Kristillinen kaste uuden maailman yhteiskunnalle
”Me tahdomme vaeltaa hänen [Jehovan] polkujaan.” – Miika 4:2, As.
1. Tuleeko jokainen Jehovalle antautunut kastaa nyt upottamalla veteen? Myöskin Herran ”muut lampaat”?
VARTIOTORNIN tässä ja edellisessä numerossa on esitetty paljon Jehovalle antautumisesta ja kasteesta sen vertauskuvaamiseksi. Tässä kehitellään edelleen tätä tarkastelua. Tulisiko Herran ”muut lampaat” kastaa sen perusteella, mitä edellä on ollut? (Joh. 10:16) Vastaus tähän kysymykseen on myönteinen. Kaikki, jotka antautuvat tekemään Jumalan tahdon, tulee kastaa upottaen sen ilmaisemiseksi, ja tämä sisältää nekin, jotka huomaavat sen jälkeen olevansa Herran ”muiden lampaitten”, ”suuren joukon”, sen luokan, jäseniä, jolla on maalliset iankaikkisen elämän toiveet. (Ilm. 7:9) He haluavat täyttää kaiken, mikä on vanhurskasta. Kaste on heille sopiva sitä varten, niinkuin Jeesuskin sanoi omasta kasteestaan Matteuksen 3:15:nnessä. Miikan muinainen ennustus todistaa muiden raamatunkohtien joukossa, että nämä Jehovan palvojat, joita kootaan nyt, antautuvat hänelle omakohtaisesti. ”Monet kansat menevät ja sanovat: ’Tulkaa ja menkäämme Jehovan vuorelle ja Jaakobin Jumalan huoneeseen: ja hän opettaa meille tiensä, ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.’” (Miika 4:1–5, As) Tämä ilmaisee omistautumisen Jumalalle, antautumisen ”vaeltamaan hänen polkujaan”. Tässä on tärkeää huomata menetelmätapa, jotta voisimme olla varmoja siitä, että me suoritamme kasteen oikealla tavalla.
PIRSKOTUS, VALELU VAI KASTAMINEN?
2. Millä tavoilla ortodoksiset uskonnot käyttävät nykyään vettä?
2 Tässä esitetään yleinen ortodoksinen näkökanta kasteesta: ”Roomalaiskatolisen kirkon nykyisen vahvistetun kirkkokäsikirjan mukaan täytyy kaste suorittaa valelemalla kastettavan pää.” Huomautetaan, että ”veden täytyy vuotaa eikä ainoastaan koskettaa.” Edelleen: ”itse sana ’kastaa’ merkitsee, kuten olemme nähneet, pesemistä. Kristittyjen keskuudessa on ollut vallalla kolme huuhtomismuotoa, ja kirkko pitää niitä kaikkia pätevinä, koska ne täyttävät kastevalelun välttämättömän merkityksen. Nämä muodot ovat upotus, valelu ja pirskotus. Vanhin tavallisesti käytetty muoto oli eittämättä upotus. . . . Roomalaiskatolisessa kirkossa näyttää upotus olleen vallalla kahdennelletoista vuosisadalle.” – The Catholic Encyclopedia.
3. Merkitseekö sana ”kastaa” pesemistä? Mitä se merkitsee?
3 Tämä uskonto sallii pesemisajatuksen viemisen niin pitkälle, että se voidaan suorittaa syntymättömille lapsillekin! Sitten herää kysymys, miten sopiva on valelu tai pirskotus upotuksen eli kastamisen vastakohtana, ja silloin täytyy huomata, että Jeesuksen antama esimerkki oli upotus. Kasteen merkitys ei ole pesu, vaan päinvastoin upotus eli kastaminen. Raamattu todistaa tämän kaikissa kohdissa, joissa se puhuu kristillisestä vesikasteesta, samoin kuin muutenkin käyttäessään sanaa ”kaste”. Pirskottaminen tai valeleminen saattaa täyttää ortodoksisen uskonnon vaatimukset, koska se pitää kastetta sakramenttina (mikä se ei ole) ja koska se panee painon pesemistä esittävälle opilleen. Raamattu osoittaa kuitenkin kristillisen kasteen merkityksen olevan vertauskuva antautumisesta, aikaisemman elämän hautaamisesta ja nousemisesta tekemään Jehovan tahdon. Vain upotuskaste voi kuvata sitä tällä tavalla.
4. Millä tavalla ”kuolema” ja ”haudattu” todistavat ”kastaa”-sanan merkityksen?
4 On tärkeää huomata, että englantilainen sana ”baptism” [kaste] johtuu kreikkalaisesta sanasta baptisma, mikä merkitsee upottamista, kastamista, vajottamista. Kristillisen kasteen ollessa kyseessä antautumisen vertauskuvana se merkitse veteen upottamista. Raamatussa on myöskin tehty monta sellaista viittausta upottamiseen ja kastamiseen, mitkä eivät tarkoita kristillistä kastetta veteen antautumisen vertauskuvana. Me emme ajattelisi esimerkiksi, että joku pirskotetaan kevyesti kuolemalla, ja Paavali puhuu kuitenkin Roomalaiskirjeen 6:3, 4:nnessä kristittyjen kastamisesta Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja myöskin hautaamisesta hänen kasteeseensa. Kun joku on haudattu kirjaimellisesti, niin hänen päälleen ei pirskoteta hiukan multaa eikä kaadeta vähän multaa, vaan hänet peitetään sillä. Niin käy Kristuksen Jeesuksen kuolemaan mentäessäkin.
5. Miten muut raamatunkohdat asettavat eteemme sen tosiasian, että Raamattu opettaa ainoastaan täydellistä upotuskastetta?
5 Olemme huomanneet, miten Jeesus kastettiin upottamalla Jordanissa, ja Johanneksen 3:23:nnessa osoitetaan, että siinä oli paljon vettä, missä kastaja Johannes suoritti kastamistaan. Huomaa myös erään varhaisen kristityn käännynnäisen teko. ”’Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?’ . . . he astuivat kumpikin veteen, . . . ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, . . . hän jatkoi matkaansa.” (Apt. 8:36, 33, 39) Voidaan mainita monta muuta raamatullista esimerkkiä. Yksi on 2. Mooseksen kirjan 12:22:nnessa: ”Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa.” Sana ”kastakaa” tarkoittaa isoppikimpun upottamista maljassa olevaan vereen ja on käännetty kreikkalaiseen Septuagintakäännökseen kreikkalaisella sanalla baptein, mikä merkitsee ”upottamista” eli ”kastamista”. (Um, alaviite) Meidät asetetaan sen tosiasian eteen, että Raamattu opettaa kastamista upottamalla kokonaan, ja toisaalta sen seikan eteen, että tapa pirskottaa ja valella uskonnollisessa ”kasteessa” on ihmisten keksintö, mitä Raamattu ei oikeuta. The Catholic Encyclopedia sanoo, ettei Raamattu ole ainoa auktoriteetti, vaan että täytyy luottaa perimätietoon niin sanottujen ”sakramenttien” ollessa kyseessä. Heidän täytyy tietysti luottaa perimätietoon saadakseen tukea tässä kysymyksessä, koska Jumalan Sana ei tue heitä.
6. Vaikka ”kastaa” merkitsee aina upotusta, niin käytetäänkö sitä toisinaan Raamatussa muusta kuin veteenupottamisesta?
6 Sanaa ”kastaa” käytetään myöskin, kun on kysymyksessä Kristuksen ruumiin jäseniksi kutsuttujen upotus Jumalan pyhään henkeen Kristuksen Jeesuksen kautta. (Apt. 1:5; 2:1–4, 32, 33) Sanaa ”kastaa” käytetään niinikään – tarkoittamatta veteenupottamista antautumisen vertauskuvana – siitä, että tulee tehdyksi Kristuksen ruumiin jäseneksi, ”upotetuksi” häneen sellaisena. (1. Kor. 12:12, 13; Gal. 3:27, 28; Ef. 4:4, 5) Sanaa ”kastaa” käytetään Kristuksen kuolemaan vajottamista merkitsevänä seuraavissa kohdissa: Markus 10:38, 39; Luukas 12:50; Roomalaisille 6:3, 4; 1. Korinttolaisille 15:29 ja Kolossalaisille 2:12. Kun sana ”kastaa” tavataan Raamatussa, niin se ei siis merkitse joka kerta kristittyjen vesikastetta. Meidän on välttämättä tiedettävä, mistä mikin raamatunpaikka puhuu, mitä tekstiyhteys osoittaa ja mitä ydinkohtaa painotetaan. Sillä tavallahan me luemme mitä julkaisua hyvänsä. Me emme saa antaa ihmisten perimätiedon harhaannuttaa itseämme Jumalan Sanan opetuksesta. Huomaa myöskin, että Jehovan vihollisilleen lähettämä valtava tulituho esitetään myöskin tulikasteena. – Matt. 3:11, 12; Luuk. 3:16, 17.
7. Mitä voimme sanoa tässä kohdassa yhteenvetona antautumisesta ja kasteesta?
7 Toivomme, että antautumista ja kastetta käsittelevä tarkastelu on tullut selväksi tähän asti. Teemme yhteenvedon: Sinun tulee antautua Jehova Jumalalle. Sinun tulee vertauskuvata se antautuminen sillä tottelevaisuusteolla, että sinut kastetaan vedessä toisten Jehovan kansaan kuuluvien todistajien edessä. Mitä nyt sitten vaaditaan antautumisen jälkeen?
VAATIMUKSET
8. Toista Matteuksen 28:19, 20:nnessä olevat Jeesuksen sanat. Ovatko ne sakramenttikaava? Mitä ne osoittavat?
8 Jotkut sanovat, että Matteuksen 28:19, 20:nnessä olevat Jeesuksen sanat ovat kaava, mikä tulee pääasiallisesti toistaa kastettaessa ja että juuri näiden sanojen toisto aikaansaa jonkin sakramenttitarkoituksen. Asia ei ole näin. Nämä Jeesuksen opetuslapsilleen lausumat ohjesanat osoittavat päinvastoin, mitä nyt vaaditaan antautuneilta ja mitä heiltä voidaan odottaa. Sanat kuuluvat: ”Menkää sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” – Um.
9. Mitä ’Isän nimessä kastaminen’ osoittaa siihen nähden, jolle on antauduttu?
9 ”Isän nimessä”, aivan varmasti, koska antautuminen tapahtuu Isälle, Jehova Jumalalle. Hänen nimessään kastetuksi tuleminen merkitsee, että on antautunut hänelle, tulee kastetuksi tämän antautumisen kuvaukseksi tunnustaen täysin hänen asemansa, ylimmyytensä ja arvovaltansa Korkeimpana. Meidän Johtajamme ilmaisee sen näin: ”Minä tulen . . . tekemään sinun tahtosi, Jumala.” (Hepr. 10:7) Antautunut lähestyy Jehovaa Kristuksen Jeesuksen kautta, ja ”sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. (Hepr. 11:6) Jeesus itse sanoi: ”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi.” ”Minä olen tullut Isäni nimessä.” ”Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä; ne todistavat minusta.” – Luuk. 11:2; Joh. 5:43; Joh. 10:25.
10. Mitä Isä vaatii hänen nimessään kastetulta?
10 Antautuneelta odotetaan, että hän pitää voimassa Isän asiaa, tosi palvonnan asiaa, saarnaa Jehova Jumalan Sanan ja nimen kunniaa, kantaa täydelleen vastuunsa evankeliuminpalvelijana, saarnaajana kenttäpalveluksessa talosta taloon ja osallistuu muutenkin täysissä määrin uuden maailman yhteiskunnan toimintaan Valtakunnan julistuksen edistämiseksi ja Jehovan tosi palvonnan voimassapitämiseksi. Antautuneen täytyy olla kykynsä mukaan talosta taloon toimiva todistaja, niinkuin Kristus Jeesus ja apostolitkin olivat, ja hänen täytyy olla muutenkin teokraattisen vanhurskaan valtakunnan todistaja ja julistaja. Jumalan tahto on, että antautunut tutkii jatkuvasti hänen Sanaansa, että hän saarnaa hänen sanaansa ja edistyy vanhurskaudessa. Antautunut on henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan, ja seurauksena täytyy olla hänen nuhteettomuutensa Jehovan edessä.
11. Mitä ’Isän nimessä kastettu’ tekee uuden maailman yhteiskuntajärjestöön nähden?
11 Samoin kuin vanhurskauden rakkaus oli välttämätön edellytys hänen kääntymiselleen ensi sijassa Jehovan puoleen, niin täytyy vanhurskauden rakkauden jatkua hänellä hänen pysymisekseen nuhteettomuuden tiellä, uskollisena antautumislupaukselleen. Se merkitsee sitä, että hän pitää uuden maailman yhteiskunnan puhtaana, vilpittömänä ja yksimielisenä. Hän pitää huolen itsensä ja kenen tahansa uuden maailman yhteiskunnassa olevan henkilön välillä ilmenevistä vaikeuksista raamatullisella tavalla, ei tee mitään väärää, mikä vaivaa seurakuntaa ja sen palvelusta, ja ottaa vastaan yksityisen nuhteen ja julkisenkin nuhteen, jos sellainen annetaan hänen palvelijatovereittensa taholta uuden maailman yhteiskunnassa, teokraattisessa järjestössä. Hän ei syyllisty opilliseen epäpuhtauteen, moraaliseen epäpuhtauteen eikä vaikeuksien aiheuttamiseen. Hän yrittää kaikissa näissä ja muissakin asioissa, niin yksityisissä kuin palvelusta koskevissakin, mukautua taivaallisen Isän tahtoon, Isän, jonka nimessä hänet on kastettu ja jolle hän on antautunut.
12. Mikä nimi Pojalla on?
12 ”Kastaen heidät . . . Pojan . . . nimessä.” Koko kastetoimitus noudattaa Pojan antamaa esimerkkiä, Pojan, joka siten vertauskuvasi antautumisensa Jehovalle. Hän on oikea seurattava, koska Isä sanoo: ”Katso, minä olen antanut hänet todistajaksi kansoille, johtajaksi ja käskijäksi kansoille.” (Jes. 55:4, As) ”Jumala korottikin hänet ylempään asemaan ja antoi hänelle ystävällisesti nimen, mikä on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä kaikki polvet notkistuisivat, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja että jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9–11, Um) Kristus Jeesus täyttää tämän korkean viran, ja hänen nimessään kastetuksi tuleminen merkitsee tämän tunnustamista ja sen valtuuden arvostamista, mitä hän käyttää Jehovan määräyksestä. Kuten Ilmestyskirjan 19:16:nnessä sanotaan: ”Hänellä on . . . kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.”
13. Mitä merkitsee ’Pojan nimessä kastaminen’?
13 Se pelastus, mitä me toivomme ja mihin me luotamme ja minkä toteutumisen hän lopulta aikaansaa meidän hyväksemme papillisessa virassa, on riippuvainen hänestä, Jehovan suuresta huolenpidon osoituksesta. Paavali ilmaisee tämän kirjoittaessaan: ”Hän tuli vastuunalaiseksi kaikkien niiden iankaikkisesta pelastuksesta, jotka tottelevat häntä, koska Jumala on nimenomaan nimittänyt hänet ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin kaltaisuuden mukaan.” (Hepr. 5:9, 10, Um) Hänen nimensä sanotaan olevan kuningasten Kuningas ja herrain Herra, Ylimmäinen Pappi Melkisedekin kaltaisuuden mukaan; ja myöskin ”hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”. (Jes. 9:5) Tämän Suuren nimessä kastetuksi tuleminen osoittaa sentähden, että Jehovalle antautuminen ei tapahdu ilman Pojan tunnustamista, vaan arvostaen sitä tosiasiaa, että me olemme suhteessa Jehova Jumalaan Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kautta, ja me tunnustamme hänen herrautensa Jumalan Isän kunniaksi. Me olemme nähneet, että meidän pelastumisemme ja syntiemme anteeksiannon peruste ei ole vedestä kaatuminen, vaan Kristuksen uhri. ”Tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (Joh. 4:42; 1. Joh. 2:2) Me tunnustamme siis iloiten Pojan arvovaltaisen viran, hänen ”nimensä”.
14. Miksi ’kastetaan pyhän hengen nimessä’?
14 ”Menkää . . . kastaen heidät . . . pyhän hengen nimessä.” Mikä pyhä henki on? Se on Jumalan toimiva voima, minkä kautta hän toteuttaa päätöksensä. Jumalan Sanakin varattiin hänen voimansa kautta hänen henkensä henkeytyksestä, ja se on varjeltunut sen alaisuudessa, ja meidän täytyy tunnustaa tämä. Pyhän hengen nimessä kastetuksi tuleminen merkitsee sentähden Jumalan pyhän ja vanhurskaan toimivan voiman toiminnan ja tarkoituksen tunnustamista. Tämä voima vaikuttaa hänen kansaansa, ja sen mukaan vaeltaminen merkitsee vaeltamista sopusoinnussa vanhurskauden kanssa, koska se on totisesti pyhä henki. (Gal. 5:16–26; Ef. 5:18) Meitä vaaditaan tekemään siten, kuten on sanottu: ”Joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gal. 6:8) Antautuneelta vaaditaan, että hän käy kristillistä sotaa uskollisesti, luotettavasti, heittämättä maahan aseita, etsimättä lomaa tai vapautta, iloiten tilaisuudesta tukea Jehovan puolta jokaisessa riitakysymyksessä. Meillä on hengen suuri miekka, mitä meidän täytyy heiluttaa, kuten on sanottu: ”Ottakaa vastaan . . . Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.” – Ef. 6:17.
15. Onko lahkolaisuus kristillinen periaate?
15 Kristittyä ei voida sentähden kastaa sen nimessä, joka toimittaa kastamisen, eikä kenenkään ihmisen nimessä enempää kuin minkään järjestönkään nimessä, vaan Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä. Tämä osoittaa mm., että kristillisyys ei ole minkään uskontokunnan asia, että lahkoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. ”Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen? Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.” – 1. Kor. 1:13–15.
16. Tulisiko ketään vaatia kasteelle?
16 Mielessämme ne siunatut Jumalan vaatimukset, mitkä Jumalan antautuneitten palvelijoitten on täytettävä, me voimme nähdä, että antautumispäätöksen täytyy tapahtua vapaasta tahdosta ja että sitä ei tule vaatia keneltäkään. Me ”pyydämme” ihmisiä: ”antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”, mutta jokaisen itsensä täytyy lopulta päättää puolestaan, mitä hän tekee ja tekeekö hän mitään vastaukseksi totuuteen. (2. Kor. 5:20) Apostoli Paavali esitti sen ensimmäisessä korinttolaiskirjeessään näin: ”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti [kidutuspaalu, Um] menisi mitättömäksi.” – 1. Kor. 1:17.
17. Miten on lapsikasteen laita?
17 Tämä tekee tyhjäksi lapsikasteen, koska pienokaiset eivät voi tehdä tätä tärkeää ratkaisua. Usko on Jehovan puoleen kääntymisen peruste. Usko vuorostaan perustuu Jumalan tuntemukseen ja hänen totuudensanansa hyväksymiseen. ”’Jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan] nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:13, 14) Kaste ei ole sakramentti, vaan vertauskuva antautumisesta. Sentähden on vastuuikää nuorempien pienten lasten kaste epäkristillinen, eikä sitä pidä toimittaa. Antautuminen seuraa valmennuskautta. Valmennuksen täytyy jatkua. Kaste seuraa antautumista, ja valmennuksen täytyy jatkua senkin jälkeen. Ortodoksinen roomalaiskatolinen toimenpide syntymättömien lasten ”kastamiseksi” on naurettava ja pakanallinen. Väite, että lapsikaste on välttämätön, perustuu sille väärälle otaksumalle, että kaste on sakramentti, kuten edellä on tutkittu.
18. Millä tavalla kastekelpoisuus ilmaistaan julkisesti?
18 Ketkä ovat kelvollisia kasteelle? Ne, jotka tullessaan kastettaviksi voivat nousta seisomaan ja vastata myöntävästi ääneen läsnäolevien todistajien edessä kumpaankin seuraavista kysymyksistä: 1) Oletko tunnustanut Jehova Jumalan edessä olevasi syntinen, joka tarvitsee pelastusta, ja oletko tunnustanut hänelle, että tämä pelastus on alkuisin hänestä, Isästä, hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta? 2) Oletko sinä tämän Jumalaan ja hänen pelastustoimenpiteeseensä omaamasi uskon perusteella antautunut varauksitta Jumalalle tekemään hänen tahtonsa tästä lähtien sitä mukaa, kuin hän paljastaa sen sinulle Kristuksen Jeesuksen ja Raamatun kautta pyhän hengen valistamana?
19. Miten on lasten kastamisen laita?
19 Voivatko lapset vastata myöntävästi näihin kysymyksiin? Jotkut heistä voivat, jos heillä on ymmärrystä, jotkut eivät, koska he eivät ymmärrä. Vanhempien tulee opastaa lasta puhtaaseen palvontaan, ja sitten täytyy lapsen vastuuiän saavutettuaan ratkaista, antautuuko hän vai ei, ja jos hän antautuu, niin lapsi tulee kastaa sen kuvaamiseksi. Mutta lasta ei pidä kastaa, jos hän ei ole antautunut.
20. Esitä, milloin kaste on paikallaan antautuneelle, joka on aikaisemmin pirskotettu tai kastettu upottamalla?
20 Joku saattaa sanoa: Minut kastettiin, upotettiin tai vettä pirskotettiin tai valettiin minun päälleni menneisyydessä, mutta minä en tietänyt mitään sen merkityksestä sellaisena, mitä edelläolevat kysymykset ja sitä edeltävä tarkastelu sisältävät. Tulisiko minut kastaa uudelleen? Tällaisessa tapauksessa on vastaus myöntävä, jos sinä olet antautunut tekemään Jehovan tahdon tultuasi tuntemaan totuuden ja jos et ollut aikaisemmin antautunut ja jos edellinen kaste ei sentähden ollut antautumisen vertauskuva. Vaikka henkilö tietäisikin antautuneensa menneisyydessä, mutta jos hänen päälleen vain pirskotettiin tai valeltiin vettä jonkin uskonnollisen menon mukaan, niin häntä ei ole kastettu ja hänen velvollisuutensa on vielä toteuttaa kristillisen kasteen vertauskuva todistajien edessä todistukseksi tapahtuneesta antautumisestaan.
21. Mitä seikkoja tulee ottaa huomioon kokoonnuttaessa kasteelle?
21 Kun kastettavat kokoontuvat upotuskastetta varten, niin on hyvä, että antautunut, kastettu, pätevä evankeliuminpalvelija puhuu heille muutamia minuutteja, ehkä kaksikymmentäviisi minuuttia tai niillä main, läpikäyden antaumusta ja kastetta koskevat pääasiat. Kastettavien täytyy luonnollisesti antautua ennenkuin tulevat kastepaikalle, ja he ymmärtävät jo, mitä tuo toimitus merkitsee, mutta asian läpikäyminen on hengellisesti hyvä, koska se saattaa kaikkien mielen oikeaan vireeseen ja keskittää huomion ja sydämen sen tärkeään vertauskuvallisuuteen, mihin he juuri alistuvat. Puheen jälkeen, kun kastettavat ovat nousseet seisomaan ja vastanneet kuuluvalla äänellä myöntävästi noihin kahteen kysymykseen, niin että toiset läsnäolevat voivat todistaa heidän antautumisväitteensä, on sopivaa, että lausutaan muutamia lyhyitä huomautuksia Jehovan heille suomasta siunauksesta ja Jehovan Sanansa, henkensä, järjestönsä ja uuden maailman yhteiskunnassa olevan kansansa kautta antamasta tuesta ja lohdutuksesta. Sitten tulee kaikkien kokoontuneitten kumartua rukoukseen pyytäen Jehovan siunausta tilaisuudelle ja erityisesti kastettaville, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi silloin ja tulevina päivinä. Sitten ne, jotka ovat jo antautuneet, mutta joita ei ole vielä kastettu, voivat käyttää hyväkseen sitä huolenpitoa, mihin on ryhdytty heidän kastamisekseen upottamalla antaumuksen kuvaukseksi.
22. Hahmottele kastepaikalla noudatettava sopiva käyttäytyminen.
22 Sen jälkeen ne, joiden tulee suorittaa upotuskaste, ja ne, jotka tulee kastaa, sekä muut, jotka saattavat auttaa palveluksessa tai olla seuraamassa sitä, menevät kastepaikalle. Tämä voi olla merenranta, järvi tai joki tai jokin muu vesipaikka tai sisällä oleva allas, ja jos olosuhteet vaativat, pienempikin vesiastia tai -säiliö, mutta joka tapauksessa kyllin suuri, niin että siinä voidaan painaa kastettava täydelleen veden alle. Kastepaikalla, siinä tilaisuudessa, on sopimatonta kenenkään leikitellä, koska se on vakava ja juhlallinen tilaisuus. Jeesus rukoili, kun hän meni kasteelle. Hän ei hypännyt veteen eikä ruvennut uimaan eikä muutenkaan häirinnyt eikä toiminut sopimattomasti. Älä sinäkään hyppää lammikkoon tai altaaseen tai virtaan äläkä ui ympäri odottaen kastettavien tulevan valmiiksi, vaan toimikoot kaikki arvokkaasti ja pitäkööt mielensä siinä, mitä tehdään, ja siihen johtavassa syyssä ja auttakoot siten kastettavia tekemään samoin. He jäävät kasteella ihmisten, veljiensäkin, muistiin Jehova Jumalalle antautuneina. ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasi harvat. Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. Älä anna suusi saattaa ruumistasi syynalaiseksi, äläkä sano Jumalan sanansaattajan edessä: ’Se oli erehdys’; miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun puheestasi ja turmella sinun kättesi työt?” – Saarn. 5:1, 3–5.
23. Mikä on totuus kristillisestä kasteesta virkaanasetusmenona?
23 Uuden maailman yhteiskunta on rakas Jumalalle antautuneen kansan sydämelle, ja siihen kuuluvat pitävät huolen siitä, että he ovat sen yhteydessä läheisesti, osallistuvat sen toimintaan ja tukevat sitä kaikin tavoin tottelevaisina ja rakkaudesta. Siksi voidaan kasteaikaa pitää kristillisenä virkaanasettamisena. Tämä tottelevaisuusteko, mikä seuraa vilpitöntä antautumista, todistaa ihmisille siitä menettelystä, minkä tuo henkilö on valinnut, ja se liittyy hänen Jumalalta saamaansa virkamääräykseen. Jokaisen tulee panna merkille sellaisena sen päivämäärä. Se on arvovaltainen, koska se tapahtuu Jumalan käskystä. Se on juhlallinen sen takia, mitä se edustaa. Uuden maailman yhteiskunta ja sen välineet, Jehovan todistajat ja heidän palvelijansa, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura, tunnustavat sen. Jehovan todistajain kaste eli veteenupotus on asiapapereita varten pätevä virkaanasetusmeno Jehovan todistajille lain kannalta katsoen. Paras todistus, minkä kukaan voi saada siitä, että hän on sen jälkeen uskollinen evankeliuminpalvelija, on sama, mihin apostoli Paavalikin viittasi suosituskirjeinään, nimittäin ne henkilöt, jotka ovat hänen ponnistelujensa johdosta vuorostaan antautuneet Jehova Jumalalle. – 2. Kor. 3:1–3.
24. a) Millä tavalla Jehovan palvonta laajenee ja uuden maailman yhteiskunta rakentuu? b) Mitä sinun tulee harkita viisaasti?
24 Jehovan palvonta laajenee tällä tavalla. Uuden maailman yhteiskunta rakentuu täten. Sinä osallistut tähän palvelukseen, tai sinä voit osallistua siihen. Harkitse viisaasti sitä siunattua tulevaisuutta, minkä Raamattu avaa eteesi varmana, jos olet antautunut ja uskollinen vanhurskaalle Jumalalle ja hänen korkeille periaatteilleen. Ole viisas! Siunatkoon Jehova sinua Kristuksen Jeesuksen kautta, kun päätät palvella Korkeinta! Me osallistumme nyt yhteisessä ilossa. puhtaaseen palvontaan, mitä suoritat tosi Jumalan antautuneena, kastettuna, uskollisena palvelijana.