Onko sinut kastettu? Miten? Miksi?
”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” – Apt. 8:36.
1. Miten laajallelevinnyt on yleinen tieto jonkinlaisesta kasteesta?
JEHOVAN Sanassa, Raamatussa, on runsaasti ohjeita kasteesta. Se osoittaa kasteen, upottamisen, olevan Raamatun vaatiman tottelevaisuuden ensimmäinen askel jokaiselle, joka antautuu Jehovalle. Miksi? Mikä sen merkitys on? Mikä tarkoitus sillä on? Lukijoitamme on kaikissa osissa maailmaa, ja monet heistä ovat saaneet jonkinlaisen vesi-”kasteen”, millä on uskonnollinen merkitys, ja he ymmärtävät eri uskontokuntien eri paikoissa suorittaman kastemenon merkityksen jollakin tavalla. Ennenkuin tarkastelemme kristittyjen kasteen raamatullista merkitystä, saattaa meidän olla hyvä katsella, mitä kristillinen kaste ei ole.
2. Mitä on itse asiassa oppi, että kaste on sakramentti?
2 Vesikastetta on pidetty yleensä sakramenttina useimmissa maailman uskonnoissa sekä muinaisina aikoina että tänä päivänä. Yksi ihmisille tehdyistä suurista uskonnollisista vääryyksistä on tämä uskonnon väärä oppi, että vesikaste on sakramentti. Se ei ole sakramentti sellaisena, kuin se on esitetty Raamatussa. Oppi, että kaste on sakramentti, on itse asiassa sen opettamista, että tuolla muotomenolla tai teolla itsellään on ansionsa ja että se tuo armoa ja hyötyä kastetulle. Kun joku kastetaan todellisesti, niin hänet painetaan veteen, ja sitten väitetään sakramentillisesta näkökulmasta katsoen, että veteen painaminen tai vedellä kasteleminen aikaansaa hämmästyttäviä asioita tuolla tavalla kastetulle.
3. Mitä katolinen tietosanakirja väittää kasteesta?
3 Seuraava tieto on otettu teoksesta The Catholic Encyclopedia, II osasta, ja lainataan tähän sen osoittamiseksi, mitä kastemenosta on väitetty. ”Määräys armenialaisille” paavi Eugenius IV:n bullassa ”Exultate Deo”: ”Pyhä kaste on ensimmäisellä sijalla sakramenttien joukossa, koska se on hengellisen elämän ovi, sillä meidät tehdään sen kautta Kristuksen jäseniksi ja liitetään kirkkoon. . . . Tämän sakramentin vaikutus on kaikkien syntien, perisyntien ja tekosyntien, anteeksianto, samoin kuin kaiken rangaistuksenkin, mikä johtuu synnistä.” ”Etymologiasta” sanotaan: ”Mutta kun sanoja kastaa, kaste, käytetään kirkollisessa merkityksessä ilman määritesanaa, niin ne on tarkoitettu merkitsemään sitä sakramenttipesua, millä sielu puhdistetaan synnistä samalla kun vesi valetaan ruumiille.”
4. Millä tavalla Raamattu kieltää sen väärän väitteen, että kaste on sakramentti?
4 Tämä vesikaste, mistä tuloksena väitetään olevan perisynnin anteeksianto, merkitsee täten, että kastettu saa elämän taivaassa, koska – katolisen väitteen mukaan – ”perisynti riisti ihmissuvulta ansaitsemattoman oikeuden taivaaseen”. Jos kastetta pidetään sakramenttina, niin se himmentää monta Jumalan Sanan totuutta. Me emme voi tässä tarkastella yksityiskohtaisesti kaikkia niitä Raamatun oppeja, mitkä sisältyvät kastetta sakramenttina koskevien väärien väitösten tutkimiseen. Mutta jos olet tutkinut Jumalan Sanaa ja tätä lehteä jonkin aikaa, niin tiedät, ettei syntien, perisyntien enempää kuin myöhempienkään syntien, anteeksianto tule kenellekään siksi, että hänet kastetaan vedessä, vaan että yksistään se toimenpide, mihin Jehova ryhtyi Kristuksen Jeesuksen täydellisen ihmiselämän uhrin kautta, vapauttaa ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta. (Joh. 1:29; 2. Kor. 5:21; Hepr. 9:24–26; 1. Joh. 2:1, 2) Eikä kastaminen veteen voisi pelastaa vanhan turmeltuneen maailman ihmisiä siitä rangaistuksesta, mikä seuraa tahallisesta synnistä. (Joh. 15:19; Gal. 1:3, 4; Ilm. 18:3–8) Samasta syystä ei upotuskaste veteen tee kenestäkään Kristuksen kirkon eli ruumiin, seurakunnan, jäsentä.
5, 6. Minä pakanauskonnot pitävät kastetta, ja miten laajallelevinnyt tämä oppi on?
5 Selittäen edelleen vesikasteesta The Catholic Encyclopedia sanoo: ”Miten luonnollinen ja ilmaiseva ulkonaisen pesun vertauskuvan tunnustettiin olevan ilmentämään sisäistä puhdistusta, käy selväksi myöskin pakanallisten uskontojärjestelmien tavasta. Puhdistavan veden käyttöä tavataan babylonialaisten, assyrialaisten, egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, hindujen jne. keskuudessa.” Tosiasia on, että pakanoiden, pakanauskontojen keskuudessa pidetään pesemistä ja veteen kastamista myöskin sakramenttina, minkä ansio on suuri. Ei-katoliset auktoriteetit ovat yhtä mieltä tämän katolisen auktoriteetin kanssa siitä, että asia on näin, ja täten todistaa kaksi auktoriteettia yhdessä sen ei-kristillisen väitteen eli teorian, että vesikaste on paholaisista tai Perkeleestä lähtöisin oleva sakramentti.
6 Lainaamme Hislopin kirjasta The Two Babylons: ”Tämä oppi kasteen uudestisyntymisestä on myöskin oleellisesti babylonialainen. Jotkut saattavat ehkä kompastua siihen ajatukseen, että uudestisyntyminen olisi lainkaan ollut tunnettu pakanamaailmassa, mutta jos he menevät vain Intiaan, niin he tapaavat tänäkin päivänä hartaita hinduja, jotka eivät ole koskaan avanneet korviaan kristilliselle opetukselle ja jotka tuntevat tämän sanan ja ajatuksen niinkuin mekin. . . . Me huomaamme muinaisten eri auktoriteettien todistavan suoranaisesti sekä tämän [babylonialaisen] kasteen todenperäisyyden että sen tarkoituksen. . . .. niille, jotka täten kastettiin, luvattiin, niinkuin Tertullianus vakuuttaa, seuraus: ’UUDESTISYNTYMINEN ja kaikkien heidän väärintekojensa anteeksianto’. Pakanallisten Odinin palvojien tiedetään harjoittaneen kastemenoja, jotka niiden käyttöön tunnetusti liittyvän tarkoituksen yhteydessä osoittavat, että heidän on täytynyt ainakin alkujaan uskoa, että heidän vastasyntyneitten lastensa synnynnäinen syyllisyys ja turmeltuneisuus voitiin pestä pois vihmomalla heitä vedellä tai kastamalla heidät kohta heidän synnyttyään järvissä tai joissa. Sama kasteen uudestisynnyttämisoppi tavattiin toisella puolella Atlantin, Meksikossa, täydessä voimassa alkuasukkaitten keskuudessa, kun Cortes ja hänen soturinsa nousivat maihin heidän rannikoillaan. . . . Lukija on jo nähnyt, miten uskollisesti Rooma on jäljitellyt pakanallista henkien poismanaamista kasteen yhteydessä. Kaikki muutkin erikoisuudet, mitkä liittyvät katoliseen kasteeseen, sellaiset kuin suolan, syljen, pyhän öljyn käyttöön tai öljyllä voiteleminen ja ristinmerkin tekeminen otsalle, ovat samaten pakanallisia.”
7. Missä määrin käytetään, paholaisista alkuisin olevia tapoja kristikunnan nykyisissä kastemenoissa?
7 Kristikunnan nykyisissä kastetoimituksissa on kummien käyttö, kastettavan kasvoille hengittäminen pahojen henkien karkoittamiseksi, ristinmerkin tekeminen, kättenpäällepaneminen, siunatun suolan pistäminen kastettavan suuhun, korvien ja sierainten koskettaminen papin syljellä, öljyllä voiteleminen, kolminkertainen huuhteleminen, valkoinen kastemekko, sytytetyt kynttilät, nämä ja muut paholaisista peräisin olevat menot eli perkeleen palvonnan lisäkkeet, joihin kuuluu niin sanotun kasteensakramentin epäkristillinen käyttö, omaksuttu kristikunnan, roomalaiskatolilaisten ja muittenkin uskontoihin vaihtelevassa laajuudessa ja eri määrissä. Me haluamme näin ollen osoittaa tässä kohdassa, että kristillisellä upotuskasteella ei ole mitään tekemistä pakanallisten sakramenttien kanssa. Se ei itsessään tuo anteeksiantoa synneistä eikä pääsyä taivaaseen eikä hyväksymystä Kristuksen ruumiiseen. Voidaksemme saada selville, mitä kristillinen kaste todellisuudessa merkitsee, me emme käänny perimätiedon emmekä pakanuuden, vaan Jumalan pyhän Sanan, Raamatun, puoleen. – Matt. 15:1–9; Mark. 7:1–8.
KRISTILLISEN KASTEEN MERKITYS
8, 9. Mikä perustotuus kristillisestä kasteesta on tärkeä ymmärtääksemme asian?
8 Raamatussa määrätty kristittyjen kaste merkitsee heidän antautumistaan Jehova Jumalalle; se ilmaisee heidän antautuneen. Upotuskaste ei ole itsessään antautumista. Se on vertauskuva tuosta antautumisesta eli osoitus siitä ja sanoo tarkkailijoille, että tuo kastettu henkilö on antautunut Jumalalle. Jos voimme nähdä tämän totuuden, että vesikaste edustaa kunkin yksilön aikaisemmin tekemää antautumista, niin muut kysymykset saavat silloin selvän vastauksen. Antautumisen täytyy olla tapahtunut ennen upotuskastetta, muutenhan ei tuolla kasteella olisi mitään kuvattavaa. Upotuskaste on elävänä muistuttimena antautumisesta. Kristillinen vesikaste on ulkonainen vertauskuva, todiste todistajien edessä kastetun täydellisestä, varauksettomasta ja ehdottomasta antautumisesta ja suostumisesta tekemään Jehova Jumalan, Kaikkeuden Yksinvaltiaan, Kristuksen Jeesuksen, Hänen Kuninkaansa, kautta ilmenevän tahdon. Se merkitsee, että hänen mennyt elämänsä on haudattu (niinkuin veteen upottamalla), ja hän tulee ylös vedestä tekemään ainoastaan Jumalan tahdon ja vaeltamaan siitä lähtien uudessa elämässä.
9 Kaste on tosiaan kristillinen alkeisoppi siinä määrin, että se luokitellaan katumuksen ja Jumalaan uskomisen ohella olennaiseksi perusedellytykseksi. ”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista.” (Hepr. 6:1, 2) Israelia koskevissa tosiasioissa osoitetaan, että kaste on upottamista, koska tuon valitun kansan sanotaan tulleen kastetuksi Moosekseen. ”Isämme . . . saivat kaikki kasteen Moosekseen [miten?] pilvessä ja meressä.” (1. Kor. 10:1, 2) Tämä oli se kansa, joka myöhemmin ”vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaikki, mitä Herra [Jehova] on puhunut, me teemme’.” (2. Moos. 19:8) Laki, jonka alaisena Israelin antautunut kansa palveli, päättyi Kristukseen Jeesukseen. (Room. 10:4) Hänet kastettiin upottamalla kolmenkymmenen ikäisenä kuvaukseksi hänen antautumisestaan taivaalliselle Isälleen, Jehovalle.
10. Mistä saamme vahvistuksen kristillisen kasteen tälle merkitykselle?
10 Jeesuksen upotuskasteen merkitys osoittaa hänen seuralaistensa ja seuraajiensa upotuskasteen merkityksen sekä kristillisen kasteen tarkoituksen nykyään. Jeesus teki juhlallisen ratkaisun palvellakseen Jumalaa, ja hän tuli Johanneksen luo Jordanin joelle kolmenkymmenen ikäisenä pyytäen Johannesta kastamaan hänet. Jeesuksella ei ollut mitään syntejä anteeksiannettavaksi, koska hän oli ”viaton, tahraton, syntisistä erotettu” (Hepr. 7:26), ”joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”. (1. Piet. 2:22) Siitä huolimatta ”Jeesuskin kastettiin, ja kun hän rukoili, niin taivas aukeni”. – Luuk. 3:21, Um.
11. Soveltuiko 40. Psalmi Jeesukseen hänen syntyessään? Hänen ollessaan 12-vuotias nuorukainen? Kun hänet kastettiin 30-vuotiaana? Miksi?
11 Nykyään Jeesuksen käskyä totellen suoritettu kaste on myös hänen asettamansa esimerkin seuraamista. Hänen kasteensa merkitys liittyy siitä syystä myöskin hänen seuraajiensa kasteeseen nykyään. Se oli vertauskuva, mikä suoritettiin avoimesti ja mikä näytti Johannekselle, että Jeesus oli antautunut tekemään Isänsä tahdon sellaisena, kuin tämä tahto ilmeni hänen Isänsä Sanassa. Paavali soveltaa Heprealaiskirjeen 10. luvussa 40. Psalmin ennustuksen Kristukseen Jeesukseen sanoen, että tuo ennustus soveltuu hänen ”maailmaan tullessaan”. Ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus kastettiin upottamalla kolmenkymmenen ikäisenä, koska hän suoritti silloin tuon julkisen tunnusteon. Hän oli antautunut Jehovalle, ei syntyessään, koska hän oli silloin pieni lapsi; ei kahdentoista vanhana ollessaankaan, koska hän ei suorittanut Jehovan työtä Kristusta koskevien ihmeellisten ennustusten täyttämiseksi kahdentoista ja kolmenkymmenen ikävuotensa välillä. Ei, hän ei sanonut kahdentoista vanhana taivaalliselle Isälleen: ’Minä olen tullut tekemään sinun tahtosi’ ja odottanut sitten, kunnes tuli kolmenkymmenen ikäiseksi, ennenkuin aloitti sen, kahdeksantoista vuotta myöhemmin. Päinvastoin hän antautui Jehovalle miehuudessaan, kolmikymmenvuotiaana kypsäikäisenä, ja sen antautumisen hän vertauskuvasi veteenupottamisen kautta.
12, 13. Todistaako se, että Jeesus tuli säännönmukaisesti tekemään Jumalan tahdon, että hänen upotuskasteensa oli vertauskuva hänen antautumisestaan? Selitä.
12 Me tiedämme, että Paavali viittasi antautumiseen Jeesuksen ollessa kyseessä, koska sekä hänen lainaamansa 40. Psalmi että Heprealaiskirjeen 10. luku sanoo niin. Se merkitsi Jeesuksen tulemista tekemään Jumalan tahdon Jumalan laki sydämessään. Kaikkivaltias Jumala tunnusti kasteen tuon antaumuksen vertauskuvaksi, kuten näkyy siitä, että hän lähetti henkensä Kristuksen Jeesuksen ylle. ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:16, 17) Näitä sanoja ei lausuttu Jeesuksesta, kun hän syntyi lapsena, eikä kun hän oli kahdentoista vuoden vanha, nuorukainen, eikä hänen ollessaan puuseppä kahdeksantoista vuotta eteenpäin, kunnes tuli kolmenkymmenen ikäiseksi.
13 Jeesuksen antautuminen hyväksyttiin. Jehova tunnusti sen samoin kuin hänen kasteensakin. Johannes, joka toimitti kasteen upottamalla Jeesuksen Jordanin veteen, tarkkasi myöskin hänen kastettaan. Jeesukselle ei annettu silloin anteeksi perisyntiä eikä tahallistakaan syntiä, koska hänellä ei ollut kumpaakaan. Häntä ei saatettu Kristuksen ruumiiseen, koska hänestä tuli Kristus, ruumiinsa Pää. Hänet haudattiin veden alle ja nostettiin sieltä haudattuna aikaisemmalle elämälleen ja nostettuna tekemään Isänsä tahdon, koska 40. Psalmi ja Heprealaiskirjeen 10. luku sanovat niin. ’Minä olen tullut tekemään sinun tahtosi, Jumala. Sinun lakisi on minun sydämessäni.’
14. Mikä on sitten sinulle ensimmäinen tottelevaisuuden teko, kun olet antautunut henkilökohtaisesti Jehovalle?
14 Kun sinä olet henkilökohtaisesti antautunut Jehova Jumalalle, niin jonkin samanlaisen uskon omaavan kristityn sinulle toimittama upotus eli kaste merkitsee siis sinulle ensimmäistä tottelevaisuuden tekoa puoleltasi, tottelevaisuuden Jehova Jumalan tahdolle hänen toiveittensa mukaan, niinkuin ne ilmaisee sinulle Kristus Jeesus, joka itsekin toimitutti kasteen seuraajilleen ja joka käski jatkamaan sitä. ”Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ’Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä’. . . . Nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes.” (Joh. 3:26; 4:1) Jeesus sanoi: ”Menkää siis ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä.” (Matt. 28:19, Um) Jeesuksen taivaaseennousemisen jälkeen toimitettiin kaste kristityille käännynnäisille. Nämä uudet kristityt olivat vuoteen 36 jKr. asti juutalaisia, ympärileikattuja samarialaisia, jotka olivat juutalaisten sukulaisia, ja niitä, jotka olivat alkujaan ei-juutalaisia, mutta joista oli tehty ympärileikattuja käännynnäisiä juutalaiseen uskontoon ja jotka kääntyivät nyt kristillisyyteen. Sen jälkeen käsitti kaste ympärileikkaamattomat ei-juutalaiset, kun kristillinen evankeliumi vietiin pakanoille. Sauluksesta, josta tuli apostoli Paavali, sanotaan: ”Hän [Saulus] sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.” – Apt. 9:18.
SYNTEJÄ EI ANNETA ANTEEKSI KASTEEN PERUSTEELLA
15. Annettiinko Sauluksen (Paavalin) synnit anteeksi hänen kasteensa perusteella?
15 ”Nouse, anna kastaa itsesi ja pese syntisi pois huutamalla avuksesi hänen nimeään”, kuuluvat sanat, mitkä apostoli Paavali kuuli lausuttavan itselleen kääntyessään. (Apt. 22:16, Um) Osoittaako tämä, että Paavali sai syntinsä anteeksi tulemalla kastetuksi, huuhtoen ne siten vedessä pois? Paavali ei sano siten. Hän sanoo, että häntä käskettiin antamaan kastaa itsensä ja että hänen syntiensä poispeseminen tapahtui, kun hän huusi avukseen Jehovan nimeä Kristuksen Jeesuksen kautta. Kun hän huusi avukseen Jehovaa Jeesuksen nimessä, niin se osoitti hänen kääntymyksensä eli antautumisensa uskollista täytäntöönpanemista. Oliko Paavalin (eli Sauluksen) kääntyminen kristillisyyteen sama kuin hänen antautumisensa? Oli, koska hänen kääntymisensä merkitsee hänen kääntymistään seuraamaan Jeesusta Kristusta.
16, 17. a) Seuraako vai edeltääkö katumus kastetta? b) Mikä osoittaa edelleen, että kaste vertauskuvaa antautumista?
16 Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Hänellä, joka antoi esimerkin kristillisestä upotuskasteesta, ei ollut anteeksiannettavia syntejä, ja se on sopusoinnussa senkin kanssa, että meidän katumuksemme täytyy edeltää meidän kastettamme. ’Jumalan puoleen kääntymisen’ aikaan Paavali sanoo menneensä viemään ”sanomaa, että heidän piti katua ja kääntyä Jumalan puoleen tehden tekoja, mitkä ovat katumuksen mukaisia.” (Apt. 26:20, Um) ”Minä annoin perusteellisen todistuksen sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalan edessä ja uskosta Herraamme Jeesukseen.” (Apt. 20:21, Um) Osoittaen edelleen, että upotuskaste vertauskuvaa täydellistä antautumista kristitylle, joka kulkee Jeesuksen viitoittamaa tietä, luemme: ”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä.” (1. Piet. 2:21) ”Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ’Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä [kidutuspaalunsa, Um] ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24) Jeesus viittaa eräässä rinnakkaiskohdassa samaan menneen elämän hautaamiseen, mitä veteen upottaminen vertauskuvaa, ja päätökseen tehdä Jehova Jumalan Kristuksen Jeesuksen kautta ilmenevä tahto, toisin sanoen antautumiseen. ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä [kidutuspaalunsa, Um] ja seuratkoon minua.” – Luuk. 9:23.
17 On eräitä raamatunpaikkoja, mitkä yhdistävät syntien anteeksiantamisen upotuskasteeseen, ja me tarkastelemme nyt Johanneksen kastetta tutkiaksemme niitä.
JOHANNES KASTAJAN KASTE
18. Mitkä olosuhteet tekivät Johannes Kastajan palveluksen tarpeelliseksi?
18 Johannes Kastaja oli Kristuksen edelläjuoksija, joka ilmoitti hänestä ja valmisti palveluksellaan joitakuita Israelin kansaan kuuluvia ottamaan Jeesuksen vastaan, kun tämä aloitti palveluksensa antautumisessa ja kasteensa jälkeen. Tämä oli välttämätöntä, koska Israelin kansa oli rikkonut lain ja tehnyt syntiä sitä vastaan, vaikka sillä oli Mooseksen laki. Jos israelilaisten piti olla valmiit tunnustamaan ja ottamaan vastaan Messias hänen saapuessaan, niin heille piti totisesti suorittaa valmistava työ heidän hyväkseen. Johannes saarnasi siitä syystä katumussanomaa juutalaisille ja lausui siten tehdessään voimakkaita nuhteita kaikkea heidän harjoittamaansa epävanhurskautta vastaan.
19. Miksi Johannes kastoi saarnaamisensa ohella?
19 Mutta miksi Johannes kastoi saarnaamisensa ohella? Ottiko hänen kasteensa pois niiden israelilaisten synnit, jotka hän upotti veteen? Toinen kysymys helpottaa vastausta: Mikä tarkoitus Johanneksen saarnalla oli? Sen piti aikaansaada sydämen muutos, katumus, israelilaisten valmistamiseksi Kristukselle. Jotkut noudattivat Johanneksen sanomaa, katuivat, tunnustivat syntinsä, ja heidät kastettiin julkisesti. Tämän käsittivät ne varhaiskristityt myöhemmin, jotka viittasivat siihen seuraavin sanoin: ”Johannes oli saarnannut julkisesti ennen Hänen tuloaan koko Israelin kansalle niiden kastetta, jotka katuivat.” (Apt. 13:24, Um) Ja jälleen: ”Johannes kastoi katuvien kasteella käskien ihmisiä uskomaan häneen, joka tuli hänen jälkeensä, se on Jeesukseen.” (Apt. 19:4, Um) Me näemme siis, että Raamattu ei sano kasteen aikaansaaneen syntien anteeksiantamista, vaan se toimitettiin niille, jotka olivat katuneet. Se oli Johanneksen opetuksen tarkoitus, ja katumus aikaansai lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien anteeksiannon. Itse kaste tapahtui siksi, että he katuivat, ollen riippuvainen siitä. Se oli merkki siitä eli kuvasi sitä, ja siksi katumus ilmaistiin sillä tavalla julkisesti Johanneksen ja toisten edessä. Annettiin julkinen tiedoitus, ja niiden, jotka siten ilmaisivat sen, odotettiin syystä ottavan Messiaan, Kristuksen Jeesuksen, vastaan, niinkuin Johannes, tuo kastaja, ilmoitti.
20. a) Näytä vielä, että Johanneksen upotuskaste oli edelläkäyvän katumuksen kuvaus. b) Osoita, oliko Jeesuksen kaste kristityille erilainen kuin Johanneksen vai ei?
20 Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten (joita sanotaan usein Uudeksi Testamentiksi) nykyaikaiset käännökset vahvistavat tämän kohdan edelleen, kuten havaitsemme seuraavista Matteuksen 3:11:nnessä olevien Johanneksen sanojen käännöksistä: ”Minä kastan toisaalta teidät vedellä teidän katumuksenne johdosta.” (Um) ”Minä kastan teidät vedessä teidän katumuksenne merkiksi.” (Ak) ”Minä kastan teidät vedessä teidän katumuksenne kuvaukseksi.” (C. B. Williams) Luukkaan 3:3:nnesta luemme, että Johannes Kastaja meni ”saarnaten niiden kastetta, jotka katuivat syntien anteeksiantamiseksi”. (Um) ”Saarnaten kastetta, jonka edellytyksenä oli katumus.” (Williams) ”Ilmoittaen kastetta, jonka mukaisesti ihmiset katuivat saadakseen syntinsä anteeksi.” (Knox) Juuri siitä syystä, että Johannes kastoi ihmisiä kuvaukseksi katumuksesta, minkä he olivat tehneet, Lakia vastaan suoritettujen syntien katumuksesta, hän ei voinut ymmärtää, miksi Jeesus tuli kastettavaksi hänen luokseen, koska Jeesuksella ei ollut mitään syntejä Lakia vastaan. Jeesus sanoi kuitenkin hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” (Matt. 3:15) Vielä eräs todistus siitä, että Jeesuksen kaste ja kristillinen upotus eivät ole sama kuin Johannes Kastajan suorittama, on Apostolien tekojen 19:1–5 olevassa kertomuksessa: ”Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ’Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?’ Niin he sanoivat hänelle: ’Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan’. Ja hän sanoi: ’Millä kasteella te sitten olette kastetut?’ He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi: ’Johannes kastoi parannuksen [katuvien, Um] kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.”
21. Mitä on vielä tarkasteltava kastetuista?
21 Jeesus antoi siis esimerkin, mikä aloitti jonkin uuden, ei kastetta syntien anteeksiantamiseksi eikä katumuksen vertauskuvaksi, vaan kristillisen kasteen henkilön antautumisen kuvaukseksi, mitä Jeesus itsekin sillä vertauskuvasi. Katso seuraavaa kirjoitusta, mikä käsittelee kasteelle ja kastetuille nykyään asetettuja kristillisiä vaatimuksia.