Lukijain kysymyksiä

● Miksi Aaronia ei rangaistu siksi, että hän teki kultaisen vasikan israelilaisten palvottavaksi? – A. F., Kalifornia.

2. Mooseksen kirja 32:1–6 osoittaa, että Aaron teki tämän kansan pyynnöstä ja osallistuminen tuohon vääryyteen näytti olleen melko yleinen, koska se pani Jehovan sanomaan Moosekselle: ”Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät.” (10. jae) Vaikka onkin totta, että Aaron toimi kapinallisten mukana tässä epäjumalanpalvonnassa, niin 25. jae ilmaisee sen mahdollisuuden, että tuo poikkeaminen saatettiin sallia määrättyä tarkoitusta varten: ”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ’Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni’. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset.” (Jakeet 25–27) Aaron oli leeviläinen, ja me voimme otaksua, että hän otti tässä tilaisuudessa kantansa heidän kanssaan Jehovan puolella ja niitä vastaan, jotka vastustivat Moosesta tässä tilanteessa. Noin kolmetuhatta henkeä surmattiin tämän epäjumaluuden vuoksi. Useammat olivat syypäitä, koska – kun nuo kolmetuhatta olivat poissa – Mooses muistutti kansalle, että se oli tehnyt vakavan synnin. Useammatkin kuin Aaron saivat siis Jehovan armon tässä asiassa. Nuo lähes kolmetuhatta olivat nähtävästi kapinan yllyttäjiä, jotka panivat alulle tuon epäjumalanpalvelusyrityksen, ja vastustivat oikaisua eivätkä katuneet nöyrästi eivätkä tunnustaneet vääryyttään eivätkä muuttuneet asenteeltaan Jehovan puolelle. He eivät ansainneet lainkaan armoa. Mutta Aaron käyttäytyi toisin, osoitti, ettei hän ollut sydämestään sopusoinnussa epäjumaluuden kanssa, ja toimi vain kansanjoukon yllytyksestä sekä seisoi Jehovan puolella, kun Mooses saattoi asiat loppuselvitykseen. – Jakeet 28–35.

● Jos joku on jo kastettu, niin tarvitseeko hänen toistaa kasteensa tultuaan tuntemaan totuuden? – R. G., Kanada.

Tuleeko henkilö kastaa uudelleen vai ei, se riippuu siitä, miten hän on ymmärtänyt kasteen silloin kun hän sai sen ensi kerran. Ymmärsikö hän vesikasteen vertauskuvallisen merkityksen? Käsittikö hän täysin, että se merkitsi hänen elämänsä täydellistä pyhittämistä Herralle, Herran palvelukseen, Hänen tahtonsa tekemiseen? Oliko hän tehnyt tällaisen vihkiytymisen mielessään ja sydämessään Herran edessä ennen veteen upottamista, mikä on julkinen vertauskuva aikaisemmin tehdystä vihkiytymisestä? Jos hän oli tehnyt siten ja jos kaste oli täydellinen upotus veteen, silloin ei henkilön tarvitse uudistaa vertauskuvaa. Kasteen toimittaja, kastepaikka ja ne, jotka ovat katsomassa, eivät ole ratkaisevia tekijöitä. Määräävänä on kastettavan oikea ymmärtämys ja arvostus kasteen suhteen. Jollei tuolla henkilöllä ollut tätä ymmärtämystä ja arvostusta, jos hän piti kastetta pelkästään uskonnollisena muotomenona, millä hänet otettiin jonkin kirkon jäseneksi, eikä oivaltanut sen askeleen merkitystä eikä tärkeyttä eikä sitä, mitä häneltä sen jälkeen vaaditaan raamatulliselta kannalta katsoen, niin kun sellainen henkilö tulee tuntemaan totuuden ja haluaa pyhittää elämänsä totuuden Jumalalle yhtenä Hänen todistajistaan, hänen tulee vertauskuvata vihkiytymisensä, minkä hän on nyt tehnyt ymmärtäen.