LILJA

Heprealainen sana šu·šanʹ ja sen kreikkalainen vastine kriʹnon, jotka molemmat käännetään sanalla ”lilja”, tarkoittavat luultavasti hyvin monia kukkia, mm. tulppaaneja, vuokkoja, hyasintteja, kurjenmiekkoja ja gladioluksia. Koehlerin ja Baumgartnerin mukaan tämä heprealainen nimitys on johdettu egyptiläisestä sanasta, joka merkitsee ’suurta kukkaa’ (Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 958). Kreikkalainen historioitsija Herodotos (Historiateos, II, 92) sanoo egyptinlootusta ”liljaksi”, ja monet ovat sitä mieltä, että Raamatun maininnat ”liljankukasta” tai ”liljakoristeesta” tarkoittavat egyptinlootusta, joka kuuluu lummekasveihin (1Ku 7:19, 22, 26; 2Ai 4:5). Lootuksella oli kuitenkin huomattava sija Egyptin väärän uskonnon symbolien joukossa, joten liljan yhdistäminen siihen on kyseenalaista.

Raamatussa mainitut liljat kasvoivat alatasangolla, piikkisten rikkakasvien keskellä ja lammaskatraiden ja gasellien laidunmailla (Lal 2:1, 2, 16; 4:5). Kenties niitä kasvatettiin myös puutarhoissa (Lal 6:2, 3), ja Raamatussa viitataan niiden suloiseen tuoksuun (Lal 5:13). Hoosea viittasi ehkä liljan kauneuteen, kun hän Israelin ennallistusta ennustaessaan puhui ajasta, jolloin Jumalan kansa kukoistaisi kuin lilja (Ho 14:5).

Halutessaan opettaa, ettei aineellinen ollut niin tärkeää kuin yleensä ajateltiin, Jeesus Kristus osoitti, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut yhtä kauniisti puettu kuin kedon liljat. Jeesuksen on arveltu tarkoittaneen vuokkoja. Hän saattoi kuitenkin yksinkertaisesti tarkoittaa yleensä liljamaisia kukkia, kuten voidaan päätellä siitä, että ilmauksen ”kedon liljat” rinnakkaisilmauksena käytetään ”kedon kasvillisuutta”. (Mt 6:28–30; Lu 12:27, 28.)

Psalmien 45, 60, 69 ja 80 päällekirjoituksessa esiintyvien ilmausten ”lilja” ja ”liljat” merkitystä ei tiedetä.