Jehovan ”muistokirja”

1. Millä perusteella yksilön tuomio ratkaistaan lopulta, ja mihin kysymyksiin tämä johtaa?

JEHOVA on Täydellinen Esimerkki eli Malli. Saatana on merkitty poltinraudalla pahan ja väärän mallin alkuunpanijaksi. Jokaisen elämäntapa tuomitaan nyt alkaneen tuomintakauden aikana lopulta joko toista tai toista mallia noudattavaan lajiin kuuluvaksi. Hänet joko havaitaan arvolliseksi perimään ne iankaikkiset siunaukset, mitkä on varattu kaikille, jotka Jumala tunnustaa lapsikseen, tai sijoitetaan niiden joukkoon, joiden ”osa on oleva siinä järvessä, joka palaa tulta ja tulikiveä. Tämä merkitsee toista kuolemaa”. (Ilm. 21:7, 8, Um) Kummankolaista mallia sinä muodostat? Onko mahdollista muuttaa elämäntapaansa, ja jos on, niin miten sinua voidaan auttaa sellaisen elämäntavan muodostamisessa, mikä takaa Jehovan hyväksymyksen? Nämä ovat kysymyksiä, mitkä vaativat vakavaa harkintaa.

2. Miten Malakian ennustus osoittaa, että nyt on tuomiopäivä?

² Malakian ennustus kertoo kolmannessa luvussa tämän tuomintakauden alkamisesta, kun ”äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte”, ja hän on puhdistava ja ennallistava täydellisen mallin mukaisiksi kaikki, jotka etsivät häntä vilpittömästi ja haluavat ”tuoda Herralle [Jehovalle] uhrilahjoja vanhurskaudessa”. Hän on samalla tuleva ”kiiruusti todistajaksi” niitä vastaan, jotka pappisluokan, Leevin poikain, enemmistön tavoin kulkivat Malakian päivinä itsepintaisesti itse muodostamansa turmeltuneen mallin mukaan. (Mal. 3:1, 3, 5) Näillä palstoilla on usein osoitettu muiden raamatunkohtien yhteydessä, että Herran tulo temppeliinsä täyttyi keväällä 1918, kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun Valtakunta syntyi vuoden 1914 jälkipuoliskolla. (Katso heinäkuun 1. p:n Vartiotornista 1953 sivua 203.) Siksi on nyt erittäin tärkeää tarkastella näitä kysymyksiä.

3. Mikä osa Malakian ennustusta heittää valoa elämäntavalle annettua mallia koskevaan kysymykseen?

³ Vaikka Malakian ennustuksen suurin osa on tosiaan ”taakka”, niinkuin sen alkusanat (KJ) sanovat, niin siinä on kuitenkin selvänä helpotuksena lyhyitä osia, mitkä erottuvat kirkkaan toivon ja lupauksen eloisin värein ja mitkä ovat suurena lohtuna ja rohkaisuna. Haluamme kääntää huomiomme yhteen näistä. Se kertoo selvästi ajasta, jolloin nämä kaksi eri mallia tehdään ilmeisiksi. Siinä sanotaan: ”Silloin ne, jotka pelkäsivät Jehovaa, puhuivat keskenään; ja Jehova kuunteli ja kuuli, ja muistokirja kirjoitettiin hänen edessään niiden hyväksi, jotka pelkäsivät Jehovaa ja jotka ajattelivat hänen nimeään. Ja he tulevat olemaan minun, sanoo sotajoukkojen Jehova, minun omaisuuteni sinä päivänä, minkä minä teen; ja minä säästän heitä, niinkuin mies säästää omaa poikaansa, joka palvelee häntä. Silloin te palaatte ja erotatte [näette eron, Ro] vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” – Mal. 3:16–18, As.

4. Mitkä kysymykset viittaus Jehovan ”muistokirjaan” herättää?

⁴ Tämä viittaus Jehovan ”muistokirjaan” täyttää mielemme kysymyksillä. Mikä tämä kirja on? Onko se vain kuvaannollista puhetta, vai tarvitseeko Jehova jonkinlaista kirjaa tai muistiinpanoja muistinsa virkistämiseksi? Mikä sen tarkoitus on, ja mitä se sisältää? Onko se sama kuin ”elämän kirja”, joka mainitaan Ilmestyskirjassa (Ilm. 3:5 jne.)?

5, 6. a) Mitä meidän täytyy muistaa tutkiessamme raamatullisia ilmaisuja? b) Missä ja miten Malakian 3:16:nnessa oleva samankaltainen lausunto auttaa meitä?

⁵ Voimme vastata näihin kysymyksiin vain sikäli kuin löydämme tietoa niiden suhteen Jumalan Kirjasta, kirjoitetusta Sanasta. Meidän täytyy ensiksikin muistaa, että kun Jumala kertoo itsestään ja henkimaailmassa olevista asioista, niin hän käyttää ilmaisuja ja kuvauksia, mitkä meidän rajoitettu mielemme voi käsittää. Me emme saa antaa käytettyyn kirjaimelliseen sanaan tai kuvaukseen kohdistuvassa tiedonhalussamme huomiomme syrjäytyä pois siitä tärkeästä ajatuksesta tai totuudesta, mitä ilmaisemaan se on tarkoitettu. Miten usein tapaammekaan ihmiset pohtimassa hyödyttömästi seuraavaa Jeesuksen lausunnon kirjaimellista muotoa: ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.” (Matt. 10:30) Kuten jo olemme jossain määrin tarkastelleet, ei ole mitään mahdollisuutta, että Jehovan muisti osoittautuisi virheelliseksi tai virkistystä tarvitsevaksi vähimmässäkään määrässä. Meitä auttaa kuitenkin, kun palautamme mieleemme, että hyvin samanlainen maininta on Esterin 6:1–3, missä kerrotaan, kuinka kuningas, joka ei voinut nukkua eräänä yönä, luetutti itselleen ”muistettavain tapahtumain kirjaa, aikakirjaa”, ja kysyi: ”Mitä kunniaa ja korotusta on Mordokai tästä saanut?” nimittäin aikaisemmasta uskollisesta kuninkaan hyväksi suoritetusta rakkaudenteosta. Me näemme siis, että tämä kirjoitettu ansioluettelo toimi ”muistokirjana” ja johti tässä tapauksessa siihen, että tuo uskollinen palvelija Mordokai sai kuninkaan suosion, ja että hänelle varmistettiin sopiva palkinto.

⁶ Malakian 3:16–18 oleva kertomus osoittaa täsmälleen samantapaisesti, että Jehovan uskollisilla, kuuliaisilla ja antaumuksellisilla palvelijoilla voi olla luja varmuus hänen suosiostaan ja palkastaan tuomiopäivänä. (Ps. 62:13; Ilm. 22:12) Ei ole vähäisintäkään mahdollisuutta, että yhtäkään noista palvelijoista jätettäisiin huomioonottamatta silloin, juuri nyt, jolloin Jehova ratkaisee, ketkä kuuluvat hänelle ”sinä päivänä, jona minä kokoan jalokiveni [erityisen aarteeni]”. – Mal. 3:17, KJ, reunam.

ELÄMÄNTAPA, HYVÄ VAI HUONO?

7, 8. Onko sopivaa puhua Jehovasta Täydellisenä Esimerkkinä, ja mitä voidaan sanoa Aadamista ja Eevasta tässä suhteessa?

⁷ Palatkaamme nyt takaisin ja seuratkaamme muutamia niistä asioista, mitkä on paljastettu pyhässä Kertomuksessa elämäntavasta, jotta voisimme saada tyydyttävän vastauksen jo tekemiimme kysymyksiin.

⁸ Jehovasta on sopivaa puhua Täydellisenä Esimerkkinä, minkä osoittaa seuraava osa Mooseksen laulusta: ”Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) Kun siinä sanotaan, että ”täydelliset ovat hänen tekonsa”, niin ne sisältävät ehdottomasti myös ensimmäisten vanhempiemme, Aadamin ja Eevan, luomisen ja merkitsevät, että he noudattivat alussa täydellistä mallia elämäntavassaan. Mutta he turmelivat tahallaan omasta vapaasta tahdostaan tuon täydellisen mallin mukaisen elämän, ja sen sijaan että he olisivat kunnioittaneet Luojaansa osoittaen ehdotonta tottelevaisuutta rakkaudellisen antaumuksen hengessä, he tarttuivat itsekkäästi siihen, minkä he luulivat avaavan heidän silmänsä ehdottomalle vapaudelle, riippumattomina Jumalasta ja uhmaten hänen käskyään.

9. Mikä vastakohtaisuus nähdään Kainin ja Aabelin välillä, ja minkä opetuksen se antaa?

⁹ Kiinnittäkäämme nyt huomiomme hetkeksi heidän ensimmäisiin jälkeläisiinsä Kainiin ja Aabeliin. Mitkä vastakohdat elämäntavoissa! Molemmat syntyivät samoista vanhemmista ja joutuivat samojen vanhempien vaikutuksen alaisuuteen. Johannes sanoo, että edellinen ”oli lähtöisin tuosta jumalattomasta [Saatanasta]” ja valitsi hänen jumalattomien töittensä mallin seuraamisen kateellisen vihan hengessä, mikä johti pian johdonmukaiseen ja surulliseen loppuunsa, murhaan. Mutta jälkimmäinen valitsi uskon osoittamisen, minkä todisti hänen vanhurskas toimintansa, ja aikaan katsoen näyttää siltä, että hänen nimensä kirjoitettiin ensiksi Jumalan luetteloon. Tämä osoittaa, että me olemme henkilökohtaisesti vastuussa elämäntavastamme. Älkäämme puolustautuko panemalla syytä vanhemmillemme tai kenellekään muullekaan. – 1. Joh. 3:12, Um; Hepr. 11:4; 2. Moos. 32:32.

10. Osoittaako Raamattu olevan mahdollista muuttaa elämäntapaansa?

¹⁰ Me saamme myöhemmin 1. Mooseksen kirjasta, mikä näyttää toisen näkökulman asiassa, esimerkin siitä, miten on mahdollista kokea sydämen muuttuminen, mikä johtaa elämäntavan muutokseen. Viittaamme Joosefin veljiin, jotka olivat alussa kateuden ja pahansuopaisuuden vallassa, mikä ilmeni julmuudessa ja petoksessa, mutta kun heidän piti vuosien jälkeen puhua Benjaminin puolesta mitä tukalimmissa olosuhteissa, niin emme voisi kuvitella vakuuttavampaa todistusta sydämen muuttumisesta, kuin mikä on Juudan esittämässä syvästi liikuttavassa puolustuspuheessa. (1. Moos. 44:16–34) Paavali kirjoitti Efeson kristityille: ”Teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne . . . ja pukeutua uuteen henkilöllisyyteen, mikä luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa.” (Ef. 4:22–24, Um) Elämäntavan muutos on totisesti mahdollinen ja välttämätön jokaiselle, joka haluaa välttyä vanhan jumalattoman asiainjärjestelmän turmelukselta ja saada paikan uuden maailman yhteiskunnassa.

11. Miksi on järkevää, että Mooses puhuu Jehovan ”kirjasta”?

¹¹ Seuraavasta Raamatun kirjasta, Toisesta Mooseksen Kirjasta, tapaamme ensimmäisen viittauksen Jehovan ”kirjaan”. (2. Moos. 32:32, 33) Mooses puhuu siitä tunnettuna tosiasiana, eikä Jehova vastusta sitä, vaan vahvistaa sen. Vaikkei ilmoitetakaan täsmälleen, miten Mooses sai tietonsa, niin se ei ole kuitenkaan hämmästyttävä kahdesta syystä. Ensiksi ja ennen muuta oli kaikilla, jotka kuolivat uskossa Aabelista eteenpäin, luja luottamus siihen, että Jehova säilyttää kunkin heistä muistissaan eli inhimillisesti sanoen pitää vakinaisesti muistiinmerkintöjä heistä, kuin kirjaa. Toiseksi: kun nyt on todisteita, mitkä osoittavat kirjoitustaidon ulottuvan taaksepäin vedenpaisumusta edeltäneisiin päiviin saakka, niin ei ole hämmästyttävää, että Mooses ilmaisi oman uskonsa Jehovan muistista käyttämällä vertausta kirjoitetusta kirjasta, minkä sen Tekijä säilyttää. Meillä on sen jo mainitsemamme esityksen vahvistukseksi, että Jehova voi unohtaa samoin kuin muistaakin harkiten ja tekeekin siten, hänen oma sanansa seuraavassa virkkeessä: ”Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani [en ainoastaan vedä viivaa nimen yli].” – 2. Moos. 32:33.

12. Miksi nähdään viittauksen ”Karitsan elämänkirjaan” olevan sopiva?

¹² Me löydämme siis Toisesta Mooseksen Kirjasta Ilmestyskirjaan melko monta viittausta kirjaan, mikä sisältää Jehovan hyväksynnän omaavien henkilöitten nimet, joilla henkilöillä on myöskin vanhurskas asema hänen edessään. Vain siitä ajasta lähtien, jolloin Isä ”on antanut kaiken tuomion Pojalle”, me luemme asiaankuuluvasti ”Karitsan elämänkirjasta”. – Joh. 5:22; Ilm. 21:27.

13. Mikä on tehty huomattavaksi Daavidin elämässä ja Jumalan menettelyssä hänen kanssaan?

¹³ Tulemme sitten Daavidiin. Kriitikot ovat taipuvaisia osoittamaan Daavidia ivallisesti sormellaan ja sanomaan, että hänen elämäntapansa oli hyvin virheellinen. On totta, että hänellä oli vikansa, mitkä aiheuttivat joskus raskaita rikkomuksia, mutta meidän täytyy olla varovaisia, ettemme tuomitse sitä, minkä Jehova hyväksyy. Hän oli aina antautunut Jumalan tosi palvontaan ja hänen palvelukseensa. Jumala havaitsi hänessä, niinkuin hän sanoo, ”sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni”. (Apt. 13:22) Vaikka kertomus ei kätke eikä tee tyhjäksi Daavidin virheitä, niin huomattavaksi tehty pääasia on kuitenkin Jumalan suuri armo palvelijaansa kohtaan. Daavidin arvostelijat tekisivät hyvin, jos pitäisivät tämän mielessään, ennenkuin huomaavat liian myöhään tarvitsevansa vielä suurempaa armoa. Tämä näkökanta tuomiosta, mikä on armon lieventämä, on tosiaankin niin huomattava meidän tutkielmaamme sivuavissa raamatunpaikoissa, että se vaatii erityistä huomiota.

ARMON LIEVENTÄMÄ TUOMIO

14. Mitä Malakian 3:17, 18 ilmaisee Jumalan tuomiosta ja armosta?

¹⁴ ”Minä säästän heitä, niinkuin mies säästää omaa poikaansa, joka palvelee häntä.” (Mal. 3:17, As) Huomaa asetettu ehto. Jehova ei säästä pelkästään lapseuden perusteella, vaan paino on lapseudesta annetulla todisteella, mikä ilmenee palveluksen suorittamisesta. Kuten ennustus osoittaa edelleen, niin Jehova tekee juuri tällä tavalla tänä tuomiopäivänä ilmeisiksi ne, jotka hän katsoo vanhurskaiksi (vaikka he tarvitsevatkin paljon armoa), ja ne, jotka tuomitaan jumalattomina ja siis pyyhitään pois hänen kirjastaan. Pane merkille yksinkertainen, mutta kuitenkin tutkiva koe: ”Ja te näette . . . mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” Muista, että me olemme nyt tuomiopäivässä. – Mal. 3:18.

15. Miten Psalmi 103 yhdistää läheisesti Jehovan armon hänen muistiinsa?

¹⁵ Mutta miten Jumala säästää ne lapset, jotka pysyvät hänen palveluksessaan? Katsokaamme Psalmia 103 nähdäksemme läheisen yhteyden Jumalan armon ja hänen muistinsa välillä. Ensin on 2. jakeessa kehoitus käyttämään omaa muistiamme: ”Äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” Sitten tulee 8. jakeesta eteenpäin hehkuva kuvaus Jehovan armosta ja laupeudesta, minkä todistaa se seikka, että ”niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme”. (Ps. 103:12; katso myös Jesajan 12:1.) Se merkitsee, että hän antaa tosiaan anteeksi ja unohtaa. Tämä psalmi kertoo sitten lohduttavasti, samalla tavalla kuin Malakia viittaa omaa poikaansa säästävään mieheen, jotakin, minkä Jehova pitää aina mielessään: ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Sitten tulee huomiota herättävä vastakohtaisuus ihmisen pian kuolemaan päättyvän lyhyen elämän ja Jehovan armon ja laupeuden välillä, mikä kestää ”iankaikkisesta iankaikkiseen” ja mitä osoitetaan niille, jotka ottavat vaarin Malakiankin mainitsemista ehdoista: ”Niille, jotka häntä pelkäävät, . . . niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.” – Ps. 103:13, 14, 17, 18.

16. Mikä muu pulma esiintyy, ja miten sitä on katseltava?

¹⁶ Mutta tässä yhteydessä nousee toisinaan eräs toinen pulma, kun me huomaamme kompastuvamme ja lankeavamme monta kertaa johonkin pahaan tapaan, mikä on pureutunut syvemmälle entiseen elämäntapaamme kuin olimme huomanneetkaan. Me olemme silloin taipuvaisia tuntemaan mielemme hyvin masentuneeksi ja itsemme aivan arvottomiksi hoitelemaan kallisarvoisia Valtakunnan etuja ja sopimattomiksi puhumaan totuuden puhdasta sanomaa. Mitä on tehtävä, jos huomaat olevasi sellaisessa onnettomassa tilassa? Älä ole epätoivoinen. Älä päättele tehneesi anteeksiantamatonta syntiä. Saatana haluaisi sinun ajattelevan juuri niin. Se, että sinä olet murheellinen ja kiusaantunut, todistaa itsessään, että sinä et ole mennyt liian pitkälle. Älä väsy koskaan kääntymästä nöyrästi ja hartaasti Jumalan puoleen etsimään hänen anteeksiantamustaan ja puhdistustaan ja apuaan. Mene hänen luokseen kuin lapsi menee isänsä luo ollessaan vaikeudessa, siitä huolimatta, miten usein sinun on tehtävä se saman heikkouden johdosta, ja Jehova antaa sinulle armollisesti avun ansaitsemattomasta hyvyydestään, ja jos sinä olet vilpitön, niin hän antaa sinun todeta omaavasi puhdistetun omantunnon. Kysymys on: Miten Jehova auttaa meitä näkemään, mitkä ovat päävaatimukset täysin pyhitetyn elämän yhä lujemmalle säilyttämiselle?

OMISTAUTUMINEN JA ANTAUTUMINEN

17. Mikä merkitys liittyy omistautumiseen ja antautumiseen, mitä kristittyihin tulee, ja mikä ero niillä on?

¹⁷ Nämä kaksi sanaa, ”omistautuminen” ja ”antautuminen”, ovat läheistä sukua toisilleen, ja niitä käytetäänkin usein samaamerkitsevinä. Mutta niillä voidaan kuitenkin nähdä ero, mitä Raamattu tukee ja mikä auttaa meitä siinä, mitä tarkastelemme. Omistautuminen koskee sydäntä, ja kristitylle se merkitsee harrasta rakkautta ja voimakasta kiintymystä ja lujaa uskollisuutta Jehovaa kohtaan. Antautuminen on toisaalta terävämpi sana, mikä koskee pikemmin mieltä ratkaistaviin ja päätettäviin asioihin nähden ja vaatii tahdonvoiman käyttöä. Kuten on aikaisemmin määritelty, merkitsee antautumisemme Jehovalle itsemme erottamista pyhään elämään, mitä ei saa luovuttaa eikä käyttää maailmallisiin tarkoituksiin, vaan mikä on sidottu puhtaan ja saastuttamattoman uskonnon harjoittamiseen. (Katso heinäk. 15. p:n Vartiotornin 1952 sivua 218.)

18, 19. a) Miten tämä ero nähdään Jeesuksen suhteen? b) Miten se nähdään myöskin kristityn miehen ja vaimon ollessa kysymyksessä?

¹⁸ Ottakaamme täydellinen esimerkki, Jeesus. Hänen täydellisestä, sydämessä tapahtuneesta antaumuksestaan taivaalliselle Isälleen ei ollut epäilystäkään hänen maan päällä ollessaan hänen varhaisimmasta lapsuudestaan lähtien. Mutta sinä aikana, jonka hän asui kotonaan, ei hänen eteensä tullut mitään erityistä seikkaa, mikä olisi vaatinut ratkaisua tai päätöstä hänen puoleltaan. Voisimme sanoa, että koska hän oli täydellinen, niin hänelle oli helppoa ja luonnollista muodostaa elämäntapansa ”edistyen viisaudessa ja ruumiin kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä”. (Luuk. 2:52, Um) Mutta lähestyessään kolmattakymmenettä ikävuottaan hän havaitsi selvästi Jumalan Sanasta, että hänen Isällään oli mielessä aivan erilainen malli hänen elämäänsä varten, kuten näkyy siitä sovellutuksesta, minkä apostoli tekee Psalmista 40:7–9 Heprealaiskirjeen 10. luvun jakeissa 5–7. Nämä raamatunpaikat osoittavat, että Jeesus päätti syrjäyttää kokonaan oman tahtonsa, niin täydellinen kuin se olikin, kun hän oli täysin harkinnut tilanteen ja kaiken siihen liittyvän. Hän päätti sen sijaan ryhtyä tekemään Jumalan tahdon sellaisena kuin se on ilmoitettu Raamatussa, suorittaakseen sen loppuun asti. Tämä päätös ja ratkaisu erottautua tekemään Jumalan tahto merkitsi hänen antautumistaan. Hän ei tehnyt sitä vastahakoisesti tai vain velvollisuudentunnosta, vaan hän sanoi: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” (Ps. 40:9) Hän antautui toisin sanoen rakkaudellisen omistautumisen hengessä. Käyttääksemme hänen omaa kuvaustaan hän näki, että hänen Isänsä ojensi hänelle maljan, joka sisälsi juoman, mikä oli sekä hyvin makea että hyvin katkera, ja hän sanoi: ’Minä otan iloiten vastaan tämän maljan ja juon sen pohjasakkoja myöten.’ – Joh. 18:11.

¹⁹ Ottakaamme toinen kuvaus, miehen ja vaimon välinen suhde, mikä selitetään Efesolaiskirjeen 5:21–23. Kristitty aviomies on omistautunut vaimolleen ja rakastaan häntä lämpimästi. Kristitty vaimo on samoin omistautunut miehelleen, mutta häneltä vaaditaan jotain muutakin. Kun hän menee naimisiin, niin hän päättää hyväksyä miehensä pääkseen ja alistua hänen johtoonsa ”kaikessa”, niinkuin ”seurakunta on Kristukselle alamainen”. (Ef. 5:24) Hänen suhteensa sisältää siis antautumis- samoin kuin omistautumisvaiheenkin, mitä avioelämään tulee. Hän ei ainoastaan rakasta miestään, vaan myöskin kunnioittaa häntä syvästi päänään. Hän tekee sen tietysti mielellään, vaikka hänkin saattaa ehkä huomata sen toisinaan katkeraksi juomaksi täyttäessään joka päivä aviolupauksiaan ja palvellessaan miestään.

20. Miten Malakian ennustus painottaa meidän suurempia velvollisuuksiamme Jehovaa kohtaan?

²⁰ Eivätkö nämä opetukset antautuneen elämämme elämisestä omistautumisen hengessä esitä lyhyesti ja hyvin päävaatimukset otollisen vaelluksen säilyttämiseksi Jehovan edessä siinä varmuudessa, että meidät säilytetään hänen ”muistokirjassaan”? Pelätkäämme aina Jehovaa ja ajatelkaamme hänen nimeään, miten voisimme kunnioittaa sitä enemmän, puhuen usein keskenämme näistä tärkeistä asioista keskinäiseksi kannustukseksemme ja muistimme elvyttämiseksi. Tuokaamme ”täydet kymmenykset varastohuoneeseen”, kaikki arvokkaat omaisuutemme, aika, ponnistukset ja kyky, ja katsokaamme, eikö Jehova ’avaa meille taivaan akkunoita ja vuodata meille [kasvun] siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan’. – Mal. 3:10, 16, As.

SIIONIN ELÄMÄLLE HEIJASTAMA MALLI

21. Miten Jehova on liittänyt ihmeellisesti kansansa kiinteään ykseyteen?

²¹ Oletko nähnyt koskaan rikkoutuneen peilin kappaletta kädessään pitävän pienen pojan kääntelevän sitä näppärästi niin, että se loistaa suoraan sinun silmiisi? Hänen kädessään on kuin osa itsestään auringosta. Sinä sanot ehkä, että voit nähdä itsesi tuossa kuvauksessa muusta rikkinäisestä ihmiskunnasta murtuneena lasinpalasena, joka koettaa heijastaa hitusen totuutta. Tämä kuvailu saattaa olla aivan sopiva yksityisen kannalta katsoen. Äläkä unohda, että millään esineellä ei ole terävämpiä kärkiä ja leikkaavampia särmiä kuin rikkoutuneen lasin sirpaleella. Mutta onko se oikea näkemys Jehovan kansasta tänä tuomiopäivänä? Katso, minkä ihmeen Jehova on tehnyt. Hän on liittänyt kaikki nuo särkyneet palaset yhdeksi sileäksi, kristallinkirkkaaksi, tasaiseksi pinnaksi saattaen ne tarkkaan ”heijastamaan kuin kuvastimesta Jehovan kirkkautta”. (2. Kor. 3:18, Um) Miten tämä on aikaansaatu? Siten, että Jehova on tuonut kansansa järjestöönsä, Siioniin. Koska Jehovan henki on heillä ja koska hänen sanansa (Valtakunnan sanoma) on pantu heidän suuhunsa, niin heille on tehty mahdolliseksi yhdistettynä ihmisjoukkona, joka on liitetty yhteen sopusointuiseen elämäntapaan maailmanlaajuisesti, vastata kehoitukseen: ”Nouse, loista, sillä sinun valkeutesi on tullut, ja Jehovan kirkkaus on koittanut yllesi.” Ja me huomaamme lisäksi, että Jehovan ”muistokirja” on liitetty hänen järjestönsä yhteyteen, sillä lupaus kuuluu: ”Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun.” – Jes. 60:1, As; 4:3.

22. Miksi ja millä perusteella on nyt suuren ilon ja riemun aika?

²² Miten onnellinen loppu tutkistelullemme! Maailmassa ovat ihanimmatkin muistot usein murheen himmentämät, koska tiedämme, etteivät menneet, nuoruudessamme iloa tuottaneet tapahtumat voi toistua. Mutta kun meidät on kerran saatettu Jehovan järjestöön ja kun meille on annettu etu tulla uuden maailman yhteiskunnan jäseniksi, niin koko näkemys on muuttunut. Jo nyt ovat uuden maailman toiminnat Siionissa niin tyydyttäviä, ja meidän elämämme on niin täynnä onnea, että me olemme alkaneet todeta tämän suurenmoisen ennustuksen täyttymyksen: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.” – Jes. 65:17–19.