KALKKI

Aine, joka on puhtaana valkoista ja jota saadaan polttamalla kalsiumkarbonaattia, esimerkiksi kalkkikiveä, eliöiden kuoria tai luita (Am 2:1). Palestiinan vuoristossa on runsaasti kalkkikiveä, ja siitä tehtiin kalkkia (kalsiumoksidia) polttamalla kalkkikiven kappaleita kartion tai sylinterin muotoisissa kalkkiuuneissa. Muinoin kalkki (hepr. sid) oli laastin pääainesosa ja sitä käytettiin seinien rappaamiseen sekä seinien, hautojen jne. valkoiseksi kalkitsemiseen (5Mo 27:4; Hes 13:10; Mt 23:27; Ap 23:3). Kalkinpolttajaisilla kuvataan Raamatussa tuhoa (Jes 33:12). (Ks. POLTTOUUNI.)