JÄRKEVYYS

”Järkevyydeksi” käännetyn kreikan sanan e·pi·ei·kēsʹ määritellään tarkoittavan ”soveliasta, sopivaa; näin ollen tasapuolista, kohtuullista, maltillista, ei lain kirjaimesta tiukasti kiinni pitävää; se ilmaisee sellaista huomaavaisuutta, joka katselee ’asiaan liittyviä tosiasioita inhimillisesti ja järkevästi’” (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words, 1981, 2. osa, s. 144, 145).

Järkevyys on tunnusomaista taivaalliselle viisaudelle (Ja 3:17). Kristillisen seurakunnan valvojaksi nimitettävän on ilmaistava tätä ominaisuutta (1Ti 3:2, 3). Hänen tulisi suhtautua järkevästi itseensä, toisiin ja ongelmiin. Myös muita kristittyjä kehotetaan olemaan järkeviä. Apostoli Paavali neuvoi filippiläisiä: ”Tulkoon järkevyytenne [”joustavuutenne”, Int] tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Fil 4:5.) Tituksen käskettiin muistuttaa Kreetan kristittyjä olemaan ”järkeviä [kirjm. ”joustavia”]” (Tit 3:1, 2, Rbi8, alav.). Tämä oli erityisen sopivaa, koska Kreetan asukkaat olivat yleensä valehtelijoiden, vahingollisten petojen ja toimettomien ahmattien maineessa (Tit 1:12).

Ensimmäisen Pietarin kirjeen 2:18:ssa palvelijoita kehotetaan olemaan ”omistajilleen alamaisia kaikkea asianmukaista pelkoa osoittaen, ei vain hyville ja järkeville, vaan myös niille, joita on vaikea miellyttää”.