Älä jätä uusintakäyntiä tekemättä

Englantilainen ilmavoimiin kuuluva mies sai tiedon totuudesta ja otti asenteensa. Hänen piti tehdä kolme matkaa oikeuteen, ja joka matkalla seurasi häntä sama sotilaspoliisi. Hän selitti tietysti oikeudenkäynnin syyn ja antoi hyvän todistuksen. Seuralainen osoitti melkoista kiinnostusta ja sai lupauksen, että hänen nimensä ilmoitetaan seurakunnalle, jotta paikkakunnan veljet ottaisivat häneen yhteyden.

Poliisi odotti kärsivällisesti joitakin viikkoja, että joku todistaja vierailisi hänen kodissaan, minkä ajan kuluessa hänen onnistui saada myöskin vaimonsa kiinnostuneeksi. Tämä oli ollut kolmekymmentä vuotta ”Kristuksen veljiin” kuuluva jäsen. Aika kului, mutta kukaan ei käynyt pariskunnan luona. Heidän piti kuitenkin saada totuus tästä huolimatta.

Tuli noin neljän kuukauden kuluttua jouluna tunnettu aika. Poliisin kotona olivat nähtävissä värilliset paperikoristeet ja joulukuusi, ja tytär toi sisälle erään leikkitovereistaan katsomaan niitä. Kun häneltä kysyttiin, millaisia koristeita hänellä oli kotona, niin tuo pieni vieras vastasi suorasukaisesti, ettei heillä ole sellaisia kotona, koska ne ovat pakanallisia eivätkä raamatullisia, ja että he ovat Jehovan todistajia ja käyvät Valtakunnansalissa. Kun äiti kuuli tämän, niin hän kirjoitti heti lapun lapsen vietäväksi äidilleen ja kysyi, haluaisiko hän lähettää Jehovan todistajien viimeisen kirjasen ja laulukirjan. Kun sisar sai lapun pitäen sitä outona pyyntönä, niin hän meni katsomaan, mistä oli oikeastaan kysymys. Totuus tavoitti heidät jälleen.

Olin juuri sillä viikolla paikallisseurakunnassa, tavallisella kierrospalvelijan vierailulla. Minulle kerrottiin tuosta perheestä ja että oli järjestetty niin, että minä kävisin siellä katsomassa miestä, joka matkusti tarkoituksellisesti takaisin leiristään tavatakseen näitä todistajia, joita hän oli odottanut niin kauan. Minulla oli ihmeelliset kaksi tuntia, ja minä lähdin aloitettuani säännöllisen tutkistelun vaimon kanssa ja jätettyäni miehelle kirjallisuutta vietäväksi hänen leiriinsä sekä kirjan ”Varmistautukaa kaikesta”, koska hän oli jo puhutellut sotilaspappia. He olivat totuuden valtaamat ja pahoittelivat menetettyä aikaa, minkä he olivat odottaneet todistajien käyntiä.

Kun tein neljä kuukautta myöhemmin seuraavan kierrospalvelijan vierailun, niin huomasin, että mies oli jättänyt ilmavoimat, molemmat olivat alkaneet saarnata säännöllisesti ja odottivat seuraavaa konventtia mennäkseen kasteelle. Kaikki tämä olisi voitu menettää, jos ei olisi päästy jälleen yhteyteen heidän kanssaan erään pienen todistajamme kautta. Miten kävi kiinnostuneitten lipukkeen, sitä emme saa koskaan tietää, mutta se painottaa totisesti, kuinka tärkeätä on ilmoittaa kaikista löytämistämme kiinnostuneista, jollemme voi hoitaa heitä itse, ja että se on meidän velvollisuutemme, kunnes olemme varmat siitä, että veljemme ovat ottaneet yhteyden noihin uusiin ja huoltavat kiinnostuneita. – Vartiotorni-Seuran matkustavan edustajan ilmoittama Lontoosta.