Mirjam – etuja nuorena ja vanhana

MIRJAMILLA, leeviläisen Amramin ja hänen leeviläisen vaimonsa Jookebedin tyttärellä, oli tärkeä osuus Israelin varhaishistoriassa. Se, millä tavalla Jehova Jumala käytti Mirjamia, todisti hänen olevan kiinnostunut kansastaan. Profeetta Miikan kautta Kaikkivaltias julisti: ”Minähän olen johdattanut sinut Egyptin maasta, vapahtanut sinut orjuuden pesästä; ja minä lähetin Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin käymään sinun edelläsi.” – Miika 6:4.

NUORENA

Mirjamilla oli jo lapsena etu osallistua Jehovan tarkoituksen toteutumiseen hänen veljensä Mooseksen suhteen. Egyptin faarao oli määrännyt, että kaikki heprealaisille syntyvät poikalapset piti heittää Niiliin. Pelkäämättä hallitsijan määräystä Jookebed piti lapsen kätkössä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää kyennyt pitämään häntä kätkössä, hän teki papyruksesta arkun ja tiivisti sen vedenpitäväksi maapihkalla ja piellä. Sitten hän pani arkun, jossa oli poikalapsi sisällä, Niilin rantakaislikkoon. Mirjama asettui lähistölle nähdäkseen, mitä tapahtuisi. – 2. Moos. 2:1–4; 6:20; Hepr. 11:23.

Kun faaraon tytär palvelijattarineen tuli kylpemään joessa, hän näki arkun ja pyysi tuomaan sen hänelle. Itkevän lapsen näkeminen liikutti hänen tunteitaan ja hänen tuli lasta sääli. Mirjam toimi nopeasti. Hän kysyi faaraon tyttäreltä: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Mirjamin sanat tasoittivat tietä hänen omalle äidilleen, niin että tämä voisi olla imettäjä. Millaista iloa ja kiitollisuutta Jookebedin sydän onkaan ollut tulvillaan! Siten Mooses pelastettiin kuolemasta ja häntä kasvatettiin, niin että hänestä voi tulla se, jonka välityksellä israelilaiset johdettiin Egyptistä Luvatun maan rajoille. Totisesti harvat tytöt ovat osallistuneet niin suoranaisesti Jumalan sallimuksen toteutumiseen kuin Mirjam. – 2. Moos. 2:5–10.

VANHANA

Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin israelilaiset lähtivät Egyptistä vapaana kansana Mooseksen johdolla. Kun faarao ja hänen sotajoukkonsa lähtivät kiivaaseen takaa-ajoon, Jehova Jumala suoritti hämmästyttävän ihmeen ja avasi Punaisenmeren, niin että Hänen kansansa voi marssia sen yli. Mutta kaikki egyptiläiset takaa-ajajat tuhoutuivat, kun kulkureitti israelilaisten jäljessä täyttyi nopeasti vedellä. Meren toisella puolen Mirjam johti israelilaisten naisten laulua ja tanssia, kun nämä ylistivät Jehovaa siitä, että hän vapautti heidät. Mirjam oli silloin noin 90-vuotias ja palveli naisprofeettana Israelissa. – 2. Moos. 15:20, 21.

Mutta seuraavana vuonna se etuoikeutettu asema, joka Mirjamilla oli, koitui hänelle kompastuksen aiheeksi. Hän alkoi puhua veljeään Moosesta vastaan ja sai Aaroninkin liittymään mukaansa. Syyttelyn aihe oli Mooseksen kuusilainen vaimo, ja tämän perusteella asetettiin hänen ainutlaatuinen asemansa kyseenalaiseksi. Raamatun kertomus sanoo: ”He sanoivat: ’Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?’” Nämä kysymykset vihjasivat siihen, että Mooses syrji vanhempaa veljeään ja sisartaan ja korotti itsensä ainoaksi Jumalan puhemieheksi. – 4. Moos. 12:1–3.

Valitus oli täysin aiheeton, ja Korkein sanoi Aaronille ja Mirjamille: ”Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa. Niin ei ole minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani; hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa. Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?” (4. Moos. 12:6–8) Mooses ei siis ollut anastanut asemaa Aaronin tai muiden Israelin kansan jäsenten yläpuolella. Hän oli suoraan Jehovan asettama. Sen tähden sekä Aaron että Mirjam syyllistyivät puhumiseen Korkeinta vastaan.

Mirjamin nurinan on saattanut aiheuttaa mustasukkaisuus hänen naisprofeetan asemansa johdosta. Hän on saattanut pelätä, että hänen kälynsä saisi huomattavamman aseman kansan keskuudessa. Ilmeisesti Mirjam ei ylpeytensä tähden nähnyt asian todellista ydintä – sen tärkeyttä että alistuu nöyrästi Jehovan järjestelyyn.

Koska Mirjam rikkoi Jumalan hänelle antamaa osaa vastaan ja esitti perusteettomia valituksia veljeään vastaan, hän sai lepran. Mikä pelottava todistus Jumalan epäsuosiosta! Aaron anoi armoa ja Mooses rukoili hartaasti Jehovaa sisarensa puolesta sanoen: ”Oi, Jumala! Paranna hänet!” Mirjam parantui, mutta hänen täytyi kestää siitä aiheutuva nöyryytys, että hän joutui Israelin leirin ulkopuolelle seitsemäksi päiväksi. (4. Moos. 12:9–15) Mutta samana vuonna, jona israelilaiset astuivat Kanaaniin, Mirjam kuoli Jehovan suosiossa. – 4. Moos. 20:1.

Kaikki Korkeimman palvelijat voivat oppia tärkeän läksyn Mirjamin kokemuksesta. Vaikka joku voi nauttia monista siunauksista, se ei itsessään tee häntä immuuniksi vakavalle lankeamiselle. Meidän on todella tarpeellista ponnistella pysyäksemme nöyrinä Jumalamme edessä sallimatta ylpeyden päästä hallitsemaan meitä. Pitäkäämme aina edessämme henkeytetyt sanat: ”Jumala vastustaa kopeita, mutta nöyrille hän antaa ansaitsemattoman hyvyyden.” – Jaak. 4:6.

[Alaviitteet]