SAFIIRI

Läpinäkyvä tai läpikuultava kallisarvoinen kivi; korundin muunnos. Safiireja on monenvärisiä, mutta syvänsiniset sävyt ovat arvostetuimpia. Raamatussa mainitut safiirit olivat nähtävästi sinisiä.

Safiiri oli yksi ylimmäisen papin ”tuomion rintakilven” kivistä (2Mo 28:15–18; 39:11).

Noin 1600-luvulla eaa. elänyt Job kuvaili ihmisten ponnisteluja heidän kaivautuessaan syvälle maan sisään louhimaan kultaa ja kallisarvoisia jalokiviä, ja hän mainitsee näin löytyvien harvinaisten kivien joukossa safiirin. Job sanoo kuitenkin, että niin arvokas kuin safiiri onkin ja niin vaikeaa kuin sen hankkiminen onkin, viisaus on paljon arvokkaampaa eikä sitä voida maksaa sellaisilla kivillä. (Job 28:4–6, 12, 16.)

Kuvaannollista käyttöä. Kallisarvoisten jalokivien sädehtivää kauneutta sekä niiden miellyttävää, kiehtovaa ja lumoavaa vaikutusta katselijaan käytettiin kuvaannollisessa merkityksessä Jumalan kirkkautta havainnollistavissa näyissä. Lakiliiton asettamisen jälkeen Mooses, Aaron, Nadab, Abihu ja 70 Israelin vanhinta saivat näyn Jehovasta, ja hänen jalkojensa alla ”oli jotakin, mikä näytti safiirilaatoista tehdyltä ja puhtaalta kuin itse taivaat” (2Mo 24:8–11). Jehovan kirkkautta kuvaavissa näyissä Hesekiel näki kahdesti ”valtaistuimen kaltaisen”, joka oli ”kuin safiirikivi” (Hes 1:1, 26–28; 10:1–4).

Kun Jehova, Siionin Aviomiesomistaja, puhui sen ennallistamisesta ja kaunistamisesta, hän sanoi: ”Minä lasken perustuksesi safiireista.” (Jes 54:5, 11.) Samoin taivaallista Uutta Jerusalemia käsittelevässä apostoli Johanneksen näyssä ilmaistiin osan sen perustuksista olevan safiiria (Il 21:2, 19).