PELIKAANI

(hepr. qa·ʼatʹ).

Kreikkalaisen Septuagintan ja latinalaisen Vulgatan kääntäjät katsoivat heprealaisen sanan qa·ʼatʹ tarkoittavan ’pelikaania’. Se mainitaan niiden lintujen joukossa, jotka Mooseksen laki määritteli ’epäpuhtaiksi’ (3Mo 11:13, 18; 5Mo 14:11, 12, 17).

Pelikaani on suurimpia lentäviä lintuja: se voi kasvaa yli 1,5 m:n mittaiseksi ja sen siipiväli voi olla mahtavat 2,5 m ja jopa enemmänkin. Kellertävä nokka on pitkä ja kaareva, ja sen alla oleva suuri, venyvä pussi on tyhjänä lähes huomaamaton. Pelikaanit ovat maalla kömpelöitä, mutta niiden lento on voimakasta ja sulavaa, ja niiden tiedetään pesineen jopa 100 km:n päässä kalastuspaikoistaan. Ne ovat kalastajina aivan omaa luokkaansa, ja räpyläjalkojensa ansiosta ne voivat liikkua nopeasti vedessä.

Kun pelikaani on syönyt itsensä kylläiseksi, se lentää usein johonkin yksinäiseen paikkaan, missä se asettuu alakuloiseen asentoon pää hartioiden välissä ja pysyy niin liikkumattomana, että sitä voi kaukaa katsottuna luulla valkoiseksi kiveksi. Lintu on tässä asennossa tuntikausia, ja se sopii siten hyvin siihen alakuloiseen toimettomuuteen, johon psalmista viittaa kuvaillessaan katkeraa suruaan kirjoittamalla: ”Muistutankin erämaan pelikaania.” (Ps 102:6.) Tässä ”erämaalla” ei tarkoiteta välttämättä aavikkoa vaan yksinkertaisesti kaukana ihmisasutuksesta sijaitsevaa paikkaa, kenties suota. Jordaninlaakson pohjoisosan suot ovat vielä nykyäänkin tiettyinä ajanjaksoina pelikaanien asuinpaikkoja. Israelissa tavataan kolmea pelikaanilajia. Yleisin on tavallinen pelikaani (Pelecanus onocrotalus); kiharapelikaania (Pelecanus crispus) ja afrikanpelikaania (Pelecanus rufescens) tavataan harvemmin.

Pelikaani suosii selvästikin viljelemättömiä seutuja, missä ihmiset eivät häiritse sitä. Siellä se pesii ja hautoo poikasensa ja sinne se vetäytyy kalastettuaan. Koska tämä lintu pitää yksinäisistä, autioista paikoista, sitä käytetään Raamatussa täydellisen autioituksen vertauskuvana. Kuvatessaan Edomin tulevaa autioitusta Jesaja ennusti, että pelikaani ottaisi tuon maan haltuunsa (Jes 34:11). Sefanja profetoi, että pelikaanit asuisivat Niniven pylväänpäiden keskellä, mikä viittasi ihmisten täydelliseen häviämiseen ja poissaoloon (Sef 2:13, 14).