Kuoliko Kristus ristillä?

Monet ovat hyväksyneet perinteellisen muotoisen ristin kristillisen uskonnon vertauskuvaksi. Osoittavatko Raamattu ja historialliset tosiasiat sen oikeaksi?

KAKSI seitsentoistavuotiasta nuorukaista hyppäsi New Yorkin kaupungissa East Riveriin sydäntalvella. Olivatko he ruumiinkulttuurin intoilijoita? Eivät. Tilapäisesti mielenvikaisia? Eivät. He tekivät sen osoittaakseen kunnioittavansa ristiä. Eräs ortodoksinen pappi oli heittänyt ristiinnaulitun kuvan enemmän kuin kolmenkymmenen metrin päähän jokeen, ja nämä nuorukaiset koettivat tuoda sen takaisin uskonnollisena muotomenona. – New Yorkin Times, tammikuun 23. 1956.

Vuonna 1956 valmistui viidentoista vuoden tarmokkaan työn jälkeen 210 metrin pituinen pyhäkkö Francon ja toisten Espanjan falangistipuolueen johtajien suunnattomaksi hautakammioksi. Sitä koristaa sataviisikymmentä metriä korkea graniittiristi, mikä näkyy Madridista noin viidenkymmenen kilometrin päähän.

Yhdysvaltojen naisten kerhot alkoivat kaksi vuotta sitten kerätä miljoonia dollareita maailman suurimman ristin rakentamiseksi Bald Knob -vuorelle Etelä-Illinoisiin.

Tällaiset uutiset osoittavat, miten suuresti ristiä arvostetaan kristikunnassa.

Websterin sanakirjan mukaan on risti ”rakenne, jossa tyypillisesti pystypuu kannattaa vaakasuoraa palkkia ja jota käytettiin muinoin pahantekijöitten surmaamiseksi”. Raamatun kreikkalainen sana, mikä on käännetty tavallisesti ristiksi, on stauros. Sen latinalainen vastine on crux. Oliko se stauros eli crux, johon kiinnitettynä Kristus kuoli, perinnäistapaan tehty risti?

Kristikunnan edustajat, kuten Signs of the Timesin lokakuun 23. p:n numero 1956, sanovat niin olleen. Se selittää varmasti, että se stauros, johon naulattuna Kristus kuoli, oli tuollainen risti. Tämän vakuutuksen tueksi lainataan useita asiantuntijoita, niin maallisia kuin uskonnollisiakin. Mutta mitä sanovat tosiasiat?

Tosiasia on, että asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, ettei ole ”mitään epäilystä sen stauroksen laadusta, mihin naulattuna Kristus kuoli”, eivätkä he ole yksimielisiä siitä, että se oli perinnäiseen tapaan valmistettu risti. The Encyclopaedia Britannica sanoo vuosien 1907 ja 1942 painoksessaan ”rististä”, että Kristuksen ”uskotaan yleensä” kuolleen sellaisella ristillä ja että asia on korkeintaan ”yleisen perimätiedon” vahvistama.

Mitä tulee uskonnollisiin asiantuntijoihin, niin eräs heistä lausuu: ”Koska kertomukset ristiinnaulitsemistavasta ovat niin niukat, niin kaikki varmuus on mahdoton.”¹ Ja toinen sanoo, että ”Uudessa Testamentissa ei ole mitään tarkkoja tosiasioita sen ristin muodosta, millä Jeesus kuoli. Ainoastaan kirkolliset kirjailijat ovat Justinus Marttyyrin jälkeen ilmoittaneet yhdistetyn nelihaaraisen ristin Kristuksen kidutusvälineeksi.”²

Ja sanoista stauros ja crux sanotaan, että ’stauros merkitsee oikeastaan pelkästään paalua’. ”Liviuksellakin [roomalainen historioitsija vähän ennen Kristuksen marttyyriutta] merkitsee crux pelkästään paalua.” ”Heprealaisilla ei ole mitään tarkempaa ristiä tarkoittavaa sanaa kuin ’puu’.”³

MIKSI EI PERINNÄINEN RISTI

Ottaen edelläolevan huomioon ei voida suinkaan rehellisesti sanoa, että Kristus naulattiin epäilemättä perinnäisellä tavalla tehdylle ristille. Ja on erittäin kiinnostavaa huomata, että juuri ne asiantuntijat, jotka ovat taipuvaisia omaksumaan sen katsantokannan, että Kristus naulattiin tällaiselle ristille, myöntävät epäilynsä. Mutta niillä, jotka katsovat, että Kristus kuoli yksinkertaisessa paalussa eli pylväässä, ei ole mitään epäilyä. Eräskin heistä sanoo: ”Jeesus kuoli yksinkertaisessa kuolemanpaalussa. Tätä tukevat a) silloinen tapa käyttää tätä välinettä surmaamiseen Itämailla, b) välillisesti Jeesuksen kärsimysten historia ja c) monien varhaisten kirkkoisien lausunnot.” – The Cross and Crucifixion, Kirj. Hermann Fulda.

Myöskin katakombien todistus ilmaisee, että Kristus ei kuollut perinteellisesti tehdyllä ristillä. Niinpä tuomiorovasti Burgon kirjoitti (Letters from Rome): ”Asetan kyseenalaiseksi, esiintyykö risti missään neljän ensimmäisen vuosisadan kristillisessä muistomerkissä.” Mons Perret, joka käytti neljätoista vuotta Rooman katakombien tutkimiseen, laski kaikkiaan 11 000 kirjoitusta miljoonien hautojen joukosta. Hänen mukaansa ”ristin merkkiä ei näy ennen kuin neljännen vuosisadan jälkeen”. Esiintyvien merkkien joukossa ovat kyyhkynen, pyhän hengen vertauskuva; lyyra, ilon vertauskuva; ankkuri, toivon vertauskuva, ja kala. Miksi kala? Koska ”kalan” kirjaimet ovat kreikankielessä samat kuin ensimmäiset kirjaimet sanoissa ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja”.⁴

Raamattu itsekin osoittaa, ettei Kristus kuollut perinteellisesti tehdyllä ristillä. Se kertoo toistamiseen hänen kuolleen puulla, mitä vastaava kreikkalainen sana on xylon. (Katso Luukkaan 23:31; Apostolien tekojen 5:30; 10:39.) Xylon merkitsee yksinkertaisesti ”hirttä” ja ”siitä johtuen tankoa, sauvaa tai puuta tai muuta puuesinettä tai -kapinetta”.⁵ Kaikki evankeliumien kirjoittajat käyttivät siitä syystä sanaa xylon niistä seipäistä eli sauvoista, joita roskajoukko kantoi tullessaan ottamaan kiinni Jeesusta. (Katso Matteuksen 26:47, 55; Markuksen 14:43, 48; Luukkaan 22:52.) Kun nämä sanovat, että Kristus kuoli naulattuna xyloniin, niin he osoittavat, että Kristus kuoli puuhun, tukkiin naulattuna.

Apostoli Paavali sanoo, että Kristus tuli kiroukseksi niille, jotka ovat lainalaisuudessa, kun hänet kiinnitettiin xyloniin, koska ”kirottu on jokainen, joka on puuhun [xylon] ripustettu.” Paavali otti tässä lainauksen Moosekselta, ja siinä vaadittiin, että surmattavat rikolliset tulee kiinnittää puuhun eli paaluun varoitukseksi, ja se merkitsi heidän olevan Jumalan kiroamia. – Gal. 3:13; 5. Moos. 21:22, 23.

Samanlainen esimerkki tavataan Kyyroksen erään määräyksen yhteydessä. Siinä varoitettiin, että jos joku kieltäytyy tottelemasta, niin ”hänen talostaan revittäköön hirsi, ja hänet ripustettakoon ja naulattakoon siihen”. Tässä olevaa puuta eli hirttä merkitsevä sana on kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä xylon. Ei siis jälleenkään risti, vaan yksinkertainen suora tukki. – Esra 6:11.

Jotkut väittävät, että Kristus kuoli ristillä, koska varhaiskristityt käyttivät kirjainta ”X” Kristuksen vertauskuvana. Mutta täten käytetty ”X” ei viittaa lainkaan siihen puuhun, missä Kristus kuoli. Se edustaa päinvastoin nimeä ”Kristus”, koska se on ”Kristus”-nimen ensimmäinen (kreikkalainen) kirjain, kirjoitettuna ”X” Ja lausuttuna ”K”. ”X” on siis lyhennys eikä vertauskuva.⁴

Eikä sekään, että Barnabaan kirje ja Nikodemuksen evankeliumi sanovat, että Jeesus kuoli ristillä, todista mitään. Kaikki asiantuntijat myöntävät nämä kummatkin kirjoitukset väärennyksiksi. Ne molemmat kirjoitettiin ilmeisesti sen jälkeen, kun risti oli hyväksytty kristillisyyden vertauskuvaksi.⁴

PAKANALLISTA ALKUPERÄÄ

Perinteelliselle ristille kristillisyyden vertauskuvana ei ole selvästikään mitään raamatullista tukea. Miten voidaan sitten selittää, että kristityiksi tunnustautuvat ovat omaksuneet sen? Se lainattiin ympäröiviltä pakanoilta. Se on yksi niistä monista pakanallisuuksista, mitkä varhaiset luopiokristityt omaksuivat vedotakseen pakanoihin ja ollakseen enemmän heidän kaltaisiaan. He noudattivat tässä niiden israelilaisten esimerkkiä, jotka halusivat kuningasta ollakseen ympärillä olevien kansojen kaltaisia. Toht. Killen kirjoittaa tämän tähden teoksessaan Ancient Church:

”Ristiä kunnioitettiin etäisimmästä muinaisuudesta lähtien Egyptissä ja Syyriassa; sitä pitivät samanlaisessa kunniassa Idän budhalaiset; ja, mikä on vielä oudompaa, kun espanjalaiset kävivät ensi kerran Amerikassa, niin tämä hyvin tunnettu merkki tavattiin palvonnan kohteena Anáhuacin epäjumalan temppeleistä. On myöskin huomattavaa, että pakanoilla oli meidän ajanlaskumme alussa tapana tehdä ristinmerkki otsaan toimittaessaan joitakin pyhiä salamenojaan.”

The Catholic Encyclopedia antaa samanlaisen tiedon ristin laajalle levinneestä käytöstä. Toht. Hislop kertoo kirjassaan The Two Babylons samaten ristin pakanallisesta alkuperästä ja asettaa kyseelliseksi, kuoliko Kristus sellaiseen naulattuna.

Jo sen seikan, että risti on yksi kaikkien pakanauskontojen yleisimmistä vertauskuvista, pitäisi saada meidät epäilemään, voisiko se olla myöskin puhtaan kristillisen Jehova Jumalan palvonnan vertauskuva. Samoin pitäisi tehdä myöskin niiden äärimmäisyyksien, joihin jotkut ovat menneet entisinä aikoina kunnioittaessaan ristiä. Katolinen kirjailija Didron sanoo myös, että ”risti on saanut samanlaisen palvonnan, joskaan ei samanvertaista, kuin Kristus. Tätä pyhää puuta palvotaan melkein samalla tavalla kuin itseään Jumalaa.” Kun ristin kunnioittaminen alkoi kerran, niin se meni sellaisiin äärimmäisyyksiin, että pakanat syyttivät kristityiksi tunnustautuvia epäjumalanpalveluksesta. ”On selvää, että kristittyjen suuri joukko”, sanoo eräs uskonnollinen asiantuntija, ”liitti taikavoimaisen arvon tähän merkkiin. He käyttivät sitä joka tapauksessa manaustavoissaan ja saastaisten henkien torjumisvälineenä.” ”Risti alkoi pian tehdä itsestään ihmeitä. Ihmiset menivät niin pitkälle, että merkitsivät sillä karjan suojellakseen sitä sairauksilta.”⁶

Roomalaiskatolinen kirkko viettää yhä ”Pyhän ristin keksimistä eli löytämistä” toukokuun 3:ntena joka vuosi. The Catholic Encyclopedia selittää syyn. (5. osa, sivu 523) Sen mukaan päätti keisari Konstantinuksen äiti mennä noin kahdeksankymmenvuotiaana Jerusalemiin ”vapauttamaan pyhän haudan siitä multakummusta, mikä oli kasaantunut sen päälle ja ympärille, sekä hävittämään sen ympäristöä häpäisevät pakanalliset rakennukset”. Hän sai ilmestyksiä, mitkä antoivat hänelle luottamusta siihen, että hän löytää Kristuksen haudan ja hänen ristinsä. Juutalaiset olivat kätkeneet ristin, mutta eräs juutalainen, ”johon Jumalan henkeytys oli vaikuttanut, osoitti sen kaivajille”. Mutta ristejä löytyikin kolme, ja koska se päällekirjoitus, minkä Pilatus määräsi pantavaksi Jeesuksen yläpuolelle, löytyi erillään, niin ei voitu sanoa, mikä oli Kristuksen risti. Nuo kolme ristiä kannettiin sen vuoksi ”toinen toisensa jälkeen erään kuolemaisillaan olevan arvokkaan naisen vuoteen viereen. . . . Kun tuo nainen kosketti sitä, millä Kristus oli kuollut, niin hän tuli äkkiä jälleen terveeksi.” Toisen perimätiedon mukaan kannatti Helena kuitenkin kuolleen henkilön sille paikalle, ja tämä tuli eläväksi oikean ristin kosketuksesta. ”Pyhä Ambrosius kertoi, että vielä eräästä toisesta perimätiedosta päättäen näyttää siltä, että titulus eli kirjoitus olisi ollut kiinni ristissä.”

Vaikka tämä katolinen asiantuntija todistelee mainitun ihmeen aitoutta lainaten eri ”kirkkoisien” sanoja sen kannan tueksi, niin tosiasiaksi jää, että ”Eusebius, jolla on enemmän arvoa kuin heillä kaikilla yhteensä, jättää sen täysin pois.”¹

Syvän kunnioituksen antaminen luodulle on inhottava Jehova Jumalalle, sillä hän on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”. Siksihän kuningas Hiskia ”raivasi pois korkeat paikat ja rikkoi pyhät patsaat kappaleiksi sekä hakkasi maahan pyhän paalun ja murskasi palasiksi vaskikäärmeen, minkä Mooses oli tehnyt, sillä Israelin lapset olivat suitsuttaneet sille uhrisavua noihin päiviin asti, ja sitä sanottiin vaskikäärme-epäjumalaksi”. Niinkuin luopioisraelilaiset palvoivat vaskikäärmettä, niin ovat luopiokristityt palvoneet ristiä. – 2. Moos. 20:5; 2. Kun. 18:4, Um.

Todellisuudessa ei sen välineen helliminen, mihin kiinnitettynä Kristus kärsi, ole järkevää; se on aivan epäjohdonmukaista. Sen sijaan että sitä kunnioitettaisiin, sitä pitäisi inhota ja kammoa. Kuka ajattelisi suudella sitä revolveria, jota murhaaja on käyttänyt jonkun rakkaan henkilön tappamisessa? On aivan yhtä järjetöntä osoittaa kiintymystä sitä välinettä kohtaan, mihin naulattuna Jeesus kärsi julman kuoleman. Niinpä Maimonides, kahdennellatoista vuosisadalla elänyt juutalainen oppinut, kertookin, että juutalaiset pitivät kidutuspaalua inhottavana.⁷

Me näemme näin ollen, että Raamattu, historialliset tosiasiat ja järki yhtyvät todistamaan, ettei Kristus kuollut ristillä, vaan pystyssä paalussa eli pylväässä, mikä oli stauros, xylon, crux. Ja sitä on kammottava eikä kunnioitettava, olkoonpa se minkä muotoinen hyvänsä. Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten Uuden maailman käännös kääntääkin tämän tähden sanan stauros ”paaluksi”, kun se tarkoittaa sitä välinettä, mihin naulattuna Kristus kuoli.⁸

LÄHDEKIRJAT

1 ”Encyclopaedia Biblica”, 1. osa, s. 957.

2 ”New Schaff & Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge”, 3. osa, s. 313.

3 ”Smith’s Bible Dictionary”, 1. osa, s. 508.

4 ”The History of the Cross”, Ward.

5 ”The Exhaustive Concordanee of the Bible”, Strong.

6 ”Dictionary of the Bible”, Hastings, 3. osa, s. 328.

7 ”Exercitationes contra Baronium”, I. Casaubon, 16, An. 34, n:o 134.

8 ”New World Translation of the Christian Greek Scriptures”, liite, s. 768.