Sinun uskollisuutesi pannaan koetukselle
”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte erilaisia koetuksia, tietäen, niinkuin tiedättekin, että tämän teidän uskonne koeteltu ominaisuus aikaansaa kestävyyttä.” – Jaak. 1:2, 3, Um.
1. Kuvaile usko.
JEHOVA on oikean uskon lähde. Täsmälliseen tietoon perustuva usko on vahva kahle, mikä sitoo ihmisen Jumalaan. Mutta, niinkuin on kaikkien kahleitten laita, se on vain niin vahva, kuin sen heikoin rengas on luja. On sen tähden hyvä tutkia uskoamme, koetella sitä nähdäksemme, voiko se kestää painon vai tarvitseeko se lisävahvistusta. Uskomme Jehova Jumalaan rakentuu lujalle pohjalle, Raamatun henkeytettyyn kertomukseen. Oikea usko on aivan erilainen kuin pelkkä herkkäuskoisuus tai sokea taikausko. Usko ei merkitse uskomista johonkin vain siksi, että toisetkin uskovat. Mielenliikutus tai tunteet eivät hallitse uskoa, eikä se kestä itsekkäistä, henkilökohtaisista syistä. Uskon perustus on johdonmukaisuus, tosiasiat, järki ja totuus.
2, 3. Miten saamme oikean uskon?
2 Maailman tapahtumien pelko ei aja tosi kristittyjä heidän uskoonsa. Me emme voi näin ollen hyväksyä Toronton arkkipiispan Michaelin väitettä, kun hän sanoi: ”Kommunismi on naamioitu siunaus, koska se tekee ihmiskunnan kristillisemmäksi.” Kommunismi ei edistä suinkaan oikeaa uskoa Jumalaan, eikä kommunismin pelko edistä tällaista uskoa. Usko ei tule siitä, että meidät pakoitetaan siihen. Jos ihmiset omaksuvat kristillisyyden kommunismin pelosta, niin miellyttääkö se Jumalaa? Hyväksyvätkö he sen siksi, että se suojelee heidät joltakin, mitä he pelkäävät? Ei, usko ei tule pelosta, eikä se rakennu pelolle. Raamattu osoittaa, että on ainoastaan yksi oikea usko ja yksi keino saada se.
3 Me tarvitsemme nöyrää ja oppivaista sydämentilaa saadaksemme uskon. Meidän uskomme ei kohdistu ihmisiin eikä ihmisten viisauteen, sillä rajaton tieto Luojastamme ylittää tämän suunnattomasti. Ei ole ihme, että Raamattu sanoo maailman viisauden olevan hulluutta Jumalan silmissä. Usko ei tule tällaisesta inhimillisestä viisaudesta, vaan tutkimalla Raamattua, Jumalan totuudensanaa. Tämä on oikean uskon perustus. Mutta tieto ei itsessään anna ehdottomasti ihmiselle uskoa. Jumalan järjestön ja hengen kautta tulevan ymmärryksen täytyy täydentää se. (1. Kor. 2:9, 10) Lujittaakseen apostoliensa uskoa Jeesus kertoi aikansa tapahtumien merkityksen: ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk. 24:27) Hänen apostolinsa tarvitsivat tätä opetusta ja oikaisua, sillä Apostolien tekojen 1:6 osoittaa heidän odottaneen valtakunnan ennallistamista Israelille hänen maallisen palveluksensa aikana. Samoin täytyy rakentua meidänkin uskomme nykyään, kun me kuuntelemme Jumalan Sanaa avoimin mielin ja kun siihen liittyy saman kalliin uskon omaavien opetus.
4. Mikä on uskon perustus?
4 Paavali esittää esimerkin uskon lujasta perustuksesta 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa puhuessaan ylösnousemuksesta. Hän mainitsee ensiksi todistuksen Kristuksen ylösnousemuksesta apostolien ja viidensadan veljen vahvistamana, jotka näkivät hänen näyttäytymisensä jälleen. Hän osoittaa raamatullisen todistuksen asialle käyttäen myöskin selitystä ja todistelua näyttääkseen hyvän syyn sille uskollemme, että Jumalalla on voima herättää kuolleista. Paavalin usko ei ollut siis arvailua eikä tunteellista itsepetosta. Hänellä oli syy uskoonsa. Meidänkin tulee samaten ”tutkia kaikki” varmistaen siten uskoamme, rakentaen sitä täsmällisen tiedon varmalle perustalle. Tällaisen oikean uskon vuoksi meillä on luottamus asioihin, joita ei vielä nähdä.
5. Miksi muinaisilla miehillä oli usko?
5 Aabraham oli eräs huomattavista uskonmiehistä. Hänen uskonsa oli niin horjumaton, että hän meni poikansa surmaamispisteeseen asti luottaen Jumalan voimaan herättää kuolleista. Hänen suuri uskonsa laskettiin hänelle vanhurskaudeksi. Aabraham odotti lisäksi tulevaisuuden kaupunkia, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala, samoin kuin me odotamme nykyään Kristuksen valtakunnan tuovan rauhan ja onnen tämän sukupolven aikaisille uskon ihmisille. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen Herran rukouksessa esittämien sanojen kanssa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10; 24:34) Menneinä aikoina oli toisillakin miehillä, sellaisilla kuin Mooses ja Elia, usko, mikä vahvistui kerran toisensa jälkeen, kun Jehova toimi heidän hyväkseen. Mooses tiesi voivansa luottaa Jehovaan lyödessään kalliota autiomaassa, kun vettä syöksyi sammuttamaan kansan ja karjan janon. Hänen luottamuksensa johtui kokemukseen ja tietoon perustuvasta uskosta. (Hepr. 11:23–29) Elia osoitti samanlaista uskoa kutsuen tulen taivaasta kuluttamaan uhrin, minkä hän oli valmistanut uhmaten Baalia ja kunnioittaakseen Jehovaa. Hänen uskonsa oli ”toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista”. Hän tiesi voivansa panna luottamuksensa Jehovaan. Me emme odota nykyään ihmeitä emmekä merkkiä uskomme lujittamiseksi. Mutta samoin kuin meillä on luottamus ja usko johonkin henkilöön, jonka tunnemme hyvin, niin me opimme tuntemaan Jumalankin tutkimalla hänen Sanaansa, ja tämä antaa meille luottamuksen ja varmuuden.
USKON KILPI
6. Mikä taistelu on edessä, ja miten me voimme valmistautua siihen?
6 Paavali osoittaa Efesolaiskirjeen 6. luvussa, että meidän täytyy ”hankkia edelleen voimaa Herrassa ja hänen väkevyytensä suuruudessa”. Me olemme taistelussa Saatanan juonia vastaan, hänen, jonka kuvaillaan taivaallisissa paikoissa olevine jumalattomine henkivoimineen taistelevan Karitsaa ja maan päällä olevaa jäännöstä vastaan tuhotakseen heidät. Saatana kokoaa nyt paholaisruhtinaansa kaikenkäsittävään hyökkäykseen Jehovan uuden maailman yhteiskuntaa edustavia vastaan. Meitä käsketään sentähden ottamaan yllemme koko Jumalan sotisopa, jotta me voisimme tehdä vastarintaa pahana päivänä ja seisoa lujina suoritettuamme kaiken.
7. Mikä tarkoitus kilvellä on todellisessa tai hengellisessä sodassa?
7 Paavali jatkaa: ”Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa tuon jumalattoman kaikki palavat heittoaseet.” (Um) Tämä suuri kilpi, jota sotilaat käyttivät, oli tosiaankin suuri soikio, joka oli tehty kahdesta puulevystä, mitkä oli peitetty kankaalla ja sitten nahalla. Se oli sotilaan tosi suoja taistelussa, koska se torjui iskut sekä palavat nuolet – keihäät, joiden kärki oli pietty ja joita ammuttiin palavina kohti vihollista. Sotilas voi kyyristyä suuren kilpensä taakse ja varjeltua noilta heittoaseilta. Uskon kilpi on nykyään kaikkein tärkein. Niinkuin sotilas tarkasti taistelujen välillä suojakilpeään nähdäkseen, oliko siinä mitään heikkoja kohtia, samoin täytyy kristitynkin tutkia ja vahvistaa jatkuvasti uskoaan, jotta hän ei menettäisi suojaansa tarvittaessa. Me tiedämme, että tuo jumalaton toimittaa jatkuvasti pilkkaa ja vainoa kuin palavia heittoaseita Jumalan kansaa vastaan, ja niiden torjumiseen tarvitaan uskon suojaa. – Ef. 6:10–20; Jes. 59:17.
8. Miten voimme säilyttää uskomme lujana?
8 Meidän täytyy myöskin esittää rukouksemme ja anomuksemme Jehovalle, että meidän havaittaisiin palvelevan häntä aina täydessä uskossa ja hänen henkensä ja päätöksensä mukaisesti. Meidän täytyy hyvinä sotilaina olla valveilla, valppaina hyökkäyksen suhteen ja julistaa rohkeina ja vapaina hyvää uutista, minkä olemme saaneet. Meidän täytyy säilyttää uskomme lujana käyttämällä varattuja apukeinoja: olemalla tiedon elähdyttämiä käyden kokouksissa ja puhuen totuutta toisille, vaeltamalla vanhurskauden ja hyvien töiden tietä, olemalla toimeliaita palveluksessa saarnaten ja rakentumalla Jumalan hengessä huutaen avuksi Häntä rukouksessa. Kun teet näin, niin kykenet seisomaan lujana Saatanan hyökkäyksiä vastaan läpäisemättömän uskon kilven suojaamana, mikä kilpi ei anna ainoastaan suojaa sinulle, vaan mikä myöskin rohkaisee niitä, jotka näkevät sen.
KAIKILLA EI OLE USKOA
9. Miksi monet ovat heikkoja uskossa? Mitä heiltä puuttuu?
9 Kaikilla ei ole uskoa siitä huolimatta, että Jehova on ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin ihmisten uskon vahvistamiseksi nykyään. Monien kristityiksi tunnustautuvien usko on tosiaankin horjunut. Heidän Jumalaan kohdistuvan luottamuksensa ketjun heikko rengas on murtunut. Kardinaali James McGuigan Kanadasta kirjoitti: ”Mitä tulee miesten ja naisten suuren joukon omaantuntoon nykyään, niin Jumala on kuollut. Niihinkin nähden, jotka palvelevat häntä vielä huulillaan, hänellä on hyvin vähän tai ei lainkaan osuutta ihmiselämän muovaamisessa.” Onko Jumala kuollut sinulle? Vai elätkö sinä uskossa? Ne, joilla on täsmällisen tiedon tukema usko, ovat horjumattomia vakaumuksissaan. (1. Kor. 1:4–9) Mutta suurin osa ihmiskunnasta on sallinut kaivaa uskoltaan perustan. He ovat rakentaneet hiekalle, mikä voi huuhtoutua nopeasti pois ahdistuksen aikana. Tämä heikko perustus, mikä tuhoaa monien vilpittömien ihmisten uskon, johtuu usein vääristä opeista ja turmeltuneista uskonnollisista tavoista.
10. Miksi ei tule luottaa poliittisiin rauhanliikkeisiin?
10 Rehelliset ihmiset panevat esimerkiksi kaikissa osissa maailmaa nykyään uskonsa poliittisiin yrityksiin pysyvän rauhan ja maailman yksimielisyyden saavuttamiseksi. Maallinen historiakin osoittaa kumminkin yhä uudelleen tällaisten ihmisten yritysten turhanpäiväisyyden rauhan aikaansaamiseksi tänne maapallolle. Ne, jotka tuntevat Raamatun kertomukset, huomaavat heti sekasorron alkuunpanijaksi Saatanan, jonka Paavali ilmaisi 2. Korinttolaiskirjeen 4:4:nnessä (Um) ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. Sen sijaan että poliittisilla tai uskonnollisilla ponnistuksilla aikaansaataisiin maailman rauha, nämä yritykset ovat tuomitut epäonnistumaan. Raamattu osoittaa, että kun ihmiset luulevat saavuttaneensa rauhan ilman Jumalaa, niin äkillinen tuho yllättää heidät, ja maailman valtakunnat murskaantuvat palasiksi tehdäkseen tietä Jehovan valtakunnalle. Ne, jotka luottavat moisiin ihmisten yrityksiin, tulevat varmasti pettymään, mutta usko Jumalan valtakuntaan on varma. – 1. Tess. 5:2, 3; Dan. 2:44.
11. Mitä väärää on nyt ”uskolla parantamisessa”?
11 Väärin sijoitettu usko ”uskolla parantajiin” tuottaa samaten pettymyksen ja estää oikean uskon sillä tavalla sokaistuilta. Raamatun todistus on, että sellaiset tilapäiset parannukset eivät ole Jumalasta. (2. Tess. 2:9) Ne eivät voi mitenkään olla Jumalasta ja hänen henkensä aikaansaamia, kun niiden harjoittajat opettavat Jumalaa häpäiseviä oppeja helvetintulesta, kolminaisuudesta, kuolemattomasta sielusta ja muista Jumalan Sanan vastaisista asioista. Ihmiskunnan todellinen parannus tulee nyt ’elämän veden’ avulla, mikä on uskon lähde. Jeesus puhui samarialaiselle vaimolle tästä sanoen: ”Se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Tällainen henkisesti parantava vesi ja elämän voitto tulee ainoastaan niille, jotka palvovat hengessä ja totuudessa. (Joh. 4:14–24) Uudessa vanhurskaassa maailmassa suoritetaan uskollisten ihmisten ennallistaminen ruumiilliseen terveyteen täydellisesti Harmagedonin jälkeen, niinkuin Jeesus ja hänen apostolinsa suorittivat sitä rajoitetussa määrässä hänen maallisen palveluksensa aikana. Tätä ei tehdä erikoissuosiona jollekulle ihmiselle siellä täällä, vaan kaikille uskon omaaville, jotka silloin elävät. Älä anna siis väärinsijoitetun uskon johtaa nyt itseäsi syrjään itsekkäistä vaikuttimista. – Ilm. 21:4; 22:2.
12. Miten monet väärinsijoittavat uskonsa?
12 Jos me panemme uskomme johonkin, mikä ei mitenkään voi auttaa meitä, niin meidän ei pidä menettää uskoa Jumalaan siksi, että emme ole saaneet palkkaa. Monet ihmiset panevat luottamuksensa mitaleihin, kipsikuviin, taikaesineisiin, loitsukaluihin ja kuolleitten esi-isien jättiläiskuviin. Tuleeko elävien ja älyllisten ihmisten rukoilla ja palvoa sitä, mikä on kuollut tai eloton? On tyhmää tehdä niin, samoin kuin on tyhmänrohkeaa panna uskoaan demonismiin, taikauskoon ja noituuteenkaan. (Jes. 8:19, 20) Meidän tulee uskoa elävään, iankaikkiseen Jumalaan, joka on paljastettu hänen Sanansa kautta. Jos uskoa ei ohjata oikein Jumalan Sanan mukaan, niin edessä on varmasti pettymys. Ne, jotka rukoilevat työtä tai että Jumala puuttuisi asiaan heidän henkensä varjelemiseksi vaarallisissa olosuhteissa, osoittavat perustavansa uskonsa itsekkäisiin henkilökohtaisiin toivomuksiin eikä Jumalan Sanan tuntemukseen. Heidän ei pitäisi odottaa erikoissuosiota Jumalalta. Ja Jaakob selitti, että vaikka pyydätkin, niin et ehkä saa, jos pyydät väärään tarkoitukseen. (Jaak. 4:3) Jumala ei tartu asiaan siellä tai täällä siksi, että jollakulla on mitali tai että hän kantaa Raamattua. Ihmisen usko ja antaumus ja hänen pysymisensä Jehovan käskyissä otetaan huomioon, sillä Jumala voi katsoa sydämeen. Niiden usko, jotka menettävät sen tällaisten asioitten väärinymmärryksestä, on tuhoutunut tiedon puutteen takia, heidän ollessa väärien paimenten harhaanjohtamina.
OIKEAN USKON OSOITTAMINEN
13. Pitäisikö vaikeitten aikojen heikentää uskoa? Miksi?
13 Kukaan kristitty ei salli onnettomuuden, ankarien aikojen, tapaturman, sairauden eikä kuoleman hävittää uskoaan Jumalaan. Me voimme nähdä Raamatun kertomuksesta Jobille tapahtuneen tuollaista. Hän menetti kotinsa, omaisuutensa ja lapsensa, ja lopulta hänen vaimonsakin kääntyi häntä vastaan kehoittaen häntä kiroamaan Jumala ja kuolemaan. Tämä ei ollut Jumalan aikaansaannosta, vaan päinvastoin Saatanan tekoja Jobin uskon tuhoamiseksi, mikäli mahdollista. Job tyytyi odottamaan Jehovan vapautusta, ja hänen uskonsa palkittiin. Häntä ei koeteltu yli kestokyvyn, vaikka hän huusikin vapautusta. Niinkuin Job oli uskollinen, niin Kristuskin, jota hän kuvasi, oli uskollinen kuolemaan asti. Onko meidän uskomme nykyään samanlainen? Se on, jos se perustuu täsmälliselle tiedolle. Jos me olemme halukkaita noudattamaan Jehovan neuvoa, niin me saamme hänen suojeluksensa ja ohjauksensa.
14. Minkä huolenpidon kautta Jehova auttaa meitä?
14 Jehova tähyilee niitä, jotka palvelevat häntä. Hän opastaa Sanallaan meitä kulkemaan oikeaa tietä. Tällä tiellä pysyminen koituu omaksi hyvinvoinniksemme ja hyödyksemme. Hän antaa meille henkensä kautta voimaa hädän aikana tukien meitä, kun olemme heikkoja. Hän auttaa meitä järjestönsä kautta olemaan sopusoinnussa hänen päätöstensä kanssa. Me saamme opetusta, oikaisua ja rohkaisua olemalla yhteydessä veljiemme kanssa. Meidän uskoamme koetellaan ja karaistaan jatkuvasti evankeliuminpalveluksessamme. Kun saamme vastustusta saarnatessamme palveluskentällä ja opimme väistämään ja torjumaan sen ”hengen miekalla”, niin tietomme heikot kohdat lujittuvat. Me autamme siten itseämme auttamalla toisia täsmälliseen tietoon. Jos kuljemme Jehovan viitoittamaa tietä, ei uskomme heikkene koskaan ja vaelluksemme on siunattu.
15, 16. a) Keneen meidän tulee kiinnittää uskomme? Miksi? b) Miten meidän tulee suhtautua veljiimme? c) Esitä Raamatusta esimerkkejä?
15 Meidän tulee kiinnittää uskomme aina Jehovaan eikä ihmisiin. Jos me muistamme, että me olemme antautuneet Jehovalle, niin se, mitä toiset tekevät, ei koskaan kompastuta meitä. Jokainen seisoo tai kaatuu oman mestarinsa edessä. Me emme loukkaannu sentähden, vaikka seurakunnan kokouksissa näyttää tapahtuvan laiminlyöntejä tai erehdyksiä. Me emme vihastu siksi, että meille ei anneta tehtävää kokouksissa niin usein, kuin me haluaisimme, tai että meidät sivuutetaan palveluseduissa. Rakkaus auttaa meitä unohtamaan sellaiset vähäpätöiset seikat. Jos me olemme kypsiä uskossamme, niin me suhtaudumme aina oikealla kristillisellä tavalla veljiimme. Kun meidän tulevaisuudentoiveemme on kypsä, niin me olemme aina järkähtämättömiä mielessämme, asenteessamme ja menettelyssämme toisiin nähden, vaikka he muuttuisivatkin ja olisivat erilaisia. Me tiedämme, että meidän veljillämme on rakkautta Jumalaan, koska he eivät muuten palvelisi häntä. Siitä syystä tulee meillä olla luottamusta ja uskoa heihin, kun he osoittautuvat uskollisiksi Jehovalle. Meidän tulee rakastaa heitä heidän uskonsa ja palveluksensa takia ja syrjäyttää henkilökohtaiset eroavaisuudet. Tällainen läheinen ykseys ja antaumus on tärkeä ollessamme vainottuina. Se kuuluu osana mielen uudistamiseen. Jos me emme voi tulla toimeen rauhallisina aikoina, niin miten voimme sitten vaaran aikoina? Ja jos me emme voi rakastaa veljeämme ja osoittaa kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä hänen tekojaan kohtaan, niin miten voimme sanoa rakastavamme todellisuudessa Jumalaa, jota veljemme palvelevat? Usko niinkuin rakkauskin auttaa meitä sivuuttamaan vähäpätöiset seikat.
16 Joosef osoitti tätä tulevaisuudentoivon kypsyyttä, vaikka hänen veljensä kohtelivat häntä pahoin ja myivät hänet orjuuteen. Kun hänen veljensä tulivat hänen luokseen ravintoa ja apua hakemaan, niin sen sijaan että hän olisi kostanut pahan pahalla, hän osoitti oikeaa mielentilaa palkitsemalla heidän pahansa hyvällä. Se, mitä toiset olivat tehneet, ei muuttanut hänen toiveitaan eikä vaikuttanut hänen tekoihinsa. Hän sanoi heille: ”Te tosin harkitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.” (1. Moos. 50:20, 21) Hänen uskonkoetuksensa ei katkeroittanut eikä murtanut häntä, eikä se kääntänyt häntä veljiään vastaan. Tuhlaajapojan veljessä näemme toisenlaisen suhtautumisen. Osoittaen itsekkyyttä eikä rakkautta hän vastusti sitä, että paheellinen poika otettiin niin lämpimästi vastaan. Mutta, niinkuin Jeesus sanoi, taivaassa riemuitaan enemmän yhden harhaanmenneen paluusta kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka ovat pysyneet laumassa. (Matt. 18:13) Meidän tulee siis aina iloita nähdessämme veljen oikaisevan vaellustaan; meidän tulee osoittaa iloa samoin kuin Isä taivaassakin osoittaa. Mitä joku toinen tehneekin, niin sen ei pidä järkyttää meidän luottamustamme Jehovaan eikä hänen päätöksiinsä.
17, 18. Miten ja miksi me osoitamme luottamusta Jehovan järjestöön?
17 Usko Jehovan nykyään käyttämään voideltuun järjestöön on myöskin tärkeä. Hänen voidellun järjestönsä osoitetaan Raamatussa olevan ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, joka jakelee ruokaa aikanaan. Me iloitsemme varmasti siitä hengellisestä ravinnosta ja ymmärryksestä, mitä olemme saaneet, ja meidän pitäisi tulla vahvoiksi uskossamme sen johdosta. Meidän tulee koetella kaikki ja rakentaa raamatullisen tiedon ja uskon perustuksemme sille, minkä tiedämme olevan hyvää ja totta. Mutta kun olemme saaneet tällaisen ilmoituksen ja tiedon uskollisen orjaluokan kautta, niin pitäisikö meidän yhtäkkiä kehittää synkkätoiveisuutta tai epäuskoa, koska emme ymmärrä selvästi kaikkea? Me muistamme, että Danielilla oli kysymyksiä sen aineiston suhteen, minkä hän kertoi henkeytyksestä, mutta hän tyytyi odottamaan Jehovaa ymmärtääkseen sen oikein. Meidän tulee ottaa samanlainen myönteinen asenne ja uskoa eikä olla kielteisiä odotuksissamme eikä vaatia kohtuuttomia todisteita.
18 Me tiedämme, että totuuden valo loistaa yhä kirkkaampana täyteen päivään asti ja että Jehova kirkastaa ja paljastaa alituisesti järjestönsä kautta totuutta meille. Jeesus muistutti Matteuksen 7:9:nnessä olevan selityksen mukaan, että jos poika pyytää isältään leipää, niin tämä ei antaisi hänelle kiveä, eikä meidän taivaallinen Isämmekään johda meitä harhaan, kun me etsimme totuutta. Jaakob kirjoittaa varoittaen, että sen, jolta puuttuu viisautta, tulee pyytää sitä jatkuvasti Jumalalta, ”mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta [Jehovalta] mitään saavansa”. (Jaak. 1:5–8) Koettele siitä syystä kaikki jatkuvasti Raamatun mukaan uskoen samalla Jehovan järjestönsä kautta varaamaan huoltoon ja opetukseen.
19. Miten kuri koettelee uskoamme? Mitä hyötyä siitä saadaan?
19 Usko pannaan koetukselle myöskin siinä, miten me suhtaudumme kuriin. Me tarvitsemme luottamusta Jumalan järjestöön ja niihin toimintoihin, joihin ryhdytään seurakuntien kautta. Jotta puhtaan palvonnan lippu voitaisiin pitää korkealla, niin epävanhurskauden hapatus täytyy puhdistaa pois. Jos meitä oikaistaan erehdyksen tai väärinteon johdosta ja osoitetaan kurinpitoa, niin meidän tulee olla kiitollisia nuhteesta. Älä ajattele koskaan: ”Minä olen oikeassa, ja jokainen muu on väärässä.” Osoita päinvastoin uskoa järjestöön ja arvostusta saatua kuritusta kohtaan. Ehkä joku ystävä on erotettu. Miten me osoitamme uskoa järjestöön? Me tiedämme, ettei kuri vahingoita koskaan mieleltään vanhurskasta henkilöä. Tärkeää on se, miten tuo henkilö suhtautuu oikaisuun oikeaa henkeä ilmaisten. Se merkitsee jotakin Jumalan ja veljien silmissä. Heprealaiskirjeen 12:4–13 (Um) antaa paljon hyvää opetusta osoittaen, että meidän ei pidä väheksyä Jehovalta tullutta kuritusta eikä hellittää, kun hän oikaisee. ”Te kestätte kurin vuoksi. Jumala toimii teidän kanssanne kuin lasten kanssa. Sillä mikä lapsi se on, jota hänen isänsä ei kurita?” Meidän tulee ehdottomasti alistua ”hengellisen elämämme Isän alaisuuteen”, koska hänen oikaisunsa on meille parhaaksi. ”Mikään kuri ei näytä tosin sillä kertaa olevan ilahduttavaa, vaan surullista, mutta se tuottaa kuitenkin jälkeenpäin niille, jotka sillä on valmennettu, rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.”
20. Miten meidän tulee suhtautua oikaisuun?
20 Todellinen syy kuriin on vanhurskauden hedelmän tuottaminen. Tämä ei voi tapahtua, jos kuritettava vastustaa Jumalan henkeä ja hänen järjestönsä toimintaa. Pitäisikö kuritettavan sanoa: ”Nämä minua nuhtelevat palvelijat eivät ole täydellisiä, hekin erehtyvät”, ja tuomita sillä tavalla toisia, sen sijaan että tunnustaisi oman erehdyksensä? Vai osoittaako hän tosi uskoa ja ottaa murtuneena vastaan oikaisun rukoillen ja toivoen, että Jumala antaa hänelle anteeksi? Pyrkiikö hän oikaisemaan asenteensa? Osoittavatko hänen ystävänsä tosi ystävyyttä ja viisautta uskoen järjestöön, noudattaen nuhteen ehtoja, vai ilmaisevatko he vähän uskoa yrittämällä puolustaa hänen väärää menettelyään liittoutumalla häneen silmiinpistävästi ja epäviisaasti?
21. Miten voimme säilyttää uskomme elossa ja lujana?
21 Uskoa voidaan koetella myöskin pikkuseikoilla, vähäisellä houkutuksella, mikä on tuskin huomattava, mutta vaarallinen. Sen sijaan että jotakuta koeteltaisiin vastuksella, hänet saatetaan musertaa maailmallisilla tilaisuuksilla. Hän huomaa pian kasvattamansa uskon luhistuvan laiminlyönnin takia. Ehkä hän saa korotuksen, ja hänen täytyy käyttää enemmän aikaa työhön. Tämä merkitsee vähemmän aikaa kokouksiin ja palvelukseen ja hänen hengelliseen hyvinvointiinsa. Hän menestyy aineellisesti, mutta kuolee hengellisesti. Toinen menee naimisiin ja ajattelee työskentelevänsä vaimonsa kanssa palveluksessa huomatakseen vain kuluttavansa pitkät tunnit työssä muissa asioissa, hankkien ensin auton, sitten rakentaen talon ja lopuksi huolehtien kasvavasta perheestään. Hän saa vain vähän aikaa Jumalan palvelukseen, koska luja usko ei vaikuta hänessä; hän ei aseta tärkeitä asioita ensimmäisiksi elämässään. Hän on niiden kaltainen, jotka kutsuttuina hääjuhlaan sanoivat: ’Olen juuri ottanut vaimon tai ostanut vähän maata tai karjaa enkä voi sentähden tulla.’ (Luuk. 14:18–20) Olemmepa naineita tai yksinäisiä, niin Jehovan palveluksen tärkeys tulee pitää aina mielessä, sillä me todistamme siten antaumuksemme Hänelle. Mooses antoi hyvän esimerkin sellaisesta, joka vältti vanhan maailman ansat. Hän kieltäytyi kaikista Egyptin rikkauksista ja huvituksista, sillä hän piti suurempiarvoisena Jumalalle suorittamaansa uskollista palvelusta. (Hepr. 11:24–26) Muista aina, että usko voi kylmetä niinkuin rakkauskin. Jos me osoitamme jatkuvasti todellista rakkautta Jumalaa kohtaan, niin uskommekin pysyy vahvana.
USKON TYÖT
22. Miten voimme osoittaa luottamuksemme Jehovaan?
22 Oikean uskon omaava kulkee Jeesuksen näyttämää tietä. Jehovan palvelus ja Valtakunnan etujen edistyminen ovat vaikuttavina tekijöinä hänen elämässään. Jeesus vakuutti meille, että Jumala varaa elämän välttämättömyydet, jos me palvelemme häntä uskollisesti. Vaikka ihmisen täytyy tehdä työtä hankkiakseen sen, mitä hänen perheensä tarvitsee, niin hänen ei tarvitse koota tulevaisuutta varten rakentamalla suuria aittoja eikä olla huolissaan tulevista vuosista. Daavid huomautti, että hän oli ollut nuori, mutta nyt hän oli vanha eikä ollut nähnyt koskaan Jehovan palvelijoitten olevan hylättyjä eikä kerjäävän leipää. Jeesus osoitti saman seikan käskiessään meitä rukoilemaan: ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi.” Jumala pitää ihmeellisesti huolen kukista ja yltäkylläisesti eläimistä, ja hän voi tehdä sen meillekin. Uskommeko me sen? Me tiedämme sen olevan totta, ja siksi me voimme antautua pelkäämättä Jumalan palvelukseen. Jos me teemme sen, niin me saamme edun auttaa toisia elämään ja saamme myöskin Jumalan siunauksen tehdystä palveluksesta. Älä anna siis tämän maailman asioitten painaa itseäsi, vaan osoita uskoa ja tee tilaa Jumalan palvelukselle.
23. Kerro, millä keinoilla voimme osoittaa uskoa?
23 Sinä voit osoittaa uskoa tulemalla säännöllisesti kokouksiin, ja sinä varjelet hengellisen terveytesi tekemällä siten, vahvistamalla tietosi heikkoja kohtia. Uskollisuus osoitetaan suorittamalla uskollisesti pienet tehtävät ja täyttämällä iloiten ne vastuuvelvollisuudet, mitkä annetaan Jehovan järjestön kautta. Tämä merkitsee uskollisena olemista siinä, mikä on vähäistä, ja seurauksena on, että lisäksi annetaan enemmän etuja. Me osoitamme uskoa myöskin siten, ettemme masennu, kun jotkut vastustavat totuutta, mitä viemme heille. Me viemme kärsivällisesti ja tahdikkaasti sanomaa niille, jotka haluavat kuunnella. Me voimme osoittaa uskoa kertomalla ystävillemme ja liiketuttavillemme toivostamme. Raamatun esimerkit näyttävät, että kaikenlaiset ihmiset saarnasivat niillekin, jotka pilkkasivat ja vastustivat. Nooa tunnettiin ”vanhurskauden saarnaajana”, vaikka ihmiset osoittautuivatkin välinpitämättömiksi hänen varoitussanomaansa kohtaan. Joosefin usko oli tunnettu itselleen faraollekin, kun Joosef kunnioitti jatkuvasti Jehovaa Egyptissä. Me muistamme, miten Daniel ei kätkenyt koskaan uskoaan eikä osoittanut häpeävänsä sitä Babylonian hallituksessa omaamastaan korkeasta asemasta huolimatta. Myöhemmältä ajalta on meillä Kristuksen esimerkki, hänen, joka näytti saarnaamisen tärkeyden omistamalla kaiken aikansa Jehovan palvelukseen ja kehoittamalla seuraajiaankin tekemään samoin. Jehovan todistajat ovat nykyään tunnettuja vilpittömyydestään ja innostaan, mitä tulee Valtakunnasta puhumiseen, kun he tekevät uskonsa tunnetuksi talojen katoilta. – Matt. 10:27.
24, 25. Minkä vastustuksen Raamattu ennustaa? Miten totuus leviää siitä huolimatta?
24 Teetkö sinä uskosi tunnetuksi ystävillesi? Oletko sinä uskollinen antaumuksesi ehdoille? Jehovalle antamallesi lupaukselle? Täytätkö sinä sen tehtävän, minkä Jeesus antoi kaikille kristityille: että tämä hyvä uutinen Valtakunnasta piti saarnata maailmanlaajuisesti? (Saarn. 5:4, 5; Jes. 61:1, 2; Matt. 24:14) Älä anna koskaan uskosi vähetä, vaikka oma perheesi sitä vastustaisi. Miikan 7:6 osoittaa, että ihmisen pahimpia vihollisia voivat olla hänen oman huonekuntansa jäsenet; tytär voi kääntyä äitiä ja poika isää vastaan. Jeesus selitti, että toinen otetaan mukaan uskon takia ja toinen hylätään uskon puutteen tähden tämän vanhan maailman järjestelmän lopussa, vaikka he olisivatkin eläneet tai työskennelleet rinnakkain. (Matt. 24:40, 41) Usko on meidän suojamme ja pelastuksemme, vaikka perhesiteet saattavat pannakin sen koetukselle.
25 Me tiedämme, että usko voi siirtää vuoria, mutta annammeko me siirtää sen niitä? Jos jotkut eivät halua kuulla totuutta, niin meidän ei tarvitse pakoittaa sitä heille kuin totuudenhelmiä sioille, vaan meidän tulee tehdä uskomme tunnetuksi, niin että ne, jotka tahtovat, voivat kuulla ja oppia. Silloin me voimme sanoa Paavalin sanoilla: ”Eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ’Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin.’” (Room. 10:18–21) Paavali selitti vielä: ”Teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.” (Room. 1:8) Tämä pitää totisesti paikkansa nykyäänkin, kun Jehovan uskolliset todistajat julistavat totuuden jyrisevää sanomaa 160 maassa maan kaikissa osissa. Jos me näytämme tällä tavalla uskomme ja teemme sen tunnetuksi toisille, niin se ilahduttaa Jehovan sydäntä, ja me saamme ilon johtaa hyvätahtoisia ihmisiä kohti elämää. – Sak. 8:23.
26. Onko usko yksin välttämätön pelastumiselle?
26 Joillakuilla ihmisillä on se ajatus, että he pelastuvat yksistään uskonsa perusteella, mutta monet raamatunkohdat osoittavat, että usko täytyy koetella ja tutkia ja todistaa töillä. Sen täytyy perustua täsmälliseen tietoon, ja se on osoitettava täydelliseen loppuun asti. Ilmestyskirjan 2:25, 26 sanoo tässä yhteydessä: ”Pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja [täydelliseen] loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita.” Älä ajattele, että Jumala on tunteellinen ja sovittelee, muuttaa sanojaan tai ryhtyy erikoistoimenpiteisiin joidenkin ihmisten suhteen, jotka eivät ilmaise kestävää uskoa ja rakkautta häntä kohtaan. Jumala ei muuta vanhurskaita vaatimuksiaan. Se, että meillä on nyt uskoa, ei pelasta meitä, jos me annamme sen heikentyä ja kuolla.
27. Pitääkö paikkansa, että ”kerran pelastettu on aina pelastettu”? Esitä raamatunpaikkoja.
27 Vaikka joku edistyykin tiedossa ja pääsee lapseuden hellään suhteeseen Jumalan kanssa omaten täsmällisen tiedon ja saaden Jumalan henkeä, niin jos hänen uskonsa Jumalaan sortuu, hän ei osoita olevansa lapsi, vaan hylkiö. Hän on sen pojan kaltainen, joka lupasi tehdä työtä isälleen, mutta ei sitten kuitenkaan tehnyt sitä. Hän osoittautui uskottomaksi sanaansa ja lupaustaan kohtaan. (Matt. 21:28–31) Meille sanotaan Heprealaiskirjeen 10:26:nnessa (Um): ”Sillä jos me harjoitamme syntiä saatuamme täsmällisen tiedon totuudesta, niin ei ole enää uhria syntien edestä.” Heprealaiskirjeen 6:4–6 (Um) sanoo: selvästi ”Sillä on mahdotonta, mitä niihin tulee, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet osallisiksi pyhästä hengestä ja maistaneet Jumalan oikeaa sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat langenneet pois, elvyttää heitä jälleen katumukseen, koska he paaluunnaulitsevat Jumalan Pojan uudelleen itselleen ja asettavat hänet julki häpeälle.” Sellaisilla oli uskoa, Jumala oli siunannut heitä, mutta he hylkäävät lapseutensa, ja heidät heitetään pois. Uskon ilmaiseminen ja sen vahvistaminen pelastaa joutumasta sellaiseen tilaan. Me lähestymme nyt Harmagedonin suurta koetushetkeä. Meidän täytyy osoittaa uskomme tinkimättömällä toiminnalla tavalla tai toisella. Jos olemme haaleita antaumuksessamme Jehovalle tai osoitamme toimintaan kannustavan uskon puutetta, niin meidät heitetään pois. – Ilm. 3:10, 16.
28. Miksi kenenkään ei tule lamaantua niin, ettei osallistu Jumalan palvelukseen?
28 Tämän ei pidä masentaa niitä, jotka ovat heikkoja uskossaan tai alkavia ymmärtämisessä, vaan sen tulee päinvastoin kannustaa heitä eteenpäin vahvistamaan tietoaan ja uskoaan Jumalaan sekä lisäämään palvelustaan Hänen kunniakseen. Jeesus selitti, että jos meillä on niinkin vähän uskoa kuin sinapinsiemenen verran, niin se voi siirtää vuoria. (Matt. 17:20) Säilytä itsesi Jumalaan sitova uskonkahle lujana virkistämällä alituisesti mieltäsi hänen Sanallaan; pidä se vapaana ja kirkkaana alituisessa käytössä. Tutki, onko siinä heikkouksia, ja korjaa se sitten. Paavali kirjoitti: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa jatkuvasti, mitä itse olette.” – 2. Kor. 13:5, Um.
29. Mitä Jumala vaatii meiltä uskon lisäksi?
29 Jos uskomme on juurtunut syvään ja perustuu täsmälliseen tietoon, niin pieni uskon siemen kasvaa ja kukoistaa, eikä välinpitämättömyyden kylmyys eikä vainon kuumuus vahingoita sitä. Tämä usko kasvaa jatkuvasti, kun me kehitämme sitä, ja Jehova siunaa sen runsaasti. Sellainen usko liittyy läheisesti toisiin ominaisuuksiin, kuten nähdään 2. Pietarin kirjeen 1:5–11 (Um). Meidän täytyy ponnistella hellittämättä lisätäksemme uskoomme hyvettä, hyveeseen tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta. ”Sillä jos nämä ovat teissä ja uhkuvat, niin ne estävät teitä olemasta toimettomia niinkuin hedelmättömiäkin Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmälliseen tuntemukseen nähden. . . . Tehkää, veljet, tästä syystä sitä enemmän äärimmäisenne saattaaksenne kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi itsellenne, sillä jos te teette näin jatkuvasti, niin te ette suinkaan koskaan epäonnistu.” Rohkaistukaa sentähden ponnistelemaan eteenpäin uskoen Jehovaan. Älkää antako niiden koettelemusten lannistaa itseänne, mitkä saattavat saartaa kristittyä, vaan turvatkaa Jumalan voimaan ja Sanaan ja pankaa luottamuksenne häneen.