Luterilaisesta tulee Jehovan todistaja
HELSINGISSÄ oleva Vartiotorni-Seuran haaratoimisto sai äskettäin kirjeen nuorelta naiselta, joka sanoi:
”Olen entinen totuuden vastustaja, Jehovan todistajien parjaaja, ja olin niin lohduttomassa tilassa, etten kyennyt näkemään valonkipinääkään siinä laitoksessa, mitä olin palvellut pyhäkoulunopettajana ja tyttöjen nuorisoryhmän johtajana. Olen käyttänyt yli kaksitoista vuotta suurimman osan vapaa-ajastani innokkaasti luterilaisen kirkon piirissä. Se seikka, että olen ollut useasti uskonnollisissa tilaisuuksissa, joissa papit ovat ivanneet Jehovan todistajia ja varoittaneet heistä, pani minut ajattelemaan asiaa. Entäpä jos heillä onkin totuus? ajattelin. Sydämeni huusi turhaan, sillä tahdoin ymmärtää raamatulliset kysymykseni. Rukoilin Jumalaa, että hän ohjaisi minut ihmisten luo, jotka palvovat häntä oikealla tavalla. Isieni perimätiedot eivät tyydyttäneet minua. Tunsin tarvitsevani oikealaatuista hengellistä ravintoa saavuttaakseni iankaikkisen elämän.
”Kuin vastauksena rukoukseeni tuli luokseni kaksi miestä. He olivat Jehovan todistajia. He etsivät asuntoja konventtia varten mikä heillä, piti olla kaupungissamme. Kutsuin heidät sisään suureksi hämmästykseksi omaisilleni. Tein heille kysymyksen toisensa jälkeen ja sain joka kerta vastauksen Raamatusta. Kun kuulin totuuden Jehova Jumalalta, niin tartuin siihen heti, sillä se oli juuri sitä, mitä minä kaipasin.
”Kohta selvisi minulle, että heidän esittämänsä Raamatun opit erosivat suuresti siitä, mitä olin oppinut lapsena. Kun keskustelin jälleen Jehovan todistajien kanssa, niin eräs tapaus alkoi vaivata minua. Olin varoittanut vakavasti erästä oppilastani, joka tuli luokseni ja sanoi alkaneensa käydä Jehovan todistajien kokouksissa, koska hän ei saanut mitään kirkosta. Nyt halusin huutaa tuolle samalle tytölle, että hänen pitäisi kiiresti ottaa yhteys Jehovan todistajiin, koska heillä on totuus. Sydämeltäni putosi raskas taakka, kun sain eräänä päivänä kirjeen tuolta samalta tytöltä, joka sanoi, ettei hän kuunnellut varoitustani, vaan oli muutettuaan toiseen kaupunkiin alkanut käydä Jehovan todistajain kokouksissa ja oli nyt yksi heistä.
”Edessäni oli ratkaisu. Se ei ollut helppo, mutta minä ymmärsin, että totteleminen on parempi kuin uhri ja kuunteleminen parempi kuin oinasten rasva. Lähdin kirkosta kummi-isäni ja papin suureksi mielipahaksi. Otin samana päivänä osaa erääseen yhteiskunnalliseen tilaisuuteen, missä kaikki kirkon nuoret olivat läsnä yhdessä useitten pappien ja yhden piispan kanssa. Ollessani yksityiskeskustelussa piispan kanssa hän myönsi, ettei lapsikaste ole raamatullinen. Kysyin, miksi kirkko opettaa sitä sitten, ja sain tämän vastauksen: ’Olemme niin tottuneet siihen, ja jos muuttaisimme sen nyt Raamatun mukaiseksi, niin siitä olisi seurauksena vain suurempi sekaannus.’ Siinä sitä sitten ollaan!
”Aikaisemmin järjestetty puheeni tässä tilaisuudessa muodostui hyvästijättöpuheekseni kirkolle. Puhuin ensin kirkon nuorille, että sielun kuolemattomuus-, kolminaisuus- ja lapsikasteoppi jne., joita olin opettanut heille, olivat epäraamatullisia. Kehotin heitä olemaan varuillaan, etteivät uskoisi herkkäuskoisesti, mitä heille opetetaan, vaan tutkisivat ensiksi. Huomasin, että edessäni oli vakavampi kuulijakunta kuin koskaan aikaisemmin. Papit ja piispa tulivat kalpeiksi siitä, mitä he kuulivat. Riemuitsin siitä, että minun ei tarvitse olla enää orja ja opettaa valheita (vaikka sain noin 45 000 mk kuussa siitä).
”Olen onnellinen siitä, että tässä synkässä maailmassa on vielä tilaisuus paeta hukkuvasta laivasta uuden maailman yhteiskunnan turviin, missä voimme palvella Jumalaa Kristuksen esimerkin mukaan. Toivon, että minusta tulee kypsä todistaja teokraattisen järjestön yhteydessä ja että minä teen tottelevaisesti tunnetuksi Valtakuntaa, jonka Kuninkaaksi on asetettu Lunastajamme Kristus Jeesus.”