PARTAVEITSI

Karvojen leikkaamiseen käytettävä teräase. Kaksi partaveistä tarkoittavaa heprean sanaa johtuvat juuresta, joka merkitsee ’paljastaa’ (Jes 3:17). Egyptistä on löydetty pronssisia parranajoveitsiä. Nämä löydökset ovat sopusoinnussa Raamatun kertomuksen kanssa, jonka mukaan siellä käytettiin partaveitsiä jo hamassa muinaisuudessa (1Mo 41:14).

Vaikka israelilaismiehillä oli parta ja kohtalaisen pitkä tukka, partaveistä käytettiin ilmeisesti niiden tasoittamiseen; Apostolien tekojen 18:18:ssa puhutaan myös ’pään keritsemisestä’ (Väl) tai hiusten ’lyhyiksi leikkauttamisesta’ (UM) (ks. myös 2Sa 19:24; Hes 44:20). Kun leeviläiset asetettiin kohtaamistelttapalvelukseen erämaassa, he ajelivat partaveitsellä koko ruumiinsa (4Mo 8:7). Partaveitsi ei saanut koskettaa nasiirilupauksen tehneen päätä, kunnes hänen lupausaikansa oli kulunut umpeen (4Mo 6:5, 18; Tu 13:5; 16:17; Ap 21:23, 24). Leeviläisen Samuelin äiti vihki hänet kohtaamistelttapalvelukseen jo ennen hänen syntymäänsä. Partaveitsen ei tullut milloinkaan koskettaa hänen päänsä hiuksia. (1Sa 1:11.)

Jehova varoitti Juudaa ennalta siitä, että hän käyttäisi Assyrian kuningasta ”partaveitsenä”, jolla ajettaisiin ”pään ja jalkojen karvat” ja ’pyyhkäistäisiin jopa partakin pois’, mikä kuvasi ilmeisesti Juudan maan suurimman osan autioittamista ja vangittujen asukkaiden kuljettamista pois (Jes 7:20).

Miekat voitiin teroittaa teräviksi kuin partaveitset, mikä käy ilmi siitä, että Jumala käski Hesekielin käyttää miekkaa partaveitsenä ja leikata sillä hiuksensa ja partansa ja lyödä sitten miekalla kolmannesta karvoista sen kuvaamiseksi, että osa Jerusalemin väestöstä tuhottaisiin miekalla (Hes 5:1, 2, 12). Tämä osoittaa myös, että parturin ammatti on ikivanhaa perua.

Koska petollinen kieli voi haavoittaa, sitä verrataan partaveitseen (Ps 52:2).