”Pankaamme pois jokainen paino”
KUN Jehova Jumala sanoi käärmeelle Eedenissä: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän”, niin se oli sodanjulistus. Sodan, minkä piti kestää viimeiseen Harmagedonin taisteluun asti, jolloin Jumalan vaimon siemen Kristus sitoo saatanallisen käärmeen kuiluun. Tämä Siemen siunaa sitten Jumalan lupauksen mukaan maan kaikki sukukunnat. Mutta siihen mennessä ovat Jumalan palvelijat aina vihollisuussuhteissa Käärmeen siemenen, sen paholaisluomuksen, kanssa, joka heittelee alituisesti ahdistuksia, painoja ja esteitä Jumalan palvelijan polulle saadakseen hänet kääntymään syrjään, kompastumaan, lankeamaan ja luopumaan nuhteettomuudestaan. – 1. Moos. 3:15; 22:18; Ilm. 20:1–3.
Taistelu on ollut käynnissä kautta vuosisatojen. Jehovan todistajat ovat kilpajuoksussa kilpailevien tavoin kohdistaneet katseensa hänen lopullisen kunniaansaattamisensa ja uuden maailman siunausten päämäärään. Uskon omanneet ihmiset ovat pitkänmatkan juoksijain tavalla varmistaneet lopullisen voiton pysymällä ottelussa, panemalla pois jokaisen painon ja harhaannuttavat esteet, joita ovela vihollinen asettaa kilparadalle.
Kristus Jeesus on täydellinen esimerkki sellaisesta, joka pani pois jokaisen painon ryhtyessään vuosisatoja kestäneeseen otteluun. Vaikka kuinka käyttäisimme mielikuvitustamme, niin emme voi nähdä hänen kuormittavan itseään kirjanoppineitten ja fariseusten uskonnollisilla perimätiedoilla ja opeilla. Mitkään Saatanan kavaluudet eivät voineet saada häntä vakuuttuneeksi siitä, että hänen olisi ollut otettava kannettavakseen Rooman poliittisen hallinnon velvollisuudet. Hän syrjäytti puusepäntyönsä, kun hän tuli kolmenkymmenen ikäiseksi, eikä mikään työsitoumus saanut häiritä hänen ryhtymistään täysin jumalalliseen taisteluun. Ollen vapaa, esteetön nuori mies hän ei halunnut edes harkita sen vastuun ottamista, minkä vaimo ja perhe aiheuttavat. Minkään oman halun tai minkäänlaisen itsekkyyden ei pitänyt painaa tätä Jumalan vaimon Siementä. Käärme haavoitti hänet lopulta kuolemaan profeetallisen lausunnon mukaan, ja Jumalan vaimon ja Käärmeen välinen vihollisuus raivosi edelleen.
Viitaten tähän täydelliseen esimerkkiin apostoli Paavali kehoitti kristittyjä juoksemaan eteenpäin kilparadalla saadakseen Jumalan hyväksynnän ja elämän uskollisesti taistelemalla tässä kuumaotteluisessa kiistakysymyksessä. Kiidättäen lukijainsa mielen taaksepäin läpi vuosisatojen pitkän jakson hän silmäili Aabelista lähtien tätä taistelua. Käärmeen vihollisuus näytetään neljäntuhannen vuoden aikana edestakaisin häälyneeltä rintamalta, mutta nämä Jehovan ylimmyyden urhoolliset kannattajat ovat lyöneet uskollisesti takaisin heidän nuhteettomuuttaan vastaan tehdyt hyökkäykset. He ”tulivat väkeviksi sodassa”. (Hepr. 11:4–40) Paavali jatkaa sitten kristityille: ”Koska meillä on niin suuri todistajapilvi ympäröimässä itseämme, niin pankaamme myös pois jokainen paino ja synti, joka kietoo helposti meidät, ja juoskaamme kestävinä kilpajuoksu, mikä on eteemme asetettu, katsoen tarkkaavaisesti uskomme johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen.” (Hepr. 12:1, 2, Um) Paavali voi kirjoittaa näin erittäin hyvin, koska hän voitti kilpajuoksussaan: ”Minä olen taistellut oikean taistelun, olen juossut kilpajuoksun loppuun, olen ottanut vaarin uskosta.” – 2. Tim. 4:7, Um.
Ottelu kohoaa nyt huippuunsa. Kristus otti 1914 Valtakunnan-valtansa hallitakseen, ja sen jälkeen tiesi taivaassa käyty sota suurta tappiota Saatanalle. Jumalan vaimon hallitseva Siemen on saattanut nyt vihaisen Käärmeen ahtaalle, maan astinlaudalle, jotta sen pää murskattaisiin Harmagedonissa. Vihan ja raivon täyttämänä ja tietäen aikansa lyhyeksi Saatana etsii kuin kiljuva jalopeura, kenen voisi niellä. Hän valaa murheita koko ihmiskunnalle, mutta varsinkin Jumalan palvelijoille hän tuo painoja ja ahdistuksia murskatakseen heidän nuhteettomuutensa. (1. Piet. 5:8; Ilm. 12:1–17) Mutta Jehovan uskollisilla todistajilla on taistelumääräyksensä: Julistakaa Jumalan kostonpäivää! Lohduttakaa kaikkia murehtivia! Saarnatkaa Valtakunnan evankeliumia kaikissa kansoissa! Saarnatkaa Sanaa! (Jes. 61:1, 2; Matt. 24:14; 2. Tim. 4:2) Kristittyjen täytyy panna pois jokainen paino, mikä tarpeettomasti kuormittaa heidän toimintaansa, jotta he voittaisivat taistelun saavuttaessa loppuvaiheensa, kilpajuoksun edistyessä viimeiselle kierrokselle.
POISPANTAVAT PAINOT
Mutta mitkä ne painot ja taakat ovat, mitkä täytyy panna pois jatkaaksemme taistelua ja juostaksemme kilparadan voitokkaina? Ensimmäisenä niiden taakkojen joukossa, mitkä Saatana on kuormittanut ihmisen hartioille, on väärä uskonto. Kätkien Raamatun totuuden ihmisen kuolemasta ja ylösnousemuksesta paholaisuskonto on häväissyt Jumalaa opettamalla kiirastulta ja iankaikkista vaivaa, mitkä kummatkin perustuvat pakanafilosofialle, minkä mukaan ihmissielu on kuolematon. Kieltämällä Jumalan päätöksen maan suhteen ja sen suhteen, että ihminen saa asua siinä paratiisillisissa olosuhteissa, väärä uskonto on opettanut naurettavasti, että Jehova aikoo polttaa tämän kiertotähden, jonka hän valmisti ihmisen kodiksi. Hyläten Kaikkivaltiaan Jumalan ylimmyyden puhdasoppinen uskonto puolustaa pakanallista jumalien kolminaisuutta: ettei ole yhtä ylintä Jumalaa, vaan kolme tasavertaista. Voitaisiin osoittaa yhä edelleen tämän kristikunnan uskontojen erehdyksiä, kristikunnan, joka on kristitty nimeltään, mutta todellisuudessa yhtä pakanallinen kuin muinainen Rooma, Kreikka ja Babylonia, joista se on saanut kaikki uskontonsakin. Miten suunnattomana painona nämä uskonnot ovatkaan olleet, jotka jakavat ihmiset satoihin riiteleviin ja taisteleviin lahkoihin ja palvontamuotoihin, mitkä estävät ihmisiä suorittamasta Jehovan puhdasta palvontaa hänen Sanansa, Raamatun, ohjeitten mukaan! – Room. 6:23; Hes. 18:4; Saarn. 1:4; Jes. 45:18; Joh. 14:28; Matt. 23:4, 13.
Kun Jumalan todistajat huomasivat, että Jehova ja Kristus ovat oikeat ”korkeammat vallat”, joille kristittyjen täytyy olla alamaisia, niin hänen kansansa hartioilta putosi jälleen eräs raskas ja hirvittävä taakka. (Room. 13:1) Turmeltuneilla poliitikoilla ei ollut enää tuota epäoikeutettua asemaa Jumalan palvelijain mielessä, ja kun nämä poliitikot vaativat mahtavasti Jehovan todistajia lopettamaan saarnaamisensa, niin Jumalan palvelijat vastaavat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” (Apt. 4:19, 20; 5:29, Um) Eivätkä he sekaannu politiikkaan. – Matt. 4:8–10; Joh. 6:15; Jaak. 4:4.
Mutta jotkut, jotka ovat kyllin viisaita välttääkseen maailmallisen uskonnon ansan ja varuillansa nähdäkseen, miten mieletöntä on ottaa politiikan kannattamisen tuottamaa painoa, kietoutuvat siitä huolimatta tavoittelemaan aineellista voittoa kaupankäynnillä ja kantavat selässään liikemaailman velvoitusten horjuvaa taakkaa. Eräät ovat siinä määrin aineellisen omaisuuden etsinnän kuormittamia, että heillä on vain vähän tai ei ollenkaan aikaa noudattaa taistelumääräystään ”sanan saarnaamisessa”. He horjuvat ja kompastuvat jumalisessa taistelussaan, ja monet kaatuvat liikemaailman painon alle. He eivät toivu siitä ehkä koskaan.
Katselkaamme jonkun yksilön vaellusta todellisessa elämässä, nuoren miehen, joka on kasvatettu jumalisessa ympäristössä niinkuin nuori Timoteuskin ja joka tuntee Pyhät Kirjoitukset nuoruudestaan lähtien. (2. Tim. 3:15–17) Hänen kouluvuotensa menevät nopeasti. Ihmeelliset tilaisuudet Valtakunnan palveluksessa ovat hänen edessään. Koska hän on vapaa, niin hänellä on mahdollisuus noudattaa Käskijän kehoitusta: ”Tule ja seuraa minua.” (Matt. 19:21) Mutta vanhasta maailmastakin tulee kutsu: hänelle avautuu paikka jossakin liikkeessä. Oma pyyde ja aineellisen omaisuuden etsintä tarttuu häneen. Se ei vie kuitenkaan tällä kertaa kaikkea hänen aikaansa, vaan hän saarnaakin hiukan.
Mutta kun hän edistyy liike-elämässä, niin hänen teokraattinen toimintansa kärsii vähitellen. Hänestä alkaa tulla jokin tuossa kauppaliikkeessä. Liike-elämän kasvava taakka vie suurimman osan hänen ajastaan. Kun hän suorittaa hiukan todistamista kadulla, niin se johtaa pulaan: liiketoverit moittivat häntä. Entä jos hän sattuisi kohtaamaan päällikkönsä työskennellessään ovelta ovelle? Välttämättömät yhteiskunnalliset kanssakäymiset työtovereitten kanssa vievät hänet sitäpaitsi tämän maailman löyhän moraalisen mittapuun vaarallisille vesille. Ennen pitkää tuo kerran vapaa ja esteetön nuori mies horjuu taistelussa. Hän ei ole suinkaan pois totuudesta, vaan hän tulee vielä silloin tällöin kokouksiin ja ryhtyy palvelukseenkin puuskittain, mutta hänen omatuntonsa on raskas.
Niinkuin oli Paavalin aikoina, niin on nytkin: ”Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:9, 10.
’VALTAKUNNAN ETSIMINEN ENSIN’
Jopa elämän välttämättömyydetkin voivat painaa meidät maahan, jos ne pannaan palveluksen edelle. Jeesus sanoi: ”Te ette voi olla Jumalan ja rikkauksien orjia. Tästä syystä minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, mitä pitäisitte yllänne. Eikö sielu merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatetus? Sillä kaikki nämä ovat sellaista, mitä kansat tavoittelevat innokkaasti. Sillä teidän taivaan Isänne tietää teidän tarvitsevan kaikkea tätä. Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:24, 25, 32, 33, Um.
Jumalan vihkiytyneet palvelijat kadottavat toisinaan näkyvistään tämän Jeesuksen tärkeän neuvon. He eivät noudata käytännössä tätä kehoitusta, että tulee etsiä ensin Valtakuntaa. Heidän elämässään tulee ensimmäisenä koti, uusi auto, radio, televisiolaitteet ja sitten varojen hankkiminen kaikkien näiden ”välttämättömyyksien” ylläpitämiseksi. Ja niin he joutuvat jokapäiväisen elämän pyörteeseen. Mutta se ei riitä, vaan täytyy saada parempi työpaikka. Sekään ei ole kylliksi, vaan on ryhdyttävä itse harjoittamaan liikettä. Kas se on jo parempaa! Kun he ovat nyt omia herrojaan, niin he ajattelevat saavansa riittävästi aikaa palvelukseen. Niin pian kuin liike alkaa menestyä, he voivat ryhtyä tienraivaajiksi. Mutta sen menestymään saaminen ottaa enemmän aikaa kuin he luulivatkaan. Rahahuolet lisääntyvät aineellisen omaisuuden mukana, ja evankeliumin saarnaamiseen jää vähemmän aikaa eikä suinkaan enemmän. Niin, heillähän on liike, joka on antanut heille kauniin kodin, suuren kiiltävän auton, television, hienoa ruokaa ja kauniita vaatteita – kaikkea. Toisin sanoen kaikkea muuta, mutta ei mielen rauhaa, onnea eikä iankaikkisen elämän mahdollisuuksia. Paremmin sanoen, he eivät omista liikettä, taloa, autoa, televisiota jne., vaan nämä asiat omistavat heidät.
Toisilla palvelijoilla voi olla näitä, mutta sen sijaan että he sallisivat näiden omaisuuksien kuormittaa heitä maahan asti, he valvovat niiden käyttöä, jopa panevat nämä välineet auttamaan heitä palveluksessa. He eivät ole tehneet näistä asioista elämänsä päämäärää, niin että niillä olisi ensimmäinen kiinnitys heidän aikaansa, voimaansa ja mielenkiintoonsa. Se on suuri taakka, tämä maallisen omaisuuden rakastaminen, ”koska kaikki maailmassa oleva – lihan halu ja silmien halu ja oman elintavan huomiotaherättävä näytteleminen – ei ole alkuisin Isästä, vaan on alkuisin maailmasta. Sitäpaitsi maailma katoaa ja niin tekee sen halukin, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:15–17, Um.
Kun on kerran otettu eräitä painoja ja vastuita, niin niitä ei voida oikeutetusti panna pois, vaan koska ne on kerran omaksuttu, niin ne on kannettava. Palvelija voi tahallaan ottaa painoja, koska hän antaa perään ”lihan halulle ja silmien halulle”. Esitämme tässä valaisuksi toisen surullisen tapauksen todellisesta elämästä. Kuusi vuotta sitten oli eräs kaunis nuori tienraivaajasisar, onnellinen ja vapaa huolista taistelussa, saarnatessaan joka päivä Sanaa. Häntä odotti Gileadin valmennus ja palvelus ulkomailla kaikkine lisäsiunauksineen. Nykyisin hänen tilansa kirvelee sydäntä. Se alkoi aivan viattomasti. Mutta tässä ei voida kertoa yksityiskohtia – teidän mielikuvituksenne voi täyttää ne. Taakat ovat hänellä nykyisin melkein sietämättömät. Maailmallinen mies, joka joutui lopulta sairaalaan parantumattomasta syövästä. Kolme nuorta lasta, yksi syntynyt rampana. Kuinka paljon luulette tämän kerran vapaan tienraivaajan juoksevan nyt jumalisessa kilpailussa? Hän näyttää vuosia vanhemmalta, kuin hänen ikänsä on, ja sen vastuun kantaminen, mikä hänen täytyy nyt kestää, on raatamista aamusta iltaan. Palvelukseen ei ole nyt lainkaan aikaa, vaan hän on aivan toimeton ja syrjäytetty taistelusta. Hän ponnistelee kumminkin päästäkseen takaisin kilparadalle, mutta hänen kantamansa taakat tekevät tulevan tien erittäin vaikeaksi kulkea. Hän sanoi kyyneleet silmissään: ”Minä antaisin mitä tahansa, jos saisin olla se vapaa nuori tienraivaaja jälleen.”
Voisimme esittää esimerkin toisensa jälkeen osoittaaksemme, miten surkeat seuraukset on siitä, että antaa perään itselleen ja omalle halulleen eikä pane pois sitä painoa ja pysy käynnissä olevassa taistelussa. Oma itse muodossa missä hyvänsä, itsensä tyydyttäminen, omahyväisyys, se oma itse, mikä panee sinut ja sinun halusi ensi sijalle, juostavanasi olevan kilpailun edelle. Se on se suuri paino, mikä tulee panna pois. Se oma itse, mikä on tyytymätön siinä määrin, että se aiheuttaa riitaa, eripuraisuutta ja hajaannusta juoksijatovereitten joukossa kilparadalla. Se oma itse ja itsekkyys, mikä aikaansaa kateutta, juoruamista ja äkkipikaisuutta. Se oma itse, mikä johtaa epäsiveellisiin ja huonoihin tapoihin, se oma itse, mikä pitää aina huolta lihasta ja lihan teoista eikä noudata henkeä ja sen töitä. Tällaisia painoja ei voida kuljettaa pääteviivan ylitse ja uuteen maailmaan. Ne täytyy panna pois.
”MUUTTAMALLA MIELENNE”
Mutta miten voidaan panna pois painot ja taakat, jotka estävät ja hidastuttavat? Samalla tavalla kuin panimme pois väärän uskonnon ja politiikankin painot: tulemalla tuntemaan niiden pahuuden tutkimalla Jumalan Sanaa. Me panimme ne iloiten ja halukkaasti pois painoina, kun opimme tietämään, että ne olivat Saatanan välineitä, joilla hän estää meitä tuntemasta ja palvelemasta Jumalaa. Me muutimme mielemme niihin nähden. Niin teidän täytyy kaikkiin muihinkin maailmallisiin, itsekkäisiin tapoihin näiden ”lakata muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan” ”muuttamalla mielenne, jotta voisitte todeta itsellenne Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon”. (Room. 12:2, Um) Me uudistumme ja muutumme ja muutamme mielemme tutkimalla Jumalan Sanaa, harjaannutamme sen huomaamaan ja heittämään pois tarpeettomat painot.
Meidän täytyy noudattaa sääntöjä voittaaksemme kilpailussa, ja Jumalan Sana esittää säännöt: ”Ei kukaan, joka palvelee soturina, sekaannu elämän liikeasioihin, jotta voisi saada hänen hyväksyntänsä, joka pestasi hänet soturiksi. Sitäpaitsi, jos joku kilpailee urheilussakin, ei häntä seppelöidä, jollei hän ole kilpaillut sääntöjen mukaan.” (2. Tim. 2:4, 5, Um) Säännöt vaativat, että me emme kietoudu itsekkään voiton tavoitteluun. Säännöt vaativat meitä saarnaamaan. Säännöt vaativat meitä vaeltamaan Jumalan hengen mukaan eikä syntisten, itsekkäitten, lihallisten halujen mukaan. Jos me vaellamme hengen mukaan, niin sillä keinolla voimme poistaa painot. ”Vaeltakaa jatkuvasti hengessä, niin te ette toteuta lainkaan mitään lihallista halua. Sillä liha on henkeä vastaan halussaan, ja henki lihaa vastaan, sillä nämä ovat toisiaan vastaan.” – Gal. 5:16, 17, Um.
Jotta voitaisiin juosta kilpajuoksu lopulliseen voittoon asti, niin jokainen paino täytyy panna pois, kunnes Jumalan palvelija on riisuttu niinkuin maratonjuoksija. Kuvaillen viisasta menettelytapaa apostoli Paavali sanoo: ”Ettekö te tiedä, että kaikki kilpailussa juoksijat juoksevat, mutta vain yksi saa voiton? Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen. Sitäpaitsi, jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa. He tekevät luonnollisesti kylläkin tämän, jotta saisivat katoavan seppeleen, mutta me katoamattoman. Sen tähden en minä juokse epävarmalla tavalla; tapa, jolla minä suuntaan iskuni, ei ole kuin ilmaan huitomista, vaan minä masennan ruumistani ja ohjaan sitä kuin orjaa, jotta, kun olen saarnannut toisille, minä en joutuisi jostakin syystä hylätyksi.” – 1. Kor. 9:24–27, Um.
Mutta sittenkään ”ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen”. (Saarn. 9:11) Voitto tulee niille, jotka muuttavat mielensä Raamattua tutkimalla ja alistuvat Jehovan hengen johtoon. Hänen henkensä auttaa meitä riisumaan pois ne painot, mitkä estävät ja pidättävät, ja hän ylläpitää meitä niiden painavien vastuitten taakan alla, joita ei voida oikeutetusti panna pois. ”Heitä [taakkasi] Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Ps. 55:23) Kristityt veljet voivat auttaa toisiaan ”kantamalla toistensa kuormia”. (Gal. 6:2) Ja jos sinapin siemenen kokoinen usko siirtää vuoren, niin ei ole olemassa mitään vuorimaista taakkaa eikä estettä, mitä ei voitaisi poistaa tai voittaa uskomalla. (Matt. 17:20) Usko osoitetaan työllä; lisää siis uskoasi ja näytä se lisääntyvällä toiminnalla.
Käärmeen siemenen ja Jumalan vaimon Siemenen välisen kuusituhatvuotisen vihollisuuden loppuvuodet ovat kohdallamme. Jokainen Jumalan vihkiytynyt palvelija tuntee tämän vihollisuuden yhä selvemmin, kun viimeiset esteet ylitetään ennen Harmagedonia. Ylittääksemme ne esteet pitkin loikkauksin meidän täytyy pysyä meille määrätyssä työssä suorittaen osamme taistelussa menneitten vuosisatojen Jumalan uskollisten palvelijain rinnalla. Niinkuin Paavali kirjoitti: ”Suorittakaa oma osanne siinä samassa taistelussa, mitä olette nähneet minun käyvän ja missä kuulette minun yhä pysyvän.” – Fil. 1:30, Ak.
Kilpajuoksu on vielä edessä, tunnussana on yhä ”eteenpäin”, taistelukäsky on edelleen: ”Saarnaa Sanaa”! Kiinnitä siis silmäsi päämäärään, opi kilpailun säännöt ja pysy niissä. Pane pois jokainen paino. Riisu pois kaikki muu, paitsi äärimmäiset välttämättömyydet, ja juokse kilpajuoksu. Juokse ikään kuin elämäsi riippuisi siitä. Se riippuukin siitä!