Väärät paimenet valittavat
Kristikunnan papit ovat anastaneet itselleen laumojensa paimenten osan. Koska he eivät ruoki lampaita, niin he valittavat huomatessaan Jehovan tosi paimenten ruokkivan lammasmaisia ihmisiä, sillä se merkitsee heidän laiduntensa saalistamista. Tätä valaisee seuraava kokemus, mikä sattui eräässä New Yorkin valtion kaupungissa vuoden 1955 lopulla.
Vaimo oli tutkinut Jehovan todistajain kanssa ajoittain jonkin aikaa, mutta mies vain muutamia viikkoja, kun he kirjoittivat luterilaiselle pastorilleen haluavansa tulla Jehovan todistajiksi. Pastori kävi sen jälkeen heidän luonaan ja yritti kaksi tuntia turhaan saada heidät muuttamaan mielensä. Hänen aloitteestaan järjestettiin todistajain kanssa kokous, missä keskusteltiin kolminaisuudesta.
Mies sanoi sen lopussa pastorille: ”Hra B. ........, ensimmäinen erä koituu todistajain hyväksi. Minä en ole koskaan todellisesti tiennyt, mitä kolminaisuus on, ja kun minä nyt tiedän sen, niin tiedän myöskin, ettei siinä ole järkeä.” Pastori vastasi: ”Tietenkään siinä ei ole järkeä. Mutta kun Raamatussa ei ole järkeä, niin ei meidänkään pitäisi sitä vaatia.”
Päätettiin pitää toinen keskustelu seuraavalla viikolla aiheesta helvetti. Mutta hän soitti myöhemmin sanoen, ettei hän voi pitää lupaustaan, mutta tulee mielellään seuraavalla viikolla ja tuo erään ystävän mukanaan. Todistajat perehtyivät sillä välin luterilaisen ”Cyclopedian” avulla siihen, mitä luterilaiset jumaluusoppineet opettavat uskonnollisista eri aiheista. Pastori tuli seuraavalla viikolla mukanaan ei ainoastaan yksi, vaan kaksi ystävää, jotka molemmat olivat myös pappeja ja joista toisella näytti olevan enemmän arvovaltaa kuin toisilla.
Keskusteltaessa helvetistä heräsi kysymys, onko helvetin tuli kirjaimellinen vai ei. Hän, jolla oli enemmän arvovaltaa, painotti, että se on kirjaimellinen, helvetti on kuuma paikka. Kun hänelle osoitettiin, että luterilainen ”Cyclopedia” esittää, ettei tuli ole kirjaimellinen, niin hän vihastui kovin ja yritti kieltää sanoneensa, että helvetissä on tosiaan kuuma.
Sitten tuli esiin aihe maailman lopusta. Papit väittivät, että se hävitetään kirjaimellisesti, ja lainasivat 2. Pietarin kirjeen 3:10:nnen. Koska todistajat olivat huomanneet, että luterilaiset dogmaatikot ovat eri mieltä keskenään tässä asiassa ja että toiset, kuten Gerhardt, Quenstedt ja Calov, ajattelevat maan tuhoutuvan kirjaimellisesti, jotavastoin toiset, sellaiset kuin Luther itse ja Brenz, katsovat, että vain tämän maan muoto häviää, niin papeilta kysyttiin, kumman luokan kanssa he ovat sopusoinnussa. ”Lutherin, luonnollisesti”, kuului vastaus.
Kun osoitettiin, ettei Luther uskonut kirjaimellisen maan tuhoutuvan ja että luterilaiset jumaluusoppineet ovat jakautuneet tässä asiassa, niin he väittivät, ettei heidän ”Cyclopediansa” sano mitään sellaista, ja kun heille näytettiin mustaa valkoisella, niin he yrittivät tulkita väärin selviä esityksiä. He eivät olleet ilmeisestikään olleet tietoisia tästä omien jumaluusoppineittensa erimielisyydestä. Eräs heistä menetti malttinsa, nojautui yli pöydän ja huusi, että on naurettavaa, että tietämättömät maallikot sanovat heille, mitä he uskovat, jne.
Talon isäntä pisti väliin sanoen, että Jehovan todistajain vakaumukset ovat järkevämpiä. Tällöin hymyili eräs pappi ivallisesti: ”Teidän täytyy typerän, kurjan pienen ymmärryksenne mukaan sulloa kaikki raamatunpaikat yhteen, jotta ne olisivat järkeviä. Se on typerin ja mitättömin oppi, mitä olen koskaan kuullut.”
Papit sanoivat illan keskustelun kuluessa, että Jumala on kykenemätön, koska kaikki eivät pelastu, vaikka hän tahtoisi heidän pelastuvan. Kun heidän lähtöaikansa tuli, niin hän, jolla näytti olevan enemmän arvovaltaa, nousi ja sanoi: ”Minä tahdon sanoa vain, että tämä on ollut elämäni vastenmielisin, suurinta pettymystä tuottava ilta, ja jos minä olisin tietänyt sen olevan tällainen, niin en olisi koskaan tullut.” Lausuttuaan muutamia huomautuksia vielä helvettiaiheesta toisetkin papit lähtivät.
Aviopari riemuitsi siitä voitosta, minkä totuus oli saanut. He ovat sen jälkeen osallistuneet aina enemmän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen ja nauttivat säännöllisesti ravintoa heidän eteensä Valtakunnansalissa katetussa Jehovan pöydässä.
”Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän laumansa.” Nämä profeetta Jeremian noin kaksituhatta vuotta sitten kirjoittamat sanat täyttyvät totisesti meidän aikanamme. – Jer. 25:36.