Uskon voittava voima
Mitä usko on? Filosofit ja papit ovat usein määritelleet sen, mutta heidän määritelmänsä ovat olleet kaikkea muuta kuin avuksi tavalliselle ihmiselle. Seuraava kirjoitus ei ainoastaan esitä uskon selvää merkitystä, vaan antaa myöskin vastauksen tähän kiisteltyyn kysymykseen: Onko usko kuolemaisillaan kristikunnasta?
USKO on voimakas. Se on niin voimakas, että eräs Kristuksen Jeesuksen apostoli saattoi sanoa: ”Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4) Kuitenkin on nykyään kaikkialla kristikunnassa, tämän apostolin mainitseman uskon väitetyssä linnoituksessa, hyvin vähän todisteita mistään voittavasta voimasta. Kristikunnan usko ei ensiksikään voita ateismia. Gallup-kyselyt ovat huomanneet ateismin todellisuudessa kasvavan. Ja eikö ole selventävä tosiasia, että kun Kiinassa on tehty 600 vuotta kristillistä lähetystyötä, niin se on nyt melkein 100-prosenttisesti pakanallinen, sillä siellä on vähemmän kuin yksi prosentti kristillisyyttä tunnustavia? Itsessään kristikunnassa, erityisesti sellaisissa ”uskon” linnoituksissa kuin Italia, uhkaa kommunismin jättiläinen vallata nekin, jotka tunnustavat uskovansa kristillisyyteen, sen sijaan että usko olisi voittanut sen. Miten Raamattu voi sitten sanoa, että usko on voittava voima?
Ennenkuin vastaamme tähän kysymykseen, niin meidän täytyy tietää eräs tärkeä seikka, mikä auttaa meitä katsahtamaan kristikunnassa vallitsevaan hämmästyttävään tilaan: että ”usko ei ole joka miehen”, vaikka he väittävätkin huulillaan olevansa kristittyjä. (2. Tess. 3:2) Vaikka siis 95 prosenttia Amerikan ihmisistä sanoo, että he uskovat Jumalaan, niinkuin eräs katsaus ilmoitti, niin se ei merkitse välttämättä sitä, että he noudattaisivat tosi uskon periaatteita, sellaisina kuin ne on esitetty henkeytetyissä Kirjoituksissa.
Eikä kirkkorakennusten lisääntyvä lukumääräkään ilmaise, että tosi usko kukoistaisi. Ihmisiltä kysyttiin Yhdysvalloissa rannasta rantaan toimeenpannussa yleissilmäyksessä pääsyytä siihen, miksi he kävivät kirkossa. Suurin osa vastaajista eli 32 prosenttia väestöstä sanoi, että he menevät kirkkoon yksistään siksi, että he ”tarvitsevat jonkinlaista mielenylennystä”. Toinen suuri joukko eli 18 prosenttia väestöstä sanoi olevansa kirkossakävijöitä ”velvollisuudesta”. Toiset huomattavan monet antoivat kirkossakäymiselleen seuraavat syyt: ”tapa”, ”saarnan kuuleminen”, ”ihmisten näkeminen” ja ”musiikin kuuleminen”. Kirkossakäyminen ei ole ilmeisestikään mikään uskon koetin.
Mutta eikö uskonnollisia aiheita sisältävien kirjojen ja elokuvien menestys ilmaise tosi uskon lisääntymistä? Ei, koska Hollywoodin näytelmät ottavat monia vapauksia, mitkä vääristelevät Raamatun kertomusta ja ovat ristiriidassa sen kanssa, kun taas menekkikirjat ovat yleensä enemmän kiinnostuneita psykologiasta kuin Raamatusta.
Äläkä anna pettää itseäsi sillä lauseella, mikä on Amerikan rahoissa ja postimerkeissä: ”Jumalaan me turvaamme”. Raitis silmäys maailmaan paljastaa, että tosi luottamusta Jumalaan ei ole. Kristikunnan turva on raha, ihmiset ja voima. Niinpä Kanadan suosittu Maclean’s Magazine sanoi 15. joulukuuta 1953: ”Monet alkavat epäillä, miten kristitty kristikunta on todellisuudessa. Saksalaiset pastorit siunasivat vähän aikaa sitten natsien vedenalaiset, brittiläiset sotapapit rukoilivat RAF-pommittajien puolesta, ja eräs USA:n pappi miehitti ilmatorjuntatykin japanilaisia pommittajia vastaan ja sepitti historian naurettavimman iskulauseen: ’Ylistäkää Herraa ja antakaa ammuksen lentää.’”
Jos miljoonilla kristityiksi tunnustautuvilla olisi aito luottamus Jumalaan, niin he ilmaisisivat tämän uskon elämällä Jumalan Sanan vanhurskasten periaatteitten mukaan. Mitä me kuitenkin näemme? Maailman pahimman moraalisen luhistumisen. Jos apostoli Paavali olisi nyt maan päällä, niin hän ei olisi voinut kuvailla kristikunnan inhoittavaa tilaa paremmin kuin hän teki sen Galatalaiskirjeen 5:19–21 (Um): ”Lihan työt ovat nyt ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstas käytös, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoitus, vihamielisyys, riita, kateus, vihanpurkaukset, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juomingit, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset.” Voiko niin sanottujen kristittyjen joukoilla, jotka harjoittavat näitä, olla tosi uskoa? Apostoli vastaa: ”Ne, jotka sellaisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” ”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät.” – Tiit. 1:16.
Millainen on sitten kristikunnan usko? Kardinaali James McGuigan, Kanadan vanhempi roomalaiskatolinen kardinaali, selitti: ”Jumala on kuollut miesten ja naisten suurten joukkojen tietoisuudesta nykyään. Hänellä on hyvin vähän tai ei ollenkaan osaa ihmiselämän muovaamisessa niillekään, jotka suorittavat Hänelle palvelusta huulillaan.” Sama lehti, joka lainaa kardinaalin sanat (Maclean’s Magazine, 15. jouluk. 1953) tekee sitten oman johtopäätöksensä: ”Kristillinen kirkko menee taaksepäin maailmaaympäröivässä kokonaisuudessaan katsottuna – jäseniensä puolesta, jäseniltään vaatimassaan antaumuksessa ja tottelevaisuudessa ja yleiseen ajatteluun ja toimintaan vaikuttavana suurena tekijänä.” Toiset huomioitsijat ovat yhtä mieltä. Niinpä kirjoittaa toht. Henry P. Van Dusen äskeisessä kirjassaan World Christianity: ”Kaikista kirkon kasvua ja menestystä koskevista tilastoista huolimatta me emme laajemmin katsoen valloita jalansijaa – me emme edes säilytä entistä maaperäämme.”
MIKSI HEIDÄN ”USKOLTAAN” PUUTTUU VOIMA
Sen sijaan siis, että kristikunnan usko ilmaisisi voittavaa voimaa, se ’ei edes säilytä entistä maaperäänsä’. Miksi ei? Siihen on kolme syytä: 1) Raamatun tutkimisen puute, 2) hengellinen nälänhätä ja 3) kristikunnan uskontojen maailmallisuus.
Mitä tulee Raamatun lukemiseen Yhdysvalloissa, maassa, missä on luultavasti enemmän Raamattuja kuin missään muussa maassa, niin eräs vuonna 1954 tehty tutkimus paljasti, että noin 40 prosenttia ihmisistä ei itse asiassa koskaan lue Raamattua. Kolmesta suurimmasta uskonnollisesta ryhmästä ilmoitettiin: 65 prosenttia juutalaisista ei lukenut koskaan tai itse asiassa koskaan Raamattua; 32 prosenttia protestanteista joutui samaan luokkaan; ja 56 prosenttia katolilaisista ei lukenut Raamattua koskaan tai itse asiassa koskaan. Erään toisen tiedustelun mukaan on suoritettu Raamatun tutkistelu ”pyhäkoulun” tasolla.
Ei ainoastaan Raamattu ole pahasti laiminlyöty, vaan myöskin pappien varaama hengellinen ravinto on surkean tyhjää tärkeistä kristillisistä totuuksista. Hengellinen nälänhätä vaivaa sentähden kristikuntaa, ”ei leivän nälkä eikä veden jano, vaan Herran [Jehovan] sanojen kuulemisen nälkä”. (Aam. 8:11) Kuka on vastuussa tästä? Papit itse! Ladies’ Home Journalin marraskuun numerossaan 1948 selostaman uskonnollisen tutkimuksen mukaan tultiin tähän tulokseen: ”Vaikka yliopistoon menevän mieli saattaa olla valmis vastaanottamaan ruoka-annoksen maallisella alalla, niin uskonnollisella alalla se saa ainoastaan lapsen ruokaa.” ”Lapsen ruokaa” – miljoonien kristityiksi tunnustautuvien ravintoa. Onko ihme, että tuhannet sortuvat kommunismin uhkan edessä? Hengellisen lasten ruoan syöminen voi johtaa vain voiman ja uskon menetykseen. Harvardin yliopiston rehtori, toht. Nathan M. Pusey, sanoi: ”Meille ei ole opetettu hyvin uskontoa, ja sen seurauksena vallitsee kovin laajallelevinnyt uskonnollinen oppimattomuus ja vastaavasti vähäinen uskonnonharjoitus.” Eikä ainoastaan tietoa puutu. Hän lisäsi: ”Pikemminkin, minä ajattelen, uskoa.” – New Yorkin Times, 1. lokakuuta 1953.
Kolmas syy uskon vähenemiseen samalla kun kommunismi kasvaa, on se, että järjestetty uskonto ei ole säilyttänyt itseään ”niin, ettei maailma saastuta”, kuten Raamattu käskee. (Jaak. 1:27) Papit sekaantuvat sen sijaan liikemaailman menetelmiin uskonnossa, käyttäen rahapelejä, myyjäisiä, karnevaaleja, arpajaisia ja huvituksia ei ainoastaan houkutellakseen palvojia palvomaan, vaan myöskin nylkeäkseen heitä. Näin ollen pitäisi jälleen erään U. S. News and World Reportin pääkirjoituksen herättää ajatuksia: ”Eräät kansan kirkkojärjestöistä ovat alkaneet äskettäin sekaantua politiikkaan. Jollei tätä suuntausta ehkäistä, niin se voi johtaa ainoastaan siihen, että menetetään usko kirkkoihin ja pappeihin, jotka väittävät opettavansa kristillisyyttä. . . . Miten paljon uskoa, miten paljon luottamusta voi olla kehenkään pappiin, joka antaa itsestään tulla olennaisen osan poliittisen maailman puolueriidoista?”
MITÄ USKO ON TODELLISUUDESSA
Nyt seuraa silmiäavaava kysymys: Onko lukemattomien ihmisten tunnustama usko todellisuudessa ”uskoa”? Totuus on, että suuri osa siitä, mitä sanotaan ”uskoksi”, on todellisuudessa herkkäuskoisuutta. Mitä herkkäuskoisuus on? Se on liian suurta valmiutta uskoa. Herkkäuskoinen ihminen ei näin ollen arvostele vakaumuksia, vaan on helposti petettävissä. Eeva oli herkkäuskoinen. Hän uskoi käärmettä, vaikkei ollut mitään perusteita, ei mitään todisteita siitä, että käärme olisi puhunut totta. Tulos Eevalle: ”Nainen petettiin perusteellisesti.” Samalla tavalla petetään miljoonia ihmisiä nykyään. He hyväksyvät monia uskonnollisia uskonkappaleita tosina, vaikka opetukset eivät todellisuudessa edes perustu Raamattuun. Herkkäuskoisuus johtaa pettymykseen ja kuolemaan. Älä tee siis niinkuin joukot tekevät, vaan tee päinvastoin niinkuin varhaiskristityt, jotka ”ottivat vastaan totuuden mitä suurimmalla mielenalttiudella, tutkien huolellisesti Kirjoituksia joka päivä nähdäkseen, olivatko nämä asiat siten”. – 1. Tim. 2:14; Apt. 17:11, Um.
Filosofit ja papit ovat määritelleet uskon. Mutta heidän määritelmänsä, jotka on kiedottu ylevältä kuuluvaan jaaritteluun, ovat vain hämmentäneet ihmisiä sen suhteen, mitä usko on todellisuudessa. Viisasta on siis kääntyä Jumalan Sanan puoleen etsimään määritelmää. ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, todellisuuksien ilmeistä toteamista, vaikka niitä ei nähdäkään.” Nyt on varmasti selvää, että usko on hyvin perusteltu vakaumus siitä, mitä me toivomme. Tosi usko ei voi koskaan olla vakaumus, mikä omaksuttaisiin vetoamatta johonkin perusteeseen tai auktoriteettiin. – Hepr. 11:1, Um.
Mikä on uskon peruste? Vain se, mikä on ehdoton totuus, voi kelvata perusteeksi uskolle. Tällainen ehdoton totuus on Raamattu. Raamatun ennustusten – joista monet täyttyvät nykyään – täyttyminen leimaa sen olevan jumalallista alkuperää, luotettava ja tosi. Itse Jumalan Poika vahvisti tämän: ”Sinun sanasi on totuus.” Jehova Jumala on korkeammassa merkityksessä tosi uskon peruste. Hän on ”uskollinen Jumala”, joten ”Jumala ei ole voinut valehdella”. Tosi usko on selvästi siis enemmän kuin pelkkä usko Jumalaan: se merkitsee myöskin Jumalan Sanan hyväksymistä, tämän Sanan älyllistä ymmärtämistä ja sitten sydämestä lähtevän luottamuksen ilmaisemista sitä kohtaan. – Joh. 17:17; 5. Moos. 7:9; Hepr. 6:18.
MIKSI TARVITAAN USKOA
Tällainen usko on välttämätön. Miksi? Koska ”ilman uskoa on mahdotonta voittaa hänen [Jehovan] mielisuosiotaan, sillä sen, joka lähestyy Jumalaa, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka vakavasti etsivät häntä”. Uskoa tarvitaan myöskin sentähden, että meidän täytyy ”pitää silmämme, ei näkyväisissä, vaan näkymättömissä”, ja että usko auttaa voittamaan paholaisten vallitseman maailman. – Hepr. 11:6; 2. Kor. 4:18, Um.
Miten usko voi voittaa maailman? Ei missään lihaa ja verta koskevissa taisteluissa, vaan antamalla ihmiselle voimaa palvoa Jehovaa, kun ”koko maailma on tuon jumalattoman vallassa”, nimittäin Perkeleen. Eikä tässä kaikki, vaan usko tarjoaa myöskin voiton siten, että kun Jehova Jumala hävittää Harmagedonissa tämän nykyisen pahan maailman, niin ne, joilla on tosi uskoa, säilyvät hengissä uuteen vanhurskaaseen maailmaan. Jeesus sanoi rohkaisuksi seuraajilleen: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkealla mielellä! Minä olen voittanut maailman.” Hänen seuraajansa voivat sentähden voittaa tämän jumalattoman maailman ja selviytyä siitä, kuten apostoli sanoi: ”täysin voittoisina”. – 1. Joh. 5:19; Joh. 16:33; Room. 8:37, Um.
Usko on nyt tärkeämpi kuin koskaan. Saatana ja hänen paholaisensa, jotka ovat nyt singottuina alas maan läheisyyteen, vastustavat väkivaltaisina Jumalan tosi palvelijoita, jotka julistavat Jehovan päätöstä, että hän panee tämän nykyisen pahan maailman sijaan vanhurskaan uuden maailman. Paholaisjoukot vihaavat jokaista, joka tulee tuntemaan tosi Jumalan, Jehovan. Siksi kristityillä on taistelu ”taivaallisissa paikoissa olevia pahoja henkivoimia vastaan”. Paavali varoittaa: ”Ottakaa tästä syystä täydellinen sotisopa Jumalalta, jotta kykenisitte tekemään vastarintaa pahana päivänä.” Nyt on se ”paha päivä”, ja Jehova on varannut Sanansa totuuden meidän suojaksemme. Mutta sotisopaan kuuluu enemmänkin kuin totuus: ”Seisokaa sentähden lujina kupeenne totuudella vyötettyinä ja yllänne vanhurskauden rintahaarniska ja jalassanne kenkinä rauhan hyvän uutisen varusteet. Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa tuon jumalattoman kaikki palavat heittoaseet.” – Ef. 6:11–17, Um.
Paavali mainitsee tässä viittauksessa muinaisen sotilaan varusteisiin kilven, viitaten ilmeisesti siihen suureen pitkulaiseen kilpeen, mitä sotilaat käyttivät suojatakseen koko ruumistaan. Se oli tehty kahdenkertaisesta puusta, mikä oli peitetty kankaalla ja sitten nahalla. Heittoaseita eli heittokeihäitä, jotka oli varustettu pikikärjellä ja jotka pantiin sitten tuleen, ei käytetty ainoastaan polttamaan sotakoneita, vaan ne oli tarkoitettu myöskin tarttumaan puisiin kilpiin ja sytyttämään ne tuleen ja pakoittamaan siten sotilaan heittämään vihollisen hyökätessä kilpensä pois. Mutta nahalla peitetty kilpi ei syttynyt tuleen. Se saattoi palavat keihäät kilpistymään pois. Kun Saatana antaa ”palavien heittoaseittensa” lentää tosi kristittyyn, niin hänen uskonsa ei ole mikään puinen kilpi, joka syttyisi tuleen, palaisi ja jättäisi hänet puolustuskyvyttömäksi. Ei, vaan hyvin perustettu usko saa nuo palavat heittoaseet kilpistymään pois ja estää niitä aiheuttamasta kuolettavaa hengellistä haavaa. Nuo ”palavat heittoaseet” saattavat olla maailman taholta tuleva vaino, tai omasta perheestäkin lähtevä vaino, mikä tahansa Saatanan juoni, millä hän yrittää saada sinut luopumaan taistelusta tosi palvonnan puolesta. Miten tärkeä usko näin ollen onkaan! Eikö meitä käsketä ottamaan uskon kilpi ”ennen kaikkea”? Miksi ”ennen kaikkea”? Koska Jehova itse ”on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat”. Kun sinä teet Jehovan kilveksesi turvaamalla ehdottomasti hänen nimeensä ja Sanaansa, niin ”jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton”. – Sananl. 30:5; Jes. 54:17.
USKON KEHITTÄMINEN JA OSOITTAMINEN
Miten tosi uskoa kehitetään? Ei ravitsemalla itseään ”lapsen ruoalla”, mitä papit tarjoavat. Lähde pois nälkäaterioilta. Ota vastaan vahvaa hengellistä ruokaa. Tämän lehden ja muiden Vartiotornin julkaisujen tarkoitus on antaa sinulle tätä tärkeää hengellistä ravintoa. Jehovan todistajat ovat kautta maailman kiinnostuneita tämän kipeästi tarvitun tiedon levittämiseen. Ilman tietoa ei voi olla uskoa. Apostoli selittää tämän: ”Usko seuraa selostusta”, tarkoittaen selostusta siitä tiedosta, mikä sisältyy Jumalan Sanaan. Heitä pois uskonnolliset ennakkoluulot kehittääksesi uskoa. Ala ottaa vastaan tietoa avoimin mielin. Tee niinkuin Jumala neuvoo: ”Tulkaa nyt ja pohtikaamme yhdessä.” – Room. 10:17, Um; Jes. 1:18, KJ.
Koska Raamattu sanoo, että ”usko, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut”, niin pelkkä tieto ei riitä. Tosi usko panee mielen, sydämen ja suun toimimaan. ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun [julkisella] tunnustuksella pelastutaan.” Siksihän Jehovan todistajat ovat niin tarmokkaita hyvän uutisen viemisessä Jumalan valtakunnasta kaikille ihmisille siitä huolimatta, että miljoonat väittävät omaavansa ”uskon”. Me tiedämme jo, että tämä ihmisjoukkojen ilmaisema usko ei ole tosi uskoa. Näiden ihmisten tarvitsee tietää, mitä tosi usko on oikeastaan. Heidän täytyy saada tietää, että ei edes ”kultaisen säännön” mukainen elämä riitä. Heidän on tiedettävä hyvä uutinen, niinkuin Jeesus ennusti: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” – Jaak. 2:17; Room. 10:10; Matt. 24:14, Um.
Ketkä antavat tätä varoitusta tämän pahan maailman uhkaavasta lopusta ja kertovat Jumalan valtakunnan uutisia? Eivät papit eivätkä kirkoissa kävijät! Ainoastaan Jehovan todistajat tekevät siten. He tietävät, että kun ihmisellä on tosi usko, niin hän tuntee tarvetta kertoa hyvää uutista toisille. Ne, joilla on tosi usko, eivät voi olla niiden kristikunnan miljoonien kaltaisia, jotka palvovat ainoastaan huulillaan istuen kirkonpenkeissä ja ovat hyvin heikkoja siinäkin! Hanki siis tietoa. Näytä tosi usko käyttämällä suutasi tehdäksesi ’julkisen tunnustuksen pelastukseksi’. Näin tehden sinä voit varjeltua Harmagedonissa nauttimaan onnea ja elämää. Tosiaan, ”tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme”.