TAMBURIINI

Lyömäsoitin, jota on käytetty patriarkkojen ajoista asti. Heprealainen sana tof on käännetty myös vastineilla ”vaskirumpu”, ”rumpu” ja ”pieni rumpu” (1Mo 31:27, KR-38, Da, AS). Nämä kaikki käännökset kuvaavat pohjimmiltaan samaa instrumenttia, pientä käsirumpua, joka oli tehty pingottamalla eläimennahka tai pergamentti todennäköisesti n. 25 cm:n läpimittaisen puu- tai metallikehikon toiselle puolelle tai molemmille puolille. Koska tamburiinia käytettiin juhlatilaisuuksissa, sen sivuille on joissakin malleissa voitu kiinnittää metallinpaloja, ehkä tiukuja, ja sitä on voitu soittaa nykyisen tamburiinin tavoin. Toiset mallit ovat saattaneet muistuttaa ulkonäöltään enemmän rumpua ja niitä on soitettu lyömällä niitä molemmin käsin.

Vaikka tamburiinia ei mainita temppelipalvonnan yhteydessä, sekä miehet että naiset käyttivät sitä ylistäessään Jehovaa ja iloitessaan joissain tilaisuuksissa, kuten juhlissa ja häissä (1Sa 10:5; 2Sa 6:5; Ps 150:4; Jes 5:12). Varsinkin naiset säestivät itseään tamburiineilla laulaessaan ja tanssiessaan (2Mo 15:20; Tu 11:34; 1Sa 18:6). Tamburiini yhdistetään myös siihen iloon, jota Israel tulisi kokemaan, kun sen ennallistamisen aika koittaisi (Jer 31:4).