”Älä iloitse, Filistea”
RAAMATTU erottuu muinaisten kirjoitusten joukosta ennustuskirjana. Satoja tapahtumia satojen jälkeen ennustettiin, ja historian tosiasiat voivat vahvistaa niiden täyttymiset.
Yksi näistä ennustuksista kohdistettiin Filisteaa vastaan samana vuonna, jona Juudan kuningas Aahas kuoli. Jumala henkeytti profeetta Jesajan julistamaan: ”Älä iloitse, Filistea kaikkinesi, siitä että sauva, joka sinua löi, on murtunut. Sillä käärmeen juuresta kasvaa myrkkylisko, ja sen hedelmä on lentävä [tulinen, UM] käärme.” – Jes. 14:28, 29.
Juudan voima oli heikentynyt huomattavasti kuningas Aahaan hallituskaudella. Israelin vastustavan kymmenen sukukunnan valtakunnan sotajoukot tappoivat yhdessä ainoassa päivässä 120 000 soturia Juudan valtakunnasta. Edomilaiset hyökkäsivät Juudaan kaakosta ja veivät mennessään vankeja. Ja filistealaiset rosvoilivat Juudan läntisissä kaupungeissa ja kylissä. (2. Aikak. 28:5, 6, 17, 18) Aahas pyysi vihdoin Assyrialta apua suojeltautuakseen Israelin ja Syyrian uhkaa vastaan. Tämä ei lopuksi tuonut kuitenkaan helpotusta vaan ’ahdistusta’ Assyrian raskaan ikeen alaisuudessa. (2. Aikak. 28:16, 20) Filistealaisten ollessa kysymyksessä Juudan valtakunta ei ollut vaarana heille niin kuin se oli ennen ollut. ”Sauva”, joka oli lyönyt heitä, oli murtunut.
Tilanne oli ollut aivan erilainen, kun Ussia, Aahaan isoisä, hallitsi kuninkaana. Raamattu kertoo: ”Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit; ja hän rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan. Ja Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan. Ja ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hän tuli ylen mahtavaksi.” – 2. Aikak. 26:6–8.
Aahas taas koki vastoinkäymisiä, koska hän osoitti törkeää välinpitämättömyyttä Jumalan käskyjä kohtaan. Nyt kun Aahas kuoli ja uusi, kokematon kuningas nousi valtaistuimelle, ei filistealaisten pitänyt iloita ajatellen voivansa tehdä lisää ryöstöretkiä Juudan valtakuntaan. Oli tapahtuva muutos. Kun kuningas Ussia oli saanut voittoja filistealaisista, niin hän oli ollut kuin käärme. Mutta filistealaisten piti kohdata vaarallisempi vihollinen eräästä, joka oli tuleva Ussian ”juuresta”. Hän oli oleva kuin ”myrkkylisko”, ”lentävä tulinen käärme”. ”Lentävä tulinen käärme” oli oleva nopea syöksähtämään ja kuin salama iskemään ja aiheuttaisi polttavan vaikutuksen uhriin vuodattamallaan myrkyllä. Jesajan ennustuksen täyttymyksessä ”lentävä tulinen käärme” osoittautui Hiskiaksi, Ussian pojanpojanpojaksi. Raamattu kertoo: ”Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.” – 2. Kun. 18:8.
Assyrian kuninkaan Sanheribin aikakirjat ilmaisevat, että filistealaiset alistuivat Hiskian valtaan. Siitä, mitä tapahtui Padille, filistealaisen kaupungin Ekronin kuninkaalle, nämä aikakirjat sanovat, että Ekronin ’viranomaiset, patriisit ja yhteinen kansa olivat heittäneet Padin, kuninkaansa, kahleisiin’ ja ”olivat luovuttaneet hänet Hiskialle, juutalaiselle”, joka ”piti hänet vankilassa”.
Ottaen huomioon tällaisen asiain kehityksen Hiskian hallitusaikana filistealaisille annettu profeetallinen käsky olla iloitsematta oli mitä sopivin. Heidän kokemuksensa Hiskian käsissä oli tosiaan sen vahingon kaltaista, minkä ”lentävä tulinen käärme” voi aiheuttaa uhreilleen. Jesajan 14:29:n ennustus täyttyi varmasti.