HALVAUS

Yhden tai useamman ruumiinosan lihasvoiman tai tunnon heikentyminen tai häviäminen kokonaan. Halvaus johtuu hermoston vahingoittumisesta tai toimintahäiriöstä tai lihasten surkastumisesta, jolloin hermoimpulssien välittyminen estyy tai lihakset eivät pysty reagoimaan niihin. On olemassa monenlaista halvaantumista, ja jotkin sen muodot ovat kohtalokkaita. Sitä aiheuttavat mm. sairaudet (esim. kurkkumätään liittyvä halvaus), aivovammat, selkäytimen vahingoittuminen tai kasvaimesta johtuva paine.

Jeesus Kristus paransi ihmeen välityksellä mm. halvaantuneita (Mt 4:24). Eräs halvaantunut mies tuotiin Jeesuksen luo, joka paransi sairaan annettuaan ensin anteeksi hänen syntinsä. Kristuksen käskystä tuo halvauksestaan toipunut sitten otti kantovuoteensa ja meni kotiinsa. (Mt 9:2–8; Mr 2:3–12; Lu 5:18–26.) Kerran erään upseerin palvelija makasi halvaantuneena ja oli kuolemaisillaan, mutta Jeesus paransi hänet matkan päästä (Mt 8:5–13; Lu 7:1–10). Tämä orja oli ”hirvittävissä tuskissa” (Mt 8:6) eli hänellä saattoi olla erittäin kovia kipuja. Halvaus ei ole tavallisesti tuskallinen, mutta se voi olla. Selkärangassa ja raajoissa on kouristuksenomaisia kipuja parkinsonismissa (paralysis agitans eli täristyshalvaus), ja kovia kipuja on myös siinä molemminpuolisessa halvauksessa (paraplegia dolorosa), joka liittyy joihinkin selkäydinsyöpätapauksiin.

Evankelista Filippos saarnasi ja teki tunnusmerkkejä Samarian kaupungissa, missä hän paransi monia halvaantuneita (Ap 8:5–8). Lyddassa oli halvaantunut Aineas, ”joka oli maannut pitkällään kantovuoteellaan kahdeksan vuotta” ja jolle Pietari sanoi: ”Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut. Nouse ja korjaa vuoteesi.” Silloin ”hän nousi heti”. (Ap 9:32–35.)