Kun materialismi valtaa kristilliset kodit

Jos sinä ajattelet näkemisen merkitsevän uskomista ja materialistisen filosofian voivan tuoda hengellisiä siunauksia, niin sinä huomaat tämän kirjoituksen sisältävän itsellesi tosi arvokasta tietoa.

MATERIALISMI on lähtenyt valloittamaan maailmaa filosofiallaan. Sen valloitus on lyhytaikainen, koska materialistinen filosofia on täysin Jumalan tahdon vastainen. Eikä se tuo paremmin ratkaisua tälle ahdistetulle maailmalle kuin Hiroshiman atomipommin räjähdys toi selvitystä kristillisyyden periaatteille. Vaikka materialistinen menettely saattaa näyttää ihmisestä oikealta, niin se voi olla läpeensä väärä Jumalan silmissä. ”Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.” ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” Materialismi on yksi tällainen tie. – Sananl. 21:2; 14:12.

Materialismi on maailmallisuutta. Se on sen vastakohta ja sitä vastaan, mikä on hengellistä. Se on teoria, mikä opettaa, että inhimillisiä ilmiöitä, historiallisia, yhteiskunnallisia tai psykologisia, tulee katsella tai selittää fyysillisiä eli aineellisia perusehtoja eikä henkisiä perusteita käyttäen. Se on uskottoman maailman jälkeläinen, mitä ylläpidetään tieteellisen epäjumaloinnin, omakehun, totuuksien ja arvojen vääristelyn syövyttävällä ravinnolla. Se aliarvioi Jumalan hengen arvaamattoman suuren merkityksen ihmisten elämässä karkoittamalla Jumalan taka-alalle. Se suurentelee sensijaan ihmisten saavutukset ja järkeilyt kaikkein tärkeimmiksi. Se uskottelee teknologisten saavutusten perusteella olevansa ihmiskunnalle hyödyksi, vaikka se onkin todellisuudessa yksi ihmiskunnan vaarallisimmista vihollisista, koska materialismi ei varjele missään tapauksessa tätä toivotonta sivistystä Harmagedonin taistelun läpi Jumalan tekemään uuteen maailmaan. Eikä se takaa ikuista onnea, rauhaa eikä elämää.

MATERIALISMI PITKÄAIKAINEN UHKA

Materialismi on ollut aikoja ihmiskunnan uhka. Vedenpaisumusta edeltänyt maailma ”söi ja joi” ja vähät välitti hengellisistä asioista. Se maksoi hengellään tämän laiminlyönnin ja huolimattomuuden. Mooses varoitti v. 1473 eKr. Israelia tästä alituisesti uhkaavasta vaarasta: ”Varo, ettet unhota Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi.” ”Älä ajattele sydämessäsi: ’Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’.” Niin entinen kuin nykyinenkin Israel on unohtanut tämän Mooseksen viisaan neuvon. Kun Israel menestyi, niin se kerskui omasta voimastaan ja mahdistaan ja sanoi itse asiassa: ”Oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden.” Israelilaiset kunnioittivat itseään eikä Jumalaa, joka teki käden, joka antaa voimaa ja väkevyyttä ja joka on tehnyt kaiken mahdolliseksi. – 5. Moos. 8:1–20.

Heidän materialistinen filosofiansa oli vallannut heidät Samuelin päivänä niin täydelleen, että he halusivat olla ympärillä olevien kansojen kaltaisia. He halusivat kuningasta, jonka he voisivat nähdä. Kaikki ne vuodet, joina Jehova osoittautui Kuninkaaksi heille, eivät riittäneet tukahduttamaan materialistisen ajattelun tulvaa. Jumala käski Samuelia kuulemaan heitä ja antamaan heille kuninkaan, jonka he voivat nähdä, ”sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaansa”. Israel piti kiinni materialismista hinnalla millä hyvänsä, vaikka se merkitsikin Jumalan hylkäämistä. Tämä materialistinen filosofia ei pelastanut Israelia. Se johti sen päinvastoin sorron ja tuomion alaisuuteen. – 1. Sam. 8:5–7.

Babylonian kuningas Nebukadnessar kerskui suuresta valtakunnastaan: ”Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!” Kun hän vielä ylisti itseään, niin hänen terveytensä luhistui. Nebukadnessar luotti omiin ruhtinaisiinsa ja rautaa ja lihaa olevaan sotavoimaan. Hän ei uskonut Jumalan pelastamis- ja tuhoamisvoimaan. Jotta toiset eivät ajattelisi niinkuin hän ja panisi luottamustaan aineellisiin asioihin, on annettu varoitus: ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta [Jehovalta]. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra [Jehova] ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.” Tällainen on materialismi Kaikkivaltiaan käsissä. – Dan. 4:27; Jes. 31:1, 3.

MITEN JEESUS KATSELI MATERIALISMIA

Sivistyksen kohtalo lepäsi kristillisen aikakauden alussa sillä kapealla pohjalla, miten Jeesus suhtautuisi tähän materialismiasiaan. Jeesus ilmaisi sen seuraavin sanoin: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan [Jehovan] suusta lähtee.” Toisin sanoen, materialistinen filosofia ei sopinut hänen elämäntapaansa, vaan hänen vastustajansa, Saatanan, elämäntapaan, ja Perkele esitti sitä hänelle. Jeesus sanoi tosin, että ihmisen täytyy elää, mutta että hän tarvitsee elääkseen enemmän kuin sitä, mikä on aineellista. Hän tarvitsee Jumalan henkeä: ’joka sana, joka tulee Jehovan suusta’ on tosiaan välttämätön iankaikkiselle hyvinvoinnille. – Matt. 4:4.

Ihmisen täytyy palvoa Jumalaa elääkseen. ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” Tästä seuraa, että se, joka aliarvioi tai laiminlyö hengelliset asiat, ilmaisee tosi arvojen ymmärtämyksen perusteellista puutetta. Hän on sen materialistisen miehen kaltainen, jota Jeesus käytti kuvauksena. Tuo mies sanoi: ”’Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” Tässä annettu opetus on, että vaikka ihmisellä olisi yltäkyllä, niin hänen elämänsä ei kuitenkaan ole seurauksena siitä, mitä hän omistaa. ”Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.” Varo siis materialismia. – Joh. 4:24; Luuk. 12:15–21; Sananl. 11:4.

MATERIALISMI PYYHÄLTÄÄ YLI KRISTIKUNNAN

Huolimatta Raamatussa olevasta varoituksesta materialismin hiipivän halvauksen suhteen se on melkein kokonaan vallannut maailman. John Sutherland Bonnell Fifth Avenuen (New York) presbyteerisestä kirkosta sanoi: ”Kaikkialla Amerikassa ilmenee kauhistava turmelus ja alttius lahjonnalle. Materialismi on syöpynyt maamme ytimiin. Me olemme pystyttäneet rauta-, hopea-, kulta- ja puujumalia. Meidän kansamme läpi pitäisi puhaltaa suuri Jumalan henkäys.” Monsignor John J. Hayes luonnehtii ”liberaalin materialismin” siten, että se aikaansaa suuria pettymyksen, yksinäisyyden ja hämmennyksen tyhjiöitä nykyisessä sivistyksessä. ”Se on synnyttänyt orjatyön, nälkäännääntymisen ja sen, että lapset sylkevät vanhempiensa päälle. Se on yrittänyt myydä sitä ajatusta, että se voi aikaansaada sivistyneen ja arvokkaan rodun ilman uskoa Jumalaan. Sellainen filosofia ottaa pois ihmisen tunteman ainoan valon ja voiman lähteen.” Hän luokitteli materialismin ”suurimmaksi rikokseksi ihmisen rauhaa ja onnea vastaan koko henkisessä historiassamme”.

Missä määrin ”kristityt” kodit ovat joutuneet materialismin valtaan, se voidaan mitata Jeesuksen sanoilla: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.” ”Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestänsä. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” – Matt. 6:19, 30–34.

Eikö tämä menetelmä ole muutettu päinvastaiseksi useimmissa ”kristityissä” kodeissa nykyään? Kun Jehovan todistajain evankeliuminpalvelija käy niin sanotuissa ”kristityissä” kodeissa Yhdysvalloissa, niin vastaukset ovat useimmissa tapauksissa: ”Meillä on liian kiire elatuksemme hankkimisessa.” ”Meillä ei ole aikaa tuollaiseen.” ”Meillä ei ole aikaa uskonnolle.” ”Raamattu ei kiinnosta meitä.” ”Meillä on oma uskontomme.” ”Minulla ei ole enää aikaa lukea lehtiä eikä sarjakuvia, puhumattakaan Raamatusta”, ikäänkuin lehdet ja sarjakuvat olisivat tärkeämpiä kuin Jumalan Sanan, Raamatun, tuntemus.

On ilmeistä, että nämä kristityiksi tunnustautuvat eivät ole hengellismielisiä. He eivät etsi ensin Valtakuntaa, se on varma. He ovat kadottaneet kokonaan hengellisten arvojen tajun. Heidän lähimpänä huolenaan ovat elämän välttämättömyydet ja huvit. Heillä ei ole aikaa hengellisiin asioihin. Heistä on tullut ”materiaa etsiviä robotteja”. Heidän mielensä on vääristynyt ajattelemaan, että hengelliset tarpeet voidaan tyydyttää aineellisilla asioilla. Esimerkiksi: kristikunta etsii rauhaa aineen voimalla, vaikka rauha on ennen kaikkea mielentila, Jumalan hengen hedelmä. Ilo, onni ja tyytyväisyys ovat hengen tuotteita. Mutta maailmallismieliset ihmiset etsivät näitä aineellisesta omaisuudesta, kuten kodeista, erikoisista huonekaluista, viimeisimmänmallisista autoista, jättiläiskokoisista jääkaapeista, 21 tuuman televisiolaitteista jne. He huomaavat kumminkin, että nämä aineelliset seikat eivät tyydytä todellisuudessa, ja he ihmettelevät miksi.

He eivät ymmärrä, että ”luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitävastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” Jos me elämme hengen mukaan, so. Jumalan Sanan ohjauksen mukaan, niin rakkaus, ilo, rauha, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä tulevat meille luonnollisina seuraamuksina. Itsekkyys, kilpailuhalu ja kateus, mitkä aiheuttavat riitaa ja jakaumia, häviävät Jumalan hengen vaikutuksesta. Rauha ja tyytyväisyys täyttävät kristillisen kodin, missä Jumalan hengen sallitaan vaikuttaa vapaasti. – 1. Kor. 2:14, 15.

Mutta kun materialismin annetaan tunkeutua kristilliseen kotiin, niin kristillisyyden on pakko kohta hävitä sieltä. Missä suurempi paino pannaan asioille kuin ihmisille, siellä kiintymys ja perheet jakautuvat pian. ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Vaimo rupeaa uskomaan, että hänen täytyy hankkia työtä ulkopuolelta voidakseen pitää kotinsa sellaisena, jota sanotaan yleensä hyväksi. Taloudenhoito tulee toissijaiseksi. Lasten hoito lyödään laimin. Ei tunneta tarvittavan toisiaan niin paljon. Eikä kestä kauan, ennenkuin tulee vaikeuksia. – Matt. 6:21.

Nykyaikaisten mukavuuksien ja ”onnea tuottavien keksintöjen” mukana tulee väärä turvallisuuden tunne. ”Meillä on oma kotimme, toimemme, perheemme ja omat ystävämme, ja meillä on oma uskontommekin. Te näette näin ollen, että me emme tarvitse oikeastaan Raamattua. Me olemme täysin tyytyväisiä. Meillä on kaikkea, mitä me haluamme. Kiitos.” Tällainen omahyväisyys haiskahtaa materialismilta. Sellaisessa kodissa on uskonto vain eräs piirre, mikä on mukava olla olemassa liike- ja yhteiskunnallisista syistä tai odottamattoman tapauksen varalta. Se on enemmän tai vähemmän samanlainen kuin auton vararengas. Se antaa turvallisuuden tunteen, ja onhan se olemassa, jos rengas sattuisi puhkeamaan. Niin on uskontokin tässä talossa: sitä suvaitaan mukavuuden tähden.

YRITYKSIÄ MATERIALISMIN VOITTAMISEKSI

Tämän hiipivän halvaantumisen voittamiseksi on yritetty käännyttää tätä materialistista maailmaa tulemalla enemmän materialistiseksi, siten että uskonnot ovat osallistuneet suuremmassa määrin sen poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, sekä yllyttämällä luottamaan enemmän materialistisiin laivastoihin ja armeijoihin. Niin mielikuvitukselliselta ja järjettömältä kuin kuuluneekin, tällainen filosofia johtaa kuitenkin tätä maailmaa. Materialismin tuominen kristillisiin koteihin merkitsee tuhon lausumista tervetulleeksi. ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Tähän materialistiseen maailmaan liittyminen merkitsee Jumalaa vastaan sotimista. – Jaak. 4:4.

Materialismi on suunnattoman käärmeen tavoin kiertynyt tämän maailman ympärille. Se on tehnyt tämän rikoksen uskonnollisten johtajiensa mielettömyyden ja tyhmyyden tähden. Materialistinen ihminen on nostanut tiedon valtaistuimelle epäjumalakseen ja kääntänyt selkänsä Jumalalle. Hän unohtaa ylistää Tekijää, joka on varannut hänelle välineet ja älyn hänen työnsä suorittamiseksi.

Kuten Charles Lindberg selittää sattuvasti teoksessaan Flight and Life, niin maailma, joka turvaa materialistiseen jumalaansa, on menettänyt ”elämän oikean laadun – maan kauneuden, sen vuodenajat ja sen taivaat; ihmisten veljeyden; vaimon ja lasten ilon. [Se on menettänyt] sen äärettömän voiman, mitä ilman mikään kansa ei voi säilyä ajan mittaan – sen perusedellytyksen, mitä sota ei voi kukistaa eikä rauha turmella.” Hän lopettaa: ”Nyt ymmärrän, että hengellinen totuus on tärkeämpi kansalle kuin laasti sen kaupunkien muureissa. Kun nämä totuudet eivät johda kansan tekoja, niin on vain ajan kysymys, milloin muurit luhistuvat.”

Aika kuluu nopeasti loppuun, ja maailman suurin sota puhkeaa. Tuossa sodassa säilyvää verrataan ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi talonsa kallioperustalle, mikä pohjautuu Jumalan kestävän Sanan tottelemiseen. Sen kristillisen talon seinät pysyvät pystyssä. Kaikki muut kukistuvat. Ole sinä viisas rakentaja – rakenna talosi hengellisille perustuksille muistaen, että vaikka jotkut turvaavat vaunuihin ja jotkut hevosiin, niin yksin Jehova voi pelastaa. – Matt. 7:24–27; Ps. 20:8.