Järkevyyden virkistävä ominaisuus
1 Järkevyys on varmasti erittäin haluttava ominaisuus. On vaikea työskennellä sellaisen kanssa, joka ei ole järkevä vaan itsepäinen, vaativa, määräilevä ja arvosteleva. (Hes. 34:4) Mutta miten virkistävä onkaan ihminen, joka on huomaavainen ja ymmärtäväinen ja joka ei pidä itsepintaisesti kiinni lain kirjaimesta. Eipä siis ihme, että Raamattu kehottaa meitä kaikkia, ei vain vanhimpia, ilmaisemaan järkevyyttä. – Fil. 4:5; Tiit. 3:1, 2; Jaak. 3:17; Um.
2 Mikä auttaa meitä osoittamaan järkevyyttä veljiämme kohtaan? Meidän tulee pitää mielessä, että kristillinen seurakunta koostuu ihmisistä, joilla on erilainen tausta, erilaiset toiminta- ja elintavat. Heikkouksistaan, epätäydellisyyksistään ja hengellisen edistyksensä määrästä riippumatta he haluavat tehdä Jumalan tahdon. Tämän tajuaminen auttaa meitä olemaan ymmärtäväisiä ja ottamaan asianmukaisesti huomioon heidän olosuhteensa.
3 Veljien, jotka ”tavoittelevat” kristillisen seurakunnan valvojan hyvää työtä, tulee olla erityisen kiinnostuneita olemaan esimerkillisiä kohtuullisuuden, maltillisuuden ja kärsivällisyyden osoittamisessa, suhtautua nöyrästi ja järkevästi veljiensä kykyihin, ongelmiin ja olosuhteisiin. (1. Tim. 3:1, 2, Um) Järkevä ihminen tähyilee veljistään hyvää, pyrkii kiittämään ja rohkaisemaan. Hän ei tuomitse toisia nopeasti vähäisistä laiminlyönneistä. Eikä hän tee pikkujutuista suuria kiistakysymyksiä eikä anna ihmisille sellaista vaikutelmaa, että häntä on vaikea miellyttää, että mikään ei todella tyydytä häntä. (Vrt. 1. Kor. 9:12, 18–23; 1. Piet. 2:18.) Vaikka hän rohkaiseekin toisia edistymään, hän ymmärtää, että heillä on rajoituksia, sympatioita ja antipatioita.
4 Kun ajattelemme vanhinten vastuita, voimme havaita, miksi järkevyys on yksi vanhinten pätevyysvaatimuksista. Se virkistää koko seurakuntaa. Käsitellessään asioita tuomiovaltaisena komiteana järkevät vanhimmat ottavat huomioon yksilön. He ovat suuresti kiinnostuneita antamaan raamatullista apua hänen tarpeittensa tyydyttämiseksi, niin että hän voi toipua hengellisestä heikkoudesta. Ilmaistessaan järkevyyttä vanhimmat eivät toimi tuomioita langettavien tuomareitten tavoin ottamatta armoa huomioon. Muinakaan aikoina antaessaan neuvoja tai jakaessaan vastuutehtäviä seurakunnassa he eivät jätä huomioon ottamatta olosuhteita ja henkilön rajoituksia. Perustaessaan neuvonsa Jumalan sanaan he vetoavat veljiensä rakkauteen sitä kohtaan, mikä on oikein. He ovat myös halukkaita kuuntelemaan ehdotuksia ja soveltamaan heille annettuja neuvoja.
5 Tosiaankin, sen ansiosta, että koko seurakunta pyrkii osoittamaan järkevyyttä, meidän Jumalan palvelemisemme ei ole taakka vaan ilo. (Matt. 11:28–30) Ponnistelkaamme kaikki ahkerasti kehittääksemme yhä suuremmassa määrin järkevyyden virkistävää ominaisuutta.