään palvontaan uhrikukkuloilla, menettivät etunsa palvella Jehovan alttarilla. Satoja vuosia vanhat, Salomon hallituskaudella rakennetut uhrikukkulat tehtiin täysin sopimattomiksi palvontaan. Erään nimeltä mainitsemattoman Jumalan miehen noin 300 vuotta aiemmin lausuman profetian täyttymykseksi Josia hajotti alttarin, jonka Israelin kuningas Jerobeam oli rakentanut Beteliin. Uhrikukkulat poistettiin paitsi Betelistä myös muista Samarian kaupungeista, ja epäjumalia palvovat papit uhrattiin alttareilla, joiden ääressä he olivat hoitaneet virkaansa. (1Ku 13:1, 2; 2Ku 23:1–20; 2Ai 34:29–33.)

Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan Josia järjesti pesah-juhlan 14. nisankuuta. Sen kaltaista pesahia ei ollut vietetty sitten profeetta Samuelin päivien. Josia itse antoi anniksi 30000 pesah-uhria ja 3000 nautaa. (2Ku 23:21–23; 2Ai 35:1–19.)

Noin neljä vuotta myöhemmin Josian vaimo Hamutal synnytti hänelle Mattanjan (Sidkian) (2Ku 22:1; 23:31, 34, 36; 24:8, 17, 18).

Josian 31-vuotisen hallituskauden (659–629 eaa.) loppupuolella farao Neko johti armeijansa kohti pohjoista assyrialaisten avuksi. Jostain syystä, jota ei mainita Raamatussa, kuningas Josia ei ottanut huomioon ”Jumalan suusta tulevia Nekon sanoja” vaan yritti käännyttää egyptiläisjoukot takaisin Megiddossa, mutta hän haavoittui hyökkäyksessä kuolettavasti. Hänet vietiin sotavaunuissa takaisin Jerusalemiin, ja hän kuoli joko matkalla sinne tai saavuttuaan perille. Josian kuolema tuotti suurta murhetta hänen alamaisilleen. ”Koko Juuda ja Jerusalem surivat Josiaa. Ja Jeremia alkoi valittaen laulaa Josiasta, ja kaikki mieslaulajat ja naislaulajat puhuvat surulauluissaan Josiasta vielä tänäkin päivänä.” (2Ai 35:20–25; 2Ku 23:29, 30; ks. ASSYRIA: Maailmanvallan kukistuminen.)

Vaikka kolme Josian poikaa ja yksi pojanpoika hallitsivat Juudan kuninkaina, kukaan heistä ei jäljitellyt sitä oivallista esimerkkiä, jonka hän oli antanut kääntyessään Jehovan puoleen kaikesta sydämestään, sielustaan ja elinvoimastaan (2Ku 23:24, 25, 31, 32, 36, 37; 24:8, 9, 18, 19). Tämä ilmaisee myös sen, että vaikka Josia oli onnistunut poistamaan epäjumalanpalveluksen ulkoiset merkit, kansa yleensä ei ollut palannut ehyin sydämin Jehovan luo. Onnettomuus oli siis väistämättä edessä. (Vrt. 2Ku 23:26, 27; Jer 35:1, 13–17; 44:15–18.)

2. ”Sefanjan poika”, joka asui pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jerusalemissa; luultavasti sama kuin Hen (Sak 6:10, 14).