MIRJAM

(mahd. ’kapinallinen’).

1. Leevin heimoon kuuluneiden Amramin ja hänen vaimonsa Jokebedin tytär; Mooseksen ja Aaronin sisar (4Mo 26:59; 1Ai 6:1–3). Vaikkei Mirjamia nimenomaan mainitakaan kertomuksessa nimeltä, hän oli epäilemättä se ”lapsen sisar”, joka jäi katsomaan, mitä tapahtuisi Mooses-lapselle, kun tämä makasi arkussa Niilin rantakaislikossa (2Mo 2:3, 4). Kun faraon tytär löysi lapsen, ”hänen tuli sitä sääli” ja hän huomasi sen olevan ”heprealaisten lapsia”, minkä jälkeen Mirjam kysyi, pyytäisikö hän jonkun heprealaisnaisen imettämään lasta. Kun faraon tytär käski hänen tehdä niin, ”neitonen meni heti ja kutsui lapsen äidin” (Jokebedin), joka palkattiin siitä lähtien huolehtimaan Mooseksesta, kunnes tämä kasvoi isoksi (2Mo 2:5–10).

Johtaa israelilaisnaisten laulua. Vuosia myöhemmin, nähtyään Jehovan voittavan faraon sotajoukot Punaisellamerellä ja kuultuaan Mooseksen ja Israelin miesten laulun, ”naisprofeetta Mirjam” johti israelilaisnaisten iloista tamburiininsoittoa ja tanssia. Vastaukseksi Mooseksen johtamaan lauluun Mirjam lauloi: ”Laulakaa Jehovalle, sillä hänestä on tullut korkealle korotettu. Hevosen ja sen ratsastajan hän on syössyt mereen.” (2Mo 15:1, 20, 21.)

Puhuu Moosesta vastaan. Israelilaisten ollessa erämaassa Mirjam ja Aaron alkoivat puhua Moosesta vastaan tämän kuusilaisen vaimon takia. Mooseksen huomattava asema ja vaikutusvalta kansan keskuudessa synnyttivät ehkä Mirjamissa ja Aaronissa kateellista vallanhalua, niin että he sanoivat toistuvasti: ”Ainoastaan Mooseksenko kautta Jehova on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?” Mutta Jehova kuunteli, ja äkkiä hän käski Mooseksen, Mirjamin ja Aaronin mennä kohtaamisteltalle. Siellä Jumala muistutti noita nurisijoita siitä, että heidän veljensä Mooses oli Hänen palvelijansa ja että Jumala ei puhunut hänen kanssaan epäsuorasti vaan ”suusta suuhun”. Sitten Jehova kysyi Mirjamilta ja Aaronilta: ”Miksi ette siis pelänneet puhua palvelijaani vastaan, Moosesta vastaan?” Jumalan suuttumus syttyi heitä kohtaan, ja kun teltan yläpuolella ollut pilvi kääntyi pois, ”Mirjam oli spitaalista valkoinen kuin lumi”. Aaron anoi armoa, ja Mooses puhui Mirjamin puolesta, jolloin Jehova salli Mirjamin palata leiriin nöyryyttävän seitsemän päivän karanteenin jälkeen. (4Mo 12:1–15.)

Koska vain Mirjamia lyötiin spitaalilla, hän oli ehkä tässä tapauksessa väärän käytöksen alkuunpanija (ks. AARON). Se synti, jonka hän teki nuristessaan Moosesta vastaan, oli kenties suurempi kuin Aaronin synti, ja siihen liittyi mahdollisesti jopa naisen toista naista kohtaan tuntemaa mustasukkaisuutta (hehän alkoivat puhua Moosesta vastaan tämän kuusilaisen vaimon vuoksi), jolloin Aaron asettui sisarensa puolelle kälyään vastaan. Mirjamia pidettiin naisprofeettana, joten hän on saattanut nauttia asemastaan Israelin huomattavimpana naisena. Näin ollen Mirjam ehkä pelkäsi jäävänsä Mooseksen vaimon varjoon. Joka tapauksessa sekä Mirjamin että Aaronin oli erittäin sopimatonta nurista Moosesta vastaan, mutta Mirjamin oli erityisen väärin tehdä niin, koska Jumala on asettanut naisen alamaisuusasemaan mieheen nähden (1Ko 11:3; 1Ti 2:11–14). Mirjamin syntistä käytöstä käytettiin myöhemmin varoittavana esimerkkinä, sillä erämaavaelluksen loppuvaiheessa Mooses käski kansaa mukautumaan niihin ohjeisiin, joita papit antaisivat spitaalista, ja hän kehotti heitä muistamaan, mitä Jehova oli tehnyt Mirjamille, kun kansa oli tulossa Egyptistä (5Mo 24:8, 9).

Mirjam kuoli Kadesissa Sinin erämaassa ja sinne hänet haudattiin hiukan ennen Aaronin kuolemaa (4Mo 20:1, 28). Satoja vuosia myöhemmin Jehova palautti profeettansa Miikan kautta mieleen sen edun, josta Mirjam oli saanut nauttia veljiensä seurassa Israelin tullessa Egyptistä, kun hän sanoi: ”Sillä minä toin sinut pois Egyptin maasta ja orjahuoneesta minä sinut lunastin, ja minä lähetin sitten edelläsi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin.” (Mi 6:4.)

2. Eräs Juudan jälkeläinen (1Ai 4:1, 17, 18).