Lukijain kysymyksiä
● Miten kauan Johanneksen kaste kesti oikeastaan? Milloin Jeesuksen kaste alkoi hänen seuraajilleen? – J. G., Yhdysvallat.
Johannes Kastaja käski juutalaisia katumaan heidän lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä, ja hän kastoi heidät vedessä tämän katumuksen johdosta eli merkiksi siitä. Johannes sanoi Matteuksen 3:11:nnessä selvästi laadittujen nykyisten raamatunkäännösten mukaan: ”Minä kastan teitä toisaalta vedellä teidän katumuksenne johdosta.” (Um) ”Minä kastan teitä vedessä teidän katumuksenne merkiksi.” (Ak) ”Minä kastan teitä vedessä katumuksenne kuvaukseksi.” (Williams) Niin kauan kuin juutalaiset olivat lakiliiton alaisuudessa, olivat he velvolliset pitämään sen, ja kun he tekivät syntiä sitä vastaan olemalla täyttämättä sen vaatimuksia, oli heille sopivaa osoittaa katumusta. Vuodesta 29 jKr. vuoteen 33 jKr. he ilmaisivat katumuksensa antautumalla Johanneksen kastettaviksi.
Jeesuksen kaste oli jotakin erilaista. Hän oli synnitön, täydellinen, joten hänellä ei ollut siis syntejä kaduttavana. Hän piti lain, sen sijaan että olisi tehnyt syntiä sitä vastaan. Hänen kastamisensa vedessä ei kuvannut lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien katumista, vaan antautumista Jehovan tahdon tekemiseen. Mutta Jeesus sai enemmän kuin pelkästään upotuksen veteen: hän sai myöskin Jehovan pyhän hengen upotuskasteen. (Matt. 3:16) Sentähden merkitsee upotetuksi eli kastetuksi tuleminen samalla tavalla kuin Jeesus sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut hänet vedessä, pyhän hengen vuodatuksen saamista. Milloin tämä pyhällä hengellä kastaminen tapahtui ensi kerran Jeesuksen seuraajille? Vuonna 33 jKr. helluntaina. Silloin kastettiin Jeesuksen seuraajat ensi kerran pyhässä hengessä, niinkuin hänet oli kastettu noin kolme ja puoli vuotta aikaisemmin. Silloin alkoi maan päällä olevien kristittyjen asiainhoitajien toimeenpanema vedessäkastaminen Jeesuksen nimessä, niinkuin Pietari sanoi tuossa tilaisuudessa: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä teidän syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” – Apt. 2:38, Um.
Kun Jeesus kuoli kidutuspaalussa, niin perustus lakiliiton päättymiselle oli laskettu. Sen poispyyhkimisen peruste oli silloin aikaansaatu, ja se ilmaistiin sanoen, että Jehova naulasi sen kidutuspaaluun. (Kol. 2:14) Se poistettiin täydelleen ja laillisesti helluntaina, jolloin sen sijaan tuli uusi liitto, joka astui silloin voimaan. Niin kauan kuin vanha lakiliitto kesti, oli Johanneksen kaste paikallaan osoittamaan lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien katumusta, mutta kun se poistettiin laillisesti ja kun sen sijaan pantiin uusi liitto, niin Johanneksen kaste oli voimaton. Jos joku kastettiin sen jälkeen Johanneksen kasteella, niin siitä ei ollut mitään hyötyä, ja heidät piti kastaa Jeesuksen nimessä. (Apt. 18:25, 26; 19:2–6) Johanneksen kasteella oli siis ansionsa ainoastaan niin kauan kuin lakiliitto oli voimassa. Kun lakiliitto päättyi laillisesti helluntaina ja kun sen sijaan tuli uusi liitto silloin, niin alkoi kaste vedessä Jeesuksen nimessä ja kaste pyhällä hengellä.
● Miten Jeesus voi oikeutetusti sanoa, että jokainen, joka tarttuu miekkaan, tuhoutuu sen kautta, koska todellisuudessa ei ole niin ollut? – L. R., Espanja.
Missä tilaisuudessa Jeesus sanoi tämän? Antoiko hän yleisen lausunnon, minkä tuli pitää paikkansa kaikkina aikoina? Vai onko se ollut ainoastaan olettamus, minkä ihmiset ovat tehneet hänen sanoistaan? Tilanne, missä hän lausui nämä sanansa, oli seuraava: Jeesus oli Getsemanessa eräiden opetuslastensa kanssa. Hän oli juuri asettanut muistonvieton yhdentoista uskollisen apostolin läsnäollessa ja oli lähtenyt tähän puutarhaan. Hän oli vastikään sanonut, että hänen pettäjänsä lähestyi, kun Juudas tuli sotilaitten kanssa ylipappien luota ottamaan hänet kiinni. Kun sotilaat tarttuivat käsin Jeesukseen, niin apostoli Pietari löi ylimmäisen papin orjan korvan pois. Jeesus sanoi silloin Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisi toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” – Matt. 26:52–54.
Jos Jeesus olisi halunnut vapautua noiden sotilaitten käsistä, niin hän ei olisi saanut sitä vapautusta miekkataistelun avulla, vaan enkelivoimilla. Hän varmistui siitä, että eräillä hänen joukkueestaan oli miekka, osoittaakseen, ettei hän turvautuisi aseisiin silloinkaan, kun niitä oli saatavissa. Hänen joukollaan oli kuitenkin ainoastaan kaksi miekkaa. Mutta Juudas ”tuli . . . ja hänen kanssaan lukuisa joukko . . . miekat ja seipäät käsissä”. (Matt. 26:47; Luuk. 22:38) Mitä mahdollisuutta olisi kahdella miekoin varustetulla miehellä ollut samalla tavalla aseistautunutta suurta joukkoa vastaan? Ei mitään. Jos nuo kaksi Jeesuksen mukana ollutta olisivat tarttuneet miekkaan niin suurta ylivoimaa vastaan, niin se olisi merkinnyt vain näiden kahden kuolemaa tuon suuren joukon käyttäessä miekkojaan. Heillä ei olisi ollut lainkaan menestystä. Eikä sellainen yritys Jeesuksen vapauttamiseksi olisi muutenkaan onnistunut, koska se olisi ollut vastoin Jehovan päätöstä. Jos siis kuka tahansa Jeesuksen mukana olleesta pienestä ryhmästä olisi tarttunut silloin miekkaan, niin hän olisi varmasti tuhoutunut miekkaan, ja Jeesus varoitti heitä nimenomaan siitä. Ei ole oikein otaksua, että Jeesus olisi tässä lausunut laajan, yleisen totuuden tai mietelmän, mikä soveltuisi aina ja kaikissa olosuhteissa.