Ottavatko kristityt arvonimiä?
”Arkkipiispa”, ”Tohtori”, ”Vanhin”, ”Tuomiorovasti”, ”Isä”, ”Piispa”, ”Rovasti”, ”Diakoni”, ”Pastori”, ”Pyhä Isä”
Arvonimet kuuluvat hyviltä ihmisten korvissa, mutta kuuluvatko ne hyviltä Jumalan korvissa? Ainoa keino näiden arvonimien selvillesaamiseksi on Jumalan Sana, Raamattu. Tämä kirjoitus osoittaa, mitä Jumala ajattelee arvonimistä, joita pappismiehet käyttävät, ja mitä se merkitsee sinulle.
IHMISET ovat niin tottuneet kuulemaan pappeja sanottavan ”pastoriksi”, ”tohtoriksi” tai ”isäksi”, että he asettavat harvoin kysymyksenalaiseksi näiden arvonimien sopivaisuutta. Mutta jos kuka kristityksi tunnustautuva haluaa lukea Raamattuaan, niin hän huomaa, että Kristus Jeesus, kristillisyyden Perustaja, kielsi ehdottomasti kaikki luomuksia kunnioittavat arvonimet. Mutta papit ovat kuitenkin olleet Jeesuksen päivistä lähtien ihastuneita komealta kalskahtaviin arvonimiin. Jos pappeja nimitetään vain ”herraksi” tai ”veljeksi”, niin he vastaavat usein sanoin ja elein, mitkä ilmaisevat, että heitä on puhuteltu heidän arvoaan alentavasti. Ei ole siis epäilystäkään siitä, että arvonimet hivelevät korvia, ne kuuluvat hyviltä. Sellaisten arvonimien kuin ”piispa”, ”diakoni”, ”kunnianarvoisa tohtori” ja ”isä” aikaansaama vaikutusvalta tyydyttää ihmisten kunnian ja ylistyksen halua. Arvonimet saattavat myöskin ihmisen tuntemaan olevansa erilainen, toisista eroava. Kristus sanoi kuitenkin: ”Te olette kaikki veljiä.” Tämän pitäisi panna meidät tutkimaan Raamattua saadaksemme selville, sopivatko arvonimet kristityille. – Matt. 23:8.
Voidaksemme arvioida arvonimet järkevästi meidän täytyy tietää, mikä vaikutus niiden käyttämisellä on. Koska ne ovat erikoisasemaa ja arvokkuutta ilmaisevia nimityksiä, niin ne aikaansaavat luokkaeroavaisuuksia. Juuri tämä vallitsee nykyään kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa: ero pappis- ja maallikkoluokkien välillä. Varhaiskristityt olivat kaikki veljiä. Heillä ei ollut mitään luokkaeroavaisuuksia, ei vähintäkään merkkiä pappisvallasta. Jos luokkaeroavaisuutta pulpahti esiin, niin se tuomittiin ja revittiin juurineen pois. Luokkaeroavaisuutta ei suvaittu koskaan, kuten Raamatun kirjoittaja Jaakob osoitti: ”Teillä on luokkaeroavaisuuksia keskuudessanne, ja teistä on tullut tuomareita, jotka langettavat vääriä päätöksiä. Eikö ole niin?” (Jaak. 2:4, Um) Koska arvonimet aiheuttavat luokkaeroavaisuuksia, niin voivatko ne sopia todellisuudessa kristityille?
On merkillepantavaa, että Jaakob, Herran veli, sai Jerusalemissa olevan kristittyjen seurakunnan valvottavakseen, ja hän johti toisinaan neuvotteluja ja julisti päätökset. (Apt. 21:18) Kun Jehovan enkelit olivat vapauttaneet Pietarin vankilasta, niin hän sanoi eräille kristityille: ”Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille.” (Apt. 12:17) Pietari ei sanonut: ”Ilmoittakaa tämä isä Jaakobille ja piispoille ja diakoneille.” Ei, Pietari tunnusti kaikki kristityt veljiksi. Näin ei siis Jaakobia, Jerusalemin seurakunnan päämiestäkään, mainittu koskaan arvonimellä.
’KAUHISTUS JUMALAN SILMISSÄ’
Luomuksia imartelevat arvonimet saavat ihmiset näyttämään ylhäisiltä toisten ihmisten silmissä. Ne herättävät ihmispelkoa. Ne vähentävät Jehova Jumalan pelkoa. Tämä on kauhistus Jumalalle. Miten me sen tiedämme? Asiantuntija ei ole kukaan muu kuin Jumalan oma Poika, joka sanoi arvonimiä vaativille fariseuksille: ”Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten edessä on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” (Luuk. 16:15) Millainen kauhistus täytyykään sitten olla Jumalalle, kun ihmiset imartelevat toisiaan sellaisella arvonimellä kuin ”kunnianarvoisa” [käytetään ”pastoreista” engl. kielessä] – mikä on yksi suosituimpia kristikunnassa!
Ansaitseeko tosiaan kukaan ihminen mainintaa ”kunnianarvoisa”? Tähän kysymykseen voidaan vastata kääntyen Raamatun puoleen. Löydämmekö me sieltä yhtään esimerkkiä siitä, että ihmistä olisi sanottu ”kunnianarvoiseksi”? Emme ainoatakaan! Sana ”kunnianarvoisa” esiintyy todellisuudessa kerran Kuningas Jaakon käännöksessä, Amerikkalaisessa standardikäännöksessä ja Rotherhamin raamatunkäännöksessä, ja silloinkin sitä käytetään ainoastaan Jehova Jumalasta: ”Pyhä ja kunnianarvoinen on hänen nimensä.” (Ps. 111:9, As) Mutta papit anastavat nykyään itselleen nimityksen, mikä sopii ainoastaan Jumalalle. Eikä edes ”kunnianarvoisa” tunnu monista pappismiehistä kyllin loistavalta, joten he tekevät sen komeammaksi ja sanovat olevansa ”korkeasti kunnioitettavia”, [piispoja], ”hyvin kunnioitettavia” [tuomiorovastit] tai ”kunnianarvoisimpia” [arkkipiispat]. Voitko kuvitella rehellisesti Kristuksen Jeesuksen pitkässä, liehuvassa kirkollisessa viitassa vastaanottamassa innokkaasti ylhäisiltä kajahtavia arvonimiä seuraajiltaan? Olisi tosiaan vaikea keksiä koko historiasta ketään ihmistä, jonka elämä ja henkilökohtaiset tavat olisivat avoimemmin ristiriidassa kirkollisen komeilun kanssa kuin Jeesus Nasaretilaisen! Jeesus sanoi: ”En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä.” – Joh. 5:41.
Olisi ollut kauhistus Jumalan silmissä, jos Jeesus olisi hyväksynyt hänen päivänään suosiossa olleet arvonimet. Tiedätkö sinä, mitä tapahtui, kun joku yritti antaa Jeesukselle jonkin arvonimen? Katsokaamme Raamatusta: ”Eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: ’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.’” (Luuk. 18:18, 19) Miksi Jeesus, joka totisesti oli opettaja ja kaikista ihmisistä se, jota voitiin sanoa hyväksi, nuhteli tuota miestä, joka sanoi häntä ”Hyväksi opettajaksi”? Koska mies käytti sanoja ”hyvä opettaja” muodollisena arvonimenä, sillä hän ei uskonut todellisuudessa sydämessään, että Jeesus oli hyvä opettaja; muutenhan hän olisi hyväksynyt Jeesuksen opetuksen. Mutta hän torjui Jeesuksen neuvon. Hän ansaitsi nuhteen, mikä osoitti kiistattomasti, että arvonimet eivät sovi kristityille.
ARVONIMI ”ISÄ”
Oletko lukenut koskaan Raamatusta, että kukaan kristitty olisi sanonut toista ”isäksi” arvonimeltä? Etsi niin ahkerasti kuin voit, niin huomaat, ettei edes apostoleilla ollut arvonimeä ”isä”. Raamatussa ei anneta mitään valtuutta käyttää arvonimeä ”isä” kristityille. Tämä arvonimi on tosiaan nimenomaan kielletty! Kuka on kieltänyt? Itse Kristus! Puhuessaan aikansa arvonimiä rakastavista fariseuksista Jeesus sanoi: ”[He] rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’ [”suuri; ylhäisyys”, Um, alaviite]. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” – Matt. 23:6–9.
Tarkoittiko Jeesus sitä, mitä hän sanoi? Varmasti! Hän ei lausunut tyhjiä sanoja. Vaaditaanko hänen käskynsä ymmärtämiseen henkistä jättiläistä? Ei, hänen sanansa eivät tarvitse mitään erityistä selitystä, sillä Jeesus ei puhunut vertausta. Hän antoi selviä opetuksia luomuksia korottavista arvonimistä: ”Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä.”
Roomalaiskatoliset papit laimentavat Jeesuksen käskyn voimaa sanomalla, että hänen sanojaan ei voida ottaa kirjaimellisesti, koska me emme muuten voisi sanoa vanhemmistammekaan toista ”isäksi”. Onko heidän järkeilynsä tervettä? Tuskinpa! Lue tekstiyhteys. Asiayhteydestä käy ehdottoman selväksi, että Jeesus ei tuominnut ”isä”-nimityksen käyttöä vanhempien ollessa kyseessä, sillä hän itsekin mainitsi toistamiseen vanhemmista toisen ”isänä”. (Matt. 15:4–6; 19:5; 21:31) Hän tuomitsi arvonimen.
Puolustaakseen ”isän” käyttöä papeista katoliset papit väittävät, että papista tulee hengellinen isä, kun hän kastaa jonkun. He viittaavat erääseen raamatunkohtaan, mikä muka valtuuttaa jättämään huomioonottamatta Jeesuksen nimenomaisen käskyn. Tämä raamatunkohta on Paavalin lausunto korinttolaisille: ”Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Kor. 4:15) Käskikö Paavali tässä Korinton kristittyjä alkamaan puhutella häntä ”isä Paavaliksi”? Ilmeisesti ei! Häntä ei sanota missään kohdassa Raamattua koskaan ”isä Paavaliksi”. Pietari sanoi häntä ”rakkaaksi veljeksemme Paavaliksi”. (2. Piet. 3:15) Paavali ei väittänyt niinkuin katoliset papit tulleensa hengelliseksi isäksi siksi, että hän oli kastanut jonkun. Kuten hän itse sanoi, niin hän kastoi hyvin vähän. (1. Kor. 1:13–16) Paavali synnytti korinttolaiset evankeliumin kautta siten, että hän opetti ensiksi heille Jumalan Sanan totuutta.
Paavali käytti ihmisperheen maallisia suhteita valaistakseen asemaansa Korinton seurakuntaan nähden. Kun hän käytti sanaa ”isä”, niin hän ei rikkonut Jeesuksen käskyä vastaan, koska kukaan ei koskaan puhutellut häntä ”isänä” ja koska hän itsekään ei käyttänyt sitä arvonimenä, vaan valaisuna.
On lisäksi selventävää huomata, että R. A. Knoxin laatima roomalaiskatolinen raamatunkäännös sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 4:15:nnessä: ”Teillä saattaa olla kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, mutta ei enempää kuin yksi isä; minä siitin teidät Jeesuksessa, kun saarnasin evankeliumia teille.” Katolilaisilla on nyt useampia kuin ”yksi isä”. Heillä on todellisuudessa enemmän kuin ”kymmenentuhatta” isää, sillä jokaista pappia sanotaan silti ”isäksi”, vaikkei hän olisi ensiksi tuonutkaan heidän uskontoaan heille. Kun pappeja sanotaan ”isäksi”, niin se on siis suoranaista Jeesuksen käskyn rikkomista, eikä Paavalin korinttolaisille esittämä kuvaus tue sitä.
Mitä meidän on sitten ajateltava arvonimestä ”Pyhä Isä”, mitä käytetään paavista? Voimme ajatella vain siten, kuin Kristus Jeesuskin ajattelisi: että se on naurettavan väärä. Eihän kukaan ihminen ole pyhä. ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 3:23) Kristus Jeesus käytti tosin sanoja ”pyhä Isä”, mutta hän ei soveltanut niitä ihmiseen. Hän tiesi, että Jehova Jumala yksin ansaitsee tämän nimen: ”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi.” (Joh. 17:11) Arvonimen ”isä” tai ”Pyhä Isä” käyttö siten, kuin niitä käytetään nyt kristikunnassa, on kauhistus Jehova Jumalan silmissä.
PIISPAT, DIAKONIT JA VANHIMMAT
Nykyään on arvonimi ”piispa” aivan yleinen. Tämä sana esiintyy eräissä raamatunkäännöksissä, varsinkin kreikankielestä 200–300 vuotta sitten tehdyissä käännöksissä. Mutta tätä sanaa ei ole alkuperäisessä Raamatun tekstissä. Sillä ”piispa” on yksinkertaisesti väärä käännös kreikkalaisesta sanasta ”episkopos”. Tätä sanaa ei ole koskaan tarkoitettu miksikään arvonimeksi. Sitä käytettiin ilmaisemaan palvelusetua Jumalan järjestössä. Tämä sana merkitsee todellisuudessa ”valvojaa”. Miksi jotkut raamatunkääntäjät käänsivät sitten ”episkopos”-sanan ”piispaksi”? Koska monet käännökset ovat sellaisten miesten tekemät, jotka olivat uskonnollisten järjestöjen jäseniä, joilla oli niin sanottuja ”piispoja”. Nämä kääntäjät panivat tällaiset sanat Raamatun englantilaiseen käännökseen luonnollisesti antamaan näennäistä tukea heidän kirkolliselle virkajärjestelmälleen. Tarkat nykyiset käännökset eivät käytä sanaa ”piispa”.
Samoin on arvonimi ”diakoni” väärä käännös kreikkalaisesta ”diakonos”-sanasta, mikä merkitsee todellisuudessa ”evankeliuminpalvelijaa”. Paavali kirjoitti filippiläisille: ”Kaikille Kristuksen Jeesuksen yhteydessä oleville pyhille, jotka ovat Filippissä, sekä valvojille ja evankeliuminpalvelijoille.” (Fil. 1:1, Um) Tämä ei ole suinkaan imarteleva arvonimi, kuten on aivan selvää.
Miten on sitten arvonimen ”vanhin” laita? Se kreikkalainen sana, mikä on käännetty ”vanhimmaksi” Kuningas Jaakon käännöksessä, on presbyteros. Se merkitsee kirjaimellisesti ”vanhempaa” eli ”iäkkäämpää”. Se ei ole siis todellisuudessa mikään arvonimi. Paavali sanoi: ”Että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat [vanhemmat miehet, Um].” (Tiit. 1:5) Huomaa tarkoin, ettei erikoisiin palvelusetuihin määrättyjä asetettu vanhimmiksi, vaan siksi, että he olivat vanhimpia eli vanhempia miehiä. Sääntö oli, että niiden, jotka piti määrätä Jumalan lauman valvojiksi (episkopos), tuli olla ”vanhempia miehiä”, nimittäin sellaisia, joiden hedelmät sanoissa, opissa ja käytöksessä todistivat heidät ”vanhemmiksi miehiksi” eli kypsiksi hengellisessä merkityksessä. Raamattu ei anna näinollen mitään valtuutta käyttää sanoja ”vanhin”, ”piispa” ja ”diakoni” arvoniminä.
Koska Jumalan Sana tuomitsee arvonimet, niin onko väärin, että kristitty puhuttelee kuningasta ”kuninkaaksi” tai tuomaria ”Teidän Kunnianarvoisuutenne” tai ”Teidän Ylhäisyytenne” [kuten esim. Amerikassa]? Ei. Kun kristityt puhuttelevat hallitusmiehiä ja tuomareita, niin he puhuttelevat heitä siviilipalvelijoina eivätkä palvo heitä eivätkä pidä hengellisinä johtajina. Apostoli Paavali sanoi kuningas Agrippan edessä ollessaan: ”Kuningas Agrippa, . . . sinun edessäni tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät.” Ja ollessaan Festuksen, Juudean maaherran, edessä Neron hallituksen aikana Paavali sanoi: ”En ole hullu, korkea-arvoinen Festus.” Vaikka Paavali osoitti virallista kunnioitusta siviilipalvelijoille, niin hän ei puhutellut koskaan kristittyjä tai ei-kristittyjä hengellisiä johtajia erikoisin arvonimin. – Apt. 26:2, 25.
Mitä tämä kaikki merkitsee? Se merkitsee sitä, että ne, jotka haluavat palvella Jumalaa hänen määräämällään tavalla, lakkaavat puhuttelemasta pappeja sellaisin arvonimin kuin ”pastori” ja ”isä”. Tosi kristityt eivät käytä minkäänlaisia arvonimiä. Se merkitsee paljon enemmänkin: arvonimien käyttö on merkki väärästä uskonnosta. Jätä sellainen väärä uskonto! Harjoita oikeaa uskontoa liittymällä Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskuntaan. Näiden tosi kristittyjen keskuudessa ei ole mitään luokkaerotuksia, vaan kaikki ovat veljiä. Kaikki pysyvät Jumalan kirjoitetun Sanan periaatteissa, joihin sisältyy myöskin Jumalan profeetan esittämä periaate (Job 32:21, 22, As): ”Minä rukoilen, etten kunnioittaisi kenenkään ihmisen henkilöllisyyttä. Enkä minä tahdo antaa imartelevia arvonimiä kenellekään ihmiselle, sillä minä en taida antaa imartelevia arvonimiä, muuten minun Tekijäni ottaisi minut kohta pois.”