Älä sovittele koskaan kristillisissä periaatteissa
”Kuka tahansa haluaa siis olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen.” – Jaak. 4:4, Um.
1. Mitä periaatteet ovat?
PERIAATTEET hallitsevat tosi kristittyjä. Periaate on perustotuus. Koska totuus on yhtäpitävä todellisen asiaintilan kanssa, niin periaatteet ovat itse asiassa perustosiasioitten esityksiä. Raamattu sisältää tuhansia tällaisia periaatteita, mitkä on esitetty selvästi, kuten ylläolevassakin raamatunkohdassa. Toiset on johdettu tai huomattu luonnon kirjasta, niinkuin Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 1:20:nnessä (Um): ”Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta alkaen, koska ne ymmärretään siitä, mikä on tehty.”
2, 3. Mitkä ovat eräitä esimerkkejä periaatteista, ja miten niitä voitaisiin käyttää päätelmissä?
2 Eräät periaate-esimerkit auttavat näyttämään, mitä osaa periaatteet näyttelevät meidän ymmärryksessämme ja päätelmissämme. Tässä seuraa muutamia: Jehova on Korkein koko maassa. Ei ole toista Jumalaa Jehovan ohella. Jehova on iankaikkisesta iankaikkiseen. Jeesus on Jumalan luomistyön alku. Jumala on Kristuksen yläpuolella oleva pää. Isä on suurempi kuin Kristus. Poika on alamainen Jumalalle. Jumala herätti Kristuksen kuolleista. Jumala antoi Kristukselle entistä korkeamman aseman. Pyhä henki ei ole persoona. Ihmiset voivat täyttyä pyhällä hengellä. – Ps. 83:19; Jes. 44:6; Ps. 90:2; Kol. 1:15; 1. Kor. 11:3; Joh. 14:28; 1. Kor. 15:28; Apt. 13:30; 2:32, 33; 2:4, 17.
3 Miten nämä periaatteet pannaan käytäntöön? Niitä voitaisiin pitää rakennusaineina, mitkä on koottu suunnitelmien mukaan talon tekemiseksi. Nämä erityiset totuuden periaatteet, jotka on koottu yhteen Jumalan näytteen mukaan, muodostavat Raamatun totuuden opit. Eräs seikka, mikä käy heti ilmeiseksi, on se, että Jehova Jumalan, Kristuksen Jeesuksen ja pyhän hengen on mahdotonta olla yksi ’tasavertainen, yhtä iankaikkinen Jumala’, niinkuin kolminaisuusopin kannattajat sanovat. Jehova on voimakkaampi kuin Kristus Jeesus, minkä takia he eivät ole tasavertaiset. Jehova on iankaikkinen, mutta Jumala loi Jeesuksen, joten he eivät ole tasavertaiset eikä Jeesus ole tuo Iankaikkinen. Ja pyhä henki on Jumalan voima eikä persoona. Ihmiset eivät voi täyttyä persoonalla, mutta voivat täyttyä toimivalla voimalla eli pyhällä hengellä. Papit kieltäytyvät keskustelemasta näistä Raamatun periaatteista, mutta väittävät, että kolminaisuusoppi on salaisuus. Papit ovat itse asiassa Saatanan välikappaleita, koska Saatana yrittää osoittaa, että Jumala ei ole ylin, ja papit yrittävät kolminaisuusoppia opettamalla panna Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan asemaan, missä toiset ovat tasavertaisia Hänen kanssaan. Se on mahdotonta Raamatun periaatteitten ja tosiasioitten mukaan. Kun sinä teet päätelmiä näiden periaatteitten pohjalla, niin sinä voit nähdä selvästi, että kristikunnan kolminaisuusoppi on väärä. Eikä sanaa ”kolminaisuus” ole olemassakaan Raamatussa.
4, 5. Mikä suhde Jehovan laeilla on hänen periaatteisiinsa?
4 Jehovan teokraattiset lait perustuvat totuuden periaatteisiin. Esimerkiksi vielä tänäkin päivänä voimassa oleva Jumalan laki kieltää murhaamisen. Se perustuu siihen selvään periaatteeseen eli tosiasiaan, että ihminen on kuolevainen. Siitä syystä, samoin kuin tosi periaatteita käytetään muodostamaan kaikki monet Raamatun opit, tosi periaatteet ovat myöskin Jumalan lakien takana.
5 Todellisuudessa perustuu jokainen niistä sadoista laeista, mitkä sisältyvät Moosekselle annettuun lakiliittoon, yhteen tai useampaan totuuden periaatteeseen. Ihmisen huomioon tuli joukko vanhurskaita periaatteita ensi kerran, kun lakiliitto annettiin niiden paljastuksena israelilaisille. Kun Jumala lopetti lakiliiton laillisen sitovan voiman Jeesuksen kuollessa, niin hän ei siis hävittänyt niitä totuuden iankaikkisia periaatteita, mitkä tulivat ihmisen huomioon sen välityksellä. Nämä totuuden periaatteet, mitkä tavattiin Laista ja mitkä on säilytetty meille yhä Raamatussa, opastavat jatkuvasti kristittyjä vanhurskauden tiellä. – Kol. 2:14.
6. Miksi oli helpompi elää Mooseksen aikana kuin Kristuksen opetuksen alaisuudessa?
6 Elämä Mooseksen määräämien sääntöjen mukaan ei ollut niin vaikeata kuin oppiminen elämään Kristuksen periaatteitten mukaan. On paljon helpompaa mukauttaa käyttäytyminen sääntöön kuin panna periaate ohjaamaan koko elämää. Mooses määräsi sääntöjä; Kristus teroitti mieleen periaatteita. Säännöt ovat lapsia varten, periaatteet kristillisessä kasvussa kypsiä miehiä ja naisia varten.
7. Hallitsevatko yksistään periaatteet kristittyjä, vai onko myöskin lakeja, joita heidän täytyy totella?
7 Vaikka Kristus terotti mieleen periaatteita, niin se ei merkitse sitä, ettei olisi lakeja, mitkä hallitsevat kristittyjen toimintoja. Lait ovat toimintasääntöjä, mitkä joku ylempi sanelee alemman käyttäytymistä varten, ja kristittyjen velvollisuus on sen tähden totella Jumalan lakeja. Esimerkkejä Jumalan kristityille antamista laeista ovat: verensyömiskielto, pidättyminen haureudesta, epäjumalien palvonnan karttaminen, se, ettei unohda kokoontua yhteen kokouksiin, ei tee murhaa jne. Emmekä me saa unohtaa niitä kahta suurta lakia eli käskyä, mitkä Jeesus toisti meille: ”’Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’” Nämä lait perustuvat totuuden periaatteisiin. Ne on asetettu opastamaan kristittyjä kypsyyteen. – Apt. 15:20; Hepr. 10:25; Room. 13:9; Matt. 22:37, Um.
8, 9. a) Miten periaatteet hallitsevat kristittyjä? b) Mitä himon hallitsemana oleminen merkitsee?
8 Mutta kristityille annetut neuvot ja ohjeet ovat usein yleisiä ja esittävät periaatteen noudatettavaksi jättäen kunkin yksilön vapaasti valittavaksi joko esitettyjen oikeitten periaatteitten seuraamisen tai oman itsekkään halun seuraamisen. Jumala sallii sillä tavalla kunkin henkilön osoittaa, kuinka paljon rakkautta ja luottamusta hänellä on Jumalaan ja miten innokas hän on Jumalan tahdon tekemisessä.
9 Kaikkiin ihmisiin vaikuttaa kaksi voimaa. Toinen on himo, minkä synnyttää toisten vaikutus siihen henkilöön, johon vaikutetaan, ja toinen on periaate eli laki, se on, Jumalan laki eli toimintasääntö, mikä määrää sen tien, mikä on oikea ja sopiva. Niitä, jotka ovat antautuneet Jehovalle, hallitsee hänen lakinsa, ja he noudattavat hänen totuuden periaatteihin perustuvia käskyjään. Periaatteen hallitsemana oleminen merkitsee näin ollen toimimista tosiasioitten tuntemuksen perusteella järjen ja omantunnon mukaan. Himon hallitsemana oleminen merkitsee toimimista ulkopuolisen vaikuttimen takia, sallimista henkilökohtaisten seikkojen määrätä, sellaisten kuin rikkauden, maineen, vallan, turvallisuuden tai aistien tai vaistojen tyydyttämisen.
10. Miten Paavali osoitti vastakohtaisuuden niiden välillä, jotka noudattavat himoa, ja niiden, joita periaatteet ohjaavat?
10 Himo johtaa useimpien ihmisten mieltä asioitten arvioinnissa tässä Saatanan alaisessa järjestelmässä. Käy yhä ilmeisemmäksi, että maailma katselee suosien himokkaan lihan haluja, kun taas ihmiskunnan enemmistö pilkkaa ja nauraa nykyään niitä, joita Jumalan Sanan periaatteet johtavat. Paavali osoitti Galatalaiskirjeen 5:19–24 (Um) jyrkän eron niiden välillä, jotka noudattavat himoja, ja niiden, jotka noudattavat Jumalan vanhurskaita periaatteita, ja me voimme huomata, kuinka himon kiihottamat asiat saavat kasvavaa suosiota näinä viimeisinä päivinä: ”Lihan työt ovat nyt ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstas käytös, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihamielisyys, riita, luulevaisuus, vihanpurkaukset, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juomingit, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Mitä näihin tulee, niin minä ennalta varoitan teitä, samalla tavalla kuin minä jo ennalta varoitin teitä, että ne, jotka sellaisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Sitä paitsi ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, paaluunnaulitsevat lihan yhdessä sen himojen ja halujen kanssa.”
11. a) Mitkä kaksi huomattavaa periaatetta nähdään Paavalin sanoissa? b) Miten Pietari osoitti, että kristittyjen oikea menettely tuottaa ylistystä Jehovalle?
11 Pane merkille kaksi tässä esitettyä periaatetta: ne, jotka harjoittavat lihan töitä, eivät peri Jumalan valtakuntaa; ne, jotka ovat kristittyjä, eivät tee näitä töitä. Kristityt haluavat elää Jumalan hallituksen alaisuudessa, minkä vuoksi heidän täytyy pitää kiinni oikeista periaatteista. Pietari neuvoi siitä syystä voimakkaasti 1. Pietarin kirjeen 2:11, 12:nnessa (Um): ”Rakkaat, minä kehotan teitä kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita pidättymään lihallisista haluista, mitkä juuri käyvät taistelua sielua vastaan. Säilyttäkää käyttäytymisenne oikeana kansojen keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän oikeitten tekojenne takia, joitten silminnäkijöitä he ovat, ylistäisivät Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” Kristittyjen omaksuma oikea menettelytapa tuottaa ylistystä Jehovalle hyvää tahtovien ihmisten silmissä, mutta ei maailman silmissä. Tässä asiainjärjestelmässä maksaa periaatteitten noudattaminen jotakin. Se merkitsee totuuden rakastamista, vaikka se ei olekaan suosittua. Se merkitsee Jumalan eikä ihmisen pelkäämistä. Se merkitsee väärän voiton vihaamista eikä sen tavoittelemista. Nämä ovat ominaisuuksia, joita Jehova tähyilee niissä, jotka haluavat palvella häntä uudessa maailmassa. – 2. Moos. 18:21; Sananl. 29:25.
PERIAATTEET – PERUSTE, JOLLE VOI RAKENTAA
12. Mitä Paavali sisällytti kristillisyyden perusperiaatteisiin?
12 Apostoli Paavali kirjoitti nimenomaan heprealaisille eräistä totuuden perusteista eli perusperiaatteista, joista kaikkien kristittyjen täytyy pitää kiinni, sanoen: ”Sillä tosiaankin, vaikka teidän pitäisi olla opettajia aikaan katsoen, niin te tarvitsette jälleen jonkun opettamaan itsellenne alusta lähtien Jumalan pyhien lausuntojen ensimmäisiä periaatteita, ja teistä on tullut sellaisia, jotka tarvitsevat maitoa, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka juo maitoa, on perehtymätön vanhurskauden sanaan, koska hän on lapsonen. Mutta vahva ruoka kuuluu kypsyyden saavuttaneille ihmisille, niille, joiden käsityskyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän. Kun olemme nyt jättäneet alkeisopin Kristuksesta, niin ponnistelkaamme tästä syystä eteenpäin kypsyyteen älkäämmekä laskeko jälleen perustusta, nimittäin katumusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, opetusta kasteista ja käsien päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta.” – Hepr. 5:12–6:2, Um.
13–15. a) Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että me olemme ”jättäneet” alkeisopin? b) Miten tätä voitaisiin verrata matematiikan perusperiaatteitten käyttämiseen?
13 Entä mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, että me olemme ”jättäneet” nämä perustotuuden opilliset periaatteet? Sanoessaan, että me olemme ”jättäneet” ne, Paavali ei tarkoita varmastikaan sitä, että meidän pitäisi lakata uskomasta ja käyttämästä katumusta ja uskoa, eikä hän tarkoita sitäkään, että meidän pitäisi lakata uskomasta ja käyttämästä kastetta. Apostoli osoittaa tässä, että meidän ei pitäisi tarvita opetella näitä yhä uudelleen. Me emme saa tyytyä tietämään ainoastaan perusasiat. Paavali nuhteli heprealaisia, joille hän kirjoitti, siksi että kun heidän olisi pitänyt olla opettajia, niin he tarvitsivat jonkun opettamaan itselleen ensimmäisiä periaatteita yhä uudelleen. Heidän olisi pitänyt ymmärtää kaikki nämä seikat ja kyetä opettamaan niitä, ja heidän olisi pitänyt, uskoessaan niihin jatkuvasti, lisätä ne Jumalan Sanan ja päätösten tuntemukseensa. Eikä siinä kaikki, vaan heidän olisi pitänyt muistaa, että meidän täydelliseksi kehitykseksemme Kristuksen seuraajina eivät ole välttämättömiä ainoastaan oikeat opit näistä asioista, vaan myöskin sen lisäksi tarkoitettujen tulosten saavuttaminen: tuleminen täysikasvuisiksi kristityiksi, jotka pystyvät keskustelemaan Jumalan Sanasta ja ymmärtämään sitä sekä käyttäytymään sen vanhurskaitten periaatteitten mukaan. Hän tarkoittaa tätä sanoessaan ’ponnistelkaa eteenpäin kypsyyteen’.
14 Sitä voitaisiin verrata siihen tapaan, miten lapsi, kun hän menee kouluun, oppii ensin kertomataulun ja miten tulee laskea yhteen, vähentää ja jakaa. Nämä ovat matematiikan perusperiaatteita, mutta sittenkin me pitäisimme lasta hyvin typeränä tai huolimattomana opinnoissaan, jos hän jäisi useiksi vuosiksi opiskelemaan näitä ensimmäisiä periaatteita, ja me haluaisimme sanoa, että hänen tulee jättää ensimmäiset periaatteet ja edetä muihin asioihin, millä emme tarkoita sitä, että hänen tulisi unohtaa nämä ensimmäiset periaatteet tai pitää niitä taaksejätettävinä, niin ettei niitä pitäisi ajatella koskaan enää. Lapsen pitäisi muistaa ne ja lisätä niihin matematiikan korkeampia haaroja. Jos lapsesta pitäisi tulla insinööri, niin hänen olisi edistyttävä ymmärtämään ja käyttämään korkeampaa matematiikkaa. Ja hänen olisi opittava sen lisäperiaatteet ja annettava niiden ohjata itseään. Hän ei voisi tehdä elämänjuoksustaan menestyksekästä, jos hän hylkäisi oppimansa periaatteet, koska se rakennelma luhistuisi, minkä pohjalla hän työskentelisi, jos hän laskisi väärin rakennuksen perustarvikkeet.
15 Kristityn voitaisiin sanoa olevan samanlaisessa asemassa. Hänen tulee Paavalin mukaan käyttää Kristuksen perusperiaatteita keinona edistyäkseen hengelliseen kypsyyteen. Hänen täytyy oppia Kristuksen perusperiaatteet ja antaa niiden ohjata itseään, ja hänen tulee kyetä opettamaan niitä toisille. Jos hän ei ymmärtäisi niitä itse, niin ne eivät voisi ohjata häntä, ja jos hän ei ymmärtäisi niitä, niin hän ei pystyisi opettamaan niitä toisille. Kristityn opetus on sekä suullista että esimerkin kautta annettavaa: epäkypsä ihminen tarkkailee kypsän kristityn elämänvaellusta hyvänä esimerkkinä, ja sitä onkin hyvä noudattaa, jos se perustuu oikeisiin periaatteisiin. Tässä on toinen syy, miksi kypsän kristityn on oltava periaatteitten hallitsema. – Fil. 3:17.
16. Mikä vaara on niillä, jotka eivät edisty ensimmäisiä periaatteita pitemmälle?
16 Jos me emme toisaalta edisty Kristuksen ensimmäisiä periaatteita etemmäksi, vaan viivymme lapsen lailla katumusta, uskoa, kastetta, hengestä sikiämistä, ylösnousemusta, sielujen tuomiota jne. koskevissa perustotuuksissa, niin siinä on vaara. Mikä vaara? Syntiin lankeaminen. Meillä täytyy olla luja rakennus, mikä on hyvin rakennettu kristillisyyden vahvoille perusperiaatteille, ja meidän täytyy jatkaa rakentamista. – Room. 14:19; Juud. 20.
17. Mitä voitaisiin sanoa sellaisesta, joka ei toteuta kristillistä antautumista ja kastetta opittuaan ensimmäiset periaatteet?
17 On huomattava, että katumus, usko ja kaste ovat perustotuuksia. Raamattu käskee meitä edistymään niiden ohi ja saavuttamaan kypsyyden. Jokainen uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä oleva henkilö, joka ei nykyään syystä tai toisesta mene kristilliselle kasteelle, leimaa siis itsensä hyvin epäkypsäksi, sellaiseksi, joka ei ymmärrä perusteellisesti Kristuksen ensimmäisiä periaatteitakaan. Vaikka hän on saattanut olla monta vuotta uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä ja käydä seurakunnan kokouksissa, niin häntä hallitsee silti enemmän himo kuin periaate. Ne, jotka edistyvät näiden perustotuuksien ohitse, etenevät Jumalan hengen avulla kypsään hengelliseen ravintoon saavuttaen läpitunkevan Jumalan Sanan ymmärtämyksen. Jumalan hengellä eli toimivalla voimalla on selittävä voima, ja sen avulla voidaan kaivautua Jumalan syvällisempiin asioihin, niin että ne paljastuvat ymmärryksellemme. – 1. Kor. 2:9, 10.
18. Miten Jumalan Sana auttaa meitä tulemaan periaatteitten hallitsemiksi?
18 Kaikki tämä hengellinen oivallus perustuu Jumalan Sanaan. Siksi ei Jumalan Sanan tuntemukselle ole mitään korviketta. Meidän kaikkien tarvitsee harkita joka päivä Jumalan Sanaa, painaa lujemmin mieleemme Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan totuuden periaatteet. Mitä enemmän me omimme perusperiaatteita, sitä kypsemmiksi me tulemme, sitä vankkumattomammiksi ja kykenevämmiksi karttamaan sortumista tai luisumista syntiin. Juutalaiset uskonnolliset johtajat valmistivat talmudin juutalaisten noudatettavaksi asettaen siten sääntöjä kaikelle käyttäytymiselle ja jättäen vain vähän tai ei lainkaan tilaisuutta Jumalan Sanaan perustuvalle harkinnalle, johdonmukaisuudelle ja Jumalan periaatteitten oppimiselle. Jehova ei ole varannut kristillistä elämää varten talmudin kaltaista sääntökokoelmaa Kristuksen kautta. Hän on esittänyt eräitä peruslakeja ja sääntöjä Raamatussa, joten meillä on muistiinmerkinnät niistä periaatteista, joita kristittyjen täytyy noudattaa. Kristittyjen on välttämättä sovellettava näitä kristillisiä periaatteita jokapäiväiseen elämäänsä. Joidenkin Raamatussa olevien tosiasioiden niukka tuntemus ei riitä.
KRISTITYT JA MAAILMA
19. Miten Jumalan periaatteitten noudattaminen vaikuttaa kristityn suhteeseen maailmaan?
19 Jumalan Sanan vanhurskaat periaatteet ovat vaikeampia ihmisille kuin yleisesti tunnettujen Raamatun tosiasioiden hyväksyminen. Jehovan todistajat ovat nyt maailmassa, missä monet ihmiset väittävät olevansa kristittyjä ja puhuvat suotuisasti Raamatussa esitetyistä periaatteista, mutta on harvinaista löytää uuden maailman yhteiskunnan ulkopuolelta ihmisiä, jotka yrittävät elää johdonmukaisesti Kaikkivaltiaan Jumalan Sanassaan esittämien periaatteitten ja sääntöjen mukaan. Koska Jehovan todistajat noudattavat kristillisiä periaatteita, niin suurin osa maailmassa olevista pitää heitä omituisina ihmisinä. Maailma on niin kaukana Jehovan periaatteista, että Jehovan todistajat eroavat kaikista tämän maailman muista ihmisistä, ja jotkin tämän maailman hallitukset pitävät heitä itsepäisinä ihmisinä, sellaisina, jotka eivät tahdo mukautua. Hallitsijat eivät ymmärrä Raamatussa esitettyjä periaatteita, mitkä osoittavat, että Saatana on tämän maailman jumala ja että kristityt eivät ole osa tästä maailmasta, niinkuin ei Kristus Jeesuskaan ollut osa tästä maailmasta. (1. Kor. 2:14) Maailma vaatii tuomareittensa ja hallitsijoittensa kautta Jehovan todistajia antamaan keisarille ei ainoastaan sitä, mikä keisarin on, vaan enemmän, ja maailma unohtaa Jeesuksen käskyn loppuosan, mikä käskee maksamaan Jumalalle sen, mikä Jumalan on. Jehovan todistajat maksavat veronsa, ottavat vastaan kansan opetusta kouluissa ja kannattavat maan kaikkia lakeja, mitkä ovat täysin sopusoinnussa Jumalan totuuden ja vanhurskauden periaatteitten kanssa, ja missä he asuvatkin, siellä he mukautuvat sen kansan asetuksiin ja säädöksiin. He pukeutuvat niinkuin muutkin ihmiset ja mukautuvat suurimmaksi osaksi ihmisten tapoihin ja tottumuksiin. Mutta yhtä Jehovan todistajat eivät voi eivätkä tahdo tehdä, nim. loukata omaatuntoaan, mikä on kasvatettu Jumalan Sanassa esitettyjen periaatteitten mukaan. Tosi kristityt, Jehovan todistajat, pitävät kiinni Kaikkivaltiaan Jumalan periaatteista ja maksavat Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu. – Matt. 22:21.
20. Minkä huomattavan periaatteen monet jättävät huomioonottamatta?
20 Ihmiset eivät voi jättää huomioonottamatta sitä huomattavaa periaatetta, että Jehova on kaikkeuden Luoja ja Kaikkivaltias Jumala, jos he aikovat saada ymmärrystä. Jotkut ns. tieteen viisaat miehet maailmassa rakentavat ylipääsemättömän esteen elämän alkuperän käsittämiselle sivuuttamalla tahallisesti tämän periaatteen. Yrittäköötpä he sitten miten tahansa ilman tätä perustotuutta, niin he eivät voi koskaan päästä elämänkysymyksen tyydyttävään selitykseen. – 1. Moos. 1:1.
21. a) Mikä oikeus Jehovalla on Luojana? b) Kun jostakusta tulee Jehovan antautunut palvoja, niin mikä hänen asemansa on maailmaan katsoen?
21 Jehovalla on Luojana ja Kaikkivaltiaana oikeus saada maan päällä olevien ihmisluomusten yksinomainen antaumus. Jehova itse teki tämän selväksi antaessaan lakinsa Israelille: ”Sinä et saa tehdä itsellesi taivaissa ylhäällä eikä maan päällä alhaalla eikä vesissä maan alla olevan kaltaista veistettyä kuvaa tai hahmoa. Sinä et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä, koska minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen Jumala, joka vaadin yksinomaista antaumusta.” (2. Moos. 20:4, 5, Um) Se on totuuden eli tosiasian periaate. Se on myöskin tosiasia, että Saatana, tämän maailman jumala, on kiistänyt hänen ylimmyytensä, ja tämä maailma vastustaa Kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa. (Job 1:11; Jes. 14:13; Jaak. 4:4) Kristityt antautuvat ehdoitta Jehovalle ja tulevat siten muukalaisiksi tälle pirulliselle vanhalle maailmalle. Antautuminen on sen tähden samaa kuin uuden maailman kansalaisuuden anomista, ja muodollinen kastemeno on kuin todistajien edessä tehty vala, mikä vahvistaa tämän tosiasian. Kristillisyyden perustaja, Kristus Jeesus, antoi tästä esimerkin antautumisellaan ja kasteellaan ja sanoi sitten selvästi Johanneksen 17:14:nnessä (Um) kristityistä: ”He eivät ole osa maailmasta, niinkuin en minäkään ole osa maailmasta.”
22. Kun Jeesus esitti Johanneksen 17:14:nnessä olevan periaatteen, niin miksi hän ei antanut lukuisia vähäisempiä säädöksiä ja yksityiskohtia kristittyjen noudatettavaksi?
22 Mitä Jeesus tarkoitti tässä esitetyllä periaatteella? Miksi hän ei mennyt yksityiskohtiin ja asettanut joukkoa sääntöjä kristittyjen noudatettavaksi? On totta, että hän lausui tämän periaatteen hiukan aikaisemmin sanoessaan seuraajilleen Johanneksen 15:19:nnessä (Um): ”Jos te olisitte osa maailmasta, niin maailma pitäisi siitä, mikä on sen omaa. Mutta koska te ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, niin maailma vihaa teitä tämän johdosta.” Hän ei halunnut kuitenkaan kristittyjen eristäytyvän saarnaamasta maailmalle, sillä hän rukoili Jehovaa Johanneksen 17:15:nnen (Um) mukaan: ”Minä pyydän sinua, en ottamaan heitä pois maailmasta, vaan vartioimaan heitä sen jumalattoman takia.” Niin, tämän maailman jumalan taholta on olemassa vaara. (2. Kor. 4:4) Jeesus sanoi kristityille teokraattiset periaatteet, mutta hän jätti heidän asiakseen päätellä Kirjoitusten perusteella ja ratkaista, miten menetellä Saatanan ovelien ansojen kanssa ja miten ohjailla elämäänsä tässä asiainjärjestelmässä.
23. Miten Kristuksen esimerkillinen elämä auttaa kristittyjä päättelemään nyt, kuinka tulee elää Jumalan Sanan periaatteitten mukaan tässä maailmassa?
23 Maan päällä nykyään olevilla kristityillä on etu nähdä, kuinka Kristus ja henkeytetyt apostolit päättelivät Raamatun periaatteitten perusteella. Jeesus itse oli antautunut juhlallisesti palvelemaan Jehovaa. Se merkitsi sitä, että hän oli Jehovan palvelija eli lähettiläs ja häntä vaadittiin kiinnittämään ensisijaisesti huomionsa Jehovan palvelemiseen. Hän ymmärsi tosi arvot oivaltaen asemansa oikeuden ja pysytellen erossa vanhasta maailmasta tai ihmisten vääristä järkeilyistä. Hän saarnasi aarteitten kokoamista taivaaseen ja toteutti sen, mitä hän saarnasi, toimimalla kokoajanpalveluksessa. Hän ymmärsi ne periaatteet, että kaikki kuuluu Jehovalle ja että Jehovan siunaus tekee rikkaaksi. Hän torjui kansan yrityksen tehdä hänestä kuninkaan. Jeesus oli ehdoton ilmaisuissaan ja teoissaan. Hän ymmärsi täysin paikkansa ja tehtävän työn. Vaikka hän oli puolueeton tämän maailman riitaisuuksiin, politiikkaan ja kauppaan nähden, niin hän ei empinyt puhua suoraan tuomitessaan Jumalan vanhurskaitten periaatteitten rikkomisen. Hän ei sovitellut periaatteissa olemalla liian tahdikas. Jeesus kieltäytyi osallistumasta aikansa vääriin uskontoihin, ja hän sai jyrkällä Jumalan vanhurskaissa periaatteissa pysymisellään uskonnollisten johtajien tulisen vihan, johtajien, jotka toimittivat hänet Rooman hallitusmiesten eteen. Jeesus esitti siellä periaatteen: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” Ja sitten hän sanoi: ”Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun seuralaiseni olisivat taistelleet, ettei minua olisi luovutettu juutalaisille. Mutta näin ollen ei minun valtakuntani ole tästä lähteestä.” – Joh. 18:36, Um; myös Matt. 6:20; 4:1–10; 23:4, 5.