Täsmällinen tieto Jehovan miellyttämiseksi

”Täyttykää hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella . . . vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti, jotta miellyttäisitte häntä täysin kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä.” – Kol. 1:9, 10, Um.

1. Millainen ihminen odottaa Jehovalta opastusta ja miksi?

OIKEASSA sydämentilassa olevat ihmiset ymmärtävät, kuinka tarpeellista on tehdä sitä, mikä on mieluista Jumalan silmissä. Vaikka maailma saattaakin harjoittaa painostusta saadakseen heidät kulkemaan sitä tietä, minkä enemmistö hyväksyy, niin he ovat lujia antaumuksessaan Kaikkivaltiaalle Jumalalle. He ymmärtävät viisaasti, ”ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. (Jer. 10:23) Mikä voi näyttää oikealta synnin rasittaman ihmisen silmissä, ei olekaan kenties oikein Jumalan silmissä. Ole siis viisas, ”turvaa Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunnusta hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” – Sananl. 3:5, 6, As.

2. Minkä sekä Jeesus että psalminkirjoittaja osoittivat oikeaksi asenteeksi Jumalan Sanaan nähden?

² Miten me voimme tunnustaa hänet kaikessa? Etsimällä häntä nöyrästi, lähestymällä häntä rukouksessa sillä tavalla, minkä hän on hyväksynyt Kristuksen Jeesuksen kautta. Älä yritä tyrkyttää tahtoasi Jumalalle, vaan muista, miten Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niinkuin taivaassa, niin myöskin maan päällä.” (Matt. 6:9, 10, Um) Meidän vakavana halunamme pitäisi näin ollen olla Jumalan tahdon tunteminen, jotta voisimme tehdä sitä, mikä on oikein. Niinkuin Daavid sanoi nöyrästi: ”Opeta minulle tiesi, Jehova.” (Ps. 27:11, As) Toimi sitten Jumalalle esittämäsi rukouksen mukaisesti ja tutki hänen sinulle varaamaansa tekstikirjaa, Pyhää Raamattua, sekä noudata sen jälkeen sen hyviä neuvoja. ”Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja minun polkuni valo. Minä olen vannonut, ja minä olen vahvistanut sen, että minä noudatan sinun vanhurskaita määräyksiäsi. . . . Ota vastaan, minä pyydän sinua, Jehova, minun suuni vapaaehtoiset uhrit ja opeta minulle määräyksesi. Minun sieluni on jatkuvasti minun kädessäni, mutta minä en unohda sinun lakiasi. Jumalattomat ovat asettaneet ansan minulle, mutta minä en ole poikennut sinun säädöksistäsi. Minä olen ottanut sinun todistuksesi ikuiseksi perinnöksi, sillä ne ovat minun sydämeni riemu. Minä olen taivuttanut sydämeni täyttämään sinun sääntösi ikuisesti, loppuun asti.” (Ps. 119:105–112, As) Me voimme yhtyä tähän psalminkirjoittajan terveeseen ilmaisuun vain, jos olemme tutkineet huolellisesti Raamattua ja täyttäneet sydämemme totuudella siinä määrin, että se vuotaa nyt ylitse Jehovan ylistystä lähimmäistemme edessä.

3. Miksi vanhan maailman mielipide uskonnostaan ja Raamatun periaatteista on epäviisas?

³ Mutta mikä on nykyisen uskonnon taipumus? Onko se halu noudattaa sitä ”palvontamuotoa, mikä on puhdas ja saastuttamaton Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen”, vai onko se halu ’käydä valitsemassasi kirkossa’? (Jaak. 1:27, Um) Itserakas ihminen voi valikoida Jumalan Sanan sisällön lävitse ja hyväksyä jonkin osan sekä hylätä suurimman osan hyödyttömänä tai epämieluisena. Hän voi hylätä epäkäytännöllisenä tässä nykyisessä maailmassa neuvon: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”, tai hän saattaa tehdä itselleen nimen kirjoittamalla sanomalehteen tai aikakauslehteen palstan, mihin hän lainaa muutamia raamatunkohtia, joita hän pitää hyvänä psykologiana. Hän voi saada siten itselleen melkoisen joukon seuraajia ihmisistä, jotka pitävät häntä ”ihmeellisenä” ja jotka ovat tyytyväisiä hänen tekoonsa. Mutta ota huomioon: ”Ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” (Gal. 1:10) Olisi paljon parempi kiinnittää huomio Jumalan Sanassa annettuun hyvään neuvoon: ”Sinun tulee kuunnella Jehova Jumalasi ääntä pitäen kaikki hänen käskynsä, mitkä minä määrään sinulle tänään, jotta tekisit sitä, mikä on oikein Jehova Jumalasi silmissä.” – 5. Moos. 13:18, Um.

4. Osoita, miten Jeesus antoi oikean esimerkin totuuden puhumisesta vapaasti.

⁴ Mitä Jeesus saarnasi, se oli oikein, mutta se ei miellyttänyt aina hänen kuulijoitaan. Kun hän ruoski heitä tuomiten aikansa uskonnolliset johtajat ja leimaten heidän oppinsa Jumalaa häpäiseviksi ihmisten perinteiksi, niin he loukkaantuivat. Kun he olivat kuulleet enemmän hänen saarnaamiaan selviä totuuksia, niin he varmistuivat siitä, että he eivät pitäneet niistä, ja he koettivat tappaa hänet. Mutta hän jatkoi sovittelematta vakuuttaen uudelleen niille, jotka kuuntelivat jatkuvasti: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32) Jos me toiselta puolen syrjäytämme tämän puhtaan sanan ihmisten viisastelujen tieltä, niin me menetämme Jumalan antaman vapauden.

5. Miten Jehova teki Israelille selväksi oikean palvontamuodon, mutta miten se menetteli?

⁵ Jehova Jumala on tehnyt aina selväksi kansalleen, millaisen palvontamuodon hän hyväksyy. Hän teki sen Eedenissä ja vedenpaisumuksen aikaan, ja hän selvitti sen tietenkin Israelin lapsillekin. Kun he olivat Egyptin orjuudessa, niin hän kiinnitti huomionsa heihin ja toimeenpani ihmeellisen vapautuksen. He näkivät ne kymmenen vitsausta, mitkä näännyttivät Egyptin väärät jumalat ja jättivät ne nöyryyttävään tappioon. He kokivat Jehovan riemuvoiton, kun hän vapautti heidät Punaisen meren läpi ja painoi varmasti heidän mieleensä sen tosiasian, että hän on tosi Jumala. Ja kuitenkin he kääntyivät tottelemattomina palvomaan kultaista vasikkaa matkien egyptiläisten epäjumalista eläinten palvontaa ainoastaan muutamia kuukausia myöhemmin, kun he olivat kokoontuneet Siinain vuoren juurelle Mooseksen ollessa vuorella. Vaikka he tiesivät, että tämä oli vastoin Jumalan tahtoa, niin he noudattivat kapinallisesti omaa mielitekoaan. He eivät jättäneet Jehovaa kokonaan, mutta he eivät myöskään kunnioittaneet häntä julistaessaan epäpyhän juhlimisensa ”juhlaksi Jehovalle”. (2. Moos. 32:1–5, Um) Koska tuo sukupolvi oli jatkuvasti tottelematon Jehovan äänelle, niin se kuoli autiomaassa. Se ei päässyt Luvattuun maahan. Sen jälkeläiset menivät kyllä sinne, mutta Mooses varoitti ensin ankarasti heitä heidän esi-isiensä uskottomasta vaelluksesta ja sanoi: ”Sinun tulee kuunnella Jehova Jumalasi ääntä pitäen kaikki hänen käskynsä, mitkä minä määrään sinulle tänään, jotta tekisit sitä, mikä on oikein Jehova Jumalasi silmissä.” – 5. Moos. 13:18, Um.

6. Millä tavalla Saulus Tarsolainen saatiin vastustamaan ensimmäisen vuosisadan kristittyjen harjoittamaa Jumalan hyväksymää palvontaa?

⁶ Saulus Tarsolainen, Gamalielin jalkojen juuressa kasvatettu fariseus, tuli hyvin tunnetuksi ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen jälkeen. Saulus oli erinomaisen innokas uskonnossaan ja kristittyjen kiihkeä vainooja. Hän kääntyi totuuteenkin ollessaan matkalla Damaskoon mukanaan ylimmäisen papin kirjeitä, mitkä valtuuttivat hänet ottamaan kiinni sikäläiset kristityt. Mutta miksi Saulus, fariseus, joka tunsi epäilemättä hyvin Heprealaiset Kirjoitukset, jotka kristitytkin hyväksyivät ja uskoivat kokonaisuudessaan, vastusti niin väkivaltaisesti niitä, joilla oli kristillinen usko? Hän vastaa itse: ”Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.” (Gal. 1:13, 14) Ihmisten perinnäissäännöt olivat kiihottaneet häntä eteenpäin totuuden vastustamisessa.

7. Miten apostoli Paavali osoitti voimakkaasti, että Raamatun tuntevakin voi olla miellyttämättä Jumalaa?

⁷ Paavali ei unohtanut milloinkaan kokemustaan, vaan käytti sitä päinvastoin toisille antamiensa hyödyllisten neuvojen perusteena. (Kol. 2:8) Se pani hänet toteamaan, että on mahdollista omistaa Pyhä Raamattu ja tuntea sen sisältökin, mutta olla siitä huolimatta ihmisten perimätietojen takia ymmärtämättä täsmälleen sen opetusta. Hän viittasi roomalaisille lähettämässään voimakkaassa kirjeessä juuri tällaisten olosuhteitten olevan toisten hänen aikalaistensa juutalaisten vaikeutena. ”Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaisesti, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät perustaa omansa, niin he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen. Sillä Kristus on Lain täydellistetty loppu, jotta jokaisella, joka uskoo, olisi vanhurskaus.” (Room. 10:2–4, Um) He olivat innokkaita uskossaan, niinkuin Paavali sanoo, ja he tunsivat epäilemättä Raamattunsa, koska kuulivat sitä luettavan joka viikko synagoogassa. Mutta kun he eivät ymmärtäneet täsmälleen, että Kristus oli täyttänyt Lain ja että nyt piti uskoa häneen, niin he joutuivat ristiriitaan itsensä Jumalan kanssa. He eivät tehneet sitä, mikä oli oikein Jehova Jumalan silmissä.

8. Miten täsmällisen tiedon puute vaikuttaa maailman nykyisiin uskontoihin?

⁸ Maailman uskonnollisissa järjestöissä on nyt sama puute. Niillä on Raamattu, Jumalan meidän päiväämme koskevan tahdon kirjoitettu ilmoitus, mutta niiltä puuttuu täsmällinen tieto. Henkeytetty apostoli ilmaisee sattuvasti tilanteen sanoessaan: ”Vaikka he tunsivat Jumalan, niin he eivät kirkastaneet häntä Jumalana eivätkä kiittäneet häntä, vaan he tulivat tyhjänpäiväisiksi päätelmissään, ja heidän älytön sydämensä pimeni. Vaikka he vakuuttivat olevansa viisaita, niin he tulivat tyhmiksi ja muuttivat katoamattoman Jumalan kirkkauden joksikin katoavan ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten luomusten sekä matelijain kaltaiseksi. Ja koska he eivät suvainneet pitää Jumalaa täsmällisessä tiedossa, niin Jumala jätti heidät moitittavaan mielentilaan tekemään sopimattomia.” (Room. 1:21–23, 28, Um) Niin, he väittävät tuntevansa Jumalan ja tukevat suuria uskonnollisia järjestöjä sekä esittävät rukouksia hänen Poikansa nimessä. Monet myöntävät, että luomakunta todistaa Ylimmän Olennon olemassaolon, ja he saattavat myöntää senkin, että Raamattu on hänen Sanaansa. Mutta tosiasiaksi jää, että he eivät kirkasta häntä Jumalana. ”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.” (Tiit. 1:16) Sen sijaan että he antaisivat hänelle kunnian, he tuottavat häpeää hänen nimelleen ja sanalleen tunnustaessaan hyväksyvänsä sen uskontonsa perusteeksi ja ollessaan sitten pysymättä sen kristillisen rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteissa. Kääntäen asiat ylösalaisin niiden oikeasta asemasta he koettavat käyttää Jumalaa sopivana välineenä mielihalunsa hyväksi. He suunnittelevat, miten voisivat täyttää halunsa, ja käskevät sitten itse asiassa Jumalaa hyväksymään sen. Samalla kun nämä ihmiset väittävät olevansa viisaita maailman mittapuun mukaan, niin heidän tyhmyytensä ilmenee siinä, että he eivät tunnusta tosi Jumalan ylimmyyttä. Vaikka he ovat aina oppimassa, niin he ”eivät voi koskaan tulla totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. – 2. Tim. 3:7, Um.

TILAN TEKEMINEN TÄSMÄLLISELLE TIEDOLLE

9. Miten niiden elämässä tapahtuu todellinen muutos, jotka etsivät vilpittömästi totuutta?

⁹ Kaikki eivät suinkaan noudata tätä menettelyä. Ne, jotka etsivät totuutta vilpittömästi, löytävät sen. He noudattavat Kolossalaiskirjeen 3:9, 10:nnessä (Um) viitoitetun käytännöllisen viisauden tietä: ”Riisukaa pois vanha henkilöllisyys tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” Kun he tutkivat huolellisesti Jumalan Sanaa ymmärtääkseen täsmälleen hänen tahtonsa, niin on selvää, että usein toistuva tai tilapäinenkään kevytmielinen elämä maailman kanssa ei sovi oikein yhteen saman henkilön kristillisten elämäntapojen kanssa. He kiinnittävät sentähden huomion neuvoon: ”Teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne ja joka turmeltuu hänen petollisten halujensa mukaan; mutta . . . tulkaa uusiksi mieleenne vaikuttavassa voimassa.” (Ef. 4:22, 23, Um) He pääsevät suoraan asian pohjaan muuttamalla sitä voimaa, mikä vaikuttaa heidän mieleensä. ”Sillä niinkuin hän ajattelee sisimmässään, sellainen hän on.” (Sananl. 23:7, As) He pidättyvät siis täyttämästä mieltään vanhan maailman filosofialla ja saastalla ja tutustuvat sen sijaan hyvin Jumalan varaamaan puhtaaseen totuuteen. Ja nyt he pukeutuvat ”uuteen henkilöllisyyteen, mikä luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa”. (Ef. 4:24, Um; Ps. 119:9–16) Pane merkille, että tässä ei ole kysymyksessä pelkästään viehättävämmän henkilöllisyyden kehittäminen, vaan kysymys on siitä, että hyväksyy sen, mitä Jumala on varannut, ja pitää sen sitten jatkuvasti uudistuvana ammentaen säännöllisesti hänen varastohuoneestaan täsmällistä tietoa oppaaksi jokapäiväisessä elämässä. Raamatun hämärä ymmärtäminen ei tee tällaista vaikutusta, vaan ainoastaan Jumalan Sanan täsmällinen tunteminen voi tunkeutua kyllin syvälle tehdäkseen muutoksen.

10. Miten laajakantoinen muutos tapahtuu heidän elämässään?

¹⁰ Vaikutus heidän elämäänsä on laajalleulottuva ja hallitsee sitä, mistä he puhuvat, mitä he tekevät, jopa sitä vaikutintakin, mikä on heidän tekojensa takana. Heidän eteensä avautuu uusi maailma tutkimalla – uusi maailma, joka tulee oppia tuntemaan, uusi maailma, jonka hyväksi tulee elää. Heidän harrastuksensa eivät ole enää itsekkäissä pyrkimyksissä, vaan he toistavat psalminkirjoittajan sanoja: ”Suuri on Herra [Jehova] ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.” – Ps. 145:3.

11. a) Millä tavalla on Jehova tehnyt mahdolliseksi, että ihmiset voivat ”palvella häntä yksimielisesti”? b) Miten täsmällisen ja puutteellisen tiedon välinen ero on kuvattu Tuomarien 12. luvussa?

¹¹ Jehova itse panee muutoksen alkuun täyttämällä nyt Sefanjan 3:9:nnessä (As) esitetyn lupauksensa: ”Sillä silloin minä muutan kansoille puhtaan kielen, jotta he huutaisivat avukseen Jehovan nimeä palvellakseen häntä yksimielisesti.” Hän on tehnyt teokraattisen järjestönsä kautta mahdolliseksi suuren edistymisen tiedossa, minkä hyvätahtoiset ihmiset ottavat auliisti vastaan. (Dan. 12:4) He tunnustavat Paavalin kristityille esittämät vaatimukset: ”Minä kehoitan nyt teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että teidän tulee kaikkien puhua yhtäpitävästi ja että teidän keskuudessanne ei pidä olla jakaumia, vaan että te olisitte sopusointuisesti yhteenliittyneet samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Kor. 1:10, Um) Jotta voisit täyttää tämän kristillisen mitan, niin sinä tarvitset totuuden selvää ymmärtämistä. Me emme halua suinkaan olla niiden neljänkymmenenkahdentuhannen efraimilaisen taistelijan kaltaisia, jotka sotivat Jeftaa vastaan ja joiden puhekin todisti, että he eivät olleet hänen puolellaan, vaikka he vakuuttivatkin lujasti, etteivät olleet vihollisleiristä. Kun heitä pyydettiin lausumaan tunnussana ”shibbolet”, niin he pystyivät sanomaan vain ”sibbolet”. Se oli samankaltainen, mutta ei sama. He menettivät henkensä. Niin sekin, mitä kristikunnan papit opettavat nyt, saattaa kuulostaa hyvin samanlaiselta, mitä Jehovan todistajat opettavat, so. niistä, jotka eivät tunne hyvin Raamattua. Mutta kun korvat ovat virittyneet täsmällisen totuuden avulla kuulemaan totuuden puhtaan soinnun, niin ne, jotka rakastavat totuutta, asennoituvat niiden joukkoon, jotka taistelevat aidon palvonnan ylläpitämiseksi. – Tuom. 12:1–6.

12. Mikä puute estää suurinta osaa kristikunnan kirkkojen jäsenistä levittämästä innokkaasti uskoaan?

¹² Monet kristikunnan uskonnolliset papit huomaavat tämän Jehovan todistajain innokkaan toiminnan ja viittaavat siihen esimerkillisenä kehoittaen kirkkonsa jäseniä suurempaan toimeliaisuuteen, mutta yleensä hyvin pienin tuloksin. Miksi? Koska heiltä puuttuu täsmällistä tietoa. Heitä on opetettu uskomaan Jumalaan, mutta he kuvittelevat väärin hänen olevan salaperäinen kolminaisuus. (Jes. 42:8; Joh. 14:28) He oppivat rukoilemaan Jeesuksen opettamaa mallirukousta, mutta vaikka he rukoilevat: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, niin heille sanotaan, että hän on nimetön Herra eli Jumala. Tuloksena on epävarmuus. Kun he jatkavat rukousta, niin he sanovat: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niinkuin taivaassa.” He saattavat kumminkin olla hyvin selvillä siitä, että heidän uskontonsa antaa tukensa ihmistekoiselle Yhdistyneille Kansakunnille, mitä he sitten ylistävät ’Jumalan valtakuntana maan päällä’, vaikka Raamattu sanoo, että Jumalan valtakunta on hänen perustamansa eikä ihmisen. (Dan. 2:44) Miten heidän voitaisiin odottaa noin vajavaisin, epätarkoin ohjein noudattavan innokkaasti kristillisen velvollisuuden kutsua? ”Jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?” – 1. Kor. 14:8.

13. Miksi lukemattomat hyvätahtoiset ihmiset noudattavat kutsua tulla palvelemaan uuden maailman yhteiskunnan kanssa, ja mitä menettelytapaa heidän on nyt noudatettava?

¹³ Kutsu vapaaehtoiseen palvelukseen Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen riveissä kaikuu nyt pettämättömän selvästi suuren hyvätahtoisten ihmisten joukon korviin. (Matt. 24:14; Ilm. 22:17) He vastaavat liittymällä uuden maailman yhteiskuntaan. Mutta palvelus uuden maailman yhteiskunnan missä osassa tahansa vaatii toimintaa, koska se on edistyvä, eteenpäintähtäävä yhteiskunta. Se katsoo yli tämän vanhan maailman haaksirikon uuden maailman elämän siunauksiin. Ja jo nyt varustautuvat siihen liittyneet rakentavasti elämään tuon vanhurskaan järjestelyn alaisuudessa. Tuhannet liittyvät joka vuosi tähän järjestöön ja rakentavat kuin lapset itseään Sanan maidolla. On kuitenkin mahdotonta pysyä lapsena ja olla silti uuden maailman yhteiskunnassa. ”Sillä jokainen, joka juo maitoa, on perehtymätön vanhurskauden sanaan, koska hän on lapsonen. Mutta vahva ruoka kuuluu kypsyyden saavuttaneille ihmisille, niille, joiden käsityskyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän. Kun olemme nyt jättäneet alkeisopin Kristuksesta, niin ponnistelkaamme tästä syystä eteenpäin kypsyyteen.” (Hepr. 5:13–6:1, Um) Uuden maailman yhteiskunta menee eteenpäin, ja meidän täytyy mennä sen mukana!

14. Mikä tosi palvonnan piirre tekee alituisen tutkimisen välttämättömäksi ja kiinnostavaksi?

¹⁴ Nekin, jotka ovat olleet monia vuosia Jehovan järjestön mukana, huomaavat, että ei saa lakata tutkimasta. Ja mitä enemmän he antautuvat tällaiseen tutkimiseen, sitä enemmän he sanovat Paavalin tavalla: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!” (Room. 11:33) Heidän raamatuntutkimisensa ei menetä kiinnostusta eikä tule hyödyttömästi toistuvaksi, koska ”vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka”. (Sananl. 4:18) Ja samoin kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt edistyivät Raamatun ennustusten ymmärtämisessä käsittäen suhteensa maallisiin hallituksiin, vastuunsa järjestönä ja oppitotuudet, samoin nykyinenkin kristitty yhteiskunta huomaa Raamatun valon kasvavan yhä kirkkaammaksi. (Apt. 2:16–21; 5:29; 15:13–20; 1. Kor. 5:9–13) Heidän huomioonsa on kiinnitetty ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan kautta Valtakunnan synty v. 1914 jKr. ja heidän keskuudessaan nyt oleva ”muiden lampaitten” uskollinen luokka, jolla on toiveena saada iankaikkinen elämä maan päällä. (Ilm. 12:1–5; Joh. 10:16) He ovat oppineet tietämään, että näistä ”muista lampaista” puhutaan Haggain 2:7:nnessä (As) ”kaikkien kansojen kalleuksina”. Heidän käsityksensä Sefanjan 2:1, 2:sesta on kirkastunut soveltuvaksi kristikuntaan eikä Jehovan kansaan. He ymmärtävät nyt, että Jeesuksen saarna ”hengille vankeudessa”, mihin viitataan 1. Pietarin kirjeen 3:19:nnessä, oli tuomion saarnaamista niille tottelemattomille henkiluomuksille, jotka on pidätetty tartaroksen hengelliseen pimeyteen, ja että sen täytyi tapahtua Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenkohoamisen jälkeen. Tosi palvonta ei ole totisesti paikallaanpysyvää, keskiaikaisiin opinkappaleisiin sidottua, vaan elävää ja edistyvää.

15. Mikä ominaisuus erityisesti ilmaisee kristityn, mutta mikä osoittaa, että täsmällinen tieto on välttämätön sen käytön ohjaamiseksi?

¹⁵ Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa erottuvat huomattavasti rakkauden ominaisuuden tähden. (Joh. 13:35) Mutta tätä rakkautta täytyy ohjata oikein, jotta se olisi otollinen. ”Ja tätä minä rukoilen jatkuvasti, että teidän rakkautenne uhkuisi yhä enemmän täsmällisen tiedon ja täyden erottamiskyvyn ohella voidaksenne varmistautua tärkeimmistä seikoista, niin että olisitte virheettömiä ettekä kompastuttaisi toisia Kristuksen päivään saakka.” (Fil. 1:9, 10, Um) Niin, kristillistä rakkautta täytyy ohjata täsmällisellä tiedolla ja Jumalan tahdon erottamisella, ja meidän huomiomme täytyy olla keskitetty tärkeämpiin asioihin. Meille on sanottu selvästi, kenen tulee olla rakkautemme ensimmäinen kohde. ”Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi”, ja Jeesus lisäsi: ”Ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. (Matt. 22:37–39, Um; 1. Joh. 5:2, 3; 3:14) Mutta se ei sisällä vanhaa maailmaa. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15) Meille on sanottu, että tosi rakkaus ”ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. (1. Kor. 13:6) Täsmällinen totuus auttaa meitä näin ollen ohjaamaan rakkautemme Jehova Jumalaan ja niihin, jotka hän hyväksyy, sekä siihen, mitä hän rakastaa, ja se auttaa meitä välttämään sellaisen tunteellisuuden ansaa, että osoittaisimme ylenmäärin huomiotamme maailmalle, mikä vastustaa Jumalaa.

16. Mitä tarvitaan, jos meidän on miellytettävä Jehovaa, ja miten hän on pitänyt huolta siitä, että me saamme sitä?

¹⁶ Jos sinulla on halu miellyttää Luojaasi, niin käytä silloin hyväksesi jokaista tilaisuutta kasvaa hänen Sanansa täsmällisessä tuntemuksessa. ”Tämä on oikein ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi täsmälliseen totuuden tuntemukseen.” (1. Tim. 2:3, 4, Um) Hän varasi varhaiskristilliseen seurakuntaan apostoleja, profeettoja ja lähetystyöntekijöitä valmentamaan veljiä palvelustyöhön rakentaen heitä täsmällisessä tiedossa, niin että he olisivat varustettuja tuohon tehtävään. (Ef. 4:11–13) Nytkin hän on pitänyt huolta palvelijoittensa tarpeista ja on toimittanut heille totuuden ravintoa ja järjestön, jotta heitä autettaisiin varustautumaan tehtäväänsä evankeliuminpalvelijoina. Jotta voisit miellyttää täysin Jehovaa, niin sinun täytyy tuntea täsmälleen hänen tahtonsa. ”Täyttykää hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä erottamiskyvyssä vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa.” (Kol. 1:9, 10, Um) Jotta voisit miellyttää Jehovaa tällä tavalla, niin sinun täytyy antautua tutkimaan huolellisesti hänen Sanaansa. Kun sinä harkitset tätä tutkimismääräystä, niin katso, miten voit tehdä sen hyvin.