Opi oppimaan
KASVAMINEN vaatii sen oppimista, miten voi oppia. Kristityn tarvitsee hengelliseksi kasvukseen oppia oppimaan. Tämä johtuu siitä, että kristillisyys perustuu oppimiseen: tosi kristityn täytyy hankkia jatkuvasti elämääantavaa tietoa. Hänen täytyy tehdä tämä miellyttääkseen Jumalaa, ”jonka tahto on, että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi täsmälliseen totuuden tuntemukseen”. – 1. Tim. 2:3, 4, Um.
Kristityn täytyy oppia tietämään, että hän ei ole koskaan liian vanha oppiakseen. Hänen täytyy oppia sekin, että oppiminen on lisääntyvää: mitä enemmän hän oppii, sitä enemmän hän havaitsee tarpeelliseksi kasvaa totuuden täsmällisessä tuntemuksessa. Eikä tämäkään riitä, vaan oppimisen täytyy olla tuottavaa: sen täytyy alkaa jonakin päivänä kantaa hedelmää niinkuin puu. Oppimisen pitäisi siis tehdä kristitty hedelmälliseksi hengellisissä hyvissä töissä. Mikä on oppimisen tarkoitus? ”Että te täyttyisitte hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä erottamiskyvyssä vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti voidaksenne täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa.” – Kol. 1:9, 10, Um.
Jotkut kristityiksi tunnustautuvat näyttävät olevan aina oppimassa, mutta he eivät saavuta koskaan totuuden täsmällistä tuntemusta eivätkä tule milloinkaan hedelmällisiksi. He eivät kykene ottamaan Jumalan Sanaa, Raamattua, ja avaamaan sen rikasta merkitystä toisille. Tällaiset ovat niiden kaltaisia, joista apostoli kirjoitti ja jotka ovat ”aina oppimassa, mutta eivät [ole] kuitenkaan koskaan kykeneviä tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (2. Tim. 3:7, Um) Missä on siis vika?
Kukaan ei voi tulla totuuden täsmälliseen tuntemukseen, jollei se opetus, mitä hän saa, johda tosiaan totuuteen. Jeesus sanoi, että näinä ”viimeisinä päivinä” oli tuleva monta väärää kristillistä opettajaa. Kristitty, joka on oppinut tietämään, miten tulee oppia, ”varmistautuu kaikesta”. Hän ”tutkii jatkuvasti”, onko hänellä täsmällinen tieto ja onko hän ”uskossa”. Tämä vaatii halukkuutta ottaa selvää siitä, mitä hän on jo oppinut, varmistautuakseen, että se on oikealaatuista opetusta, mikä on sopusoinnussa täsmällisen tiedon mittapuun, Raamatun, kanssa. – 1. Tess. 5:21; 2. Kor. 13:5, Um.
Vaikka opetuskin olisi vielä oikeaa, niin eräät ovat aina oppimassa kasvamatta milloinkaan täysimittaisiksi. Missä on vika? Raamattu sanoo: ”Tyhmä moninkertaistaa sanoja”, mutta ”viisaat varastoivat tietoa”. Saatetaan puhua liikaa. Jotkut ihmiset puhuvat kovin mielellään. He haluavat puhua enemmän kuin kuunnella. Jos joku käyttää enemmän aikaa sanojen moninkertaistamiseen kuin tiedon varastoimiseen, niin hän voi olla aina oppimassa, ’mutta ei kuitenkaan koskaan kykene tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen’. Puhumisella on sijansa, mutta sen ei saa sallia syrjäyttää kuuntelemista ja ahkeraa henkilökohtaista tutkimista. – Saarn. 10:14; Sananl. 10:14, Ak.
Hedelmätön alituisesti oppiva on tavallisesti utelias: hän saattaa vain haluta tietoa itsekkäitä tarkoituksia varten. Tai voi olla, että hän ei ota aikaa sulattaakseen, mitä hän oppii. Se vaatii ajattelua ja opitun soveltamista itseensä. Toisinaan on kysymyksessä uteliaisuus yhtyneenä velttoon tahtoon. On opittava tekemään päätöksiä. Suurin päätös, mikä ihmisen täytyy tehdä elämässä, koskee Jehovan ja hänen Poikansa palvelemista. Jeesus sanoi: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan.” Ratkaisu totuuden hyväksi vaatii rohkeutta. Mutta ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden” hengen. – Matt. 12:30; 2. Tim. 1:7, Um.
Elämä riippuu hengellisestä kasvamisesta. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Opi oppimaan!