Lukijain kysymyksiä

● Missä määrin perheenpään velvollisuus on katsoa, että hänen ostamastaan lihasta on veri laskettu pois? Pitääkö vieraan, joka tietää, että maassa ei ole tapana laskea verta pois eräistä lihalaaduista, kuten linnuista ja jäniksistä, olla hiljaa ja syödä, vai pitäisikö hänen mainita, että tämä tapa on epäraamatullinen, ja olla syömättä? – D. W., Englanti.

Maissa, joissa on tapana laskea veri pois teurastetuista eläimistä, näyttää tuskin olevan tarpeellista kysellä erityisesti sitä ostettaessa tai syötäessä lihaa, mikä on valmistettu kotona tai ravintolassa tällaisissa maissa. Mutta jos maassa ei ole tapana laskea verta pois eräistä lihalaaduista, niin ostajan pitäisi olla tietoinen tästä, ja hän saattaa tuskin kieltää vastuutaan, mikä tulee veren syömisestä. Voidaanhan esittää joukko puolusteluja ja löyhiä syitä sellaisen eläimen syömisen oikeutukseksi, mikä on tukehtunut tai mistä ei ole verta laskettu pois, mutta mitkään niistä eivät kelpaa Raamatun määrätessä ehdottomasti: ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu [joka on tukehtunut, Um, reunam.], ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” – Apt. 15:28, 29.

Jos olet vieraana talossa, missä tarjotaan ’tukehtuneen’ lihaa, niin sinun ei pitäisi syödä sitä. Jos isäntä tai emäntä ei ole Jehovan todistaja, niin sinun ei tarvitse ehkä sanoa syytä, tai sinä voit sanoa sen, riippuen olosuhteista, jotka sinä tunnet. Mutta jos sellaista lihaa tarjoava on Jehovan todistaja, niin on sopivaa kiinnittää väärä menettely hänen huomioonsa hänen omaksi hengelliseksi hyvinvoinnikseen sekä selitykseksi, miksi sinä et ota sitä.

Tämä tapaus ei ole sama kuin epäjumalille uhrattujen lihojen ollessa kysymyksessä. Kun sellainen liha kuului uhriateriaan pakanatemppelissä tai muualla ja merkitsi osallistumista pakanajumalien kanssa, joita epäjumalat edustivat, niin se oli kielletty kristityiltä. Mutta toisinaan ei käytetty kaikkea uhrilihaa tällä tavalla, vaan se annettiin teurastamoihin tai lihatorille myytäväksi toisille. Sellaisissa olosuhteissa kristityt voivat ostaa ja käyttää tätä lihaa tai syödä sellaista lihaa, jos sitä tarjottiin heille toisten kodeissa. Heidän ei tarvinnut kysellä mitään. Vain jos joku toinen kristitty, joka oli vähemmän kypsä ja jolla oli kenties heikko omatunto, ajatteli, että tällaisen lihan syöminen on väärin, niin kypsä kristitty kieltäytyi syömästä, jotta ei saattaisi heikompaa veljeään kompastumaan. Tämän lihan syömisessä ei ollut mitään väärää todellisuudessa, koska se ei kuulunut uhriateriaan. Tätä tilannetta ei voida verrata tukehtuneen syömiseen, koska sellaisen lihan syöminen, mistä verta ei ole laskettu pois, on väärin kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. – 1. Kor. 8:1–13; 10:25–33.