Miksi kypsä arvostelukyky on elinehto
”Kypsille ihmisille . . . joiden käsityskyky on valmentunut . . . erottamaan sekä oikean että väärän . . . ponnistelkaamme . . . eteenpäin kypsyyteen.” ”Hän . . . on enentävä vanhurskautenne tuotteet.” – Hepr. 5:14–6:1 ja 2. Kor. 9:10, Um.
1. Onko varoituksilla huomattava osa Kirjoituksissa? Mitä sillä ilmaistaan?
OLETKO koskaan pannut merkille, miten suuri osa Jeesuksen ja hänen apostoleittensa muistiinmerkityistä sanoista ja kirjoituksista on varoituksen muodossa? Ei ole suuresti liioiteltua sanoa, että joka sivulla on varoitus. Varoitukset ovat voimakkaita ja osuvia, eikä niissä ole mitään mietoa. Jumalan tosi kansaa koskevat varoitukset voidaan jaoitella erilaisiin otsikoihin, ja ne tulevat erossa niistä monista varoituksista, mitkä on lausuttu kristikunnalle ja muulle maailmalle. Ne perustuvat kerran toisensa jälkeen Heprealaisille Kirjoituksille, kuten esim. silloin, kun Paavali kirjoitti Israelin kerrotuista väärinteoista: ”Ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet.” (1. Kor. 10:11, Um) Nämä monet varoitukset edellyttävät kypsää arvostelukykyä, ja tarkoituksemme on tutkia joitakuita niistä.
2. Miten tämän tutkimiseen tulee suhtautua, mihin pääkysymyksiin johtuen ja mikä tarkoitus mielessä?
2 Kuulemmeko jonkun sanovan: Minä pelkään, että tämä tutkistelu käy melko raskaaksi, mutta sitä on ehkä pidettävä yhtenä ikävänä velvollisuutena? Kuten jo mainitsimme, on huomattava osa Kirjoituksista varoituksia, ja olisi varmasti väärin ja epämieluista Jumalan silmissä, jos leimaisimme minkä tahansa osan hänen Sanastaan tai sen tutkistelun ”ikäväksi”. Oikeastaan eräs ilahduttava ja virkistävän kiinnostava ja hyödyllinen pääkysymys on: Mitä Raamattu paljastaa Jehovan havaitsemiskyvyistä ja hänen suhteestaan pahaan ja pahantekijöihin? Ja mitä voidaan sanoa Kristuksesta tässä suhteessa ja mitä meistä itsestämme? Kun muistamme, että kypsä arvostelukyky on erittäin välttämätön ja tärkeä tänä myöhäisenä ajankohtana, niin meidän pitäisi olla innokkaan valppaita näiden Jumalan varoitusten suhteen ja myös Jumalan hengen tarpeemme suhteen saavuttaaksemme välttämättömän kypsyyden. – Ilm. 12:17.
3. a) Ilmaisevatko Kirjoitukset Jehovan havaitsemiskyvyt? b) Millä perusteella voidaan näitä kykyjä pitää ymmärrettävinä?
3 Ottaen esille ensimmäisen kysymyksen kysymme: Millaiset Jehovan havaitsemiskyvyt ovat ja millainen hänen suhtautumisensa pahaan ja pahantekijöihin? Kun otamme laajan näkökulman, niin hämmästymme ja joudumme pelon valtaan Korkeimman omaaman ja käyttämän läpitunkevan havaitsemiskyvyn edessä. Seuraavassa vain kaksi esimerkkiä: ”Jehova tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatusten kuvittelut.” ”Eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (1. Aikak. 28:9, As; Hepr. 4:13) Tästä ei ole pakoonpääsyä, varsinkaan kun muistamme, että ”Jumala, joka antoi ihmiselle mielen, tietää, miten mieli toimii, . . . [Hän] havaitsee heti paikalla ihmisen mielen taipumuksen ja tietää, mihin se johtaa. Siksi hän antaakin meille varoituksen varmasti tulevista seurauksista.” (Jouluk. 15. p:n Vartiotorni 1951, s. 374, § 11) Sama koskee henkiluomuksia, sitäkin kerubia, joka on myöhemmin tunnettu Saatana Perkeleenä. (Joh. 1:3; Kol. 1:16) Jehova tietää täsmälleen, miten paha vaikuttaa varhaisimmasta alustaan lähtien. Mielessä tai sydämessä ei ole mitään niin petollista, ei mitään niin kieroa, ettei hän voisi lukea sitä kuin avointa kirjaa. Mutta ennenkuin tutkimme edelleen tätä erityistä puolta, niin ottakaamme seuraava kysymys, mitä lupasimme tarkastella.
4. Esittääkö Raamattu selvästi Kristuksen havaitsemiskyvyt?
4 Millainen on Kristuksen havaitsemiskyky ja suhtautuminen pahaan ja pahantekijöihin? Hän ei ilmaissut ainoastaan ensimmäisessä tulemuksessaan sekä ystävien että vihamiesten tarkkaa arvostelukykyä, vaan hän käyttää paljon suurempia voimia toisessa tulemuksessaan. Eikä ainoastaan yleensä, vaan myöskin yksityisesti, niinkuin hänen seuraavat sanansa osoittavat: ”Kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin [sisimmät ajatukset] ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” Eikä varmastikaan elävällä Sanalla, Kristuksella Jeesuksella, ole järkevästi katsoen vähempää arvostelukykyä, kuin mitä kirjoitetulla Sanalla osoitetaan olevan! – Joh. 1:14; Ilm. 2:23; Hepr. 4:12; Luuk. 9:47; 20:23.
5. Mikä varoitus ja toimintatapa esitetään, koska käsitämme olevamme tuomiopäivässä?
5 Emmekö ala jo ymmärtää paremmin, miksi arvostelukyvyn kypsyys on niin tärkeä? Ottakaamme vastaan ajankohtainen varoitus, kun käsitämme elävämme nyt tuomiopäivää. (Mal. 3:1–3) Älkäämme olko niin tyhmiä, että ajattelisimme hetkeäkään voivamme pettää Häntä, jolle Isä on uskonut kaiken tuominnan, tai kätkeä häneltä mitään yksityiselämässämme tai sydämemme sisimmässä. Tutkikaamme rehellisesti ja nöyrästi oma sydämemme, sillä ”jos me pystyisimme arvostelemaan, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kasvattaa meitä, jottei meitä tuomittaisi tuhoon maailman kanssa”. – 1. Kor. 11:31, 32, Um.
6. Paljastaako Raamattu selvästi korkeampien valtojen suhteen pahaan, ja miten vastauksen voidaan sanoa olevan kypsä?
6 Emme ole sanoneet vielä mitään Jehovan ja hänen rakkaan Poikansa suhtautumisesta pahaan ja pahantekijöihin. Se raamatunpaikka, mihin haluamme erityisesti viitata, on sanottu Pojalle, mutta se paljastaa myös taivaallisen Isän suhtautumisen samaan kysymykseen. Lainaamme Heprealaiskirjeen 1:9:nnestä, mikä on vuorostaan lainaus Psalmista 45:8: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” Sanat ’sinä vihasit laittomuutta’ eivät anna ainoastaan suoraa vastausta kysymykseemme, vaan myös kypsän vastauksen. Se esittää molemmat puolet asiasta ja siis täysin tasapuolisen käsityksen, oikean ja voimakkaan, Kristuksen omasta kypsästä suhtautumisesta mielessään ja sydämessään sekä vanhurskauteen että laittomuuteen, mikä asenne tuotti hänelle ehdottoman hyväksynnän ja suuremman palkan kuin kukaan muu saa.
7. a) Minkä käytännöllisen ohjeen tällaisen kypsän vastauksen arvostaminen antaa? b) Miten meitä kehoitetaan pyrkimään tällaiseen kypsyyteen ja mitä varten?
7 Katsohan, miten tästä tulee verraton opas yksilöille. Jos sinä sanot ja väität vihaavasi kaikkea laittomuutta, niin siitä ei ole paljoakaan hyötyä, jollet sinä samalla osoita käytännössä yhtä palavaa rakkautta vanhurskautta, Jumalan vanhurskasta asiaa ja pyhää palvelusta kohtaan. Teetkö sinä näin? Toisaalta ei hyödytä paljoakaan, jos sinä sanot ja väität rakastavasi vanhurskautta, mutta samalla suhtaudut anteeksiantavasti tai sekaannut johonkin, mikä on vastoin Jumalan lakia sen korkean mittapuun mukaan, minkä Jeesus antoi Matteuksen 5:21–28. Meitä kehoitetaan ponnistelemaan eteenpäin kohti tätä samaa kypsyyttä suhtautumisessamme tarkastelemalla huolellisesti ja katselemalla kiinteästi uskomme Johtajaa ja Täydellistäjää, joka kesti eteensä asetetun suuren ilon tähden niin paljon osoittaessaan palavaa rakkauttaan vanhurskautta kohtaan ja kiivasta vihaansa laittomuutta kohtaan. Ja mitä hyötyä siitä on itsellemme? ”Jotta ette väsyisi ja hellittäisi sielussanne.” (Um) Tämä on yksi arvokkaimmista siunauksista, joita kypsyys tuo, nimittäin lujuus ja luotettavuus. – Hepr. 12:1–3.
8. Mitä kypsyys sisältää, ja miten tätä voidaan valaista?
8 Tuntuu olevan täysin sopivaa tehdä tässä yhteenveto käsittelemistämme kohdista osoittaen, mikä muodostaa kypsyyden ja miksi se on niin haluttava ja miten se saavutetaan. Se näyttäisi merkitsevän seuraavaa: Ottaen huomioon, miten suurta painoa pannaan sekä vanhurskauden rakastamiselle että laittomuuden vihaamiselle, käy välttämättömäksi ymmärtää täsmälleen ja arvostaa sydämessään, mitä näihin kahteen suureen vastakkaisuuteen sisältyy. Raamatun kieltä käyttäen on elinehto, että omataan ”viisauden ja ilmestyksen henki hänen täsmällisessä tuntemuksessaan, sydämenne silmien ollessa valaistut”. Ja meillä täytyy olla ”käsityskyky . . . [joka on] valmentunut . . . erottamaan sekä oikean [vanhurskauden] että väärän [laittomuuden]”. (Ef. 1:17, 18 ja Hepr. 5:14, Um) Kypsyys merkitsee toisin sanoen ymmärryksen ja arvostuksen oikean ja voimakkaan tasapainon omaamista. Ottakaamme asian valaisemiseksi (Heprealaiskirjeen 5:11–14 mukaisesti) nuoren lapsen tila täysikasvuisen, kypsän miehen vastakohtana. Vaikka lapsi onkin nuori, niin hän voi ilmaista oikeaa tasapainoa seisomalla täysin pystyssä, mutta hänen tasapainonsa ei ole suinkaan luja, sillä äkillinen tuulenpuuska riittää saamaan hänet hoipertelemaan. (Ef. 4:14) Mutta katsopa miestä, joka on kestänyt jo monet myrskyt, kuinka hän seisoo kuin vuori jalat vankasti harallaan, säilyttäen oikean ja lujan tasapainon, ja pystyy lisäksi pysymään täysin tasapainossa kulkiessaan vakavasti suoraa viivaa pitkin. Näinkö meidän nyt pitäisi ”käyttäytyä hyvän uutisen arvon mukaisesti, . . . pysyen lujana samassa hengessä . . . ja vastustajia missään kohden säikähtämättä”? – Fil. 1:27, 28, Um.
9. Mikä on raamatullinen vastaus edistymistä vastaan tehtyihin muistutuksiin?
9 Sinä sanot: Se kuulostaa erinomaiselta, mutta minä en voisi koskaan toivoa pääseväni mihinkään sellaiseen kypsyyden asteeseen, mitä juuri on kuvailtu. Minun olosuhteeni ovat minua vastaan; minulla on niin vähän aikaa tutkia, ja minä olen niin takapajulla, kun minä en välittänyt hankkia koulutusta lapsena ollessani (tai minulla ei ole sitä lainkaan). Lukeminenkin on työlästä minulle. Me vastaamme: Älä välitä siitä, vaikka tunnetkin olevasi jäljessä kaikista toisista. Todellisuudessa on monta aivan samassa tilanteessa. Oikeastaan me olemme siinä kaikki, niin että meillä on aina paljon opittavaa, ja lisäedistys on mahdollinen. Me emme saa paljoa aikaan valittamalla menneitä. Se kehittää vain kielteisen näkemyksen ja panee ihmisen etsimään puolusteluja. Miksi emme ottaisi terveempää asennetta, mikä on ilmaistu edellä: ”Unohtaen takana olevat ja ojentautuen eteenpäin edessä oleviin . . . missä määrin lienemmekin [jo] edistyneet, jatkakaamme kulkemista järjestyksen mukaisesti tässä samassa tottumuksessa”? (Fil. 3:13–16, Um) Edisty jatkuvasti totuudessa sillä tiellä, jolla Herran järjestö ja sen palvelijat ovat sinua jo opettaneet ja auttaneet, vaikka vain askel kerrallaan. ”Tässä samassa tottumuksessa” pysyminen ei merkitse sellaiseen toivottomaan totunnaistapaan joutumista, mistä ei ole poispääsyä, vaan ”kulkemista järjestyksen mukaisesti” valmentaen alituisesti arvostelukykyämme lukemalla ja tutkimalla sekä yksityisesti että toisten kanssa, ’harkitsemalla näitä asioita ja keskittymällä niihin ja pysymällä niissä’ pyytäen jatkuvasti Jehovalta apua ja henkeä, sekä käyttämällä vielä erästä muuta keinoa, mikä mainitaan jäljempänä. – 1. Tim. 4:15, 16.
PAHAN MERKIT
10. a) Onko siitä annettu tarkkoja tietoja, miten paha alkoi vaikuttaa? b) Miten se vaikutti sydämeen ja mieleen?
10 Tarkastelkaamme lisäavuksi kypsän arvostelukyvyn saavuttamiselle, mitä Kirjoitukset opettavat siitä, kuinka paha vaikuttaa varhaisimmasta alustaan lähtien. Tämä auttaa meitä olemaan varuillamme ja vastustamaan tällaista pahan alkua itsessämme sekä opettaa meitä tietämään, kuinka sen merkit tunnetaan, missä se tavataankin. Jehova on ystävällisesti ilmaissut Sanassaan tarkalleen, miten epävanhurskaus alkoi ja miten se ensiksi tavattiin tuossa ensimmäisessä kapinoitsijassa ja valheitten isässä, Saatana Perkeleessä. (Joh. 8:44; 1. Joh. 3:8) Huomaa ne suorat sanat, mitkä hänelle, ’suojelevalle kerubille’, lausuttiin: ”Sinä olit täydellinen teissäsi siitä päivästä, jona sinut luotiin, kunnes sinussa havaittiin epävanhurskautta. . . . Sinun sydämesi pöyhistyi sinun kauneutesi tähden; sinä olet turmellut viisautesi kirkkautesi [loistosi, Ak; Ro] tähden.” (Hes. 28:15, 17, As) Pane merkille, että kysymykseen tuli sekä sydän että mieli. Sydän on kiintymyksen ja antaumuksen tyyssija, vaikuttava voima. Täydellisyyden säilyttäminen merkitsee luomukselle rakkaudellista ja epäitsekästä Jehovalle antautumista, mistä Jeesus antoi esimerkin. Mutta ’suojeleva kerubi’ käänsi tahallisesti antaumuksensa itseensä, ja hänen sydämensä ”pöyhistyi ylpeydestä” (Ak). Mieli on viisauden, harkinnan, tyyssija. Kiinnostavinta on havaita, että hänen viisautensa turmeltui (”hävisi”, Ak). Hän ei toisin sanoen pystynyt enää harkitsemaan selvästi eikä tulemaan oikeisiin ja tarkkoihin johtopäätöksiin. Mutta hän ei voinut kumminkaan itse ymmärtää sitä. Eräs tärkeimpiä todettavia asioita on se, että synnin vaikutus on niin petollinen. Se sokaisee ja pimentää mielen. Sen toiminnan luonnollisena tuloksena on, että se panee jumalattomat ihmiset ”menemään yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen”. – 2. Tim. 3:13.
11. Mikä lisäilmoitus annetaan Jesajan 14:13, 14:nnessä, ja mitkä ovat ”alkuperäisen käärmeen” ilmaisevat merkit?
11 Meille kerrotaan edelleen Jesajan 14:13, 14:nnessä hyvin tarkoin siitä itsekkäästä, vaikuttavasta voimasta, joka juurtui Saatanan ylpeään ja kapinalliseen sydämeen aina siinä määrin, että hän julisti häikäilemättömästi: ”Minä teen itseni Korkeimman vertaiseksi [kaltaiseksi, As].” Miten perin turmeltunut, itsekäs ja ylpeä mieleltään ja sydämeltään, ja miten surkeasti hän petti itsensä! Eedenissä ollut suojeleva kerubi oli liian kirkas ja liian suuri omissa silmissään. Nämä ovat eräitä ”alkuperäisen käärmeen” merkkejä. (Ilm. 12:9, Um) Vaikka hänen siemenensä eri yksilöt ovatkin yksityiskohdiltaan toisistaan eroavia, niin malli pysyy kuitenkin hyvin suuressa määrin samana: ylpeys, julkeus, itsekäs himo ja muuttumattomasti myös imartelu ja liukas puhe, valheet, viha, murha ja aina turmeltunut mieli. (Room. 16:17, 18) Juuri tämä jälkimmäinen vaatii meiltä kypsynyttä arvostelukykyä. Tutkikaamme sitä sentähden hiukan lisää.
12. Miten Jumalan Sana on avuksi varoittaessaan turmeltuneesta mielestä?
12 Ottakaamme suojelukseksemme varteen Roomalaiskirjeen 12:1–3 (Um) oleva kehoitus ja varoitus, missä apostoli, annettuaan ensin neuvoja Jehovalle antautuneille, varoittaa jokaista ”olemaan ajattelematta itsestään enempää kuin on välttämätöntä ajatella ja sen sijaan ajattelemaan terveen mielen mukaisesti”. Mitä varten? ”Ettette pöyhistyisi.” (1. Kor. 4:6, Um) Mutta huomaa, miten sama apostoli panee meidät valppaiksi itsemme lisäksi myös toisten suhteen seuraten ”alkuperäisen käärmeen” alullepaneman turmeluksen jälkiä sanoessaan: ”Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta [mitkä kuuluvat Kristukselle].” (2. Kor. 11:3) Lue itseksesi 2. Korinttolaiskirjeen 11:12–15 nähdäksesi, minkäkaltaisista ihmisistä hän varoitti: ihmisistä, jotka tekeytyivät vanhurskauden palvelijoiksi täsmälleen samaan tapaan kuin Saatana lähestyessään Eevaa. Korintossa täytyi useitten olla kovin epäkypsiä, koska hän sanoo, että kun tuollainen väärä apostoli tuli heidän luokseen, ”niin sen te hyvin kärsitte”. (2. Kor. 11:4) Heiltä puuttui oikea ja vankka tasapaino, eivätkä he olleet vielä lujia ja horjumattomia niinkuin Jeesus, joka on ”sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti”. Siksi annetaan seuraava sopiva varoitus: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta.” – Hepr. 13:8, 9.
13. Onko turvallista päätellä, ettei mikään voi saada ketään kadottamaan totuuden tuntemustaan, kun hän on saanut sen kerran?
13 Älä tee erehdystä ajatellen, ettei mikään voi muuttaa eikä pettää sinua, kun olet kerran tullut totuuteen ja saanut selvän tiedon siitä. Totuuden valo lisääntyy jatkuvasti lupauksen mukaan (Sananl. 4:18), ja se jo itsessään koettelee sinun todellista sydämentilaasi, nöyryyttäsi ja oppimishaluasi; se on koetus, mihin monet ovat kompastuneet. Muista, ettei sinua pelasta niinkään päässäsi oleva totuuden tuntemus kuin sydämessäsi oleva ”rakkaus totuuteen”. – 2. Tess. 2:10.
TOINEN APU
14. Missä suhteessa me olemme sekä voimakkaan havaitsemiskyvyn kohteita että omistajia?
14 Ehkä saamme kiinnittää huomiosi erääseen toiseen seikkaan auttaaksemme tasapuolisen käsityksen saamisessa, jotta olisit täysin varustettu kaikkiin hyviin tekoihin. Herran järjestössä olevat eivät ole ainoastaan tuon elävän, voimallisen, terävän ja läpitunkevan ”Jumalan sanan” syvälle luotaavan tutkinnan kohteita, vaan myöskin sen omistajia. Se on annettu meidän käytettäväksemme teokraattisessa sodankäynnissä, jotta me voisimme hallita pätevästi käsitellen tätä hyökkäyksessä käytettävää taisteluasettamme, ”hengen miekkaa”. Etkö ole samaa mieltä, että tämäkin vaatii kypsää arvostelukykyä. Me saamme tosiaan iloita ainoalaatuisesta ja erittäin suositusta asemasta. Me olemme Jehovan alituisen tutkinnan alaisuudessa, vaikkakaan emme kenenkään ihmisluomuksen tutkittavina. Kuitenkin me olemme samalla kertaa Jumalan hengen avulla vapaita katsahtamaan kaikkeen ja tutkimaan kaikkea. – Hepr. 4:12; Ef. 6:17; 1. Kor. 4:4; 2:15.
15. Miten tutkistelumme eri näkökohdat on esitetty lyhyesti Psalmissa 139?
15 Jos on sopivaa ja sinä tutkit tätä yksin, niin kehoitamme sinua lukemaan tässä kohdassa Psalmin 139, koska se esittää paljon kauniimmin ja havainnollisemmin sanoin suurenmoisen yhteenvedon tutkistelustamme, kaikista siinä kosketellun havaitsemiskyvyn ja suhtautumisen puolista, leviten kuin silkinpehmeä kultavaate, joka on kirjailtu totuuden täysin sopusuhtaisin hopealankaisin kuvioin ja johon on ommeltu varoituksen punaisia lankoja. Se kertoo jakeissa 1–6, kuinka perusteellisesti Jehova tutkii ja havaitsee kaiken palvelijansa ajatuksista ja sanoista ja teistä. Kun hän on kuvaillut, kuinka Jehova muodostaa ja tuo esiin palvelijansa kohdusta (samaten kuin Jesajan 44:2:nen jne.), niin hän kertoo sen vastakohtana jakeissa 17 ja 18, miten tällä palvelijalla itsellään on suuri etu tunkeutua Jumalan omiin ajatuksiin ja ymmärtää niitä: ”Kuinka kalliit ovatkaan sinun ajatuksesi minulle, Jumala! Kuinka suuri niiden summa! Jos minun pitäisi laskea ne – ne olisivat lukuisammat kuin hiekkajyvät! Jos minun pitäisi päästä niiden loppuun, niin minun elinikäni täytyisi olla kuin sinun!” (Ak) Jumalan ajatusten ymmärtäminen herättää palvelijassa suuttumuksen Jumalan vihollisia vastaan, jotka lausuvat turhaan hänen nimeään, ja hän julistaa rohkeasti suhteensa heitä vastaan: ”Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.” Palvelija rukoilee sitten lopuksi luottaen täysin Jumalan täydelliseen havaitsemiskykyyn ja laupeuteen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on [paha], niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” – Ps. 139:22–24.