SAVU

Palavista orgaanisista aineista syntyvä näkyvä, nokea tuottava hiilihiukkasten ja kaasujen seos; myös savua muistuttava höyry tai pilvi. Kirjaimellista savua (hepr. ʽa·šanʹ; kreik. ka·pnosʹ) koskevien lukuisten mainintojen lisäksi tällä sanalla on useita kuvaannollisia käyttötapoja, ja itse savun esiintymisellä on kuvaannollinen merkitys.

Jehovan läsnäolo ja suuttumus. Jehova ilmaisi läsnäolonsa ’savupilvessä’, johon liittyi toisinaan myös tuli (2Mo 19:18; 20:18; Jes 4:5). Hän kuvasi tällä tavalla läsnäoloaan temppeleissä, jotka profeetta Jesaja ja apostoli Johannes näkivät näyissä (Jes 6:1–6; Il 15:8). (Ks. PILVI.)

Savu liitetään myös Jehovan suuttumuksen hehkuun (5Mo 29:20). Toisaalta niiden israelilaisten, jotka olivat langenneet palvomaan vääriä jumalia, sanottiin olevan kuin ”savu” Jumalan sieraimissa, mikä tarkoitti sitä, että he herättivät hänen suuren suuttumuksensa (Jes 65:5).

Varoitus- tai ennusmerkki. Sodassa välitettiin viestejä kaupunkien tai armeijan osastojen välillä savumerkein (Tu 20:38–40). Savu oli myös osoitus siitä, että jotakin tuhottiin tulella, esimerkiksi silloin kun jostakin kaukana olevasta kaupungista nousi savu (1Mo 19:28; Jos 8:20, 21). Tai sillä voitiin kuvakielellä ilmaista armeijan olevan matkalla aiheuttamaan hävitystä, mihin usein liittyi valloitettujen kaupunkien polttaminen (Jes 14:31).

Kohoava savupatsas tai -pilvi alkoikin siksi merkitä vertauskuvallisesti varoitus- tai ennusmerkkiä jostakin uhkaavasta onnettomuudesta tai hävityksestä (Il 9:2–4; vrt. Jl 2:30, 31; Ap 2:19, 20; Il 9:17, 18). Psalmista sanoo jumalattomista: ”Savuna heidän täytyy häipyä.” (Ps 37:20.) Savu edusti myös todistetta tuhosta (Il 18:9, 18). Savulla, joka nousee ”ajan hämärään asti”, tarkoitetaankin ilmeisesti täydellistä, ikuista tuhoa; esimerkkinä tästä on Jesajan profetia Edomia vastaan: ”Sen savu nousee ajan hämärään asti.” (Jes 34:5, 10.) Kansakuntana Edom pyyhkäistiin pois, ja se on pysynyt autiona tähän asti, kuten Raamattu ja maallinen historia todistavat. Samaan tapaan ennustetaan Suuren Babylonin ikuinen tuho Ilmestyksen 18:8:ssa, ja vastaavanlainen tuomio langetetaan Ilmestyksen 14:9–11:n mukaan niille, jotka palvovat ”petoa” ja sen kuvaa.

Muuta kuvaannollista käyttöä. Koska savu hälvenee yleensä nopeasti ja häviää näkyvistä, sillä kuvataan joskus jotakin katoavaista. Savu liitetään Jumalan vihollisiin (Ps 68:2), epäjumalanpalvojiin (Ho 13:3) ja ahdistettujen lyhentyneeseen elämään (Ps 102:3).

”Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiska lähettäjilleen”, sanoo sananlasku. Niin kuin savu saa silmät kirvelemään, niin sekin, joka ottaa laiskan palvelukseensa, vahingoittaa omia etujaan. (San 10:26.)

Odottaessaan Jehovalta lohtua psalmista sanoo: ”Minusta on tullut kuin nahkaleili savussa.” (Ps 119:83.) Kun nahkaleilit, jollaisia oli Lähi-idässä, eivät olleet käytössä, ne riippuivat seinällä, ja siksi talossa ollut savu kuivatti ja käpristi ne. Näin oli käynyt psalminkirjoittajalle vainoojiensa käsissä.

Kuvaillessaan Jobille luomistöitään Jehova kiinnittää huomiota Leviataniin seuraavin sanoin: ”Sen sieraimista lähtee savu niin kuin kaisloilla sytytetystä sulatusuunista.” (Job 41:20.) Monet raamatunoppineet arvelevat, että Jumala viittasi tässä krokotiiliin, joka puhaltaa jylisten paksun vesihöyrysuihkun noustessaan vedestä.

Uhrisavu. Eräs toinen hepreankielinen sana, qa·tarʹ, tarkoittaa uhrisavun suitsuttamista, olipa se peräisin suitsukkeesta tai jostakin muusta alttarilla poltettavasta uhrista (1Ai 6:49; Jer 44:15). Sellaista uhrisavua pidettiin miellyttävänä tuoksuna, joka kohosi sen luo, jolle se uhrattiin (1Mo 8:20, 21; 3Mo 26:31; Ef 5:2).