NASARETILAINEN

(luult. hepr. sanasta neʹtser ’vesa’).

Nimitys, jolla kuvailtiin Jeesusta ja myöhemmin hänen seuraajiaan.

Oli luonnollista käyttää Jeesuksesta nimitystä nasaretilainen, sillä hänet kasvatettiin pienokaisesta (alle kolmivuotiaasta) lähtien paikallisen puusepän poikana Nasaretin kaupungissa, joka sijaitsi n. 100 km Jerusalemista pohjoiseen. Tuohon aikaan oli varsin tavallista yhdistää ihmiset heidän kotipaikkaansa (2Sa 3:2, 3; 17:27; 23:25–37; Na 1:1; Ap 13:1; 21:29).

Jeesusta sanoivat Nasaretilaiseksi kaikenlaiset ihmiset monissa, kaukana toisistaan sijaitsevissa paikoissa (Mr 1:23, 24; 10:46, 47; 14:66–69; 16:5, 6; Lu 24:13–19; Joh 18:1–7). Jeesus itsekin hyväksyi tuon nimen ja käytti sitä (Joh 18:5–8; Ap 22:6–8). Pilatus kirjoitti kidutuspaaluun laitattamaansa kilpeen hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” (Joh 19:19, 20.) Vuoden 33 helluntaista eteenpäin apostolit ja muutkin sanoivat Jeesusta Kristusta usein Nasaretilaiseksi tai Nasaretista kotoisin olevaksi (Ap 2:22; 3:6; 4:10; 6:14; 10:38; 26:9).

Profeetallinen. Matteus osoitti, että nimitys Nasaretilainen oli ennustettu profetioissa yhdeksi merkiksi, josta Jeesus Kristus voitaisiin tunnistaa luvatuksi Messiaaksi. Hän kiinnitti lukijoittensa huomion tähän, kun hän kertoi, miten Joosef toi Marian ja tämän lapsen takaisin Egyptistä Herodeksen kuoleman jälkeen. Matteus kirjoitti: ”Saatuaan lisäksi unessa jumalallisen varoituksen hän [Joosef] poistui Galilean alueelle, ja sinne tultuaan hän asettui asumaan Nasaret-nimiseen kaupunkiin, jotta täyttyisi se, mikä oli puhuttu profeettojen välityksellä: ’Häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi.’” (Mt 2:19–23.)

Nasaretia ei mainita Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Jotkut ajattelevat Matteuksen viitanneen johonkin kadonneeseen profeettakirjaan tai johonkin kirjoittamattomaan perimätietoon, mutta Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat käyttävät ilmausta ”puhuttu profeettojen välityksellä” vain viitatessaan samaan Heprealaisten kirjoitusten kanoniseen kokoelmaan, joka meillä on nykyään. Asian ymmärtämisen avain on ilmeisesti nimityksen Nasaretilainen rinnastaminen sanaan neʹtser, jonka jo aiemmin mainittiin tarkoittavan ’vesaa’.

Tämän valossa on selvää, että Matteus viittasi siihen, mitä Jesaja (11:1) oli sanonut Messiaasta: ”Iisain kannosta on puhkeava virpi, ja vesa [we·neʹtser] hänen juuristaan tulee hedelmälliseksi.” Myös heprealainen sana tseʹmaḥ tarkoittaa ’vesaa’, ja jotkut muut profeetat käyttivät sitä puhuessaan Messiaasta. Matteus käytti monikkoa, kun hän sanoi, että ”profeetat” olivat puhuneet tästä tulevasta ”Vesasta”. Esimerkiksi Jeremia kirjoitti ”vanhurskaasta vesasta”, joka olisi Daavidin jälkeläinen (Jer 23:5; 33:15). Sakarja kuvailee kuningas-pappia, ”jonka nimi on Vesa”, ja tämä profetia voi soveltua vain Jeesus Nasaretilaiseen, suureen hengelliseen Temppelinrakentajaan (Sak 3:8; 6:12, 13).