ITSEPÄISYYS

Niiden eri sanojen perusmerkitys, jotka alkukielissä välittävät ajatuksen itsepäisyydestä, on kovuus tai voima, varsinkin pahassa mielessä. Itsepäisyyteen sisältyy usein tahallinen kieltäytyminen mukautumasta Jumalan tahtoon tai käskyihin. (Ps 78:8; 81:12; Jes 1:23; 65:2; Jer 3:17; 5:23; 7:23–26; 11:8; 18:12; Ho 4:16; Ap 7:51.) Raamatussa tuodaan toistuvasti esiin, että turmio kohtaa niitä, jotka jatkavat hellittämättä itsepäistä menettelyä (5Mo 29:19, 20; Ne 9:29, 30; San 28:14; Jes 30:1; Jer 6:28–30; 9:13–16; 13:10; 16:12, 13; Da 5:20; Ho 9:15; Sak 7:12; Ro 2:5). Jumalan Israelille antamassa laissa esimerkiksi määrättiin, että itsepäinen ja kapinallinen poika piti kivittää kuoliaaksi (5Mo 21:18, 20).

Ollessaan tekemisissä ihmiskunnan kanssa Jehova Jumala on kärsivällisesti sallinut yksilöiden ja kansojen jatkaa olemassaoloaan, vaikka ne ansaitsevatkin kuoleman (1Mo 15:16; 2Pi 3:9). Samalla kun jotkut ovat reagoineet tähän myönteisesti ja ryhtyneet tarvittaviin toimiin, niin että heille voidaan osoittaa armoa (Jos 2:8–14; 6:22, 23; 9:3–15), toiset ovat entisestään paaduttaneet itseään Jehovaa ja hänen kansaansa vastaan (5Mo 2:30–33; Jos 11:19, 20). Koska Jehova ei estä ihmisiä tulemasta itsepäisiksi, hänestä sanotaan, että hän ’antaa heidän paatua’ tai ’paaduttaa heidän sydämensä’. Kun hän lopulta panee täytäntöön koston itsepäisiä vastaan, hänen suuri voimansa käy ilmi ja hänen nimensä tehdään tunnetuksi. (Vrt. 2Mo 4:21; Joh 12:40; Ro 9:14–18.)

Hyvänä esimerkkinä on se, mitä Jumala teki faraolle, joka kieltäytyi päästämästä israelilaisia pois Egyptistä. Jehova aiheutti kymmenen tuhoisaa vitsausta Egyptin maalle. Joka kerran kun farao paadutti sydämensä jonkin nimenomaisen vitsauksen lakattua, Jehova käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti suuren voimansa vielä uusien ihmeiden avulla. (2Mo 7:3–5, 14–11:10.) Tämän vuoksi jotkut egyptiläiset oppivat ymmärtämään, että Jehova on Jumala, jota on toteltava. Kun esimerkiksi seitsemännestä vitsauksesta ilmoitettiin, jotkut faraon palvelijatkin huolehtivat siitä, että heidän oma palveluskuntansa ja karjansa pääsivät turvaan ennen tuhoisan raesateen alkamista (2Mo 9:20, 21). Sen jälkeen kun farao oli lopulta vapauttanut israelilaiset, hän paadutti jälleen sydämensä ja kokosi joukkonsa kostaakseen heille (2Mo 14:8, 9; 15:9), mutta Jehova hukutti hänet ja hänen armeijansa Punaiseenmereen (2Mo 14:27, 28; Ps 136:15). Vielä vuosia jälkeenpäin Jumalan nimeä julistettiin kansakuntien keskuudessa niiden puhuessa siitä, mitä Jehova teki egyptiläisille heidän itsepäisyytensä takia (2Mo 18:10, 11; Jos 2:10, 11; 9:9; 1Sa 6:6).

Jehova varoittaa etukäteen tuomiostaan, joka kohtaa itsepäisiä, ja siksi tuon tuomion toimeenpanon ei voida katsoa johtuvan muista syistä tai tulevan jostain muusta lähteestä. Jehova sanoi uppiniskaisille israelilaisille profeetta Jesajan välityksellä: ”Koska tiesin, että olet kova ja että niskasi on rautajänne ja otsasi kuparia, niin minä kerroin alinomaa sinulle siitä lähtien. Ennen kuin se voi tapahtua, annoin sinun kuulla sen, ettet sanoisi: ’Epäjumalani ne on tehnyt, ja veistetty kuvani ja valettu kuvani ne on käskenyt.’” (Jes 48:4, 5; vrt. Jer 44:16–23.)