Miksi Jumala sallii pahaa?
Ihmetteletkö sinä, niinkuin Job ennen muinoin, miksi Jumala sallii pahaa? Jos ihmettelet, niin olemme varmoja siitä, että sinä löydät lohduttavan ja tyydyttävän vastauksen kysymykseesi siitä, mitä tässä seuraa.
EHKÄ mikään toinen kysymys ei ole hämmästyttänyt enemmän vilpitönsydämisiä ihmisiä kuin se, miksi Jumala sallii pahaa, epäoikeudenmukaisuutta, jumalattomuutta ja kärsimystä. Ateistit tarttuvat tähän seikkaan todistuksena siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä väitti Woolsey Teller, Amerikan ateismin edistämisyhdistyksen pääsihteeri, eräässä haastattelussa, että ”kauhean kurjuuden, suuren köyhyyden, paljon tuskan olemassaolo” todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Vaikka haastattelija tunnusti uskovansa Jumalaan, niin hän ei pystynyt antamaan hänelle tyydyttävää vastausta, vaan hän vain teki sellaisia kysymyksiä kuin: ”Mutta mehän emme tunne Jumalan päätöksiä, vai tunnemmeko?” ”Otaksummeko me ihmiset tietävämme, mitä on Jumalan mielessä?”
Huomatkaamme ohimennen, että monet sanovat kärsimyksen olemassaoloa maailmassa syyksi siihen, miksi he eivät usko Jumalaan, ja tahtoisivat, että Hän suorittaisi jatkuvasti ihmeitä rikkoen omia lakejaan. He syyttävät epäjohdonmukaisesti Jumalaa siitä kurjuudesta, mitä ihminen aiheuttaa jatkuvasti itselleen oman itsekkään ja tyhmän menettelynsä kautta.
Voimmeko me tuntea Jumalan päätöksen pahan sallimisessa? Voimme, jos olemme avarakatseisia ja kyllin nöyriä ottaaksemme halukkaasti vastaan hänen neuvonsa: ”Tulkaa nyt, ja pohtikaamme yhdessä” sitä, mitä hänellä on sanottavaa Sanassaan, Raamatussa. Ja eikö meidän pitäisi odottaa juuri sitä, että Luoja, joka on pitänyt niin yltäkylläisesti huolta kaikista aineellisista tarpeistamme, varaisi myöskin tyydytyksen totuuden nälällemme ja janollemme ja selittäisi syyt mieltämme askarruttaviin kysymyksiin, kuten pahan sallimiseen? Varmasti pitäisi! – Jes. 1:18, KJ.
Huomatkaamme ennen kaikkea, että ”Jumalalle on kaikki mahdollista”, sillä hänellä ”on viisaus ja voima”. Lisäksi olemme varmoja siitä, että ”Jumala on rakkaus” ja että ”vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus”. (Matt. 19:26; Job 12:13; 1. Joh. 4:8; Ps. 97:2) Vaikka pahan salliminen kieltää ateistin mielestä Jumalan voiman ja viisauden, ikäänkuin hän olisi kykenemätön pysähdyttämään pahaa, ja hänen oikeutensa ja rakkautensa, ikäänkuin hän olisi välinpitämätön siitä, niin niille, jotka uskovat todellisesti, että Jumalalla on nämä neljä ominaisuutta täydellisessä ja rajattomassa määrässä, herättää pahan salliminen vain kysymykset, miksi Jumala sallii sitä ja milloin hän lopettaa sen.
Jumala on lyhyesti sanoen sallinut pahaa, koska eräs hänen luomuksistaan herätti kysymyksen: Kuka on korkein? Ja: Voiko Jumala panna maan päälle ihmisiä, jotka säilyttävät nuhteettomuuden painostuksesta ja kiusauksesta huolimatta? Kun näihin kysymyksiin on vastattu, niin Jumala tekee lopun pahasta.
IHMISEN LUOMINEN JA POISPOIKKEAMINEN
Ihmisen olemassaolon alussa ei ollut mitään pahaa. Jumala oli luonut ihmisen täydelliseksi, niinkuin hänen Sanansa vakuuttaa meille: ”Täydellinen on hänen toimintansa.” Jumala loi ihmisen kaltaisekseen siten, että Hän antoi ihmiselle tietyssä määrässä viisautta, oikeutta, rakkautta ja voimaa. Hän teki ihmisen myöskin siveellisesti vapaaksi, niin että hän oli vapaa valitsemaan oikein- tai väärintekemisen saadakseen sitten tietysti korjata seuraukset valinnastaan. Hän pani ihmisen ihanaan puutarhaan, paratiisiin ja esitti hänelle kolminkertaisen toimeksiannon: olla hedelmällinen, alistaa maa valtaansa ja vallita eläimiä, ja niiden toteuttaminen olisi sallinut ihmisen käyttää täysimmässä määrin kykyjään ja ominaisuuksiaan. – 5. Moos. 32:4, Um; 1. Moos. 1:26–28.
Tämän kaiken jälkeen Jumala pani ihmisen ainoastaan yhden rajoituksen alaiseksi: hän ei saanut syödä määrätyn puun hedelmää. Tämä rajoitus ei aiheuttanut mitään vaikeutta ihmiselle, koska hän ei tarvinnut tätä nimenomaista hedelmää elämänsä ylläpidoksi. Eikä tähän rajoitukseen mukautuminen ollut vaikea täyttää. Jumalalla oli Ylimpänä Yksinvaltiaana ja Hyväntekijänä täysi oikeus kieltää ihmiseltä etu syödä tuota erityistä hedelmää, ja hän teki sen useista hyvistä syistä. Tämä rajoitus teroitti ihmiselle Jumalan pelkoa, sillä se painotti hänen riippuvaisuuttaan Jumalasta elämän säilyttämiseksi, ja osoitti, että Jumala oli antanut elämän hänelle ja voi ottaa sen pois jälleen. Sen piti myöskin osoittaa, arvostiko ihminen kaikkea, mitä Jumala oli tehnyt hänelle, vai ei, ja sen voidaan sanoa myös saaneen ihmisen arvostamaan siunauksiaan sitä enemmän, kun hän oivalsi, että ne voitiin menettää. Se oli myös koetus ihmisen rakkaudelle Jumalaan, sillä ’jos me rakastamme Jumalaa, niin me pidämme hänen käskynsä’. – 1. Joh. 5:3.
Jumala ei ainoastaan varannut ihmiselle määrättyjä kykyjä ja ohjeita sen suhteen, miten niitä tuli käyttää, vaan hän myöskin määräsi ihmiselle ’suojaavan kerubin’, ikäänkuin suojelusenkelin, opastamaan, neuvomaan ja suojelemaan ihmistä. (Hes. 28:14) Mutta tämä enkelilähetti salli kuitenkin tämän tehtävänsä vaikuttaa itseensä niin, että hän sai asiaankuulumattoman käsityksen omasta tärkeydestään, ja hänessä heräsi kunnianhimo olla palvottu niinkuin Jehova Jumala. Hän ryhtyi sitä varten vieroittamaan ihmistä hänen Tekijästään, Hyväntekijästään ja Ystävästään alhaisella panettelulla. Kylvämällä epäluottamusta naisen mieleen hänen onnistui saada hänet ja hänen miehensä olemaan tottelemattomia ja ilmaisemaan siten rakkauden ja arvostuksen puutetta. Jumala tuomitsi sanansa mukaan heidät palaamaan tomuun, ja he kuolivat lopuksi. – 1. Moos. 3:1–9; 5:5.
Häneen viitataan hänen kunnianhimonsa ja kapinallisuutensa takia sen jälkeen usein Raamatussa ”lohikäärmeenä, alkuperäisenä käärmeenä, joka on Perkele ja Saatana”. Ja Jesajan 14:12–14 käy ilmi, että hänen kunnianhimonaan oli tosiaan olla palvottu niinkuin Jehova Jumala, sillä me luemme siinä hänen kerskunnastaan olla Korkeimman vertainen; niin myös Matteuksen 4:8–10, missä kerrotaan Saatanan tarjous antaa Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat, jos Jeesus vain kumartuisi ja suorittaisi palvontateon hänen edessään. – Ilm. 20:2, Um.
MIKSI PAHAA ON SALLITTU
Vaikka edelläoleva osoittaa selvästi, että Saatana, Aadam ja Eeva ovat vastuussa maailmassa olevasta pahasta eikä Jehova, niin jää vielä jäljelle kysymys: Miksi Jumala salli näiden rikollisten elää? Miksei hän hävittänyt heti heitä ja aloittanut jälleen alusta? Siitä syystä, että kun Saatana sai ensimmäiset vanhempamme poikkeamaan tieltä, herätettiin kysymys, kuka oli syypää. Oliko Jumala luonut heidät sellaisiksi, että he eivät voineet vastustaa kiusausta, ja kuitenkin antoi kuolemanrangaistuksen epäonnistumisesta? Jos hän olisi heti pannut nämä kolme kuolemaan, niin tämä kohta olisi jäänyt kiistanalaiseksi. Saatana kerskui sitäpaitsi, että hän pystyi vieroittamaan kaikki ihmiset Jumalasta, asettaen siten kyseelliseksi sekä Jehovan ylimmyyden että hänen kykynsä Luojana.
Jehova tiesi, ettei hän ollut tehnyt mitään erehdystä luodessaan Aadamin ja Eevan, että hänen heille antamansa laki oli oikeudenmukainen ja että ihmisluomukset voivat pysyä uskollisina koetuksessa. Näiden seikkojen toteamiseksi hän salli Aadamin ja Eevan elää jatkuvasti ja saada jälkeläisiä, ja hän salli Saatanan olla edelleen ja yrittää kääntää toisia pois Jehova Jumalasta. Raamattu osoittaa, että Jehovan palvelijat ovat Aabelista meidän päiväämme asti säilyttäneet nuhteettomuutensa kaikesta huolimatta, mitä Perkele on voinut tuoda heitä vastaan kiusauksen ja painostuksen muodossa, kunniaansaattaen siten Jehovan ja todistaen Perkeleen valehtelijaksi ja jumalattomaksi herjaajaksi. He ovat nuhteettomuutensa säilyttävällä tiellä ’tehneet Jehovan sydämen iloiseksi varaamalla hänelle vastauksen annettavaksi Perkeleelle’. – Sananl. 27:11.
Miten tiedämme, että tämä on totta eikä pelkästään kuviteltua teoriaa? Jobin 1. ja 2. luvussa olevasta kertomuksesta. Siitä saamme tietää, että Saatana kerskui voivansa pakoittaa Jobin, maan päällä olevan huomattavimman Jehovan palvelijan, kiroamaan Jumalaa. Jumala hyväksyi haasteen ja antoi Saatanalle vapaat kädet Jobiin nähden siihen asti, että hän sai riistää häneltä hänen omaisuutensa, perheensä, ystävänsä ja terveytensä. Mutta Job säilytti nuhteettomuutensa, hän ei kironnut Jumalaa eikä tunnustanut syntejä, joihin hän ei ollut syypää, niinkuin eräät amerikkalaiset tekivät kommunistien painostuksessa.
Meillä on epäilemättä tässä historiallisessa kertomuksessa Jobista (Job eli todellisuudessa; katso Hesekielin 14:14; Jaakobin 5:11) esimerkki, mikä osoittaa Jumalan sallineen pahaa näyttääkseen Saatanalle ylimmyytensä ja sen, että hän voi panna maan päälle ihmisiä, jotka ovat uskollisia koetuksessa. Tämä oli syy siihen, miksi Aadamin ja Eevan sallittiin elää edelleen ja synnyttää lapsia, mikä käy ilmeiseksi siitä seikasta, että Jehova kiinnitti ensiksi Jobin nuhteettomuuden säilyttävän vaelluksen Saatanan huomioon, ilmaisten, että kysymys ihmisen nuhteettomuuden säilyttämisestä oli herätetty aikaisemmin.
Jehova ei ole syypää mihinkään epäoikeudenmukaisuuteen salliessaan pahaa ylimmyyskysymyksen ratkaisemiseksi. Hän olisi voinut panna Aadamin ja Eevan kuolemaan heti paikalla, sen sijaan että hän salli heidän armollisesti elää monta vuosisataa. Ja elämä on kärsimyksineenkin siunaus heidän jälkeläisilleen. Jumala on sitäpaitsi pitänyt huolen, että kaikkia nuhteettomuuden säilyttäviä palkitaan enemmän kuin Jobia Kristuksen lunnaitten ja ylösnousemuksen kautta.
Jumala on sallinut Saatanan olla olemassa menneet 6 000 vuotta vain, kuten Jehova sanoi faraolle, ’jotta osoittaisin sinulle voimani ja jotta nimeäni julistettaisiin koko maassa’. Kun tämä päätös on täysin toteutettu, silloin Jehova tekee Harmagedonissa lopun Saatanasta ja kaikista, joilla on hänen henkensä, jotka ovat vastuussa maailmassa olevasta pahasta, samoin kuin hän tuhosi faraon ja hänen armeijansa Punaisessa meressä. – 2. Moos. 9:16; 14:27, 28.
Jehova on rakkaudellinen ja oikeudenmukainen eikä ole sentähden sopusoinnussa pahan kanssa. Koska hän on kaikkiviisas ja kaikkivoipa, niin hän voi tehdä ja tekee lopun siitä omana aikanaan. Silloin täyttyy Jeesuksen rukous, että Jumalan tahto ’tapahtukoon myös maan päällä niinkuin taivaassa’. Silloin ei ole enää kuolemaa, ei itkua, surua eikä kipua. (Matt. 6:10; Ilm. 21:4) Kaikki, jotka elävät, rakastavat silloin Jumalaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan sekä lähimmäistään niinkuin itseään. Ottaen huomioon sen arvokkaan tarkoituksen, mikä tulee täytetyksi, Jumalaa ja vanhurskautta rakastavat eivät valita sitä, että Jumala on sallinut pahaa, vaan iloitsevat säilyttäessään nuhteettomuutensa, vaikka se merkitseekin kärsimystä tänä aikana, odottaen siitä kaikesta koituvaa loistoisaa lopputulosta, Jehovan nimen kunniaansaattamista ja loputonta elämää heille itselleen hänen vanhurskaassa uudessa maailmassaan.