Lukijain kysymyksiä

● Henkilö, jolle saarnasin, väitti, että esimerkiksi lentokoneet ovat olleet olemassa jo kauan sitten, ja todistukseksi hän lainasi Saarnaajan 1:9, missä sanotaan, että auringon alla ei ole mitään uutta. Miten tämä raamatunpaikka ymmärretään oikein? – D. M., Yhdysvallat.

Kuningas Salomo kirjoitti vuosia mietittyään ja huomioituaan Jumalan henkeyttämänä luonnollisten tapahtumien toistumisesta: ”Turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.” – Saarn. 1:2–9.

Henkeytetty kirjoittaja ei kuvaile asiaa edelläolevassa liioittelevan nuorison eikä Jehovan ymmärtämystä osoittavien palvelijoitten, vaan Jumalasta vieroittuneen vanhenevan henkilön näkökulmasta. Se on se näkemys, mikä tulee vähitellen tämän vanhan asiainjärjestelmän ihmisille, kun aika yllättää heidät, heikentää heidät ja kuluttaa heidät. He näkevät sukupolvensa häviävän elämästä ja uuden tulevan ottamaan heidän paikkansa ikuisesti pysyvän maan päällä. Kun he olivat nuoria ja elämä oli heidän edessään, niin se näytti pitkältä, mutta kun se on nyt melkein eletty ja he katsovat taakseen sitä vanhalla iällään, niin se ei näytä pitemmältä kuin henkäys. Sen heprealaisen sanan kirjaimellinen merkitys, mikä on käännetty ”turhuudeksi”, on ”henkäys”, ja sitä käytetään ilmaisemaan, että tämä elämä on yhtä katoava ja haihtuva kuin henkäys ja että Jumalasta vieraantuneen ihmisen vaivannäkö on turhaa, eikä siitä ole mitään pysyvää hyötyä hänelle. Hänen sukupolvensa on vain yksi monista, sen edellä on ollut epämääräinen luku niitä ja sitä seuraa toiset, ja yksi sukupolvi pitkästä toistuvasta sukupolvien sarjasta tulee ja menee sen maan päällä, mikä pysyy.

Henkeytetty kirjoittaja viittaa vastaavaisuuksina tälle toistumiselle nousevaan ja laskevaan aurinkoon, joka kiiruhtaa ympäri sinne, mistä se nousee jälleen; tuuliin, mitkä puhaltavat ja kiertävät ja palaavat toistamaan kiertokulkunsa yhä uudelleen; jokiin, mitkä juoksevat mereen täyttämättä sitä, koska vesi haihtuu siitä ja tuuli vie sen sisämaahan, missä se tiivistyy pilviksi, jotka vuodattavat sadetta täyttäen joet uudelleen ja pitäen ne juoksemassa mereen. Ihmiset näkevät läpi elämänsä tämän luonnon tapahtumien toistumisen, ja kun he tulevat vanhoiksi ja voimat riutuvat, silmät himmenevät, korvat tulevat kuuroiksi, nivelet jäykistyvät ja muut aistit heikkenevät, niin he menettävät sen elämän viehätyksen, mikä heillä oli nuoruudessaan, ja toistuvat päivät ja yöt, huolet ja vaivannäöt täyttävät heidät sanomattomalla kyllästymisellä, pettymyksen ja turhuuden tunteella. Heidän silmänsä ei ole tullut tyydytetyksi tämän loputtoman toistumisen näkemisestä, eikä heidän korvansa ole täyttynyt tyydyttävästi sen kuulemisella alati uudelleen. Näissä luonnollisten tapahtumien puitteissa, luonnollisen kiertokulun kertomalla alalla esitetään lausunto, ettei auringon alla ole mitään uutta. Me emme voi ottaa tätä lausuntoa yhteydestään ja soveltaa sitä kaikkeen. On keksitty ja tehty uutta, mutta se noudattaa niitä periaatteita, mitkä Jumala on jo vahvistanut ja pannut luontoon, eikä Salomon esittämässä luonnollisessa kiertokulussa ole mitään uutta.

Ja Salomo oli kirjoittamisaikanaan henkeytetty, eikä hänellä ollut tätä pessimististä, joutavaa näkemystä itsellään, niinkuin jotkut oppineet väittävät. Hän ei pitänyt Jumalan töitä turhina, vaan teki kirjoituksestaan tällaisen yhteenvedon: ”Asian loppu; kaikki on kuultu. Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä tämä on ihmisen koko velvollisuus. Sillä Jumala saattaa tuomiolle jokaisen teon kaikkine salaisuuksineen, olkootpa ne hyviä tai pahoja.” (Saarn. 12:13, 14, Ts) Jehovan käskyjä totellen tehty työ aiheuttaa hyväksyvän tuomion Jumalalta. Mutta vaivannäkö aineellisten asiain eikä hengellisten aarteitten hyväksi on turhaa, minkä toteavat uupuneet vanhat ihmiset, jotka ovat viettäneet siten elämänsä erossa Jehova Jumalasta. Pelkkä eläminenkin on uurastusta heille, luonnollinen tapahtumien kiertokulku tulee heille uuvuttavaksi.

Mutta tapahtumien luonnollinen kiertokulku ei ole turhaa eikä uuvuttavaa uudessa maailmassa. Silloin ei ole loppuun väsyneitä vanhoja ihmisiä, sillä kaikki tottelevaiset palajavat nuoruutensa päiviin, ja jokaista uutta päivää katsellaan nuoruuden innostuksella. Ihmisillä on nuoruuden kevät ja vanhuuden tieto, harmaatukkaisten viisaus ilman harmaata tukkaa, iäkkäitten kokemus ilman heidän kipujaan. Nuoruus ei ole enää rajoitettu nuoriin, vaan sitä annetaan tuhlaten niille, jotka ovat täysi-ikäisiä ja viisaita, käytettäväksi täydellisessä määrässä. Mitkään pettymyksen ja turhuuden tunteet eivät pilaa toistuvia päiviä ja öitä ja vuodenaikoja, tuulen ja sateen ja auringon kiertokulkua.

Nytkään ei tarvitse olla sellaista. Jos me arvostamme Jehovaa, hänen hyvyyttään Luojana ja näemme luonnonilmiöissä hänen kirkkautensa ja voimansa, niin me iloitsemme jokaisena uutena päivänä ja yönä. Meidän näkemyksemme on nytkin samanlainen kuin psalminkirjoittajan eikä Jumalasta vieraantuneen vanhan ihmisen: ”Taivaat julistavat Jumalan loistoa, taivaankansi puhuu hänen kättensä työstä. Päivä päivän jälkeen tarttuu kertomukseen, yö yön jälkeen tekee häntä tunnetuksi. Niiden puheessa ei ole koskaan sanaakaan, ei ääntäkään korvalle, ja kuitenkin niiden sanoma leviää yli avaran maailman, niiden merkitys kantaa maan ääriin asti. Katso, sinne on pystytetty auringon teltta! Hän hehkuu kuin ylkä, joka lähtee huoneestaan, riemuitsee kuin sankari juostakseen ratansa. Hän lähtee taivaan toisesta äärestä ja kulkee ympäri toiseen jättämättä syrjään mitään kuumuudeltaan!” Jehovan ihmeelliset näkymättömät ominaisuudet nähdään selvästi heijastuvina hänen näkyvästä luomakunnastaan. – Ps. 19:1–6, Mo; Room. 1:20.