TIRSA

(juuresta, joka merkitsee ’mielistyä, hyväksyä’).

1. Yksi manasselaisen Selofhadin viidestä tyttärestä; Mooseksen ja Joosuan aikalainen (4Mo 26:29, 33; 27:1–7; 36:11, 12; Jos 17:3, 4).

2. Samariassa sijainnut kaupunki. Arkeologiset todisteet näyttävät puoltavan kaupungin samastamista Tell el-Farʽaan, joka on n. 10 km Sikemistä pohjoiskoilliseen.

Israelilaiset löivät Joosuan johdolla Tirsan kuninkaan (Jos 12:7, 24). Satoja vuosia myöhemmin pohjoisen valtakunnan ensimmäinen kuningas Jerobeam siirtyi asumaan Tirsaan (vrt. 1Ku 12:25; 14:17). Tirsa oli ilmeisesti edelleen pohjoisen valtakunnan pääkaupunki Jerobeamin pojan Nadabin (1Ku 15:25–28) sekä tämän seuraajien Baesan, Elan ja Simrin hallituskausilla (1Ku 15:33; 16:5, 6, 8, 15). Viimeinen näistä kuninkaista, Simri, teki itsemurhan Tirsassa, kun Omri valloitti kaupungin (1Ku 16:17–20). Hallittuaan kuusi vuotta Tirsassa Omri rakensi Samarian ja teki siitä pääkaupunkinsa (1Ku 16:23, 24, 29). Yli 150 vuotta myöhemmin Menahem-niminen Tirsan asukas surmasi Sallumin ja tuli kuninkaaksi Samariassa (2Ku 15:14, 17).