Usko joka miellyttää Jumalaa
”Että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” 1. Piet. 1:7.
1, 2. a) Miten usko ilmenee monella tavalla? b) Mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan ”uskosta”?
OLKOONPA ihminen uskonnollismielinen tai ei, niin jokainen uskoo johonkin. Hän ei ehkä usko Jumalaan, mutta hän uskoo itseensä, pankkitilinsä varmuuteen, sivistyksen arvoon, jonkin tietyn hallitusmuodon ylemmyyteen, ystävän nuhteettomuuteen. Usko ilmenee siis monella tavalla. Mutta Jeesus tarkoitti ihmisen suhdetta hänen Luojaansa ja hänen luottamustaan Jumalan päätösten toteutumiseen sanoessaan: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” – Luuk. 18:8.
2 Millainen se ”usko” on, jota Jeesus tarkoitti, ja miksi se on niin tärkeä kullekin meistä? Jeesus ei ilmeisestikään tarkoittanut monia erilaisia aatteita eikä sitäkään, mitä ihminen aikaansaisi omasta tahdostaan, kun hän puhui ”uskosta”. Hän tarkoitti sen sijaan Jumalaa ja luottamusta siihen, mitä Hän tekee ihmiskunnan siunaamiseksi, sanoessaan: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.” (Luuk. 18:7, 8) Mutta puhuessaan ”uskosta” Jeesus ei osoittanut Jumalan käyttävän ihmiskunnan kanssa toimiessaan useita kanavia eikä kannattavan erilaisia aatesuuntia, joista jokainen miellyttäisi joitakuita.
3. Miten varhaiskristillisyys on kuvailtu, ja millainen näkemys opetuslapsilla oli siitä?
3 Samalla tavalla apostolitkin osoittivat, että on usko ja tie, joka miellyttää Jumalaa. Apt. 19:9:ssä oleva kertomus sanoo Paavalin evankeliuminpalveluksesta Efesossa: ”Muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa . . . tiestä kansan edessä.” Tosi uskoa sanottiin tässä ”tieksi”, ja se oli todellakin elämän tie noille varhaiskristityille. Tutkittavana ollessaankin Paavali rohkeasti myönsi, ”että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa”. Nämä varhaiskristityt eivät kulkeneet kukin omaa tietään eivätkä noudattaneet omaa ajatussuuntaansa, vaan koettivat ymmärtää ja seurata kiinteästi Kristuksen opetuksia ja tulla tarkkaan tuntemaan Jumalan mielen, jotta heidän uskollaan olisi ollut luja perustus. Paavali kirjoittikin: ”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.” Heistä ei kukin opettanut eri filosofiaa, uskoa tai vakaumusta, vaan he olivat ’yksimielisiä’ ja uskoivat todella ”yhteen Herraan, yhteen uskoon, yhteen kasteeseen; yhteen Jumalaan ja kaikkien Isään”. – Apt. 24:14; Room. 15:5, 6; Ef. 4:5, 6.
4. Minkä pitäisi olla tavoitteemme ja miksi?
4 Voiko meillä olla nyt tämä ”yksi usko”? Jos uskonnollinen vakaumuksesi on mielestäsi tuo yksi alkuperäinen usko, niin voitko vahvistaa sen Raamatulla? Tunnetko sen kyllin hyvin ilmoittaaksesi sen muille tehden opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, niin kuin varhaiskristityt tekivät? Tämän pitäisi olla jokaisen tavoite, joka todella seuraa Jeesusta hänen askeleissaan. Olkoonpa ihmisen vakaumus mikä hyvänsä, hänen on hyvä tietää täsmälleen, mitä hänen uskontonsa opettaa, sekä uskontonsa perusta.
”LUJINA USKOSSA”
5, 6. a) Miten Jeesus kuvaili ihmisen, jolla on tosi usko, verrattuna siihen, jolta se puuttuu? b) Miten voimme lujittaa uskoamme?
5 Uskomme tulee olla luja kuin kallio, joka uppoaa syvälle maahan ja jota sitä vastaan puskevat voimat eivät voi liikuttaa. Mutta joillakuilla on usko, joka muistuttaa enemmän hietikkoa, joka antaa perään eli siirtyy paineessa tai huuhtoutuu kokonaan poiskin rankkasateessa. Toisten uskosta taas puuttuu vankkuus, joten se on kuin juoksuhiekkaa, joka ei ainoastaan ole täysin vailla tukea vaan joka myös kietoo ja tuhoaa jokaisen siihen luottavan. – Matt. 7:24–27.
6 Jotta usko olisi kuin kallio, sen täytyy perustua totuuteen. Sen täytyy olla selväpiirteisenä mielessä, lujasti täsmälliseen tietoon ja tosiseikkoihin perustuvana. Sellainen usko kestää kysymysten ja vastustavien katsantokantojen edessä. Uskomme tulee olla Jumalan antama usko. Mutta miten voimme olla varmat siitä? 2. Kor. 13:5 (Um) sanoo: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa alati, mitä itse olette.” Meidän on tosiaan koeteltava ja tutkittava jatkuvasti uskoamme: onko se johdonmukainen, onko se järkevä, onko se sopusoinnussa uskon kirjan Raamatun kanssa?
7, 8. a) Miksi jotkut ovat menettäneet uskon? b) Mikä on välttämätöntä uskolle?
7 Monet ovat huomanneet uskonsa olevan kuin hiekkamaata, joka on pettänyt puristuksessa, koska se oli rakentunut perimätiedoille, ihmisfilosofialle, eikä totuuden kallion kaltaiselle perustalle. Näin kävi sille naiselle, joka menetti uskonsa rukouksen arvoon ja kieltäytyi opettamasta lapsiaan rukoilemaan, koska häntä oli opetettu rukoilemaan väärää asiaa, ja kun hänen rukouksiinsa ei vastattu, niin hänen uskonsa hävisi. Hän oli rakentanut sen hiekalle. Mies, jonka edestä hän rukoili, rikkoi Jumalan vanhurskaita käskyjä, mutta tämä nainen uskoi, että Jumala suojelisi miestä yliluonnollisesti. Naista rohkaisi uskossaan hänen uskonnollinen neuvonantajansa, mutta hänen uskonsa oli murheellisella tavalla perustettu väärään paikkaan.
8 Kallionkin kaltainen usko saattaa horjua aikanaan, jollei sitä alituisesti rakenneta, vahvisteta uudelleen ja lujiteta, joten ei ole hämmästyttävää, jos joidenkin nuorten epävarmat vakaumukset syöpyvät pois joutuessaan hyökkäyksen kohteiksi. Time-lehti kertoi: ”Uskontokurssien objektiivisuus toisinaan hämmästyttää opiskelijoita, jotka usein ilmoittautuvat, jotta heidän uskoaan vahvistettaisiin eikä että sitä arvostellen tutkittaisiin.” Ei ihme, että he hämmästyvät, kun teologi aloittaa kurssinsa hyökkäämällä heidän uskonsa perustuksiin sanoen: ”Raamattu on suurin tarukokoelma länsimaisen sivistyksen historiassa.” Totisesti ne, joilta usko puuttuu, jotka kohdistavat epäilyksiä Jumalan sanaan, eivät koskaan rakenna tällaisten opiskelijoitten uskoa. Sen sijaan, kuten Room. 10:17 sanoo, ”usko tulee . . . kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Uskon vahvistukseksi on siis kuultava Jumalan sanaa ymmärtäen. – Jaak. 1:5–8; Neh. 8:8.
9. Kuvaile tosi usko ja miksi se on niin tärkeä.
9 Tosi usko ohjaa meitä kohti Jumalaa ja vahvistaa meitä hänen palvelukseensa. Tosi usko ei ole vain passiivista uskomista nyt enempää kuin Jeesuksella ja hänen apostoleillaankaan. Sen rakentamiseksi sopivalla tutkimisella ja kanssakäymisellä vaaditaan lujaa perustusta ja tosi ponnistelua. Jokaiselle kristitylle on hänen uskonsa rakentaminen elintärkeätä, koska se säätelee hänen elämänvaellustaan, niin, hänen suhteensa hänen Luojaansa. Paavali kirjoitti: ”Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.” Paavali selitti myös: ”Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Merkitseekö sinun uskosi yhtä paljon elämässäsi? – Gal. 3:26; 2:20; 2. Tess. 1:3.
10. Miten hyökkäykset uskoa vastaan voidaan torjua?
10 Jos joku tietää olevansa heikko uskossa, niin sen rakentaminen on tärkeätä. Ne, joiden usko on heikko, ovat todennäköisiä hyökkäyksen kohteita, sillä Pietari varoitti: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Pietari kehottaa tällaisten Saatanan hyökkäysten torjumiseksi: ”Vastustakaa häntä lujina uskossa.” Jos vastustat, niin ”kaiken armon Jumala . . . on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava”. (1. Piet. 5:8–10; Ef. 6:16) Miten tämä vahvistaminen tapahtuu? Paavali osoittaa Galatalaiskirjeen 3. luvussa, että ihminen saa uskomalla Jehovan pyhän hengen tuen ollessaan hyökkäyksen alaisena. Se, että valmistaminen ja harjoittaminen mainitaan uskon yhteydessä, osoittaa, että meidän on puolestamme ponnisteltava sen rakentamiseksi. Tämän uskon vakava etsiminen johtaa vanhurskaaseen asemaan Jumalan edessä. Jumala tosiaan vakuuttaa meille, että hän ”vanhurskauttaa pakanat [kansojen ihmiset, Um] uskosta”. – Gal. 3:5, 6, 8, 22.
11. Miksei meidän tule olla epätoivoisia Jumalan miellyttämisen suhteen?
11 Ajatteletko sinä, ettet koskaan voisi elää Jumalan vanhurskasten vaatimusten mukaan etkä saattaa toisia osalliseksi uskostasi niin kuin Jeesus teki? Jumala ei pyydä meitä tekemään mahdottomia, mutta nämä ovatkin sellaisia vaatimuksia, jotka me voimme täyttää hänen henkensä tuella. Jeesus sanoi: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” (Mark. 9:23) Meidän uskomme täytyy olla horjumaton voidaksemme miellyttää Jumalaa. Hepr. 10:38 sanoo: ”Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.” Sen sijaan että vetäytyisimme pois, me haluamme mennä eteenpäin, elää uskossa ja ilmaista uskomme joka päivä kertomalla sitä toisille.
TOSI USKON JUMALA
12. Miksei minkälainen usko hyvänsä miellytä Jumalaa?
12 Mutta oikean uskon asia tulee jälleen kuvaan, jos me haluamme Jehovan olevan tyytyväinen itseemme. Monet uskovat jonkinlaiseen jumaluuteen, ja Paavali tiesi sen, kuten kerrotaan 1. Kor. 8:5, 6:ssa. ”Vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja”, niin hän tähdensi, että ”on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa”. Uskominen mihin tahansa jumalaan ei siis ole mieluista tosi Jumalalle Jehovalle. Hän sanoo, että ”hän palkitsee ne, jotka häntä [hartaasti, Um] etsivät”. (Hepr. 11:6) Mutta jos me itsepäisesti etsimme häntä väärästä paikasta tai väärässä mielessä, niin emme löydä häntä sen paremmin kuin löytäisimme ystäväämmekään väärältä kadulta. Yhtä vähän nekään, jotka panevat uskonsa ihmiseen ja kieltävät Jumalan voiman ja näkymättömät ominaisuudet, mitkä näkyvät Hänen luomakunnassaan, löytävät Häntä tai omaavat Häntä miellyttävää uskoa. Uskonnollisetkaan ihmiset, jotka uskovat kuviin – huomaa: epätäydellisen eli ”katoavaisen ihmisen” kuvatkin mukaan luettuina –, ”nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa”, eivät ole otollisia Jumalalle. (Room. 1:20–25) Jumalaa miellyttää siis ilmeisesti usko siihen, mikä on oikein, oikea usko, joka perustuu Jumalan sanaan ja Kaikkivaltiaan tuntemukseen persoonallisena ja älykkäänä Olentona. – Ilm. 22:8, 9.
13. Mihin tosi uskon tulee perustua, ja mikä perusta meillä on sille?
13 Tosi uskon täytyy perustua Luojan tuntemukseen. Asetettuaan väärät uskomukset tosi uskon vastakohdaksi Mooses selitti: ”Sinähän hyvin tiedät, että Jehova, sinun Jumalasi, on tosi Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja laupeuden voimassa tuhansiin sukupolviin niille, jotka rakastavat häntä, ja niille, jotka pitävät hänen käskynsä.” (5. Moos. 7:9, Um) Voitko sinä sanoa, että ”sinähän hyvin tiedät, että Jehova, sinun Jumalasi, on tosi Jumala, uskollinen Jumala”? Millainen on sekä ympärillämme olevan maailman että Raamatun todistus Jumalan olemassaolosta? Me emme tosin voi nähdä Jumalaa, sillä hän on henki ja näkymätön meille, mutta se ei ole mikään syy uskoa, ettei häntä ole olemassakaan. Päinvastoin, kuten Paavali sanoi Room. 1:20:ssä (Um), ”hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta alkaen, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, jopa hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin”. (Hepr. 11:27) Me tiedämme, ettei ihminen tehnyt kaikkeutta, eikä hänellä ole voimaakaan tehdä sitä, ja on epäjohdonmukaista otaksua, että se syntyi vain ilman älyllistä luovaa voimaa, kun otamme huomioon kaiken aineen, elollisen ja elottoman, mutkikkaan rakenteen.
14. Miksei Jumalan näkymättömyys ole syy epäuskoon?
14 Monet seikat, jotka ovat täysin todellisia meille, ovat näkymättömiä, mutta niillä on silti voima aikaansaada kuuluvia tai näkyviä vaikutuksia: esimerkiksi painovoima, ilma, radioaallot ja jotkut valoaallotkin, jotka ovat näkymättömiä ihmissilmälle ja kuitenkin saavat kivet hehkumaan pimeässä. Me uskomme näihin, vaikkemme voi nähdä niitä, koska me tunnemme niiden aikaansaamat seuraukset. Me emme voi nähdä ympärillämme tuulisena päivänä puhaltavaa voimakasta tuulta, mutta me tunnemme sen. Me emme voi nähdä painovoiman vahvaa kättä, joka vetää meitä maahan päin, mutta me tunnemme sen voiman, kun hyppäämme tikapuilta ja tömähdämme kovasti maahan. Emme näe minkään johtojen yhdistävän radiotamme tai televisiotamme monien kilometrien päässä olevaan lähettimeen, ja kuitenkin tulee näkymätön merkki ilman halki, ja me kuulemme tai näemme tuloksena olevan ohjelman. Jumala ei suinkaan ole vähemmän voimakas ja ihmeellinen kuin hänen luomakuntansa, eikä ole vähemmän syytä uskoa hänen todellisuuteensa kuin näihin muihin seikkoihin, jotka tunnustamme todellisuuksiksi.
15. Mistä tiedämme 1. Moos. 1:1:n olevan totta?
15 Se, että kivilajeissa olevat radioaktiiviset alkuaineet hajoavat tasaisella, mitattavissa olevalla nopeudella tuhansien vuosien mittaan, osoittaa ajan kulun ja että aineella oli alku. Muutenhan radioaktiivisuus olisi lopulta lakannut. Näin ollen herää kysymys: miten ja milloin luomistoiminta alkoi? Tällainen tieto on omiaan vahvistamaan uskoamme Luojaan ja Raamatun kertomukseen hänen luomistöittensä alusta. – 1. Moos. 1:1.
16. Millaisia ihmisten aikaansaannokset ovat Jumalan aikaansaannoksiin verrattuina?
16 Voisimme myös kysyä: mistä kasvit, puut ja lopulta ihminen saivat elämänsä? Eivät ihmisiltä, jotka eivät voi keinotekoisesti tuottaa yksinkertaisimpiakaan mikroskooppisia elämänmuotoja, eikä elämä voinut alkaa itsestäänkään ihmistä alemmista luomuksista, joilla on vielä vähemmän älyä, koska nykyiset tiedemiehet eivät voi käytettävissään olevilla uusimmillakaan laitteilla keinotekoisesti tuottaa kaikkein yksinkertaisintakaan eliötä. Suuren keksijän Thomas A. Edisonin kerrotaan sanoneen: ”Siihen asti kun ihminen pystyy jäljentämään yksinkertaisen taimen, luonto voi nauraa hänen niin sanotulle tieteelliselle tiedolleen.” Mitkään ihmisen yritykset eivät ole päässeet lähellekään Jehovan luomisviisautta. Niinpä Raamattu todistaakin, että Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä . . . koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, jopa hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, niin ettei heillä ole puolustusta”. – Room. 1:20, Um; Ps. 19:2; 100:3.
17. Mitä muuan ranskalainen luennoitsija sanoi filosofiasta, joka jättää Jumalan huomioon ottamatta?
17 Ei ole ihme, että professori Tresmontant, joka luennoi tieteen filosofiasta Sorbonnen yliopistossa Pariisissa, sanoi: ”Niiden, jotka eivät löydä mitään sijaa Jumalalle filosofiassaan, täytyy olla valmiit todistamaan, että älytön, hengetön aine on kyennyt järjestäytymään, tulemaan eläväksi ja varustautumaan tajunnalla ja ajatuksella . . . Aineella täytyy uskoa olevan kaikki ominaisuudet, joiden teologit sanovat nimenomaan kuuluvan Jumalalle ja joihin kuuluvat ylin äly, luomisvoima ja ikuinen, itsestään juontuva olemassaolo . . . Vaikka suuren uskon avulla hyväksyisittekin sen teorian, että ensimmäinen suuri molekyyli syntyi sattumalta oikeitten atomien törmätessä oikeissa olosuhteissa . . . Sattumatoimintojen olisi pitänyt vaikuttaa yhä uudelleen jokaisessa vaiheessa, jotta jokainen uusi elin olisi voinut kehittyä . . . Jos jatkatte lukien sattuman ansioksi tulokset, jotka todellisuudessa ovat jyrkästi todennäköisyyslakien vastaisia, niin huomaatte itse asiassa kirjoittavanne sattuman isolla kirjaimella ja käyttävänne sitä samaa merkitsevänä kuin Jumala.”
MAAILMAN AHDISTUKSET EIVÄT OLE USKON MENETYKSEN AIHE
18. Mitkä syyt Raamattu esittää nykyiseen maailman ahdinkoon?
18 Jumalan olemassaolon kieltäjät huomauttavat toisinaan, että jos Jumala on niin voimallinen ja todella olemassa, niin miksi hän ei tee mitään maailman olosuhteitten korjaamiseksi ja lievennä kärsimyksiämme? Nämä epäilijät eivät ole tavallisesti ihmisiä, jotka välittäisivät todella Luojasta tai olisivat halukkaita palvelemaan häntä, vaan pikemminkin he haluavat perustetta, jolla voisivat erottautua uskosta ja sen vaatimuksista. He eivät ole kiinnostuneita Jumalan päätöksestä eikä siitä, mihin kohtaan he sopivat ajan virralla, vaan sen sijaan heille itselleen koituvista seurauksista. Heidän kysymykseensä on todellisuudessa vastattu hyvin Raamatussa, joka ilmaisee, ettei Jumala aiheuta sitä kurjuutta ja ahdistusta, mistä ihmiset kärsivät, vaan hänen iänikuinen vastustajansa Saatana, samalla kun Jumala tekee jotain ja hänen palvelijansakin tekevät jotain osoittaen ihmisille ainoan todellisen parannuskeinon tilanteeseen, Jumalan valtakunnan hallituksen. (Ilm. 12:12; 1. Joh. 5:19, Um) Jumala on sallinut Saatanan käyttää jatkuvasti valtaansa maan päällä, jotta Hän näyttäisi voimansa ja oikeudenmukaisuutensa ja antaisi julistaa nimeään, samalla kun uskollisten ihmisten suurta joukkoa kootaan Hänen valtakuntansa puolelle. Sen sijaan että Jumala olisi maan päällä nykyään vallitsevien ahdistusten alkuunpanija, Mooses sanoi: ”He ovat menetelleet tuhoisasti omalta puoleltaan, he eivät ole hänen lapsiaan, vika on heidän omansa. Kiero ja nurja sukupolvi!” – 5. Moos. 32:4, 5, Um.
19. Miksi meidän tulee olla onnellisia Jumalan kärsivällisyyden takia?
19 Onneksi meille Jumala on ystävällisesti suonut aikaa Saatanan herättämän haasteen selvittämiseksi pysyvästi, samalla kun hän on antanut meille tilaisuuden osoittaa uskoa häneen ja palvella häntä. ”Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!” Meille muistutetaan sen sijaan: ”Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa . . .”, niin totta kai meidän pitäisi olla onnellisia sen takia, että hän on suonut meille tämän tilaisuuden tuntea totuuden ja palvella häntä, sen sijaan että järkyttyisimme siitä, ettei hän ole pyyhkäissyt pois nykyistä järjestelmää monien hyväsydämisten ihmisten kanssa, jotka vielä voivat tulla tuntemaan elämään johtavan tien. – Room. 9:14, 22, 23.
20. Miten Jehovan valtakunta tekee suureksi hänen nimensä?
20 Se, joka perustaa uskonsa Raamattuun ja tuntee sen hyvin, voisi siis vastata kysymykseen sanomalla, että Jumala on sallinut pahuuden jatkua useista syistä. Hän on suonut Vastustajalleen runsaasti aikaa johtaa kaikki rappeutuneet taivaassa ja maan päällä vastustamaan Hänen vanhurskaita päätöksiään, ja sitten Hän näyttää voimansa, ei ainoastaan Harmagedonissa, jolloin maa puhdistetaan jumalattomuudesta tien raivaamiseksi Valtakunnan hallinnolle, vaan myös viimein Kristuksen tuhatvuotishallituksen päättyessä, jolloin pahuus lopullisesti hävitetään iäksi Jehovan ylevän päätöksen mukaisesti. (Ilm. 20:7–10) Noudattamalla tätä pitkämielistä ja kärsivällistä menettelytapaa siitä pilkasta huolimatta, mitä Jumalaa häpäisevät ihmiset ovat kohdistaneet Jehovaan, hän tekee nimensä suureksi valtakuntansa toiminnan välityksellä. – Mal. 3:14–18.
21. Miten Raamattu antaa meille oikean näkemyksen torjuaksemme Saatanan ansan?
21 Päivittäinen ajankulku, mikä saattaa näyttää hitaalta ihmisistä ja tehdä meidät kärsimättömiksi odottaessamme pikaista muutosta olosuhteissa, on kuin ei mitään Jumalallemme, jolla ei ole alkua eikä loppua. Kuitenkin aika, minkä hän on määrännyt vanhurskaan päätöksensä toteutumiselle maahan nähden, on ajoitettu päättymään muutamien tämän sukupolven vuosien kuluessa. Me emme näin ollen halua langeta tänä ihmisen historian myöhäisenä ajankohtana Saatanan virittämään epäuskon ja uskon puutteen ansaan. – Matt. 24:34; Ps. 92:8; Saarn. 8:11–13.
JUMALAA MIELLYTTÄVÄN USKON RAKENTAMINEN
22. a) Miten ihminen voi osoittaa hartaasti etsivänsä Jumalaa? b) Miten hän voi todistaa uskonsa todellisuuden?
22 Jos kuulut niihin, jotka ”hartaasti etsivät” Jumalaa, niin haluat jatkuvasti vahvistaa uskoasi tutkimalla ja seurustelemalla Jehovan todistajien kanssa, jotka osoittavat nyt todella uskoa viemällä Jumalan valtakunnan hyvää uutista toisille. Jos tunnet tarvitsevasi uskosi vahvistusta, jotta sinä ja perheesi ette kuuluisi niihin surkuteltaviin, joiden usko jäähtyy ja joilla ei ole mitään sen sijalle, niin jatka tiedon hankkimista ja sen kertomista toisille, ”sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat”. (1. Tim. 4:13–16; 6:12; 2. Tim. 2:15) Tosi usko ei ole mikään käsittämätön, selittämätön tunne, sillä Hepr. 11:1 (Um) osoittaa, että usko liittyy ”todellisuuksiin” eikä epätodellisuuksiin. Se, mitä ihminen tekee uskonsa vaikutuksesta, antaa näytteen hänen uskonsa todellisuudesta toisille vakuuttaen heille, että hänen uskonsa Jumalaan ja hänen päätöksiinsä on vakuuttunutta odotusta.
23. Mihin Jumalaa miellyttävää uskoa voidaan verrata?
23 Siis, sen sijaan että panisit uskosi rahavaroihin, jotka voivat nopeasti hävitä olemattomiin, tai ystäviin, jotka saattavat osoittautua lyhytaikaisiksi tai hyvän sään ystäviksi, tai hallitukseenkaan, jonka hoito voi muuttua silloin, kun sitä vähimmin odottaa, pane uskosi siihen yhteen, joka voi auttaa sinua ja jolla on elämä ja kuolema vallassaan. Olkoon uskosi yhtä luja kuin Daavidin, kun Jehova vapautti hänet hänen vihollisensa Saulin kädestä. Hän ilmaisi sen kauniisti 2. Sam. 22:3:ssa, missä sanotaan: ”Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen.” Olkoon uskosi koeteltu, puhdistettu kuin hieno kulta, mutta suurempiarvoinen Jehovan silmissä! (1. Piet. 1:7) Älköön se olko kuin raju, tuulen ajama meren aalto, vaan kuin ohjattu laiva, joka on toisinaan turvallisesti ankkuroitu myrskyä vastaan, toisinaan kulkee eteenpäin tarkassa kurssissa Jumalan hengen eteenpäin ajavalla voimalla. (Jaak. 1:6, 7) Varmistaudu siitä, että sinulla on se ”usko”, mistä Jeesus puhui, että kuljet samaa ”tietä” kuin apostolit ja että uskosi on sellainen, joka miellyttää Jumalaa. – 1. Joh. 5:4.
[Kuva s. 150]
USKO