Kirkonmenojen elpyminen

● Protestantismi tarkistaa kirkonmenojaan, ilmoitti New Yorkin Union Theological Seminaryn kirkkohistorian professori, Cyril C. Richardson, joka sanoi tammik. 28:ntena (1952), että monet lahkokunnat palaavat kulkueitten, messupukujen, litanioitten ja muinaisten perinteitten käyttöön. Hän sanoi, miten protestanttiset uskonpuhdistajat olivat painottaneet kuudennellatoista vuosisadalla yksistään opetusta, mutta että suunta on nyt kääntynyt ja että muutoksen mukana lisääntyy goottilaisten rakennusten rakentaminen uskonnollisen palvonnan eristämiseksi muista toiminnoista. Hän sanoi: ”Tila voi ilmaista pyhyyttä yhtä hyvin kuin Raamattukin.” Juuri tätä uskonpuhdistajat vastustivat. Eikö uskonto ole jo riittävästi ”eristetty” ihmisistä? Tilaa pyhyyden ilmaisemiseksi ei tarvita, vaan todellista totuuden tuntemusta! Se on nyt yhtä niukkaa kuin kuudennellatoista vuosisadallakin, eikä sen tarvetta voida korvata kirkonmenoilla eikä muotomenoilla. Pakanalliset poppamiehet voivat pitää ihmisiään pelon vallassa tällaisilla, mutta he eivät voi antaa mitään Jumalan tuntemusta. Kristuksen opetus oli erilaista: ’Menkää saarnaamaan.’ – Matt. 10:7.