SERUBBABEL

(akkadista, merk. ’Babelin siemen [jälkeläinen]’).

Kotimaahansa palanneiden juutalaisten ensimmäinen käskynhaltija (Hag 2:21); kuningas Daavidin jälkeläinen ja Jeesuksen Kristuksen esi-isä; todennäköisesti Pedajan poika, jonka katsottiin kuitenkin laillisesti olevan Sealtielin poika (1Ai 3:19; Mt 1:12, 13; Lu 3:27; ks. SUKULUETTELO, JEESUKSEN KRISTUKSEN : Ongelmia Matteuksen esittämässä Jeesuksen sukuluettelossa). 1. Aikakirjan (3:19, 20) sukuluettelossa mainitaan nimeltä Serubbabelin seitsemän poikaa (Mesullam, Hananja, Hasuba, Ohel, Berekja, Hasadja, Jusab-Hesed) ja yksi tytär (Selomit). Serubbabelin virallinen tai babylonialainen nimi oli nähtävästi Sesbassar (Esr 1:8, 11; 5:14, 16; vrt. Esr 3:8).

Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen jälkeen Serubbabel johti juutalaisen jäännöksen takaisin Jerusalemiin ja Juudaan 537 eaa. (Esr 2:1, 2; Ne 7:6, 7; 12:1; kartta, 2. osa, s. 332). Kuningas Kyyros oli nimittänyt Serubbabelin käskynhaltijaksi ja uskonut hänen haltuunsa pyhät kulta- ja hopea-astiat, jotka Nebukadnessar oli vuosia aiemmin ottanut temppelistä (Esr 5:14, 15). Jerusalemin temppelin alttari pystytettiin Serubbabelin ja ylimmäisen papin Jesuan johdolla seitsemännessä kuussa (etanim eli tisri, syys-lokakuu) (Esr 3:1, 2), ja varsinainen temppelin rakentaminen alkoi toisen vuoden toisessa kuussa (v:n 536 eaa. siv eli ijjar, huhti-toukokuu) (Esr 3:8). Serubbabel, Jesua ja isänhuoneiden päämiehet huomasivat, että niillä ei-juutalaisilla, jotka pyysivät lupaa osallistua jälleenrakennustyöhön, oli väärä vaikutin, minkä vuoksi he sanoivat: ”Teillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme huoneen rakentamisessa Jumalallemme, sillä me itse rakennamme yhdessä Jehovalle, Israelin Jumalalle, niin kuin kuningas Kyyros, Persian kuningas, on meitä käskenyt.” (Esr 4:1–3.)

Nämä ei-juutalaiset jatkoivat kuitenkin temppelin rakentajien masentamista, ja lopulta (522 eaa.) he onnistuivat hankkimaan työlle virallisen kiellon. Kahden vuoden kuluttua profeettojen Haggain ja Sakarjan innostamina Serubbabel ja Jesua (Joosua) jatkoivat rohkeasti temppelin rakentamista kiellosta huolimatta. (Esr 4:23, 24; 5:1, 2; Hag 1:1, 12, 14; Sak 1:1.) Sen jälkeen Persian arkistoissa suoritettu tutkimus vahvisti heidän työnsä laillisuuden (Esr 6:1–12). Profeetat Haggai ja Sakarja kannustivat koko ajan Serubbabelia, vahvistivat häntä työhön ja vakuuttivat hänen olevan Jumalan suosiossa (Hag 2:2–4, 21–23; Sak 4:6–10). Vihdoin (515 eaa.) temppeli saatiin valmiiksi (Esr 6:13–15). Serubbabelin käskynhaltijakaudella täytettiin myös leeviläisten tarpeet ja annettiin laulajille ja portinvartijoille heidän osuutensa ”päivittäisen tarpeen mukaan” (Ne 12:47).