Jumalan muisti

”Älkää ihmetelkö tätä, koska on tulossa hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin. – Joh. 5:28, 29, Um.

1. Mikä on Jumalan lopullinen päätös ihmiskunnan suhteen, ja miten se toteutuu ja mistä riippuen?

TÄYDELLINEN ihminen on Luojansa täydellinen heijastuma. Näin oli ihmiselämän alussa maan päällä, ja näin on oleva jälleen kerran, kun Jumala asuu uudelleen ihmiskunnan keskellä ”pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin”, ollessa vallassa. Kun kaikki tehdään silloin uudeksi ja kun jokaisen henkilön elämäntapa on lopullisesti parannettu kaikesta epätäydellisyydestä, niin silloin heijastaa jälleen jokainen tässä uudistetussa maassa elävä ihminen täydellisesti Tekijänsä kaltaisuutta, niinkuin tyyni kirkas vesilammikko kuvastaa kauniisti iltataivaan ja ympäröivien vuorten ja lehvästöjen jokaisen yksityiskohdan. Se on aikaa, jota kannattaa elävöittää mieleen ja odottaa, mutta se kaikki riippuu muiden seikkojen ohella Jumalan muistista. – Ilm. 21:2–5; 22:1–3.

2. Millä tavalla sen tulisi vaikuttaa meihin, kun me käsitämme tuomiopäivän olevan nyt?

² Älä sano itsellesi: ’Niin, mutta se päivä on kaukana, ja minä tunnen, että sillä välin nykyinen paha asiainjärjestelmä ja sen turmeleva vaikutus orjuuttaa minua hyvin suuresti.’ Tämän kirjoituksen tarkoitus on auttaa sinua oivaltamaan, että nyt on tuomiopäivä ja että sinulle on nyt uuden maailman yhteiskunnan jäsenenä mahdollista ja erittäin välttämätöntä mukauttaa elämäntapasi sopusointuun uusien taivaitten ja uuden maan kanssa. Nyt on päivä, jolloin on tehtävä ratkaisu joko Jumalan vanhurskaan, pyhän tahdon ja päätöksen puolesta tai niitä vastaan. Johannekselle sanottiin heti edellämainitun loistavan näyn jälkeen: ”Määräaika on lähellä. Joka tekee epävanhurskautta, tehköön yhä edelleen epävanhurskautta; ja tehtäköön saastainen yhä edelleen saastaiseksi; mutta tehköön vanhurskas yhä edelleen vanhurskautta, ja tehtäköön pyhä yhä edelleen pyhäksi.” – Ilm. 22:10, 11, Um.

3. Mistä löydämme perusteen tutkistelullemme, ja miten sana ”elämäntapa” on ymmärrettävä?

³ Sanotko sinä vielä, että asianhaarat ovat liiaksi sinua vastaan, ja saattaako sinut ymmälle se lausunto, että kaikki riippuu Jumalan muistista? Voidaksemme vastata tähän ja saadaksemme oikean näkemyksen tästä kirjoituksesta ja siihen sisältyvästä aiheesta tarkastelkaamme sitä apostolin näkökulmasta, kun hän todistelee sitä Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Tämä luku on tuttu monille lukijoillemme suurenmoisena uskon määritelmänä ja asiakirjana. Sellainen se tietysti onkin; mutta siihen punoutuu Jumalan muistia ja elämäntapamme laatua koskevan aiheemme ydin. Ehkä meidän olisi selitettävä heti alussa, että me tarkoitamme sanalla ”elämäntapa” yksinkertaisesti sitä, millainen henkilö sinä olet ja millaista elämää sinä elät sen mukaan, kuin tietyt ohjaavat periaatteet hallitsevat sinua, tai – mikä on totta monista nykyään – olet ehkä kokonaan ilman periaatteita ja ajelehdit vain alaspäin yleisen virran mukana.

4. a) Kehen me uskomme? b) Mikä palkinto on mainittu Heprealaiskirjeen 11. luvussa?

⁴ Sinä huomaat, että apostoli esittelee Heprealaiskirjeen 11. luvussa jokaisen henkilön käyttäen sanoja: ”Uskon kautta . . . ” Sitten hän jatkaa kussakin tapauksessa tuoden esiin muistiinmerkittyjä todisteita, jotka osoittavat asianomaisen lujan uskon. Niin, mutta uskon kehen ja mihin? Tämä on kysymys, mikä kiinnostaa meitä tällä haavaa, ja Paavali vastaa siihen sanomalla, että ”sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä [vakavasti] etsivät”. (Hepr. 11:6) Tämä ei merkitse ainoastaan sen seikan tunnustamista, että Jumala on olemassa, vaan myöskin, että hän on olemassa aina, on Itsestäänoleva. (Ps. 90:2) Tämän yhteydessä täytyy myöskin uskoa häntä vilpittömästi etsiville annettuun palkinnon lupaukseen. Ja koska Jumala on olemassa ikuisesti, niin siitä seuraa johdonmukaisesti, että se, joka säilyttää Jumalan suosion, saa nauttia palkinnostakin ikuisesti. Mikä tämä palkinto on sitten? Kirjoittaja laajentaa tätä kohtaa vähän myöhemmin samassa luvussa, kun hän kertoo, miten kaikki nuo henkilöt ”tavoittelivat parempaa paikkaa, se on, taivaalle kuuluvaa”, ja miten Jumala ”on valmistanut heille kaupungin”. Hän ilmoittaa vielä myöhemmin samassa kirjeessä selvästi tämän kaupungin ”elävän [itsestäänolevan] Jumalan kaupungiksi, taivaalliseksi Jerusalemiksi”. (Hepr. 11:16; 12:22; katso myös Ilmestyskirjan 21:2) Tämä johtaa mielemme suoraan eteenpäin Jumalan antaman esikuvan lopulliseen aikaansaannokseen. Meidät yhdistetään samalla kaukaiseen menneisyyteen, sillä Paavali mainitsee luettelossaan Aabelin ensimmäisenä niistä, jotka ilmaisivat tosi uskoa. Muisti ja esikuva eli malli liittyvät asiaan tässä kaukaisen menneisyyden yhdistämisessä etäiseen tulevaisuuteen. Nämä sanat ovat läheisessä suhteessa toisiinsa, ja meidän tarkoituksemme on tarkastella niitä lyhyesti tässä kohdassa.

MUISTI

5, 6. a) Miten muistin nähdään olevan ihmeellinen kyky? b) Miten se on myöskin kallisarvoinen lahja?

⁵ Mikä on muisti? Se on se henkinen kyky, minkä avulla me säilytämme ja palautamme mieleen aikaisempia ajatuksia ja vaikutelmia. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, miten muisti toimii ihmisaivoissa; me epäilemme suorastaan, voidaanko yleensä antaa minkäänlaista varmaa tieteellistä vastausta siihen. Vaikka useimmat meistä huokaavat ja valittavat muistimme lyhyyttä ja epätäydellisyyttä, kuten esimerkiksi silloin kun kohtaamme jonkun hyvin tuntemamme henkilön, mutta emme voi muistaa hänen nimeään, tai sanomme väärän nimen, niin me emme voi kuitenkaan muuta kuin ihmetellä tämän erityisen kyvyn suunnatonta laajuutta ja sen mahdollisuuksia. Me joudumme tosiaan ymmälle, kun pysähdymme ajattelemaan, mihin ihmismieli pystyy tässä suhteessa, niin epätäydellinen kuin se onkin. Esimerkiksi lahjakas muusikko, joka käyttää mieltään muiden kykyjen yhteydessä, voi istuutua pianon ääreen ja soittaa tuntikausia muistaen ja toistaen tarkalleen mitä monimutkaisinta musiikkia kaikkine sointuineen. Kun harkitsemme asiaa, niin näyttää siltä, että kun ihminen on ennallistettu täydellisyyteen, niin hän voi iloita rajoituksitta kyvystään muistaa täydelleen kaiken, mitä hän haluaa ja päättää muistaa. Ja hän pystyy toiselta puolen harkiten unohtamaan kaiken, minkä hän haluaa poistaa mielestään. Täydellisen ihmisen ei tarvitse koskaan sanoa: ’Toivoisin, että voisin muistaa’, eikä: ’Toivoisin, että voisin unohtaa’. Tulkoon se päivä pian! on meidän kaikkien toivomuksemme.

⁶ Paitsi että muisti on ihmeellinen lahja, se on myöskin hyvin kallisarvoinen, edellyttäen tietysti, että meillä on kallisarvoista muistettavaa. Me saamme nykyisissäkin olosuhteissa mitä suurinta iloa ja ihastusta, kun me muistin avulla palautamme mieleemme ja elämme yhä uudelleen joitakin erittäin onnellisia kokemuksia. Ehkä se on muisto kaukaisesta menneisyydestä, jolloin löysimme jonkun, jonka kanssa koimme ensiksi kaiken sen syvälleluotaavan ilon, minkä tosi ystävyys voi tuoda. Monilla lukijoillammekin on elävä muisto siitä, mitä se merkitsi heille, kun he ensi kerran oivalsivat tulleensa oikein ymmärtämään Jehovan ihmeellisen päätöksen ja armollisen varauksen. Tällaiset muistot ovat sekä voimakkaita että helliä, ne liikuttavat meitä sydämen ja mielen syvyyksiin asti poikkeuksellisella viehätyksellään tuoden onnen hymyn huulillemme tai kenties kutsumattoman kyyneleen silmiimme. Arvostakaamme ja käyttäkäämme täysin tätä armollisen Luojan rakkaudellista lahjaa.

7. Mistä me löydämme parhaan oppaan Jumalan päätöksen suhteen, ja mihin se opas auttaa meitä katsahtamaan?

⁷ Mutta miten on Jumalan muistin laita? Ihmisluomuksille olisi julkeaa pohtia Luojan mieltä, miten se vaikuttaa ja millaiset sen toiminnat ja kyvyt ovat, paitsi mikäli Luoja itse näkee hyväksi antaa tätä tietoa ihmiselle. Onko hän antanut sitä? Kyllä hän on antanut. Näkyvät luomistyötkin todistavat kaunopuheisesti rajattoman kyvyn ja viisauden omaavasta luovasta mielestä, sillä apostoli sanoo, että ”hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta eteenpäin, koska ne ymmärretään siitä, mitä on tehty, nimittäin hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa”. (Room. 1:20, Um) Mutta Jumala on nähnyt hyväksi antaa kirjoitetun Sanansa kautta paljon täydellisemmän ilmaisun ihmisperhettä koskevasta päätöksestään ja on siinä ohella sallinut meidän nähdä, miten hänen mielensä toimii. Me luemme ensiksi ihmisen luomiskertomuksesta Jumalan sanoneen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1. Moos. 1:26) Se sisältää varmasti henkisten kykyjen ja ajattelemis- ja muistamiskykyjen kaltaisuuden. Raamatussa oleva ensimmäinen muistiinmerkitty keskustelu sisälsi jo itse asiassa muistikokeen. Käärme sanoi Eevalle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: . . .?” Ja Eeva osoitti vastauksellaan, että hän muisti ja ymmärsi ja pystyi toistamaan täysin sen, mitä Jumala oli sanonut. – 1. Moos. 3:1–3.

8. Mitä Raamattu paljastaa Jumalan muistista hänen päätökseensä nähden?

⁸ Tarttukaamme nyt tähän Jumalan muistia koskevaan kysymykseen niiden asioitten kannalta katsoen, joita tarkastellaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Me muistamme, että kun Paavali esittää siinä pitkän luettelon uskon miehiä ja naisia, niin hän puhuu siitä palkasta, mihin he kaikki yhdessä uskoivat. Tämä palkka keskittyi taivaallista alkuperää olevaan kaupunkiin. Mutta sanottiinko Aabelille, ensimmäiselle uskon miehelle, mitään kaupungista? Ei, mutta Jumala oli jo antanut Aabelin aikaan alkulupauksensa, ei kaupungista, vaan vaimon siemenestä, joka oli lopulta murskaava käärmeen pään. (1. Moos. 3:15; Room. 16:20) Kun tutkitaan tätä aihetta Kirjoituksista, niin ei mikään käy selvemmin ilmi, kuin että Jumala pitää aina tämän alkuperäisen lupauksen mielessään. Eikä tässä kaikki, vaan hän myös tiesi ja päätti tarkalleen, miten tämä lupaus toteutuisi lopulta, sillä hän itse sanoo: ”Minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, . . . minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.” (Jes. 46:9, 10) Tämä suurenmoinen lausunto osoittaa, että Jumalan muisti ei toimi koskaan sattumanvaraisesti, niinkuin meidän tekee usein, kun tapahtuu jotakin, mikä virkistää muistiamme vain siksi, että jokin läheisesti asiaanliittyvä seikka tulee huomioomme. Kun päinvastoin sanotaan, että Jumala tiesi ja päätti lopun alusta lähtien, niin se merkitsee hänen muistavan sen aina ja pitävän sen jatkuvasti ja tietoisesti mielessään. Se merkitsee myöskin jotain muuta. Se merkitsee sitä, että hän on määrätietoinen ja harkitseva Jumala. Tähän liittyy toinen sanamme, mikä meitä kiinnostaa, nimittäin sana ”malli”.

MALLI

9. Miten on sanaa ”malli” käytetty Raamatussa ja mihin toiseen sanaan liittyvänä?

⁹ Malli on sellainen, mikä on muodostettu eli laadittu olemaan jäljiteltävänä ohjeena eli kaavana. Se merkitsee samaa kuin sana ”esikuva”, mikä merkitsee jonkin tulossa olevan hahmoa tai esitystä. Sana ”malli” esiintyy harvoin Raamatussa. Hyvä esimerkki sen käytöstä on Heprealaiskirjeen 8. luvussa, missä apostoli sanoo puhuessaan israelilaisista papeista ja tabernaakkelijärjestelyistä näin: ”Jotka miehet suorittavat pyhää palvelusta taivaallisten esikuvallisessa esityksessä ja varjossa, niinkuin Moosekselle, kun hän aikoi valmistaa täydellisen teltan, annettiin Jumalan käsky. Sillä hän sanoo: ’Katso, että teet kaiken sen mallin [reunam.: esikuvan] mukaan, mikä sinulle näytettiin vuorella.’” (Hepr. 8:5, Um) Paavali jatkaa sitten selittäen mallin eli kaavan eli esikuvan täyttymystä ja osoittaen läheisen vastaavaisuuden, mutta kuitenkin samalla näyttäen, miten täyttymys on paljon parempi ja suurempi. Koko Heprealaiskirje perustuu itse asiassa tämänlaatuiselle todistelulle.

10. a) Mitä malli ilmaisee aina? b) Miten tämä soveltuu tutkielmamme aiheeseen?

¹⁰ Kun me puhumme mallista eli esikuvasta, niin on huomattava, että siihen liittyy aina ajatus jostakin erityisestä tarkoituksesta eli määräyksestä. Itse mallia ei ole ensi sijassa tehty sattuman mukaan, vaan tiettyä tarkoitusta silmälläpitäen. Sitten täytyy ilmetä pitkin matkaa joka askeleella ja jokaisessa mukaanliittyvässä menettelyssä, mikä tähtää halutun päämäärän lopulliseen saavuttamiseen, tarkka mukautuminen alkuperäiseen malliin eli kaavaan. Lisiä ja laajennuksia saatetaan tehdä, mutta kaiken täytyi olla sopusoinnussa alkuperäisen mallin ja siihen liittyvän tarkoituksen kanssa. Katsohan, miten tämä pitää paikkansa siitä, mitä olemme juuri tarkastelleet. Tässä tapauksessa ei alkuperäinen malli ollut lainkaan käsin kosketeltavaa, aineellista, vaan Eedenissä annettu lupauksen sana, lupaus siemenestä. Se oli ainoa lupaus, mikä Aabelilla oli uskonsa perusteena, ja kuitenkin se oli riittävä. Ja koska jokainen Jumalan antama lisälupaus oli tämän ensimmäisen lupauksen sopusointuista kehittämistä, niin Paavali voi oikeutetusti liittää yhtäjaksoiseen ketjuun kaikki Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitut, jotka omaavat saman uskon yhteen iankaikkisesti olevaan tosi Jumalaan, sekä siihen suurenmoiseen palkkaan, mikä on luvattu tuon alkuperäisen lupauksen toteutuessa täydellisesti. Tähän malliin yhdistettiin tosin lisäaihe ”kaupungista” ajan mittaan, mutta sopusointu on helposti nähtävissä, sillä tuon kaupungin Kuningas, kaupungin, joka kuvaa Jumalan hallitusjärjestöä ja hallitusta, ei ole kukaan muu kuin tämä luvattu ”siemen”, Poika, jonka Jumalan vaimo synnyttää, Kuningas, Kristus Jeesus.

11. Miten kristityt liittyvät läheisesti Heprealaiskirjeen 11. luvussa lueteltuihin?

¹¹ On myös huomattava, että yhtäjaksoinen ketju ei pääty noihin uskon miehiin, jotka elivät ja kuolivat ennen Kristuksen tuloa, vaan se yhdistyy niihin, jotka seuraavat Kristuksen jälkeen, Kristuksen itsensä ollessa koko todistajajoukon keskus ja tuki. Tässä me havaitsemme, niinkuin aikaisemmin mainittiin, kuinka tämä tutkistelu auttaa meitä ymmärtämään, miten tarpeellista on tänä ratkaisun aikana muovata elämämme oikean esimerkin mukaan, ”katsoessamme kiinteästi uskomme johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen”, kaiken sen rohkaisun ja kehoituksen lisäksi, mitä saamme tuosta ketjusta ja ’meitä ympäröivästä todistajain pilvestä’. (Hepr. 12:1, 2, Um) Meillä täytyy olla sama usko kuin heilläkin, meidän täytyy osoittaa sitä samalla tavalla ja kiinnittää katseemme samaan kaupunkiin. Meidän täytyy Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tavalla osoittautua ”vieraiksi ja muukalaisiksi” keskellä nykyistä asiainjärjestelmää ja sen turmelevaa vaikutusta, ”sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme [vakavasti]”. – Hepr. 11:13; 13:14.

12, 13. a) Mikä suhde on Jumalan muistilla ja hänen päätöksensä mallilla hänen nimeensä ja Sanaansa? b) Vahvistaako Paavalin todistelu uskoa ainoastaan yhdessä suhteessa?

¹² Me olemme nähneet nyt tähän mennessä, miten Paavalin tutkielma uskoa koskevasta aiheesta valottaa sekä Jumalan erehtymätöntä muistia että hänen päätöksensä johdonmukaista mallia, jonka hän pitää aina mielessään. Tähdentäähän jo hänen nimensä ja Sanansa voimakkaasti kumpiakin näistä. Hänen nimensä Jehova antaa ensimmäisen perusteen Jumalan antaman mallin järkkymättömään toteutumiseen uskomiselle, niinkuin hän itse sanoo: ”Sillä minä, Jehova, en muutu.” Hän muistaa aina liittonsa. Hänen Sanansa paljastaa myös Tekijän, joka tietää, miten voi tarttua säikeeseen säikeen jälkeen, aiheeseen aiheen jälkeen, ja kutoa ne loistavaksi ja sopusointuiseksi malliksi, yksinkertaiseksi ääriviivoiltaan, mutta monitahoiseksi yhteenpunotuilta yksityiskohdiltaan. – Mal. 3:6, As; 1. Moos. 9:15, 16; 3. Moos. 26:42, 45; Hes. 16:60.

¹³ Mutta Paavalin todistelu ei tarjoa ainoastaan suurenmoista rakennelmaa uskon vahvistamiseksi siihen, että Jumala muistaa päätöksensä. Se varaa myöskin vahvan perusteen johonkin muuhun uskomiselle. Mitä se on?

USKO YLÖSNOUSEMUKSEEN

14. a) Osoittiko Jeesus ylösnousemukseen uskomisen vaativan tosi uskoa? b) Miten kristikunnan opetus tekee tyhjäksi tämän opin?

¹⁴ Kun Jeesus esitti huomattavan lausuntonsa, että ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”, niin hän ei sanonut syyttä niiden edellä: ”Älkää ihmetelkö tätä.” (Joh. 5:28, 29, Um) Hän ymmärsi hyvin, että usko ylösnousemukseen sellaisena, kuin sitä opetetaan Raamatussa, muodostaa yhden tutkivimmista uskon koetuksista. Se tapa, millä kristikunta yleensä selittää ylösnousemusopin, poistaa tietenkin suureksi osaksi tosi uskon tarpeen, mikä epäilemättä selittää, miksi kristikunnan opetukset ovat mieluisempia ihmisjoukoille kuin Raamatun totuus. Jos hyväksymme sen yleisen opin, että ihmisellä on kuolematon sielu, mikä on hänen todellinen minänsä, ja että kuolema ei merkitse elämän lakkaamista eli siitä erottamista, vaan on päinvastoin täydempään elämään johtava ovi, niin se vähentää ylösnousemuksen merkityksen pelkästään ruumiin ja sielun jälleenyhdistymiseksi. Tarkoituksemme ei ole tässä tutkielmassa esittää Raamatun todistuksia taistellaksemme kristikunnan vääriä opetuksia vastaan tässä asiassa, koska tätä aihetta on käsitelty runsaasti lehtemme sivuilla samoin kuin Vartiotorni-Seuran muissakin julkaisuissa. Tarkoituksemme on päinvastoin vahvistaa uskoa ylösnousemukseen Jumalan muistin paremman ymmärtämisen ja arvostamisen avulla ja sitten katsoa, miten tärkeä vaikutus tällä on meidän elämäntapaamme.

15. Mitä Johanneksen 5:28, 29:nnen tekstiyhteys osoittaa muistohautojen ja Gehennan vastakohtaisuudesta?

¹⁵ Ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesuksella itsellään oli rajaton usko ylösnousemukseen. Tämä ei johtunut mistään sellaisesta, mikä olisi syntynyt hänen omasta aloitteestaan, vaan hän tunnusti, että kaikki kunnia kuului hänen taivaalliselle Isälleen, myöskin valta ja voima herättää kuolemasta saattaen siten nousemaan jälleen elämään, mikä on ”ylösnousemus”-sanan (kreikaksi anastasis) todellinen merkitys. Me näemme tämän selvästi lukemalla Johanneksen 5:19–27. Sitten tulee huippukohta jakeissa 28 ja 29. Huomaa erityinen viittaus ”muistohautoihin” (Um). Tämä on jyrkkä vastakohta tuolle toiselle paikalle, ”Gehennalle”, mihin teloitettujen rikollisten ruumiit heitettiin toisinaan, koska heitä pidettiin liian pahoina saamaan ylösnousemusta kuolleista ja siitä syystä saamaan säädyllistä hautausta ja muistohautaa.

16. a) Miten Jeesus ilmaisi olevansa yhtä mieltä Saarnaajan 9:5, 10:nnen kanssa? b) Miten tämä lausunto osoitettiin oikeaksi Johanneksen 11:25:nnessä?

¹⁶ Kun Jeesus käytti sanaa ”muistohauta”, niin hän osoitti, että hän oli täysin yhtä mieltä Saarnaajan 9:5, 10:nnen kanssa, mikä kuuluu: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, . . . sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [sheolissa], jonne olet menevä.” Sheol on ihmiskunnan yhteinen hauta, minne se menee maallisen vaelluksensa päätyttyä. Mutta Jeesuksella oli sellainen luottamus taivaallisen Isänsä voimaan ja kykyyn pitää muistissaan niin monta ihmistä, kuin hän haluaa, että hän käytti harkitusti sanaa ”muistohaudat”, mikä oli hänen aikanaan yleisesti käytössä. Kuten myöhemmin tuli osoitetuksi mitä vakuuttavimmin todistuksin, Jeesus näytti olevansa oikeutettu sanomaan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, kun hän herätti Jumalan voimalla Lasaruksen kuolleista, vaikka ”hän jo neljä päivää oli ollut [muisto]haudassa”. Huomaa nuo kaksi syytä, joiden tähden Jeesus riemuitsi, ettei hän ollut siellä aikanaan parantamassa ystäväänsä sairaudesta ennen todellisen kuoleman tuloa. Toinen syy oli, että se koitui ”Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi”. Toinen esitetty syy oli: ”jotta te uskoisitte”. Meillä on totisesti täysi syy uskoa vahvasti ylösnousemukseen. – Joh. 11:4, 15, 17, 25.

17. Millä sanoilla Job ilmaisi uskonsa ylösnousemukseen?

¹⁷ Jobia koskeva muinainen kertomus osoittaa selvästi, että tällainen usko Jumalan kykyyn säilyttää muistissaan ne, jotka olivat kuolleet, ei ollut uusi Jeesuksen aikaan. Miten suurenmoiset uskon sanat hän lausuukaan, kuten kerrotaan Jobin 14:13:nnessa: ”Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan [sheoliin], piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!”

18. Mikä on Raamatun vastaus siihen, säilyvätkö kaikki kuolleet Jumalan muistissa?

¹⁸ Kuten on jo ilmaistu, ei Jumalan tarkoitus ole säilyttää muistissaan poikkeuksetta kaikkia, jotka ovat kuolleet. Samoin kuin hän tarkoituksellisesti muistaa jotkut, hän voi myös harkiten unohtaa toiset ja tekeekin siten. Jumalan oma Sana sanoo, miten hän ratkaisee tämän asian. ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.” – Sananl. 10:7.

19. Miten Paavali todisteli ylösnousemukseen kohdistuvan uskon puolesta erityisesti Heprealaiskirjeen 11. luvussa?

¹⁹ Samoin on ulkopuolella kaiken epäilyn se, että apostoli Paavalillakin oli rajaton usko kuolleitten ylösnousemukseen. Hänkin tiesi, että tämä oppi oli uskon tutkiva koetus, niinkuin esimerkiksi hänen Ateenassa saamansa kokemus osoittaa. (Apt. 17:31, 32) Hänen kirjoituksissaan on tälle aiheelle annettu huomattava sija, kuten esimerkiksi siinä voimallisessa todistelussa, mikä sisältyy hyvin tunnettuun 1. Korinttolaiskirjeen 15. lukuun. Ja jälleen Roomalaiskirjeen 4:16–25, missä hän käsittelee Aabrahamin uskoa, hän osoittaa, kuinka tärkeä on uskon omaaminen Jumalaan, häneen, ”joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat”. Mutta meitä kiinnostaa erityisesti apostolin aihe, joka koski uskoa ja sen suhdetta ylösnousemukseen, niinkuin sitä on käsitelty Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Hän mainitsee jälleen tässä Aabrahamin ja Saaran esimerkin, ensin heidän uskoessaan Jumalan voimaan tuottaa luvattu siemen, vaikka he kumpikin olivat ’kuolettuneita’, mitä tulee inhimillisiin toiveisiin siinä suhteessa. Sitten hän sanoo, kaikki tässä luvussa mainitut mukaanlukien: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat”, ja selittää lopuksi, että ”eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu, sillä Jumala oli varannut meitä [kristittyjä] varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen”. (Hepr. 11:12, 13, 39, 40) Tämän tähden on väistämätön johtopäätös, että täytyy ehdottomasti olla kuolleitten ylösnousemus, jotta he saisivat nauttia sen täyttymyksestä, mikä oli luvattu ja mikä odottaa heitä tuossa heille valmistetussa kaupungissa.

20. Miksi meidän ei pitäisi lainkaan ihmetellä kuolleitten ylösnousemusta?

²⁰ Ihmetteletkö sinä tätä? Ei tällaisessa mahdollisuudessa ole mitään järjetöntä eikä haettua. Jollekulle iäkkääksi tulevalle henkilölle ei ole suinkaan epätavallinen kokemus kuulla mainittavan sellainen nimi, jota hän ei ole kuullut ehkä sen jälkeen kun hän oli koulussa. Hän voi heti muistaa tuon henkilön ja niin sanoaksemme uudelleenluoda hänet sielunsa silmissä, miten hänen oli tapa pukeutua, hänen kasvonilmeensä ja joukon luonteenominaisuuksia ja tapahtumia. Ajattele jälleen sitä muusikkoa, joka voi muistaa ja toistaa tarkalleen ei ainoastaan jotakin musiikkikappaletta kaikkine nuotteineen, vaan myöskin monta erilaista kappaletta. Me myönnämme näin ollen kernaasti, että ihmiselläkin on monista rajoituksistaan ja epätäydellisyyksistään huolimatta ihmeellisiä kykyjä muistin alalla. Miksi sitten ajattelisimme, ettei kaikkivaltiaalla ja iankaikkisella Luojalla, joka on tehnyt ihmisen mielen ja tuntee tarkalleen, kuinka se toimii, olisi voimaa kutsua takaisin muistohaudoista ja uudelleenluoda kaikkia niitä, jotka hän on pitänyt muistissaan, kaikkine heidän luonteenpiirteineen ja henkisine ominaisuuksineen, mitkä muodostavat yksilön? Paavalikin kysyi kerran sattuvasti: ”Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?” On vain yksi vastaus: ”Älkää ihmetelkö tätä.” – Apt. 26:8; Joh. 5:28.