Joulun ja sen hengen alkuperä

Viettivätkö sinun vanhempasi sinun syntymäpäivääsi ennen sinun syntymääsi? Olisivatko he ajatelleet viettää sitä jonain muuna päivänä, kuin minä sinä synnyit? Olisivatko he kristittyinä ajatelleet kunnioittavansa sitä muuttamalla tuon päivän pakanalliseksi juhlapäiväksi, juomalla olutta vihollisten pääkalloista tai uhraamalla eläviä ihmislapsia paholaisjumalille? Jolleivät, niin miksi kristityiksi tunnustautuvat viettävät sitten tällä tavalla Kristuksen syntymää? Tämä kirjoitus vastaa.

JOULUN henki ei ole kristillinen, koska se ei ole alkuisin Kristuksesta. Se oli olemassa monta vuosisataa ennen kristillistä aikakautta. Joulun henki ja koko sen vietto sai alkunsa kohta vedenpaisumuksen jälkeen. Se alkoi Nimrodista, Nooan pojan Haamin pojanpojasta, tuosta jumalattomasta, häikäilemättömästä diktaattorista, joka on vastuussa siitä suuresta järjestelmällisestä maailmallisesta Jumalastaluopumisesta, mikä on jatkunut tähän päivään asti. Halveksien Jumalaa ja kaikkea säädyllisyyttä Nimrod nai oman äitinsä, Semiramiksen. Hänen kuoltuaan ennenaikaisesti hänen äiti-vaimonsa, Semiramis, opetti sitä valhetta, että hänen aviomiespoikansa oli henkijumala. Hän väitti, että täysikasvuinen ikivihreä puu nousi yhdessä yössä kuolleesta puunkannosta, ja se kuvasi kuolleen Nimrodin nousemista uuteen elämään. Hän opetti, että Nimrod käy ikivihreän puun luona ja jättää lahjoja sen oksille syntymänsä vuosipäivänä, mikä oli joulukuun 25:s. Historioitsija, professori Hislop, sanoo: ”Joulupölkky on Nimrodin kuollut runko, hänen, joka tehtiin auringonjumalaksi, mutta jonka hänen vihollisensa kaatoivat; joulupuu on Nimrod redivivus – elämään jälleen palannut surmattu jumala.” – The Two Babylons, sivut 97, 98.

Tämä on joulun ja sen hengen alku. Tämä on myöskin joulupölkyn, joulukuusen, syntymäpäivien vieton, lahjojen vaihtamishengen, juhlimis- ja huvitteluhengen, vierailujen ja tervehdysten, kujeilun, kemuilun ja juopottelun alkuperä. Kaikki tämä johtuu ensimmäisestä valheesta, mitä sen lausujan, Saatana Perkeleen, henki on elättänyt. Hän sanoi Eedenissä Eevalle: ”Te ette tosiaan kuole. Sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat varmasti, ja te tulette varmasti olemaan Jumalan kaltaisia tietäen hyvän ja pahan.” Semiramis uskoi samoin kuin Eevakin Saatanan valheen ja julisti Nimrodin henkijumalaksi. Tästä julistuksesta oli seurauksena, että alkoi hänen syntymäpäivänsä laaja viettäminen, ja sitä on kestänyt läpi vuosisatojen meidän päiviimme asti. Sitä sanotaan länsimaissa jouluksi. – 1. Moos. 3:4, 5, Um.

Nimrodia alettiin palvoa ”taivaan jumalallisena poikana”, ”Messiaana, auringon jumalan Baalin poikana”. Paholaisia palvovat pakanat uskoivat, että elämä ja kuolemattomuus tulevat Nimrodilta, ja siksi he palvoivat taivaalla olevaa koskaan kuolematonta aurinkoa Nimrodin ”jumaluuden” personoitumana ja edustajana. Äidistä ja lapsesta, Semiramiksesta ja Nimrodista, tuli palvonnan pääkohteet. Pakanamaailma jumaloi tätä yhdistelmää. Heitä palvottiin Egyptissä Isiksenä ja Osiriksena, Aasiassa Kybelenä ja Doiuksena, pakanallisessa Roomassa Fortunana ja Juppiter Puerina. Kiinassa, Japanissa, Tiibetissä ja muissakin ei-kristillisissä maissa tavataan kristikunnassa pyhänä pidetyn Neitsyt Marian vastine. Pakanat palvoivat näitä vertauskuvia kauan ennen Kristuksen syntymää, ja kristikunta ottaa ne kuitenkin tervetulleina vastaan ikään kuin ne olisivat kristillisiä, ja puhuu niistä kunnioittaen ”joulun ihanana henkenä”.

Jehova Jumala käski toisaalta kansaansa Israelia: ”Älkää totutelko itseänne pakanain menoon . . . Sillä kansat noudattavat turhia jumalia.” ”Älä kumarra heidän jumaliansa, älä palvele niitä äläkä tee, niinkuin he tekevät, vaan kukista ne maahan ja murskaa niiden patsaat.” ”Älä myöskään palvele heidän jumaliansa, sillä se tulee sinulle paulaksi.” Jehovan julistus pakanajumalia vastaan ei ole muuttunut eikä hänen suhteensa pakanalliseen palvontaan, koska hän sanoo: ”Sillä minä, Jehova, en muutu.” – Jer. 10:1–3; 2. Moos. 23:24; 5. Moos. 7:16; Mal. 3:6, As.

Raamattu välttää tarkkaan mainitsemasta kenenkään syntymäpäivää eikä siinä kerrota myöskään Jehovan palvelijoitten viettäneen mitään syntymäpäiviä ennen Kristusta eikä hänen jälkeensä. Raamatun silmiinpistävä äänettömyys syntymäpäivien suhteen on voimakas todistus siitä, että niitä ei vietetty, että niitä paheksuttiin pakanallisina. Origenes Aleksandrialainen (185–254 jKr.) näki viisaasti: ”Raamatussa viettävät syntymäpäiväänsä ainoastaan syntiset, eivät pyhät.” Raamatussa on mainittu syntymäpäiviensä viettäjinä ainoastaan farao, jolloin eräs mies hirtettiin, ja aviorikkoinen kuningas Herodes, jonka tytärpuoli Salome tanssi tehdäkseen sen vieton ”iloiseksi” – iloiseksi siten, että Johannes Kastajan pää hakattiin poikki.

PAKANALLISESTA SATURNALIASTA ”KRISTILLISEEN” JOULUUN

Miten nämä pakanalliset tavat tulivat sitten osaksi suurimmasta ”kristillisestä” pyhäpäivästä, joulusta? Varhaiset ”kristityt” kirjoittajat todistavat, että ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät viettäneet joulua. Catholic Encyclopedia tekee seuraavan myönnytyksen: ”Joulu ei kuulunut kirkon varhaisimpiin juhliin. Irenaeus ja Tertullianus jättävät sen pois juhlaluettelostaan.” Kun luopiokristityt alkoivat langeta pakanallisiin tapoihin, niin Tertullianus valitti: ”Meillä, jotka olemme muukalaisia sapateille ja uusille kuille ja juhlille, mitkä olivat kerran otollisia Jumalalle, saturnaliat [ja muut pakanalliset juhlat] ovat nyt usein toistuvia, lahjoja kannetaan edestakaisin, . . . ja huveja ja pitoja vietetään hälisten.” – Gal. 4:10, 11; Kol. 2:8.

Saadakseen pakanakäännynnäisiä roomalaiskatolinen papisto omaksui neljännellä vuosisadalla Kristuksen jälkeen tämän joulukuun 25. päivänä vietetyn pakanallisen saturnalian ja nimitti sen ”Kristuksen messuksi” eli jouluksi. Joulu ei ole näin ollen muuta kuin pakanallisen saturnalian jäljitelmä. Historian ja uskonnon oppineet tuntijat myöntävät tämän yleisesti. Eräs maailman historia, On the Road to Civilization, sanoo sivulla 164: ”Saturnuksen juhla, saturnalia, oli talvijuhla, mikä kesti viikon ja alkoi joulukuun 25. päivänä. Sitä vietettiin tanssien, vaihtaen lahjoja ja polttaen kynttilöitä. Kristityt ottivat myöhemmin saturnalian joulukseen ja antoivat sille uuden merkityksen.”

Selittäessään saturnalian tapoja New Americanized Encyclopedia Britannica vuodelta 1900 sanoo IX osansa sivulla 5 236: ”Saturnalia . . . jota vietettiin 19:ntenä . . . kesti seitsemän päivää. Tuo aika oli yleisen ilon ja hilpeyden aikaa. Saturnuksen kuvan jaloista otettiin villaiset kahleet pois, ja jokainen uhrasi porsaan. Koulut olivat suljetut juhlan aikana. . . . Harjoitettiin arpanappuloilla pelaamista, mikä oli muina aikoina laitonta. Kaikki luokat vaihtoivat lahjoja, joista yleisimpiä olivat vahakynttilät ja savinuket. Näitä nukkeja annettiin erittäinkin lapsille. Varro ajatteli, että nämä nuket esittivät ihmisolentojen alkuperäistä uhraamista (lasten uhraamista ’Hornan Jumalalle’).” – Jer. 32:34, 35.

Examiner ilmoitti joulukuussa 1953 Pyhän Kolminaisuuden kirkon pastorin A. E. Palmerin sanoneen: ”’Miksi on valittu joulukuun 25:s tämän pyhän juhlan päiväksi? Eikö mikään muu julkinen pyhäpäivä sopisi yhtä hyvin tähän ilonpitoon?’ Hän sanoi, ettei ole mitään todistuksia siitä, että Jeesus olisi syntynyt joulukuun 25:ntenä, mutta kirkko omaksui monta muinaista pakanallista juhlaa ja antoi niille kristillisen merkityksen. Joulukuun 25:ntenä juhlittiin auringon paluuta, kun päivät alkoivat pidetä, ja kirkko valitsi tämän kuvaamaan sitä valoa, mikä loisti pimeyden läpi. Joulu ilman Kristusta, hän sanoi, ei ole mitään muuta kuin pakanallinen juhla.”

Catholic Worldin toimittaja James M. Gillis, Pyhän Paavalin seurakunnasta, teki (jouluk. 2. pnä 1945) tämän suoran tunnustuksen: ”On hyvin tunnettu tosiasia, että varhaiskirkon paavit ja kirkolliskokoukset asettivat mielivaltaisesti kristillisen juhlan aikaisemmin olemassa olleen pakanallisen karnevaalin päiväksi tai sen läheisyyteen poistaakseen sen pakanallisen ja yleisen hillittömän vieton.” Katolinen kirkko joutui muinaisen Haamanin tavalla oman suunnitelmansa ansaan. – Est. 7:10.

Joulu ei ollut eikä ole vasta höllästi kiinnitetyn ”kristillisen” naamarinsa takana mikään muu kuin muinainen pakanallinen saturnalia. Ja tämän pakanallisen juhlapäivän henki otetaan vastaan ”joulun ihanana henkenä”. Mikä Jumalaa häpäisevässä pakanallisessa juhlapäivässä on niin ihanaa? Mikä on niin ihanaa juhlassa, mitä vietetään Jumalan käskyjä uhmaten? Mikä on ihanaa juhlan vietossa, mikä on ylläpitänyt valhetta ja tekee ulkokullattuja niistä, jotka siihen osallistuvat, mikä on sokaissut ihmiset näkemästä totuutta ja vanhurskautta? Mikä ”inhoittavassa” on niin ihanaa?

”HENKIEN” TUNTEMINEN

Sitä Jumalan henkeä, mikä kantaa ”rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskon, lempeyden, itsehillinnän” hedelmiä, ei löydetä pakanoilta lainatusta saturnaliasta. Hyvin tunnettu Raamatun ja historian asiantuntija James Murdock sanoo kääntämänsä Mosheimin Institutes of Ecclesiastical Historyn eräässä alaviitteessä: ”Tämän [joulu-]juhlan ensimmäisestä vietosta lähtien näyttävät läntiset kansat siirtäneen siihen monia niistä mielettömyyksistä ja moitittavista tavoista, mitkä olivat vallalla samaan vuodenaikaan vietetyissä pakanallisissa juhlissa, kuten kirkkojen koristelu mielikuvituksellisella tavalla, nukketeatterien ja -näytösten sekoittaminen palvontaan, yleinen juhlinta ja ilonpito, vierailut ja tervehdykset, lahjat ja pilailu, mässäily ja juopottelu.” – Gal. 5:22–25, Um.

Sen sijaan että luopiokristityt olisivat käännyttäneet pakanoita ”kristillisyyteen”, he lankesivat omien intohimojensa ja halujensa uhreiksi ja joutuivat pyyhkäistyiksi pakanallisten tapojen mereen. Jumala ennusti tämän: ”Älä myöskään palvele heidän jumaliansa, sillä se tulee sinulle paulaksi.” – 5. Moos. 7:16.

Rynnistys, mihin nyt on ryhdytty ”Jeesuksen Kristuksen saattamiseksi takaisin jouluun”, on avoin myönnytys, että Kristus ei ole mukana sen vietossa. Ja, kuten pastori Palmer sanoi, ”joulu ilman Kristusta ei ole mitään muuta kuin pakanallinen juhla”. Niin onkin. Kristus ei ole koskaan ollutkaan mukana joulussa, eikä joulua ole koskaan ollut Kristuksessa. Olisi sopivampaa ja enemmän kristillisen periaatteen mukaista sanoa: ”Pois joulusta ja takaisin Kristukseen.” Pelkkä pakanallisen saturnalian leimaaminen kristilliseksi ei tee siitä sellaista. Sudesta ei tule lammasta vain siksi, että me sanomme sitä siksi. Eikä joulusta tule kristillistä siksi, että kristityiksi tunnustautuvat osallistuvat sen viettoon. Se, että eräät uskonnolliset järjestöt viettävät sitä, ei tee siitä kristillistä enemmän kuin arpapelit, arpajaiset tai korttipelikutsut ovat kristillisiä siitä syystä, että niitä pidetään seurakuntataloissa tai -kouluissa.

Onko Jumalan henki havaittavissa siinä kaupankäynnissä, mikä on periytynyt paholaisia palvovilta pakanoilta? Onko Jumalan henki havaittavissa siinä miljoonien markkojen joulukuusikaupassa, mikä muistuttaa mieliin ihmisen kuolemattomuutta koskevaa valhetta? Onko sitä niissä välkehtivissä kultapalloissa, mitkä ilmaisevat kunnioitusta Balderille, iäti salaperäisen auringon jumalalle? Havaitaanko Jumalan henkeä niissä miljoonissa leikkikaluissa, tinasotilaissa ja tankeissa, pyssyissä ja lentokoneissa, mitkä ihannoivat sotaa eivätkä ”rauhaa maassa, hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan”? Onko se havaittavissa siinä ylensyömisessä ja juopottelussa, irstaudessa ja murhassa, mitä harjoitetaan tänä ”jouluksi” sanottuna päivänä?

Tuskinpa! Henkeytetty Paavali sanoo: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” Apostolit Paavali ja Pietari ovat kuvailleet hyvin joulun hengen Galatalaiskirjeen 5:19–21 ja 1. Pietarin kirjeen 4:1–4. Me tunnemme sen näistä hedelmistä. – Gal. 6:7, 8.

”JOULUPUUN” HEDELMIEN TUNTEMINEN

Joulun hengen otaksutaan olevan hyvän tahdon henki ihmisiä kohtaan. Kuinka paljon hyvää tahtoa on maailmassa nykyään, kun joulua on vietetty tuhatviisisataa vuotta? Miten paljon hyvää tahtoa osoitetaan edes tuona juhla-aikana? Miten Kristuksen kaltaisia ovat ihmiset tämän ”pyhimmän juhlan” kestäessä? Lue ja päätä itse, mikä henki on silloin vallalla.

Pennsylvanian yliopiston sosiologin Gerhard J. Falfin raportin mukaan ”tehdään joulupäivinä useampia murhia kuin minään muuna vuoden päivänä”. Onko tämä kristillinen henki? Erään tavaratalon etsivä sanoo: myymälä- ja taskuvarkaat ”lisääntyvät luvultaan”, kun joulu saapuu. Onko tämä henki kristillinen? Carl Ross yritti vuonna 1953 Detroitissa, Michiganissa, suojella ihmisjoukolta autoaan, missä oli joulukuusia. Eräs tuntematon mies ”sieppasi seipään autosta ja löi hänet tiedottomaksi sillä. Kun hän makasi siinä joukon ryöstäessä hänen kuusensa, niin joku varasti hänen taskustaan 100 000 mk, hänen sinä päivänä saamansa tulot. Hänen isänsä sai lopulta auton liikkeelle ja pakeni henkensä edestä noin kolmas osa lastista mukanaan.” Toinen mies valitti, että joku myyjä oli lyönyt häntä, kun hän tarjosi hänelle 150 mk hänen viimeisestä kuusestaan. ”Epätavallisen suuri määrä ihmisiä ilmoitti, että heidän talonsa edessä kasvavat kuuset oli hakattu maahan yöllä”, sanoi Detroitin News. Onko tämä kristillisyyden henkeä?

”Eräs joulupukkirosvo, joka sanoi: ’Minun lapseni on saava todellisen joulun’, ryösti [joulun hengessä] Brooklynissä 200 000:n markan arvoisen leikkikaluvaraston.” Yksistään Los Angelesissa koottiin kaduilta 1 200 juopunutta ”hilpeän hyvää toveria” tämän nautiskelukarnevaalin aikana. ”En ole nähnyt milloinkaan senkaltaista!” huudahti eräs ymmällejoutunut poliisi. ”Niitä pinotaan tänne kuin halkoja.” Erään lehden otsikko huomautti hilpeällä tavalla: ”Los Angeles hoippuu jouluun”.

Jeesus sanoi sattuvasti: ”’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” Tämä piti paikkansa Jeesuksen aikana, ja se on totta nykyään kristikunnastakin. Se pitää paikkansa kaikista sen juhlista ja tavoista, joulu mukaanlukien. – Matt. 15:8, 9.

INHOITTAVA JUMALAN SILMISSÄ

Joulujuhlaa pidetään korkeassa kunniassa maailman ihmisten keskuudessa. Mutta Jeesus sanoi: ”Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Vaikka kirkonkellot soivat ja ihmiset ovat rukoilevinaan tänä päivänä, niin Jumala katselee heidän juhliaan kuitenkin inhoittavana pakanallisena juhlimisena. Paavali sanoi kristityille, jotka lankesivat samanlaisiin tapoihin: ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Kristus vapautti ihmiset näistä, mutta kristikunta on palannut niihin. Se on tullut yhtä inhoittavaksi Jumalalle kuin koira, joka ”palaa oksennukselleen”, ja ”pesty sika”, joka ”rypee rapakossa”. – Luuk. 16:15; Gal. 4:10, 11; 2. Piet. 2:22.

Mikä on sitten joulun henki? Se on ”maallinen, eläimellinen, demoninen”. Se on kristillisissä vaatteissa komeileva pakanuuden henki. Se on Perkeleen henki, mikä on juovuttanut koko maailman. Joulunvietto ei voi mennä viattomana huvina lapsille, koska siihen liittyy Jumalan nimi ja palvonta. Juhlallisuudet ja koristukset ovat demonisia, koska ne ylistävät pakanuutta, mikä on demonismia. Jumalan nimen ja Sanan yhdistäminen pakanallisiin tapoihin häpäisee tuota nimeä, koska se merkitsee sen nimen arvotonta käyttämistä. Yksi kymmenistä käskyistä kuuluu: ”Sinä et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeänsä arvottomalla tavalla.” – Jaak. 3:15; 2. Moos. 20:7, Um.

Eivätkö kristityt voi viettää joulua puhtaasta sydämestä Jehova Jumalan kunniaksi? Jumala itse vastaa Sanassaan: ”Älkää sitoko itseänne epäsuhtaisesti uskottomiin. Sillä mitä osakkuutta on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Edelleen, mitä sopusointua on Kristuksen ja Belialin välillä? Tai mitä osaa on uskollisella henkilöllä epäuskoisen kanssa? Ja mitä yhtäpitävyyttä on Jumalan temppelillä epäjumalien kanssa? . . . ’Lähtekää sentähden pois heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa kajoamasta saastaiseen’, ’niin minä otan teidät luokseni’. ’Ja minä olen oleva teille isä, ja te olette poikia ja tyttäriä minulle’, sanoo Jehova Kaikkivaltias.” Valittavana on siis joulun ja sen hengen hyväksyminen ja Jumalan menettäminen tai Jumalan hyväksyminen ja hänen henkensä ja suosionsa saaminen ja joulun menettäminen. Oikean valinnan tekemisen ei pitäisi olla vaikea. – 2. Kor. 6:14–18, Um.