PELATJA

(’Jehova on avannut pääsyn turvaan’).

1. Yksi niistä neljästä simeonilaisesta johtomiehestä, jotka veivät 500 miestä Seirinvuorelle ja löivät amalekilaisten jäännöksen todennäköisesti Hiskian hallituskaudella (1Ai 4:41–43).

2. Benajan poika; Israelin ruhtinas, jonka Hesekiel näki näyssä. Pelatja ja Jaasanja ’suunnittelivat vahinkoa ja antoivat huonon neuvon’ Jerusalemia vastaan. Hesekiel henkeytettiin profetoimaan Israelin kansaa vastaan, minkä jälkeen Pelatja kuoli. (Hes 11:1–13.)

3. Daavidin kaukainen jälkeläinen ja Serubbabelin pojanpoika (1Ai 3:19–21). Mahdollisesti sama kuin nro 4.

4. Eräs suvun päämies niiden joukossa, jotka allekirjoittivat vierasmaisten vaimojen ottamisen kieltävän liiton (Ne 9:38; 10:1, 14, 22; ks. nro 3).