Huolellinen elämä auttaa välttämään elämän salakuopat
”Karkoita mielestäsi kelvottomat sanat; . . . pidä selvät polut edessäsi, . . . älä torju Iankaikkisen koulutusta, älä väsy koskaan hänen kuriinsa.” – Sananl. 4:24, 26; 3:11, Mo.
1. Mitkä kysymykset heräävät lasten hyvien tapojen kehittämisen suhteen?
MONET vanhemmat väittävät, että he ovat yrittäneet kaikkensa soveltaakseen Jehovan kehoituksia valmentaessaan lapsiaan ymmärtämään oikean paikkansa uuden maailman yhteiskunnassa, mutta turhaan. Oletko sinä yrittänyt? Oletko koettanut esimerkiksi kehittää tottumuksia? Miten on sen hyvän tottumuksen laita, että tarkastellaan päivän tekstiä joka aamu? Voitko kuvitella, miten varman uurteen se syövyttää lapsen mieleen ja miten se auttaa Jumalan päätösten pitämisessä lapsen edessä? Ja miten on säännöllisen Raamatun tutkistelun pitämisen laita kotona koko perheen hyödyksi? Tutkiiko sinun perheesi Vartiotornia yhdessä jonakin iltana ennen kokousta? Tämäkin voi tulla hyväksi tavaksi lapsille niinkuin vanhemmillekin sekä koitua suureksi iloksi kaikille. Kuinka on säännöllisen kokouksissakäymistavan laita? Läsnäolo jokaisessa Vartiotornin tutkistelussa voi tulla niin voimakkaaksi tavaksi, että sitä ei vaaranneta puolustellen keveästi poisjäämistä tästä tärkeästä kokouksesta. Toisetkin seurakunnan kokoukset ovat tärkeitä ja tulee ottaa mukaan viikon aikatauluun, ja niiden on muodostuttava hyviksi tavoiksi. Ihmiset muodostavat yleensä tottumuksia. Miksi et kehittäisi siis hyviä tapoja jo varhain elämässäsi?
2. a) Mitä lapsilta vaaditaan heidän ollessaan kokouksissa? b) Mikä esimerkki meillä on valaisemassa vanhempien kokouksissa ylläpitämää oikeaa kuria, ja miten lapsi suhtautuu siihen, kun sille annetaan rangaistusta?
2 Ei kuitenkaan riitä, että viemme lapsemme mukanamme kokouksiin. Heidän odotetaan olevan siellä tarkkaavaisia eikä leikkivän, piirtävän kuvia tai kiinnittävän huomiotaan sivuseikkoihin. Heille tulee opettaa, että on aika harrastaa muutakin kuin leikkiä. Saatetaan tarvita oikaisuvitsaa painettaessa mieleen, miten tärkeää on olla hiljaa ja tarkkaavainen, mutta kun sitä käytetään oikein, niin tällaisia menetelmiä ei tarvitse toistaa usein. Joku viisi- tai kuusivuotias poikanen alkaa toisinaan tulla levottomaksi kokouksessa ja alkaa touhuta ja häiritä monia. Hänen vieressään istuva isä koettaa rauhoittaa häntä. Mutta hän touhuaa vain edelleen, ja isä nousee viemään poikaa pois. Poika ei halua lähteä pois – hän on ollut ennenkin isänsä kanssa ulkopuolella ja joutunut aina häviölle. Hän tulee sentähden nyt hiljaiseksi kokouksen loppuajaksi. Me näemme näin ollen, että kun kuria käytetään varmasti ja ystävällisesti, niin että se jää mieleen, niin se auttaa. Ystävällinen menettely ei ole ehkä aina helläkätinen. Sellainen kuri ei ilmaise vihaa vanhempien puolelta, koska tottelevainen lapsi pitää yleensä kovasti isästä ja äidistä, joka ylläpitää kuria oikealla tavalla. Useimmat meistä ovat huomanneet, kuinka lapset kunnioittavat vanhempia, jotka panevat sanansa täytäntöön – rangaistuksinkin, jos tarvitaan – eivätkä anna sanojensa jäädä pelkiksi tyhjiksi uhkauksiksi. Useimmat ihmiset kunnioittavat sitä, joka toteuttaa sanansa, niin lapsetkin. Lapsia kehoitetaan sentähden: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus.” Ja te, vanhemmat, jotka rakastatte lapsianne, nuhdelkaa lapsia heidän hyväkseen, niinkuin ’Jehovakin kurittaa niitä, joita hän rakastaa, ja tosiaan ruoskii jokaista, jonka hän ottaa pojakseen’. Kuri ei ole mieluista saataessa, mutta se oikaisee vanhurskaudeksi. – Ef. 6:1, 2; Hepr. 12:6, 11, Um.
3. Miten hyvä käytös voidaan sisällyttää hyvien tottumusten kehittämiseen?
3 Hyviin tottumuksiin kuuluu hyvä käytös. Kristityn käytöstapojen pitäisi olla parhaat. Vanhemmilla, jotka käyttäytyvät hyvin ollessaan jokapäiväisessä kosketuksessa lastensa ja lähimmäistensä kanssa, on lapsia, jotka noudattavat samoja hyviä tapoja. Meitä kehoitetaan: ”Säilyttäkää käyttäytymisenne oikeana kansojen keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän oikeitten tekojenne takia, joitten silminnäkijöitä he ovat, ylistäisivät Jumalaa hänen tarkastuspäivänään. Olkaa Herran takia alamaisia jokaiselle ihmisluomukselle.” Tämä hyvä käytös merkitsee pohjimmaltaan hyviä tottumuksia. Se on kohteliaisuutta, mikä on lähtöisin rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen. – 1. Piet. 2:12, 13, Um.
4, 5. a) Miten Kristus Jeesus on hyvän käytöksen sopiva esimerkki? b) Miten hyvää käytöstä tulee harjoitella?
4 Sekä vanhemmat että lapset voivat hyötyä täydellisen jalon ihmisen, Kristuksen Jeesuksen, täydellisestä esimerkistä. Hän noudatti hyvien tottumusten sääntöä: ’Tee toisille, niinkuin tahtoisit heidän tekevän itsellesi.’ Mutta hänen hyvät tottumuksensa eivät tulleet kuitenkaan mistään ihmisten kirjoittamasta ohjekirjasta, vaan olivat lähtöisin vilpittömästä sydämestä ja siitä, että hän harrasti hyviä tapoja ja pani nuoruudestaan lähtien käytäntöön Kaikkivaltiaan Jumalan ja erityisesti Hänen rakkaudenlakinsa vanhurskaat periaatteet. – Matt. 7:12; Luuk. 6:31.
5 Hyviä tapoja noudattavat vanhemmat antavat oikean esimerkin olemalla kohteliaita kaikille ja kaikissa tilanteissa. He osoittavat kunnioitusta alempiaan (lapsia, henkisesti sairaita, huono-osaisia jne.) kohtaan samoin kuin vertaisiaankin (veljiään) kohtaan ja niitä kohtaan, joita pidetään ylempinä (erikoisasemassa olevia palvelijoita, hallitusmiehiä, kuninkaita ja käskynhaltijoita). Jotkut ajattelevat, että hyvät tavat ovat takki, mikä vedetään ylle, kun mennään vieraisille. Mutta todellisesti hyvät tavat omaava ihminen on sellainen, joka käyttäytyy aina hyvin. Parhaitten tapojen opettamis- ja oppimispaikka on kristitty koti.
6, 7. a) Mitkä salakuopat uhkaavat nuoria ja voivat tulla tuhoisiksi, jollei nuorisoa hillitä? b) Mikä raamatullinen neuvo annetaan oikean käytöksen suhteen?
6 Nuoret ihmiset ovat usein nopeita väheksymään tai pilkkaamaan vanhempiaan tai muita aikuisia miehiä ja naisia ja torjumaan heidän järkevät neuvonsa. Näin käy, kun he ottavat ohjeekseen tämän maailman menettelytavat. Täten tehtäessä turvaudutaan usein juoruamiseen Jehovan vanhempien ja kypsempien palvelijoitten aseman horjuttamiseksi ja heidän väheksymisekseen. Käytätkö sinä juoruamisen ilkeämielistä keinoa? Jos sinä vältät tämän tekemistä aikaisin elämässäsi, niin ei ole todennäköistä, että sinä omaksut sitä myöhemminkään elämässäsi. Asianmukaisen kunnioituksen osoittamatta jättäminen ei ole siis mitään muuta kuin kapinallisuuden häpeämätöntä ilmaisemista, ja jokaisen nuoren evankeliuminpalvelijan sekä Jehovan palveluksessa olevien vanhempien ja kypsempienkin täytyy välttää sitä. Apostoli Paavalin antama raamatullinen kehoitus sopii nuorille, eikä vanhempien tule luonnollisestikaan sivuuttaa sitä: ”Käyttäytykää vain Kristusta koskevan hyvän uutisen arvon mukaisesti, . . . taistellen rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta.” ”Sen mukaisesti, minkä te hyvin tiedätte, kuinka – niinkuin isä lapsiansa – me kehoitimme jatkuvasti jokaista teistä ja lohdutimme ja annoimme todistusta teille, jotta te vaeltaisitte edelleen Jumalan arvolle sopivasti, hänen, joka kutsuu teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.” – Fil. 1:27; 1. Tess. 2:11, 12, Um.
7 Menettelemällä näin kristityt lapset välttävät kuritta kasvaneitten nuorten yleiset salakuopat. Sitä, joka ei ota varteen tervettä neuvoa, verrataan sellaiseen, jolta puuttuu ymmärrystä ja joka on helposti petettävissä ja viekoiteltavissa. Saarnaaja Salomo valaisi, kuinka kiusaukseen sortuminen johtaa tuhoisaan loppuun: ”Minä katsoin . . . ja näin yksinkertaisten joukossa, . . . nuoren miehen vailla ymmärrystä.” Hän jatkaa: ”Ja hänet viekoitellaan seuraamaan häntä, niinkuin härkä, joka menee teuraaksi, niinkuin koira, jota houkutellaan kuonokoppaan, niinkuin lintu, joka lepattaa suoraan verkkoon – uneksimattakaan, että sen henki on vaarassa, kunnes sen sydän on nuolen lävistämä.” ”Kuuntele nyt, poikani, minua, tarkkaa, mitä minä sanon: älä salli koskaan kääntää itseäsi hänen teilleen, älä vaella milloinkaan hänen polkujaan; hänen talonsa on hautaan menevä tie, se johtaa kuoleman kammioihin.” Anna päinvastoin Jumalan Sanan valaista polkusi ja vältä siten Perkeleen ansat. Pyydä hartaasti rukoillen Jehovalta: ”Oi vapauta minut, pelasta minut, . . . sillä sinä olet minun toivoni, Herra, minä olen turvannut sinuun nuoruudestani asti, . . . Sinä olet opettanut sitä minun nuoruudestani saakka. . . . Minun huuleni kaiuttavat iloa ja ylistystä, se elämäkin, minkä sinä olet pelastanut.” – Sananl. 7:6, 7, As; Sananl. 7:21–25, 27, Mo; Ps. 71:2, 5, 17, 23, Mo.
VAROITUS EPÄJUMALISESTA MENETTELYSTÄ
8. Mitä tapahtuu, jos epäjumalisia suunnitelmia ei tunneta eikä karteta?
8 Kaikkien Jehovan palvelijoitten täytyy olla nyt varuillaan Perkeleen vehkeilyjen suhteen. Kaikkien tulee olla tietoisia ja kyetä tuntemaan epäjumaluuden kavalat juonet ja kätketyt ansat, mitkä saattavat viedä vastustajan kynsiin. Jumalan Sanan noudattamisen hylkääminen sai Israelin lapset uhrikseen. Huono seura turmelee hyvän moraalin nuorilta niinkuin aikuisiltakin. Siksihän Jehova neuvoi israelilaisia sanoen heille väkivaltaisista pilkkaajista: ”Älkööt he jääkö asumaan sinun maahasi, etteivät saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan; sillä jos sinä palvelet heidän jumaliansa, on se sinulle paulaksi.” – 2. Moos. 23:33; 5. Moos. 7:16.
9, 10. Miksi tulee lapset pitää valppaina epäjumalanpalveluksen ansojen suhteen?
9 Kuninkaan kristityt lapset pitävät mahdottomana kuvitellakaan väärän uskonnon menetelmien noudattamista. Mutta miten on väärän uskonnon monien muiden verhottujen juonien laita, mitkä vaativat meitä olemaan yhtä valppaita? Saatana on tämän asiainjärjestelmän jumala ja sentähden kaikenlaisen väärän palvonnankin jumala, ja tätä palvontaa on monenlaista. ’Te olette sen palvelijoita, jota te tottelette.’ – Matt. 6:24; Luuk. 16:13; Room. 6:16.
10 Me näemme esimerkiksi usein täysikasvuisten miesten ja naisten ylistävän lääketiedettä ja muita tieteitä. Me havaitsemme heidän antautuvan kaikenlaiseen luomustenpalvontaan. Lapsetkin ovat epäjumalanpalvelijoita niinkuin heidän vanhempansa. Kahdeksantoistavuotiaat pojat ja tytötkin iloitsevat ja kemuilevat mielettömässä huvittelussa monta tuntia, ja ellei asiaan puututa, niin heistä tulee itseään tyydyttävien halujen palvojia, jollaisia heidän huvitusvimmaiset vanhempansakin ovat, joiden esimerkin silminnäkijöitä he ovat. Tämä on niinkuin apostoli Paavali ennusti: He ovat ”nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia”. Jotkut ylistävät pelkästään elokuvatähtiä ja jatsikuninkaita. Toiset, joita on opetettu hurjastelemaan syvemmissä synneissä, ylistävät rikoksia ja sukupuolihoukutusta ja juopuvat turmeltuneen maailman tällaisista epäjumalanpalvelusmuodoista. Kaikki tällaiset vahingolliset menettelyt ovat kuolettava syötti, kun niiden annetaan hiipiä nuorten sydämeen ja mieleen, ja ne heikentevät vahvan ja kietovat ansaan heikon murtaen Jumalan varman Sanan varaaman suojamuurin. Kuolema on rangaistus kaikenlaisten väärien jumalien palvonnasta. Tämä käsittää luomusten palvelemisen jumaloiden heitä, huvitusten rakastamisen äärimmilleen ja kiintymyksen kohdistamisen sellaiseen, mikä kääntää meidät pois Kaikkivaltiaan Jumalan tosi palvonnasta. Voivatko siis nekin, jotka ovat vielä alle kahdenkymmenenyhden vuoden ikäisiä, jättää huomioonottamatta terveen neuvon: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia”? – 2. Tim. 3:1–4, Um; 1. Joh. 5:21.
RIKKAUDEN RAKASTAMINEN JA HALUAMINEN JOHTAA ANSAAN
11. Mitkä ovat eräitä epäjumalanpalveluksen muotoja, jotka ovat äärimmäisen salakavalia yllättämään nuorison? Mikä rangaistus olisi seurauksena?
11 Rahasta on myöskin tullut tämän ajan epäjumala. Nykyiseen asiainjärjestelmään kuuluvista on tullut rahaan hullaantuneita, ja he ovat sellaisessa mielentilassa, missä he voivat alentua mihin häikäilemättömiin keinoihin hyvänsä sen saamiseksi. Tämä tyydyttämätön halu on vastuussa monista kahdennenkymmenennen vuosisadan varkauksista ja muista rikoksista. Näiden rikosten tekeminen on rikos Jehovan oikeita periaatteita vastaan, mitkä esitetään hänen Sanassaan, eikä sovi kristilliseen elämään. Kenelläkään tällaisiin rikoksiin syyllistyvällä ei ole sijaa uuden maailman yhteiskunnassa. Jos joku jatkaa itsepintaisesti tällaisia väärintekoja, niin se johtaa kristillisestä seurakunnasta erottamiseen ikään katsomatta.
12. a) Miten ja miksi on ’rakkaus rahaan’ tullut sellaiseksi ansaksi ihmisille? b) Miten kristittyjen tulee arvioida rahan oikea asema sekä sen käyttö elämässään? Lastensa elämässä?
12 Koska rikkauden hankkiminen on monien tähän asiainjärjestelmään kuuluvien aikuisten tärkein päämäärä, niin lapset ilmaisevat epäilemättä samaa himoa rahan tai sen vastineen keräämiseen. Me näemme siis jälleen nuoren mielen oikean muokkaamisen tärkeyden uuden maailman yhteiskunnassa. Vaikka onkin totta, että raha on puolustuskeino ja mukava hyödyke omistaa, niin kristittyjen vanhempien tulee kuitenkin teroittaa lasten mieleen todellisia arvoja, joita painotetaan Raamatussa: ’Tieto tekee enemmän hyvää kuin raha, se varjelee ihmisen elämän.’ Koska lapset ymmärtävät tämän samalla tavalla kuin vanhemmat, niin teokraattisilla vanhemmilla on oikea näkemys rikkauden kokoamisesta, sillä he varmistautuvat siitä, että se on aina alistettu tukemaan ainoaa tärkeää asiaa elämässä: evankeliuminpalvelusta. Rahan tulee olla määrättyyn tarkoitukseen sopiva väline eikä elämän päämäärä. Me voimme nähdä selvästi tästä, että vanhemmat voivat tehdä vakavaa vahinkoa lapsille, jos he ovat liian runsaskätisiä taskurahojen suhteen ja antavat niitä liian paljon käytettäväksi. Lapsia tulee hillitä tässä suhteessa heidän omaksi hyväkseen. Saattaa olla hyväksi koulupojalle, jos hänellä on osa-ajan työ, mistä hän ansaitsee omat rahansa ja oppii siten arvostamaan oikein ja käsittelemään järkevästi rahaa.
13. Miten arvokas tosi rikkaus on? Mikä raitis ajatus tulee kaikilla olla rikkaudesta rahallisessa suhteessa?
13 Kuinka paljon tärkeämpi onkaan se rikkaus, minkä voi koota itselleen taivaaseen! Raamattu painottaa Sananlaskuissa: ”Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” Paavali kirjoitti päinvastaisesta Timoteukselle: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja jotkut ovat tätä rakkautta tavoitellessaan harhaantuneet pois uskosta ja ovat lävistäneet itsensä kauttaaltaan monilla tuskilla.” Rahan omistaminen ei ole ehdottomasti paha, vaan se suhteellinen kiinnostus ja arvonanto, minkä ihminen antaa sen omistamiselle saavutuksena. – Sananl. 3:18; 1. Tim. 6:10, Um.
KORKEAMPI KOULUTUS
14. Miksi tulee noudattaa äärimmäistä huolellisuutta ja harkitsevaisuutta jonkun ratkaistessa, tuleeko hänen etsiä koulutusta oppikoulun jälkeen vai ei?
14 Koska rahan rakastamisella ja materialismin vallassaololla on voimakas vaikutus nuoriin niinkuin vanhoihinkin, niin ne näyttelevät vaikutusvaltaista osaa nuorten tehdessä ratkaisuja tulevan elämänsä suhteen. Monet kristityt lapset näkevät samaan aikaan koulunsa suorittaneitten luokkatovereittensa suunnittelevan yliopistoon menoa aikoen tavallisesti menestyä saadessaan joko hyvän aseman elämässä tai jossain määrin kuuluisuutta, mitkä ovat kumpikin menestymisen mittoja nykyään. Mutta voidaanko tätä pitää teokraattiselta näkökannalta viisaasti suunniteltuna menettelynä? Nuorten mielessä herää usein kysymys: ”Sopisiko minun mennä yliopistoon tai korkeakouluun? Edistääkö minun koulutukseni lisääminen kykyjäni myöhemmin teokraattisena evankeliuminpalvelijana?” Tuleeko jonkun tavoitella tai olla tavoittelematta tällaista korkeampaa koulutusta, riippuu yksilöstä ja siitä, mitä hän haluaa saada elämältä nyt ja tulevaisuudessa. Teokraattiset vanhemmat ovat ohjanneet häntä tähän asti menestyksellisesti hyvien periaatteitten mukaan – hän on menestyvä nuori evankeliuminpalvelija. Hän tulee nyt jälleen, niinkuin monesti ennenkin, sellaiseen kohtaan elämässä, missä hänen täytyy tehdä ratkaisu, ja tässäkin tulevat vanhemmat etualalle neuvonantajina. Koska hän on vilpitön kristitty evankeliuminpalvelija, niin hän haluaa tehdä oikean päätöksen. Hänen täytyy ratkaista, kohdistuvatko hänen pyrkimyksensä suosittuun materialismin suuntaan vai eivät – haluaako hän päästä eteenpäin maailmassa, saavuttaa korkean aseman ja ihmisten kunnioitusta ja arvonantoa, mihin yliopistosivistys myöhemmin johtaa. Hänen täytyy päätöksensä tehdessään muistaa kysymys: Miten tämä vaikuttaa minun asemaani uuden maailman yhteiskunnassa ja suhteeseeni Jehova Jumalaan? Yliopisto ja korkeakoulu on liian usein vanhan maailman väline ja siten muodostettu, että sitä voidaan käyttää myöhemmin toteuttamaan sen ihanteita ja edistämään menestymistä vanhan maailman mittapuitten mukaan. Siitä seuraa siis myöskin, että tällainen menettely voi kääntää mielen pois teokraattisesta valistuksesta ja teokraattisista periaatteista. On sentähden välttämätöntä harkita, onko joku kyllin voimakas melkein erottautumaan teokraattisesta seurasta vähintään neljäksi vuodeksi, samalla kun hän täyttää mielensä vanhan maailman ajatuksilla ja periaatteilla.
15. Ovatko tieteellisen tiedon saaminen tai muut opinnot vahingollisia? Mikä johtaa todennäköisesti ajattelun väärään suuntaan?
15 Jumalan Sanan kanssa täysin sopusoinnussa olevan oikean tieteellisen tiedon tai monia muita asioita koskevan tiedon hankkiminen ei ole sinänsä vahingollista, vaan pikemminkin sen välityskeino on usein saastutettu sellaisilla ihmisten ajatuksilla, mitkä ovat ristiriidassa Jumalan ajatusten kanssa, kuten ihmisen alkuperää käsittelevällä kehitysopilla ja muilla selityksillä ja olettamuksilla, mitkä eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Tietojen hankkiminen puhtaasti matemaattisesta tieteestä, fysiikasta, kemiasta, koneenrakennuksesta, historiasta jne. on hyvin suositeltavaa ja välttämätöntä ihmisten elintason edistämiseksi ja kohottamiseksi, josta he voivat iloita tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, ja tämä voi hyvinkin jatkua uuteen maailmaan, kun se tapahtuu sopusoinnussa Jumalan oikeitten ohjeitten mukaan. Mutta kun se annetaan opiskelijoille nykyisten periaatteettomien poliittisten maailmankatsomusten välityksellä, mikä tekee sen kyseelliseksi, häikäilemättömien liikemaailman menettelytapojen mukaan ja nykyisen kristikunnan yhdistettyjen oppien kautta, niin sillä saattaa olla haitallinen vaikutus opiskelijan mieleen.
16. Mitä opiskelijoitten tulee erityisesti välttää?
16 Yksi suurimmista vaaroista on kiusaus osallistua moniin vaihteleviin akateemisiin toimintoihin, joihin kuuluu riehakkaita kutsuja ja senkaltaista, mikä voi helposti aiheuttaa kristityiltä vaaditun moraalisen ryhdin heikentymisen. Sama soveltuu moniin muihinkin opinto-ohjelman ulkopuolelle kuuluviin toimintoihin, mitkä vaarantavat Jumalaa pelkäävän nuorison nuhteettomuuden. Kenenkään ei tule antautua tarpeettomasti olosuhteisiin, mitkä saattavat johtaa aina salakavalan vihollisen, Saatanan, ansoihin.
17. a) Miksi koulun opinto-ohjelmien saastuttaminen ihmisten filosofialla on vaarallista? b) Mitkä muut kysymykset nousevat korkeampaa koulutusta tavoittelevan eteen?
17 Kun henkilö käsittää, että kehitysoppi ja muut ihmisten filosofiset mietelmät, jotka ovat vastoin Jumalan Sanaa, kuuluvat korkeampaan koulutukseen, niin hänen täytyy harkita, onko hänellä riittävästi kykyä vastustaa harhaoppien vaikutusta. Eikö ole niin, että sellainen tieto pyrkii syrjäyttämään sen Jumalan Sanan hyvän ja terveellisen tiedon, minkä hän on saanut aikaisemmin elämässään teokraattisten vanhempiensa ohjauksessa? On hyvin epätodennäköistä, että kukaan olisi kyllin vahva erottautuakseen teokraattisesta seurasta ja Kaikkivaltiaan Jumalan palveluksesta niin pitkäksi ajaksi ja voisi silti odottaa pysyvänsä totuudessa. Ja lopuksi erittäin tärkeä seikka: minkä ammatin hän valitsisi, jotta se edistäisi hänen evankeliuminpalvelustaan?
18. Millaista viisautta saadaan todennäköisesti, ja mikä sen vaikutus voi olla?
18 Korkeampaa koulutusta hankkiessaan ihminen hankkii viisautta. Mutta minkä laatuista se on? Muista, että tämän asiainjärjestelmän laitokset levittävät aatteitaan ja saattavat helposti johtaa jonkun alistumaan ja mittaamaan menestystä niiden mitoilla, koska ”tämän asiainjärjestelmän lapset ovat viisaampia käytännöllisellä tavalla . . . kuin valon lapset”. He ylpeilevät nyt siitä, että ovat hyvin ’käytännöllisiä’. Mikä opetus siitä on meille? ”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” – Luuk. 16:8, 9.
19, 20. a) Mitkä vaarat uhkaavat nuorta kristittyä evankeliuminpalvelijaa, joka etsii korkeampaa koulutusta? b) Miksi emme odottaisi sen saavan Jumalan hyväksyntää?
19 Meitä kehoitetaan ’pysymään erossa maailmasta’, ja me täyttäisimme kumminkin mielemme tämän maailman periaatteilla. Meitä neuvotaan olemaan jäämättä pois kokouksista, mutta tämä olisi ehdottomasti seurauksena. Meitä kannustetaan voimakkaasti ’tutkimaan osoittautuaksemme hyväksytyiksi Jumalalle’. Me tutkisimme vanhassa maailmassa saadaksemme ’viisautta’ ja ihmisten hyväksyntää. ’Olkaa Sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita’, opetetaan meille, mutta meillä olisi korkeampaa koulutusta harkitessamme vain hyvin vähän aikaa olla Jumalan Sanan kuulijoita tai tekijöitä.
20 Jumalan hyväksymystä ei ole millään osalla vanhaa maailmaa, mihin kuuluvat sen opinahjotkin, jotka levittävät sen filosofiaa. Tällainen ’viisaus’ ei lisää mitään henkilön kykyyn Jehovan palvelijana, koska se ei ole sen tarkoitus eikä sitä ole laadittu sitä päämäärää silmälläpitäen.
21. Mikä muodostaa rakentavan kristillisen valistuksen, ja millainen arvo sillä on?
21 Paavali puhuu rakentavasta valistuksesta ja valmennuksesta efesolaisille kirjoittamissaan sanoissa, mitkä sisältävät eri tehtäviä tässä tarkoituksessa: ”Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäisen miehuuden, sen kasvun määrän, mikä kuuluu Kristuksen täyteydelle.” Miksi näin? ”Jotta emme olisi enää lapsia, joita heitellään edestakaisin kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opintuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonien avulla, kekseliään eksytyksen viekkauden avulla. Vaan puhuen totuutta, kasvakaamme rakkauden avulla kaikessa . . . että te ette enää vaella niinkuin kansatkin vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä.” ”Vaeltakaa edelleen valon lapsina, . . . ja lakatkaa osallistumasta heidän kanssaan niihin hedelmättömiin tekoihin, mitkä kuuluvat pimeyteen.” Sopiiko nykyinen korkeampi koulutus vanhan maailman mittapuitten mukaan yhteen näiden apostolin sanojen kanssa? Näitä kahta ei voida sekoittaa sen paremmin kuin öljyä ja vettä. – Ef. 4:11–17; 5:8, 11, Um.
22. a) Mikä on nuoren antautuneen miehen tai naisen kutsumus? b) Missä asemassa täytyy muiden harrastusten elämässä olla tähän nähden? Mikä voi olla hänen rakkain päämääränsä?
22 Kun joku pyhittää elämänsä Jehovalle, niin hänen elinikäinen kutsumuksensa on evankeliuminpalvelijana oleminen, ja kaikki muu ei ainoastaan anna sijaa sille, vaan myöskin mukautuu täyttämään Jehovan palvelijalle asettamat vaatimukset. Hän ei anna minkään muitten pyrkimysten tai halujen jakaa huomiotaan. Miten paljon hyödyllisemmin voisikaan nuori mies tai nainen käyttää näin ollen vastaavat neljä vuotta tai enemmän kokoajan saarnaamisessa, ehkäpä mennen Gileadiin ja osallistuen sitten lähetyspalvelukseen tai muihin erikoistehtäviin tai Beetelin palvelukseen. Silloin olisi otettu täysin huomioon asiantunteva neuvo: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” – 1. Tim. 4:16, Um.
23. Minkä yleisen erehdyksen nuoret tekevät usein nykyään päätösten suhteen?
23 Monet nuoret ihmiset ovat nykyään sitä mieltä, että heidän on ratkaistava, mikä on oikein ja mikä väärin. Me kuulemme usein sanottavan: ”Minä teen siten, kuin on oikein”; ”minä teen hyvää, minä en vahingoita ketään.” Nyt voitaisiin tehdä sopivasti kysymys: Minkälaisten mittapuitten mukaan? Se on nähtävästi menettely, mikä on oikein heidän omissa silmissään, samoin kuin oli Israelin päivinäkin, jolloin ei ollut kuningasta. Tästä johtuu paljon hämmennystä nykyisin, ja me huomaamme jälleen tästä, että nuoriso on omaksunut saman esikuvan. He päättävät epäkypsässä nuoruudentilassaankin ollessaan, mikä on oikein tai ei, ja seuraukset ovat ilmeiset.
MORAALISET MITTAPUUT JA AVIOLIITON HARKITSEMINEN
24. a) Mitkä muut opetusaiheet sisältyvät vanhempien velvollisuuteen? Miksi? b) Mikä on erittäin tärkeätä aviopuolison valintaan nähden?
24 Mitä ratkaisujen tekemiseen tulee, niin ehkä koettelevimmat nuoruusvuodet ovat toisella kymmenellä, jolloin tytöt kehittyvät naisiksi ja pojat alkavat saada miehuusiän piirteitä. Tämä avaa heille kokonaan uuden näkemyksen elämästä. Vanhemmilla olisi pitänyt olla tähän asti lasten täysi luottamus, ja tämän tulisi jatkua. Nuorten miesten ja naisten pitäisi voida esittää jatkuvasti isälle ja äidille kysymyksensä elämästä sekä niiden muutosten merkityksestä, mitkä he kokevat. He odottavat oikeita vastauksia. Nuorilla on oikeus oppia tietämään enemmän kuin vain tilapäisiä selityksiä elämästä kuulemalla kertomuksia linnuista ja mehiläisistä ja kukkasista! Heillä on nyt oikeus saada jatkuvasti ohjeita myöskin elämän pääperiaatteista. Jumala on määrännyt vanhemmat antamaan tämän tärkeän tiedon. Nuoret odottavat sitä ja ovat oikeutetut kuulemaan sen teiltä, isät ja äidit. Tämä käsittää oikean käytöksen vastakkaista sukupuolta kohtaan. Siihen sisältyy myöskin kunnioitus sitä moraalilakia kohtaan, mikä ei ole ihmisen, vaan Jehova Jumalan vahvistama. Kun lapset saavuttavat nämä elinvuodet ja ajattelevat myöhemmin avioliittoa, niin vanhempien tulee jälleen täyttää oikein neuvojan osa, jotta poika tai tytär ymmärtäisi, mitä puolison sopivassa valinnassa vaaditaan. Jehovan sääntö tässä asiassa on selvä ja alkaa siitä, miten voi olla kelvollinen avioliittoon. Vanhempien tulee tuntea yhtä suurta mielenkiintoa asiaa kohtaan kuin Aabraham, kun hän valitsi aviopuolison pojalleen Iisakille. Iisakilla oli tässä asiassa kunnioitusta Jumalaa pelkäävää isäänsä kohtaan. Vaikka hän asui kanaanilaisten ja heidän nuorten naistensa keskuudessa, niin ketään näistä ei voitu harkita Iisakille, koska he eivät olleet liittoyhteydessä Jehovan kanssa. Paavali antaa saman terveellisen neuvon kristityille sanoen: ’Menkää avioliittoon vain Herrassa.’ Miten voidaan saavuttaa ero maailmasta, jos joku valitsee puolison maailmasta ja elää sitten niin läheisessä yhteydessä kuin aviomies ja vaimo? – 1. Moos. 24:3, 4, 37; 1. Kor. 7:39.
25. a) Miksi naimattomuutta pidetään niin korkeassa arvossa Raamatussa? Millaisissa olosuhteissa? b) Mitä tulee välttää?
25 Koska Raamattu painottaa naimattomuuden tärkeyttä, niin se on vielä parempi menettelytapa. Paavali selittää: ”Naimaton mies on huolissaan Herran asioista, miten hän voisi saada Herran hyväksynnän. Mutta nainut mies on huolissaan maailman asioista, miten hän saisi vaimonsa hyväksynnän, ja hän on jakaantunut.” Sen, joka valitsee tämän naimattomuuden paremman tien, täytyy muistaa, että sen ohella vaaditaan siveyttä. Jos nuorelle miehelle tai naiselle on mahdotonta elää pidättyvää elämää, niin Paavali neuvoo: ”Mutta jos heillä ei ole itsehillintää [naimattomuuden lahjaa], niin menkööt naimisiin, sillä on parempi naida kuin olla intohimon sytyttämä liekkiin.” (1. Kor. 7:32–34, 9, Um) Tällaiset nuoret, toisella kymmenellä olevat ihmiset ovat Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, odotettuja lapsia, ja heidän käyttäytymisensä vastakkaista sukupuolta kohtaan täytyy olla puhdas ja nuhteeton. Vaikka maailman ihmiset hekumoivat juomakemuissa, kiihkeissä syleilyissä ja hyväilyissä, niin se ei ole oikeutus kenellekään nuorelle eikä vanhalle Jehovan palvelijalle hylätä valppauttaan ja langeta samanlaiseen turmeluksen uomaan. Tällaisen menettelyn loppu on pidettävä mielessä. Liiallinen juominen ja ylensyöminen johtaa aistien lamaannukseen ja vastustusvoiman puuttuminen kiusaukseen. Hyväileminen herättää sukupuolista kiihoitusta. Sellaiset halut johtavat sopimattomasti liian pitkälle vietyinä törkeään moraalittomuuteen. Jumalaa pelkäävät henkilöt eivät voi menetellä siten, kuin jumalaton maailma tekee. Vanhemmilla on totisesti juhlallinen velvollisuus kasvattaa lapsensa ymmärtämään selvästi nämä elämän perusteet sekä varoittaa heitä salakuopista.
26. Miten nuoren kristityn tulee katsella avioliittoa?
26 Nuorilla pitäisi kypsyyteen tultuaan olla selvä käsitys avioliitosta ja siitä, mitä se merkitsee. Vaikka kolmasosa avioliitoista päättyykin nykyään avioeroon kaikenlaisilla perusteilla, niin sen ei pitäisi merkitä, että avioliitto olisi otettava köykäisesti, niinkuin tapahtuu tänä aikana. Jos aviopuolisot eroavat muista syistä kuin aviorikoksen takia ja menevät toisen kanssa naimisiin, niin se on Jumalan avioliittosäädöksen rikkomista eikä voi saada Jumalan hyväksymystä. ”Ei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella . . . ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” On tärkeää, että nuoret miehet ja naiset perehdytetään näihin elämän tosiasioihin, jotta he voisivat mennä avioliittoon Jumalan tahdon mukaisesti. He saavat huomata, että naineet kristityt pysyvät avioliitossa ja kunnioittavat asianmukaisesti raamatullista järjestelyä: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” – Ef. 5:5; 1. Kor. 6:9, 13; Hepr. 13:4.
JOHTOPÄÄTÖS
27. Mitkä sydämen iloa tuottavat tilaisuudet tarjoutuvat vanhemmille?
27 Vanhemmilla on ihmeelliset tilaisuudet nykyään kasvattaa lapsia, jotka täyttävät Jumalan vaatimukset ja saavat hänen hyväksymyksensä. Mikään perintö ei voi olla suurempi kuin tämä. Mikään ei voisi tuottaa suurempaa onnea menestyville vanhemmille kuin nähdä lasten kasvavan täysiksi miehiksi ja naisiksi osallistuen Kaikkivaltiaan Jumalan palvelemiseen.
28. Mikä on nuoren evankeliuminpalvelijan rakastama pyrkimys eli päämäärä, ja mikä hänen asemansa saattaa olla uuden maailman yhteiskunnassa?
28 Oikein opetetuilla, valmennetuilla ja kasvatetuilla nuorilla on varmasti paikka uuden maailman yhteiskunnassa tänä aikana. He ovat totisesti kunniaksi vanhemmilleen, seurakunnalle ja ennen kaikkea Jehovalle ja Hänen tottelevaiselle ja uskolliselle Kuningas-Pojalleen, Kristukselle Jeesukselle. Nuoret evankeliuminpalvelijat karttavat kaikkia tekoja ja opetuksia, mitkä ovat omiaan vetämään heidän huomionsa vanhan maailman materialismiin, maalliseen menestykseen ja maallisiin haluihin, jotka eivät ole mitään muuta kuin vastustajan ansaan kietovia salakuoppia. Nuorten naimattomien tai naineitten ihmisten rakkaimpana pyrkimyksenä voi sen sijaan olla Beetelin palvelus Brooklynissä tai jossakin Vartiotornin haaratoimistossa, kokoajanpalvelus Gileadin koulun käyneenä lähetystyöntekijänä tai muussa tehtävässä tai kokoajan tienraivauspalveluksen riveissä. Jehovan kristittynä palvelijana oleminen on suurenmoisin asema, missä nykyiset nuoret voivat olla tai mihin heidät voidaan valmentaa. Se on tie, mikä johtaa loputtomaan elämään, voi olla kanava, jonka kautta toiset saavat sellaisen elämän, ja – mikä parasta – saa elävän Jumalan, Jehovan, siunaukset. Tulkaa siis te, nykyiset nuoret evankeliuminpalvelijat, huomispäivän kypsiksi, tottelevaisiksi, uskollisiksi Jehova Jumalan uuden maailman yhteiskunnan palvelijoiksi ja edustajiksi hänen ylistyksekseen!
”Riisukaa pois vanha henkilöllisyys tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta.” – Kol. 3:9, 10, Um.