Lukijain kysymyksiä
● Jos mies epäili vaimoaan uskottomuudesta, niin tämän piti epäluuloa koskevan Mooseksen lain mukaan juoda kitkerää vettä, ja jos hän oli syypää aviorikokseen, niin hänen lanteittensa piti surkastua ja vatsansa paisua. Oliko tämä tulos ihmeteosta, vai voidaanko se selittää luonnollisella tavalla? Voidaanko sitä myöskin sanoa jumalantuomioksi? – G. B., Libanon.
Tämä epäluuloa koskeva laki on kerrottu 4. Mooseksen kirja 5:12–31. Jos mies epäili vaimoaan uskottomuudesta, niin hänen piti tuoda hänet papin luo. Pappi pani hänet seisomaan Jehovan eteen, otti vähän pyhää vettä eli puhdasta, raikasta vettä, ripotteli siihen hiukan tomua tabernaakkelin lattialta ja huuhtoi eli pyyhkäisi siihen kiroukset, mitkä hän oli kirjoittanut. Jakeissa 19–22 (Um) osoitetaan, mitkä nämä kiroukset olivat: ”Sitten täytyy papin panna hänet vannomaan, ja hänen täytyy sanoa vaimolle: ’Jos kukaan mies ei ole ollut yhteydessä kanssasi ja jos sinä et ole miehesi alaisena ollessasi kääntynyt syrjään missään saastaisuudessa, niin olet vapaa tämän kirouksen tuovan kitkerän veden vaikutuksesta. Mutta jos olet kääntynyt syrjään miehesi alaisena ollessasi ja jos olet saastuttanut itsesi ja joku muu mies kuin aviomiehesi on pannut sinuun siemenvuotonsa, –’ Papin täytyy nyt panna vaimo vannomaan vala, mihin sisältyy kirous, ja papin täytyy sanoa vaimolle: ’Jehova asettakoon sinut kiroukseksi ja sadatukseksi kansasi keskuudessa siten, että Jehova sallii sinun lanteittesi surkastua ja vatsasi paisua. Ja tämän veden, mikä tuo kirouksen, täytyy mennä sisuksiisi ja aiheuttaa vatsan paisumisen ja lanteitten surkastumisen.’ Vaimon täytyy tähän sanoa: ’Tapahtukoon niin! Tapahtukoon niin!’” Vaimo joi veden, ja jos hän oli syyllinen, niin hänen lanteensa surkastuivat ja vatsansa paisui, mutta jos hän oli syytön, ei vesi vahingoittanut häntä: ”Olkoon hän vapaa siitä rangaistuksesta, ja tulkoon hän raskaaksi siemenestä.” – 28. jae, Um.
Mitä vatsan paisumisella ja lanteitten surkastumisella tarkoitetaan, ei ole varmaa. On kuitenkin täysin ilmeistä, että tässä käytetään lanteita eufemistisesti eli hienotunteisesti puhuen sukuelimistä, niinkuin 1. Mooseksen kirjan 46:26:nnessa. On johdonmukaista, että jos joidenkin ruumiinosien piti vahingoittua, niin niiden, jotka olivat menetelleet väärin, niinkuin siinäkin tapauksessa, missä Jeesus puhui kuvaannollisesti sen ruumiinjäsenen irroittamisesta, mikä ehkäisee pääsyn Valtakuntaan. (Mark. 9:43–47) Sanan ”surkastua” ymmärretään merkitsevän ”kuihtumista” (CB; suom.) ”kutistumista” (Da) tai ”kuivettumista” (Mo), mikä viittaisi sukuelinten surkastumiseen ja hedelmällisyyden ja hedelmöitymiskyvyn menetykseen. Tämä näkemys on sopusoinnussa sen lausunnon kanssa, että jos vaimo oli syytön, niin hän oli tuleva raskaaksi, mikä merkitsee sitä, että jos hän oli syyllinen, niin häneltä evättäisiin tulevaisuudessa raskaus. Hänen vatsansa paisuisi kirouksesta, mutta ei raskauden siunauksesta. Juodussa vedessä ei ollut mitään, mikä olisi aiheuttanut sellaisen vaivan, eikä se vahingoittanut ketään viatonta vaimoa, vaan se oli pyhää vettä, jossa oli pyhää maata tai tomua ja johon oli huuhdottu kirouskirjoitus, ja siksi se sisälsi voimakkaat vertauskuvat, ja se juotiin Jehovan edessä tehden hänelle juhlallisen valan. Hän sisältyi asiaan ja toimi tuomarina ja tiesi, oliko vaimo viaton vai syyllinen, ja jos hän oli syyllinen, niin hän antoi juomalle ihmeen kautta voiman aikaansaada ansaitun seurauksen. Tässä juomassa itsessään ei siis ollut tätä voimaa, ja tämä seikka ilmaisee, ettei se ollut mikään jumalantuomio, jollaisia toimeenpantiin pimeinä aikakausina. Niitä kiduttavia tutkintoja ei Raamattu ole säätänyt, ja ne olivat itsessään voimallisia vahingoittamaan tai tappamaan. Kun epäluuloa koskeva laki vaati ihmeen tapahtumista rangaistuksen aikaansaamiseksi, niin pimeitten aikojen jumalantuomio vaati ihmettä rangaistuksesta vapauttamiseksi. Ihminen oli itse asiassa syyllinen, kunnes hänet todistettiin viattomaksi.
● Mikä on Jesajan 14:29:nnessä (KJ) mainittu ”tulinen lentävä käärme”? – V. Y., Yhdysvallat.
Jesajan 14:28, 29 (Da) kuuluu: ”Kuningas Aahaan kuolinvuonna tuli tämä ennustus: Älä sinä, Filistea kaikkinesi, riemuitse siksi, että sinua lyönyt sauva on taittunut, sillä käärmeen juuresta tulee esiin kyykäärme, ja hänen hedelmänsä on oleva tulinen lentävä käärme.” ”Käärme” eli Filisteaa ”lyönyt sauva” oli Juudan kuningas Ussia, sillä hänestä on kerrottu: ”Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit; ja hän rakennutti kaupunkeja . . . filistealaisten maahan. Ja Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan.” Kun Ussia kuoli, niin Filisteaa lyönyt sauva taittui. Hänen pojanpoikansa Aahaan hallitessa heikonsivat Syyrian ja Efraimin kanssa syntyneet riidat Juudaa, ja filistealaiset käyttivät hyväkseen tätä käyden menestyksellisesti sotaa: ”Ja filistealaiset olivat tehneet ryöstöretken Alankomaan ja Juudan Etelämaan kaupunkeihin ja valloittaneet Beet-Semeksen, Aijalonin ja Gederotin, niin myös Sookon ja sen tytärkaupungit ja Gimson ja sen tytärkaupungit, ja he olivat asettuneet niihin.” Kun Aahas kuoli, niin filistealaiset saattoivat ajatella, että he voisivat tehdä useampiakin ryöstöretkiä, kun Juudan valtaistuimelle nousee uusi ja kokematon kuningas. – 2. Aikak. 26:6, 7; 28:18.
Mutta Jesajan ennustus sanoi Filistealle, ettei sen pitänyt riemuita siitä ajatuksesta, sillä Ussian juuresta oli tuleva ”kyykäärme”, Ussian hedelmä oli oleva kuin ”tulinen lentävä käärme”. Ussiaa verrattiin käärmeeseen, joka oli purrut Filisteaa, mutta nyt oli tuleva, ei helpotusta, vaan vielä vakavampi vahinko, sillä kyy eli tulinen lentävä käärme oli vaarallisempi, erittäin myrkyllinen, ja sen purema aiheutti polttavan tulehduksen. Tämä kuvaannollinen kyy eli tulinen lentävä käärme osoittautui olevan Ussian pojanpojan poika Hiskia, joka seurasi Aahasta Juudan valtaistuimella. Hiskia osoittautui tuhoavammaksi viholliseksi kuin Ussia: ”Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.” (2. Kun. 18:8) Jesajan ennustus julisti edelleen, että Juudan köyhät ja puutteenalaiset saisivat ravita itsensä häiritsemättä ja levätä turvassa, kun taas Juudaan hyökänneitten ja sitä ryöstäneitten filistealaisten voima murskattaisiin. Filistean piti siis parkua ja valittaa eikä riemuita, sillä pohjoisesta oli tuleva sotajoukon savu, mikä tarkoittaa sitä, että Juudasta oli tuleva sotureita, jotka nostattavat tomupilviä, mitkä voidaan nähdä kaukaa ja antavat etukäteen tiedon tulevasta tuhosta. – Jes. 14:30, 31.
● Miksi Aadam ja Eeva häpesivät alastomuuttaan syötyään kiellettyä hedelmää? – P. R., Yhdysvallat.
Aadam ja Eeva olivat syntisiä syötyään hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää. ”Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.” He eivät voineet katsoa enää toisiaan puhtaasti, vaan heidän mielessään oli nähtävästi nyt himokkaita ajatuksia, mitkä olivat sopimattomia. Se omantunnon kyky, mikä erottaa ihmisen eläimistä, alkoi tuomita heitä ja pani heidät tuntemaan olevansa syyllisiä ja häpeissään. Siksi he yrittivät kätkeä niitä ruumiinosia, mitkä herättivät himokkaita ajatuksia, jotka aiheuttivat heille syyllisen omantunnon. Heille ei olisi ollut väärin katsella toistensa alastomuutta eikä harkita luonnollista ja oikeaa sukupuolista yhteyttäkään, koska se olisi ollut sopusoinnussa Jehovan päätöksen kanssa, kun hän loi heidät lisääntymään ja täyttämään maan. Mutta he eivät voineet syntinsä jälkeen nähtävästi katsella tätä samalla viattomalla ja puhtaalla tavalla, vaan alhainen himo ja epäpuhdas aistillisuus tahrivat heidän mietteensä. Niin heidän omatuntonsa loukkasi heitä, ja säädyllisyyden taju pani heidät kätkemään nämä ruumiinosat, ja heidän syyllisyydentunteensa ajoi heidät kätkeytymään Jehovan edestä pelon alaisuudessa. Rakkaus karkoittaa pelon, mutta he osoittivat, ettei heillä ollut rakkautta Jumalaan, koska he olivat tottelemattomia häntä kohtaan, ja niin valtasi heidät pelko ja aiheutti eston ja pani heidät peittämään ruumiinsa ja kätkeytymään Jehovalta. He koettivat siten paeta omantuntonsa tuomiota ja Jehovaa kohtaan osoittamansa tottelemattomuuden aiheuttaman rangaistuksen lausumista. – 1. Moos. 3:7–10; 1. Joh. 4:18.