”Kristillisen uskon väljempi tulkinta”?
MITEN väljästi voidaan kristillinen usko tulkita, jos halutaan pysyä vielä kristittynä ja omata usko? Niinkö väljästi, että Raamatulta riistetään kaikki totuudenmukaisuus? Näin käsittää alati kasvava joukko pappeja, jotka väittävät olevansa kristittyjä.
Ottakaamme esimerkiksi ”kunnianarvoisa” H. S. McClelland Glasgowin Kolminaisuuden kirkosta Skotlannista. Hän sanoi toukok. 8. pnä 1955 seurakunnalleen: ”Raamattu käsittää enemmän kuin tuhatkaksisataa vuotta, ja siinä on kertomuksia, mitkä tympäisevät herkkää mieltä. Ne palautuvat pronssikauteen asti. Raamatussa on kirjava kirjoittajien joukko – jotka ovat niin kaukana toisistaan kuin beduiinidervishi on Glasgowin yliopiston professorista. Jos te noudattaisitte eräitä Raamatun kirjoituksia, niin teistä tulisi julmia ja sadistisia, ja jos te yrittäisitte noudattaa niitä kaikkia, niin teillä olisi sielu kuin tataarilla. Raamattu on täynnä lastentarhajuttuja – kirveistä, jotka kelluvat vedenpinnalla, naarassusista ja puhuvista aaseista, eivätkä ne kuulu tähän nykyaikaiseen yliopistoon.” ”Mitä oikeutta on Jumalalla rangaista minua synneistäni, jos minä olen luonnostani syntinen? Jos se on minulle yhtä luonnollista kuin sudelle kaataa antilooppi?” – Scottish Daily Express, toukok. 9. 1955.
Ja vastatessaan arvostelijoilleen tuolle lehdelle lähettämissään kirjeissä tämä pappismies jatkoi sanoen, että ruumis on täynnä surkastuneitten elinten jätteitä ja että ihminen on ollut maan päällä miljoona vuotta. Hän lausui, että hänen kuulijansa ilmaisivat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kiitollisuutensa ”kristillisen uskon väljemmästä tulkinnasta”, mitä he olivat saaneet häneltä.
Me kysymme jälleen: Miten väljästi voidaan Raamattua tulkita ja pysyä vielä kristillisessä uskossa? Eikö kristillisen uskon omaaminen merkitse saman uskon omistamista, mikä Kristuksella Jeesuksellakin oli? Jos Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset tekevät jonkin seikan selväksi, niin ainakin sen, että Kristus uskoi järkähtämättä Heprealaisiin Kirjoituksiin Jehova Jumalan henkeyttämänä Sanana. Hän osoitti Mooseksen olleen henkeytetty: ”Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.” Hän ilmaisi luottamuksensa Mooseksen luomiskertomusta kohtaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’?” Ja hän viittasi taivaasta pudonneeseen mannaan historiallisena tosiasiana: ”Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.” – Joh. 5:46; Matt. 19:4; Joh. 6:49.
Kristus ei pitänyt vedenpaisumuskertomusta taruna, vaan sanoi: ”Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta, . . . he eivät välittäneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on oleva ihmisen Pojan läsnäolo.” Hän hyväksyi samalla tavalla kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta: ”Sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki.” Eikä kertomus Joonasta suunnattoman kalan vatsassa ollut mikään ”kalajuttu” Kristuksen hyväksyttäväksi, sillä hän sanoi: ”Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” – Matt. 24:38, 39, Um; Luuk. 17:29; Matt. 12:40.
Mitä ”kunnianarvoisan” McClellandin tieteeseen tulee, niin on kummallista, miten hän epäilee kaikkea, mitä Raamatussa on kerrottu totena, ja miten valmis hän on kuitenkin nielemään kaikki tiedemiesten selitykset, joiden he myöntävät olevan pelkkiä teorioita ja joita todistetaan jatkuvasti vääriksi. Niinpä piti tiedemiesten äskettäin, atomikellon keksimisen jälkeen, tarkistaa arvioitaan sen suhteen, miten kauan ihminen on ollut maan päällä, ja nyt he katsovat sen vain 50 000:ksi vuodeksi. Ainakin Chicagon yliopiston tiedemiehet sanovat siten, ja he ovat parhaiten pystyviä puhumaan tästä asiasta. Ja mitä tulee siihen, että ihminen on täynnä surkastuneita elimiä, niin oli aika, jolloin fysiologit ajattelivat, että surkastuneita elimiä oli ihmisruumiissa 180, mutta nykyään mainitaan ainoastaan kourallinen, ja monet lääkärit kieltäytyvät nyt sanomasta mitään elintä surkastuneeksi. Ei se, että ihminen ei tunne jonkin elimen toimintaa, tee siitä surkastunutta. Eräs professori sanoi: ”Se olisi totisesti ajattelematon mies, joka nyt väittäisi, että mikään ihmisruumiin osa on hyödytön.”
Mutta palatkaamme Jeesuksen todistukseen. Kristus Jeesus, mies, joka vaikutti syvemmin ihmissuvun hyväksi kuin kukaan toinen ihminen, joka on koskaan vaeltanut maan päällä, jonka elämäkerta on vertaansa vailla, mitä tulee viisauteen, hyveeseen ja rakkauteen, piti Heprealaisia Kirjoituksia luotettavina ja arvovaltaisina sekä Jumalan henkeyttäminä. Ei voida myöskään menestyksellisesti väittää, että evankeliumien kertomukset eivät olisi luotettavia, sillä papyruskäsikirjoitukset, jotka ovat toisen vuosisadan alkupuolelta, ovat täydelleen vahvistaneet niiden Kirjoitusten luotettavuuden ja yleisen aitouden, mitkä meillä on nykyään.
Sellaisten pappismiesten kuin McClellandin mielestä saattavat luonnollisesti Kristus Jeesus ja hänen apostolinsa sekä varhaiset opetuslapset vaikuttaa itseään pettäneiltä, narratuilta ihmisiltä, jotka toimivat Messiaskompleksista johtuneitten harha-aistimusten alaisina, olivat yksinkertaisia puuseppiä, kalastajia ja veronkokoojia, joiden todistusta täytyy halveksia. Tuollaiset kirkonmiehet saattavat ajatella, että Raamattuun uskovat ovat jättiläismäisen huijauksen uhreja. Mutta todellisuudessa nämä nykyiset rikkiviisaat ihmiset huiputtavat pahaa-aavistamattomia maanmiehiään, kuten kävi Piltdownin ihmisen tapauksessakin.
Uskonnonvapaus sallii kaikkien tuollaisten pappismiesten uskoa ja opettaa, mitä he halunnevatkin noista asioista. Mutta jo tavallinen rehellisyys Jumalan ja ihmisen edessä vaatii, että he eivät kersku olevansa kristittyjä evankeliuminpalvelijoita, koska heidän ”kristillisen uskon väljempi tulkintansa” ei sisällä hituistakaan uskoa eikä sitä voida sanoa kristilliseksi.
Kristus Jeesus kohtasi tuollaisia uskonnollisia johtajia aikanaan eikä kaunistellut sanojaan kuvaillessaan heitä: ”Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia: mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” Ja jälleen: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin [Gehennan] lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin [Gehennan] tuomiota pakoon?” Voimakkaita sanoja, mutta eivät liian voimakkaita, kun otetaan huomioon heidän rikoksensa suunnattomuus, eivätkä liian voimakkaita siihen vaaraan nähden, minkä heidän opetuksensa tarjoaa heitä kuunteleville. – Matt. 15:14; 23:13–15, 33.