PONTOS

(’meri’).

Alue Vähän-Aasian pohjoisosassa Mustanmeren (kreik. Ponʹtos Euʹkseinos) rannalla. Esikristillisinä aikoina nimi tarkoitti ilmeisesti tähän mereen rajoittuvaa Vähän-Aasian pohjoisosaa. Pontos alkoi lännestä Halysjoen alajuoksulta (läheltä Bithyniaa) ja jatkui rannikkoa pitkin itään päin Mustanmeren kaakkoislaitaan. Hedelmällisellä rannikolla ilmasto on kesällä lämmin ja talvella leuto. Sisäosan muodostaa keskiylängön koilliskulmaus; ylänköä halkovat monet jokilaaksot, joissa viljeltiin viljaa. Vuorenrinteillä kasvoi metsiä, joista saatiin puutavaraa laivanrakennukseen. Rannikolla oli havaittavissa kreikkalaisten siirtokuntien vaikutus, mutta sisäosien asukkailla oli läheiset siteet idässä sijaitsevaan Armeniaan.

Sen jälkeen kun Pontos oli jonkin aikaa kuulunut persialaisten vaikutuspiiriin, perustettiin 300-luvulla eaa. erillinen Pontoksen valtakunta. Mithradates-nimiset kuninkaat seurasivat toisiaan hallitsijoina, ja Roomaan luotiin läheiset siteet. Mithradates VI Eupator kiisti kuitenkin Rooman vallan ja laajensi valtakuntaansa huomattavasti. Useiden sotien jälkeen roomalaiset kukistivat hänet Pompeiuksen johdolla noin vuonna 66 eaa. Tuolloin suuri osa Pontoksesta yhdistettiin lännessä sijaitsevaan Bithyniaan provinssiksi, jonka nimi oli Bithynia ja Pontos. Itäosa liitettiin kuitenkin Galatian provinssiin (Galatian Pontos). Myöhemmin osa tästä itäpuoliskosta annettiin Polemonille (n. v. 36 eaa.), ja se sisällytettiin Polemonin kuningaskuntaan (kartta, 1. osa, s. 21). Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla nimi ”Pontos” tarkoitti näin ollen koko rannikolla sijainnutta maantieteellistä aluetta tai Bithynian ja Pontoksen provinssin muodostamaa osaa tai sitten Galatiaan ja Polemonin kuningaskuntaan liitettyä itäosaa.

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen kirjoittaja Filon sanoi, että juutalaiset olivat levittäytyneet kaikkialle Pontokseen. Pontoksesta tulleita juutalaisia oli Jerusalemissa helluntaina vuonna 33 (Ap 2:9). Mahdollisesti joistakin näistä Pontoksen juutalaisista, jotka kuulivat Pietarin puheen, tuli kristittyjä, ja he palasivat kotiseudulleen. Noin 30 vuotta myöhemmin Pietari osoitti ensimmäisen kanonisen kirjeensä (n. v. 62–64) ”tilapäisasukkaille, jotka ovat hajallaan Pontoksessa” ja Vähän-Aasian muissa osissa (1Pi 1:1). Pontoksessa oli todennäköisesti kristillisiä seurakuntia, koska hän puhui ”vanhimmista”, joiden tuli paimentaa laumaa (1Pi 5:1, 2). Pontoksesta kotoisin oleva Aquila-niminen juutalainen matkusti Roomaan ja sen jälkeen Korinttiin, missä hän tapasi apostoli Paavalin (Ap 18:1, 2).