Raamatun tuhoamisyritykset

”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, jokea huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.” – Matt. 7:24, 25.

NOPEIN tapa tuhota jokin rakennus on hajoittaa sen alta perustukset. Painovoima tekee loput. Nopein tapa tuhota kristityn usko on hajoittaa sen alta perustukset. Epäilykset täydentävät kukistumisen. Meidän uskomme perustana on eräs kirja. Tämä kirja on Raamattu. Nykyään on olemassa kaatajien eteenpäinvyöryvä joukko, joka yrittää pyyhkäistä tämän perustan pois kristillisyyden alta. Raamatun kirjoittajia surmattiin menneinä aikoina, siihen uskovia kidutettiin, sen kääntäjiä poltettiin roviolla, ja Raamatun kappaleita heitettiin liekkeihin. Kuitenkin tämä kirja elää yhä. Se on vieläkin hyökkäyksen kohteena, mutta hyökkäykset ovat vaihtelevampia, kavalampia. Ne kohdistuvat Raamattuun monilta puolilta: tieteen, ateismin ja – niin hämmästyttävää kuin se onkin – niidenkin taholta, jotka ovat olevinaan sen ystäviä, nimittäin kristikunnan pappien.

² Uskotko sinä Raamattuun? Perustuuko sinun uskosi tosiasioihin? Kuunteletko sinä ja noudatatko sinä Raamatun sanoja, vai osoittautuuko sinun uskosi kuolleeksi siten, että sitä ei seuraa uskon mukaisia töitä? Monet eivät rakenna kristillistä elämäänsä kallioperustalle, vaan he rakentavat uskonnollisen elämänsä taikauskon ja perimätiedon hiekalle, herkkäuskoisuudelle ja muotomenoille. Tällaisille väärille perustoille pohjautuva usko ei säily myrskyisissä hyökkäyksissä, mutta Jumalan Sanan tuntemukselle ja tottelemiselle perustuva tosi usko kestää kuin kalliolle rakennettu talo. Sitä koettelevien ihmisten hyökkäykset eivät pysty vahingoittamaan sitä vakavasti, eivätkä Jumalan tuomiot, jotka punnitsevat sen vaa’assa, havaitse sitä kevyeksi. Sekä kestävä että luhistuva usko sisältyvät Jeesuksen kuvaukseen: ”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” – Matt. 7:24–27.

³ Tiede on yrittänyt kukistaa Raamatun, ja se on tehnyt sen luomiskertomuksesta hyökkäyksensä pääkohteen ja kehitysteorioista liekehtivät nuolensa. Nämä palavat heittoaseet ovat polttaneet tuhkaksi suurten joukkojen perusteettoman uskon, mutta ne eivät ole tunkeutuneet tosi uskon kilven läpi. (Ef. 6:16) Johan edistyvä tieteen tuntemuskin sammuttaa kehitysopin tulinuolet! Kehitysopin kannattajilla oli yhteen aikaan oudot ajatukset elämän syntymisestä itsestään, mutta uusi tieto pakoitti heidät hylkäämään sellaiset selitykset. He väittivät, että ympäristöstä hankitut ominaisuudet siirtyvät jälkeläisille, mutta heidän oli jätettävä tämä viehättävä teoria, kun nykyinen syntyperäoppi todisti, että ne eivät periydy. Väittäessään kyvykkäimmän jäävän elämään Darwin jätti selittämättä, mistä kyvykkäin oli tullut, mikä on pääongelma. Hugo de Vries selitti pienten, perinnöllisten muutosten aiheutuvan elämän muodoissa mutaatioitten kautta, mutta nyt on tiede tullut murheelliseksi havaitessaan, että nämä harvinaiset mutaatiot ovat vahingollisia eikä hyödyllisiä ja että ne voivat mahdollisesti olla syynä rappeutumiseen eli huonontumiseen, alaspäin kehittymiseen, mutta eivät ylöspäin kehittymiseen. Mutta jos tiede sallisi riisua itseltään nämä menneet väitteet, niin sen kehitysteoria tekisi vararikon, eikä se halua julistaa rehellisesti sellaista vararikkotilaa. Propagandaa harjoittavat kehitysopin kannattajat esittävätkin sentähden yhä näitä valheita rehuna herkkäuskoiselle ja tietämättömälle yleisölle.

⁴ Antropologian kansainvälinen kokous pidettiin kesäkuussa New Yorkin kaupungissa, ja New Yorkin Times julkaisi selityksen eräästä istunnosta kesäkuun 12. p:nä otsikoiden heidän johtopäätöksensä näin: ”Ruumiin kehitys julistettu päättyneeksi.” Tämä on sopusoinnussa ranskalaisen huomattavan biologin, Lucien Cuénot’n, mielipiteen kanssa, kun hän sanoi käsitellessään kehityspuuta kirjassaan L’adaptation: ”Kehitysmahla ei kierrä enää.” Ohimennen sanoen Cuénot hylkäsi ennen viime vuonna tapahtunutta kuolemaansa kehitysteorian paikkaansa pitämättömänä tiedemiestovereittensa suureksi tyrmistykseksi. Kehitysopin kannattajien on hyvin mukava selittää, että kehitys on päättynyt. Heidän ei tarvitse osoittaa sen tapahtuvan nykyään. Heidän kykenemättömyytensä osoittamaan sen olevan nykyään tapahtumassa ei saata heitä hämilleen.

⁵ Tämä antropologien New Yorkin kaupungissa pitämä kokous paljasti erään toisenkin kiinnostavan seikan. New Yorkin Times kertoi kesäk. 10. p:nä kirjoituksessaan ”Luolaihmisen ikä lyhennetty 35 000 vuodella” heidän uskovan, että nykyisen eurooppalaisen ihmisen esi-isät ovat ehkä 35 000 vuotta nuorempia kuin aikaisemmin on luultu”, että ”uusi tutkimus osoittaa, että luolaihminen hävisi Euroopasta vuoden 13000 vaiheilla eKr.” Tämän lohkaisun luolaihmisen iässä 50 000:sta vuodesta 15 000:een vuoteen pakoitti tekemään äskettäin kehitetty hiilen radioaktiivinen kello. Tämän kellon keksiminen pani Chicagon Sun-Timesin ilmoittamaan toukok. 27. 1951, että kehitysopin kannattajat olivat lyhentäneet nykyisen ihmisen iän 1 000 000:sta vuodesta 50 000:een vuoteen. Tiede lyhentelee numeroita yhä lähemmä Raamatun ilmaisemaa ihmisen ikää, 6 000 vuotta. Mitä nykyinen hiilikello näyttää, sen ei tarvitse olla lopullinen, tunnusti tuo kokous, sillä Times kertoi: ”Sanottiin, että hiilen ajannäyttökoneisto saattaa joutua myöhemmin uusitun tarkastuksen alaiseksi, jos voidaan havaita eroavaisuuksia radioaktiivisen isotoopin muodostumisen luonnollisessa nopeudessa tai jos huomataan poikkeuksia kasvavien ainesten hiilenkäytön nopeudessa.”

ARKEOLOGIA KIELTÄÄ KEHITYKSEN

⁶ Arkeologinen tiede vastustaa kehitystä eikä tue sitä. Huomaa seuraava: ”Ottaen huomioon kehitystä kannattavan koulukunnan itsepintaiset väitteet on outoa, että me emme löydä Egyptin maasta lainkaan todisteita ihmisen kehittymisestä. Vielä enemmän: tästä maasta saadut todistukset kumoavat sen opin, että ihmisellä oli alussa eläimen äly ja että hän kehitti vähitellen korkean ja erikoisen kulttuurinsa. Asianlaita on todellisuudessa silmäänpistävästi päinvastoin. Ihmisen historia sellaisena, kuin se havaitaan Egyptin arkeologiassa, on johdonmukaista kertomusta rappeutumisesta, sen sijaan että se todistaisi kehittymistä. Etevä Sayce, eräs kykenevimmistä arkeologeista koko tämän suuren tieteen historiassa, lausui ihmetyksensä ja hämmästyksensä sen korkean kulttuuritason johdosta, mikä tavataan Egyptin kansan kaikkein varhaisimmista entisen elämän näytteistä. Toiset asiantuntijat, sellaiset kuin Baikie, ovat kirjoittaneet paljon tästä aiheesta. Oli toivottu, että kun kaivajat ovat lopulta päässeet ensimmäisen hallitsijasuvun aikaisiin rauhassa olleisiin hautoihin, niin he huomaisivat olevansa Egyptin kulttuurin aamusarastuksessa. . . . Me kurkistamme ensimmäisten hautojen kautta taaksepäin vanhempaan, sitä edeltäneeseen kulttuuriin, mikä häikäisee ja hämmästyttää ihmisen ymmärrystä. Sen sijaan että me löytäisimme kehittyvän ihmiskunnan aamusarastuksen, me näemmekin ihmiskunnan jo kulttuuritekojen korkeassa keskipäivässä. . . . Egypti, enempää kuin muutkaan seudut, ei näytä meille mitään hämärää, eläimellistä alkua, vaan tämän kansan hätkähdyttävän esiinsukeltamisen korkealla kulttuuriasteella . . . Ei saa otaksua, että tämä tila olisi ainoalaatuinen Egyptissä tai ominainen millekään rodulle tai maalle. Sama kummallinen ristiriita orgaanista kehitystä koskevan filosofian harhaanjohtavien selitysten ja ihmisen historian tosiseikkojen välillä havaitaan joka paikassa, missä arkeologia on voinut pitää löytöjen soihtua jonkin määrätyn alueen yllä.” – Sivut 41, 42, 49, 50, Dead Men Tell Tales, kirj. H. Rimmer.

⁷ Siitä huolimatta, että kehittyvä tieto saattaa Raamatun kunniaan, jotkut kristikunnan pappismiehet vastustavat Raamattua pitäen tieteen puolta. Allentownin (Pennsylvania) Morning Post ilmoitti toukok. 3. p:nä ”kunnianarvoisan” Joseph B. Mohrin sanoneen: ”On valitettavaa, että monet ovat selittäneet Raamatun erehtymättömyyttä koskevan opin merkitsevän sitä, että Kirjoitukset ovat kaikilta osiltaan, myöskin tiedettä edeltäneiltä osiltaan, yhtä arvokkaat nykyään meille ja yhtä sitovat.” Tämä pappi yrittää sanoa epäsuorassa, sivusta tekemässään hyökkäyksessä Raamatun kimppuun, että Jumalan Sana ei ole luotettava, että jos ne miehet, jotka kirjoittivat sen, olisivat tunteneet tiedettä, niin he olisivat kirjoittaneet sen eri tavalla, että jos Jumala, joka henkeytti sen, olisi tiennyt, mitä nykyajan tiedemiehet tietävät, niin hän olisi kirjoituttanut sen eri lailla, että kun meidän täytyy valita tieteen ja Raamatun välillä, niin meidän tulee valita tiede. Tämä kuvaa monen kristikunnan papin ajatuksia tänä aikana. He rakentavat tieteen muuttuvalle hiekalle eikä Jumalan Sanan järkkymättömälle kalliolle.