Raamatun periaatteitten etsiminen

”RATKAISUJA, ratkaisuja, ratkaisuja!” Oletko äskettäin puuskahtanut tähän tapaan, kun päivittäin on välttämättä ollut tehtävä ratkaisuja? Oletpa nuori tai vanha, mies tai nainen, sinun on säännöllisesti punnittava tosiseikkoja eli vaikuttavia tekijöitä jossain tilanteessa ja tultava johtopäätökseen tehden ratkaisun. Toisinaan ratkaisu käsittää ainoastaan pienen korjauksen nopeudessasi tai toiminnassasi kulkiessasi elämän tiellä. Toisinaan on edessäsi suurempi tienhaara, ja sinun on tehtävä ratkaisu, jolla on kauaskantoinen vaikutus elämääsi. Mihin ratkaisusi perustuu kummassakin tapauksessa? Etsitkö Raamatun periaatteet, jotka soveltuvat, käyttäen niitä oppaanasi?

On helppo nähdä, miksi monien on vaikea yrittää tehdä viisaita ratkaisuja. Mikä heillä on oppaana? He voisivat yrittää käyttää jonkinlaista ihmislogiikkaa, kuten ottaa jonkin ihmisten sananlaskun tai kokemuksen ja pitää sitä oppaana tehdäkseen johtopäätöksen nimenomaisessa pulmassaan. Mutta miten pätevä on se sananlasku? Tai onko kokemus sellainen, että se johtaa todella luotettavaan johtopäätökseen tässä tilanteessa? Jos ne ovat väärät, niin johtopäätöskin tulee todennäköisesti olemaan väärä. Kun johtopäätökset usein johtavat onnettomiin tuloksiin, niin toisto: ”Ratkaisuja, ratkaisuja, ratkaisuja”, on hyvin ymmärrettävä.

Voimme olla kiitollisia siitä, ettei kristittyjä ole jätetty tällaiseen pulaan, kun tulee kysymykseen ratkaisujen teko. Meillä on opas. ’Niin’, sinä saatat ajatella, ’meillähän on Raamattu ohjekirjana, ja meidän tarvitsee vain etsiä siitä se ohje eli laki, mikä sopii.’ Kyllä . . . ja ei. Raamatussa on tosin joukko lakeja, jotka soveltuvat kristittyihin, kuten murhan, varastamisen ja epäjumalanpalveluksen kieltävät lait. (1. Piet. 4:15; 1. Kor. 10:14) Raamattu on hyödyllinen ohjekirja ratkaisuissa, jotka koskevat käyttäytymistä, joka on selvästi joko oikein tai väärin Raamatun näkökannalta. Mutta useimmissa jokapäiväisessä elämässämme eteemme tulevissa ratkaisuissa ei näytä olevan kysymys niin selväpiirteisistä asioista; ne eivät ole joko mustia tai valkoisia, niin sanoaksemme, vaan ne kuuluvat mieluummin harmaisiin.

Sellaisina aikoina voivat Raamatun periaatteet tulla pelastukseksemme. Raamatun periaatteet tulevat tavallisesti pelastukseksi, koska asianomainen on etukäteen valmistautunut oppimalla tuntemaan nämä iankaikkiset periaatteet, niin kuin uimari pukisi ylleen kaasulla täytettävät pelastusliivit. Etukäteen opitut periaatteet ovat siten valmiina käytettäviksi tarvittaessa, kun ratkaisu on välttämätön.

Jumalan sanan periaatteitten voidaan sanoa olevan iankaikkiset, koska ne eivät häviä eivätkä tule vanhentuneiksi. Englantilainen historioitsija sir John Seeley sanoi: ”Periaatteet kestävät ikuisesti; mutta erikoissäännöt häviävät niiden asioitten ja olosuhteitten mukana, joita ne koskevat.” Jehova ei siis vaadi kristittyjä oppimaan loputonta sääntöjen talmudia, joka olisi tarkoitettu koskemaan joka ainoaa mahdollisesti eteen tulevaa tilannetta. Hän varasi sen sijaan viisaasti rajallisen määrän peruslakeja, joita kristittyjen täytyy totella, ja esitti eräitä yleisperiaatteita, joita voidaan käyttää ohjeina monissa tilanteissa, joita sinun jokapäiväisessä elämässäsi syntyy. – Ps. 119:129.

Nämä periaatteet ovat jumalallisia ja täydellisiä. Ne eivät johdu epätäydellisestä inhimillisestä järkeilystä vaan kaikkiviisaasta ja täydellisestä Luojasta. Eikö ole järkevää ajatella, että hän Luojanamme tietää parhaimmat periaatteet ihmisruumiin tehokkaalle ja oikealle toiminnalle? Tietysti! Hän on sitä paitsi huomioinut miljardien epätäydellisten ihmisten kokemuksia. Hänellä on näin ollen ilmeisesti paras mahdollisuus varata periaatteet elämämme oikealle ohjaamiselle. Niinpä kirjoittaja, joka sai erikoisviisauden lahjan Jehovalta, sanoikin: ”Tunne [Jehova] kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:6) Hänen isänsä taas sanoi: ”Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.” – Ps. 16:8.

PERIAATTEITTEN LÖYTÄMINEN

Mutta sinä saatat haluta tietää, miten on meneteltävä löytääkseen nämä arvokkaat periaatteet. Ne ovat Raamatussa, joten Jumalan sanan tuntemus on välttämätön. Raamatun periaate on käyttäytymisen vahvistettu ohje. Kun siis luemme Raamattua, niin meidän tulee tähyillä näitä periaatteita, ikään kuin pukea yllemme pelastusliivit, joita voidaan käyttää tulevaisuudessa. Mitä useampia me tunnemme näistä periaatteista, sitä vankempia olemme ja sitä vähemmän on luultavaa, että teemme epäviisaita ratkaisuja. Lyhyt valaisu, miten tällaisia periaatteita löydetään ja sovelletaan, on hyödyllinen.

Kun luemme kymmenten käskyjen uudelleenesityksen 5. Moos. 5. luvusta, niin löydämme seuraavat sanat 9. jakeesta: ”Sinä et saa kumartaa [veistettyjä kuvia] . . . koska minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen Jumala, joka vaadin yksinomaista antaumusta.” (Um) Tämä epäjumalanpalvelusta vastaan oleva laki perustuu siihen yleiseen periaatteeseen, että Jehova vaatii yksinomaista antaumusta. Me haluamme tarkastella tätä periaatetta. Mutta näyttääkö se liian yleiseltä? Olisiko sinun vaikea tietää, miten ja milloin sitä tulee soveltaa?

Jeesus valaisi tämän yleisen periaatteen soveltamista. Saatana sanoi Jeesukselle Kristukselle viimeisenä kolmesta kiusauksestaan: ”Tämän kaiken [maailman valtakunnat ja niiden loiston] minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.” Jeesus vastasi sanoen: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” (Matt. 4:9, 10) Heprealaisissa kirjoituksissa ei ollut mitään lakia, joka olisi sanonut nimenomaan: ’Jos Saatana yrittää kiusata sinua, sinä et saa palvoa häntä.’ Mutta Jeesus teki oikean johtopäätöksen soveltamalla sitä periaatetta, että yksinomainen antaumus tulee omistaa Jehovalle. Se suojeli todella hänet myös erään lain rikkomiselta, koska Saatanan palvominen olisi merkinnyt hänen tekemistään jumalaksi ja laki sanoi: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” – 2. Moos. 20:3; Jes. 44:8.

Tätä samaa yleisperiaatetta voitaisiin käyttää monissa tilanteissa nykyään. Miten olisi esimerkiksi, jos sinut kutsuttaisiin johonkin tilaisuuteen, jossa noudatettaisiin väärää uskonnonmenoa? Ehkä ei ole mitään raamatullista sääntöä, joka kieltäisi olemasta sellaisessa tilaisuudessa, joten sinun olisi tehtävä henkilökohtainen ratkaisu sopivien periaatteitten nojalla. Harkitsisitko tätä periaatetta, yksinomaisen antaumuksen omistamista Jehovalle? Yksistään se, että olisit läsnä väärän uskonnollisen toimituksen ollessa meneillään, ei tekisi sinusta välttämättömästi väärää palvojaa, mutta saisiko erilaisena olemisesta aiheutuva hämillisyys sinut polvistumaan kuvan tai ristin edessä muiden kanssa? Se olisi epäjumalanpalveluksen kieltävän raamatullisen lain rikkomista. (1. Joh. 5:21) Päättelisivätkö toiset läsnäolijat sinun mukanaolosi osoittavan, että olet hylännyt Jehovan yksinomaisen palvonnan ja alkanut palvoa heidän kolmiyhteistä jumalaansa? Periaatteen pitäisi herättää tällaisia kysymyksiä.

Toinen kohta, mikä voitaisiin ottaa esille tämän esimerkin yhteydessä, on, että tavallisesti saattaa ratkaisuun vaikuttaa useammat periaatteet. Eräs Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari sanoi kerran: ”Oikeuden edessä on tuskin yhtään todella vaikeaa kysymystä, johon ei liittyisi useampia kuin yksi niin sanottu periaate. Kuka hyvänsä voi ratkaista kysymyksen, jos ainoastaan yksi periaate vaikuttaa ratkaisuun.” Tässä esimerkissä voisivat yhdessä vaikuttavat periaatteet olla: Älä kompastuta tarpeettomasti toisia. (Fil. 1:10) Tee sitä, mikä on todella rakkaudellista sukulaisillesi ja ystävillesi. (Matt. 22:39) Jos vaimo ja lapset ovat kysymyksessä, niin asiaan sisältyy periaatteellinen alamaisuus miestä tai vanhempia kohtaan. (Kol. 3:18, 20) Karta huonoa seuraa; se turmelee hyvät tavat. – 1. Kor. 15:33.

Kun etsit niin monta periaatetta kuin asiaan saattaa liittyä, on todennäköisempää, että teet ratkaisun, joka on todella sopusoinnussa Jumalan varaaman opastuksen kanssa. Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen laajakantoiset periaatteet soveltuvat kaikkiin tilanteisiin (Room. 13:8; Mark. 12:29–31), mutta jos voit löytää sellaisia, jotka koskevat suoranaisemmin pulmaasi, niin viisaan ratkaisun teko olisi helpompaa.

KYPSYYTEEN EDISTYMISEN VAIKUTUS

Kun kristitty kasvaa Jumalan sanan tuntemuksessa ja edistyy kohti hengellistä kypsyyttä, hän tuntee enemmän periaatteita, jotka koskevat tehtäviä ratkaisuja. Hän antaa myös niiden vaikuttaa enemmän elämäänsä. Tämän tähden eivät kaikki tule samoihin johtopäätöksiin asioissa, jotka täytyy ratkaista henkilökohtaisesti, koska kristityt ovat eri lailla edistyneet kypsyydessä. Apostoli Paavali osoitti näin olleen aikanaan kirjoittaessaan: ”Olkoon . . . meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä [kypsää, Um], tämä mieli”, ja: ”Pyrkikäämme täydellisyyteen [kypsyyteen, Um].” – Fil. 3:15, 16; Hepr. 6:1.

Jos joku ottaa huomioon ainoastaan muutamia Raamatun periaatteita ja antaa niiden vaikuttaa vain vähän ratkaisuihinsa, se ei merkitse, ettei hän ole kristitty. Mutta epäviisas ratkaisu voi ilmaista tarvittavan apua, jotta voitaisiin kasvaa hengellisyydessä ja Jehovan ikuisten periaatteitten tuntemuksessa. – Ps. 86:11.

HENKILÖKOHTAINEN VASTUU

Vaikka kypsä kristitty voi auttaa uudempaa löytämään Raamatun periaatteita, jotka koskevat hänen edessään olevan ratkaisun tekemistä, niin tavallisesti henkilön täytyy lopulta itse tehdä oma ratkaisunsa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kunkin on kannettava oma taakkansa.” (Gal. 6:5) Siksi kokemus Raamatun periaatteitten etsimisessä ja soveltamisessa tekee sinulle ’oman taakkasi kantamisen’ helpommaksi tehdessäsi ratkaisuja, jotka ovat vastuullasi ja joita kukaan toinen ei voi tehdä puolestasi.

Haluaisitko harjoitusta sen tekemisessä? Vieressä on luettelo eräistä tilanteista tai pulmista. Otaksukaamme, että sinun on tehtävä ratkaisu kussakin tapauksessa tai että sinua pyydetään auttamaan jotakuta ymmärtämään periaatteet, jotka soveltuvat niihin, niin että hän voi itse päättää. Lue yksi pulmista ja yritä sitten saada selville soveltuvat periaatteet. Ehkä haluat ottaa paperipalan ja merkitä siihen mieleen tulevat periaatteet ja raamatunjakeet, joista ne löytyvät. Tai ehkä haluat valita yhden pulman joka päivä ja keskustella siitä perheesi kanssa päivällisen jälkeen. Ehkä kristittyjen ryhmä, joka matkustaa yhdessä, voisi keskustella niistä. Se olisi mitä rakentavinta keskustelua. (Mal. 3:16) Näitä mallina pitäen jotkut voivat haluta esittää muita pulmia ja antaa sitten ryhmän etsiä niitä koskevia periaatteita. Tämä olisi hyödyllistä toimintaa kristittyjen ollessa koolla.

Pulmien jälkeen on pienemmällä kirjasinlajilla esitetty eräitä kysymykseen tulevia periaatteita. Siinä ei ole lueteltu kaikkia asiaan soveltuvia periaatteita. Sinä voit ehkä löytää muitakin. Jos voit, hyvä on. Muista kuitenkin, että nämä on esitetty vain harjaannukseksi. Näissä asioissa täytyy niiden tehdä henkilökohtainen ratkaisu, joita asiat koskevat. Älä siis yritä päättää ”vastausta”, ikään kuin sinä ratkaisisit, mitä toisten täytyy tehdä. Jos harjaannus auttaa sinua näkemään, miten sinä tekisit viisaan ratkaisun, jos edessäsi olisi sellainen kysymys, niin hyvä on. Joku toinen ei ehkä ole edistynyt yhtä paljon kuin sinä, tai ehkä hän on edistynyt enemmänkin, joten hän voi tulla erilaiseen johtopäätökseen sen suhteen, mitä hän tekisi.

Tämän harjaannuksen Raamatun periaatteitten etsimisessä pitäisi auttaa kaikkia kristittyjä, kun he tekevät ratkaisuja elämässä, koska he ovat täyttyneet ”hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä ymmärryksessä [vaeltaakseen] Jehovan arvon mukaisesti, jotta [voisivat] täysin miellyttää häntä”. – Kol. 1:9, 10, Um.

1. Onko viisasta liittyä koulun tai viraston urheilujoukkueeseen?

Seuralaisillasi voi olla hyvä tai huono vaikutus sinuun. (Sananl. 13:20) Sisältyykö siihen aika, mikä tulisi viettää perheesi parissa tai teokraattisessa toiminnassa? (Ef. 5:15, 16) Ruumiinharjoituksilla on vähäinen arvo. (1. Tim. 4:8) On viisasta karttaa maailman kiihkeää kilpailuhenkeä. (Gal. 5:26) Voisiko siihen sisältyä kansallismielisiä menoja? (1. Kor. 10:14; Dan. 3:18) Vanhempien on tehtävä ratkaisu alaikäisten lasten puolesta. (Sananl. 22:6; 23:22)

2. Olisiko viisasta ottaa vastaan ylennys maallisessa toimessani?

Aviomies on vastuussa huollossaan olevien aineellisesta ylläpidosta. (1. Tim. 5:8) Materialistinen ylellisyyden halu voi johtaa pois uskosta. (1. Tim. 6:10; Mark. 4:18, 19) Jehova pitää huolen niiden välttämättömyyksistä, jotka turvaavat häneen. (1. Tim. 6:8; Matt. 6:11, 31–34) Häiritseekö se Jumalalle suorittamaasi palvelusta? (Kol. 4:5; Hepr. 11:24–26)

3. Voiko kristitty mennä elokuvateatteriin katsomaan suosittua elokuvaa?

Jumalan kansa karttaa huvituksia, jotka herättävät moraalittomia haluja tai rakkautta maailmaan. (2. Tim. 2:22; 1. Joh. 2:15–17; Room. 12:9) Meidän tulee etsiä sellaista seuraa ja huvia, mikä rakentaa ja edistää oikeaa käyttäytymistä. (Fil. 4:8; Ps. 119:63) Kompastuvatko toiset, jotka näkevät sinun olevan sellaisessa tilaisuudessa? (Fil. 2:4; 1. Kor. 10:32, 33)

4. Pitäisikö minun antaa poikani tai tyttäreni sopia kohtauksesta toiseen uskontoon kuuluvan kanssa?

Aviomies on huonekunnan päänä vastuussa lopullisen ratkaisun tekemisestä. (Ef. 5:22; 6:4) Väärien palvojien seuraa tulee karttaa. (2. Kor. 6:16, 17; Ps. 106:35, 36) Voisiko se johtaa avioliittoon epäuskoisen kanssa? (5. Moos. 7:3, 4; Neh. 13:25, 26; 1. Kor. 7:39) Vanhempien tulee suojella lastensa moraalista nuhteettomuutta. (1. Moos. 34:1, 2; Sananl. 5:1–4) Lapset voivat osoittaa kunnioitusta Jehovan asiainjärjestelyä kohtaan olemalla tottelevaisia vanhemmilleen. (Ef. 6:1)

5. Onko sopivaa pitää lyhyitä ”minihameita”?

Naisten kaunistusten tulee olla kohtuullisia. (1. Tim. 2:9, 10) Kristityn vaimon tulee olla alamainen miehelleen; alaikäisen tyttären tottelevainen isälleen. (Kol. 3:18, 20) Kristityt eivät yritä jäljitellä maailmaa vaan antaa esimerkin hyvyydessä. (1. Piet. 4:4; Ef. 5:9–12; 1. Kor. 10:31) On kartettava kaikkea, mikä voisi aiheuttaa kompastusta tai vetää huomion pois evankeliuminpalveluksestamme. (2. Kor. 6:3, 4; 1. Kor. 13:4, 5)

6. Onko kristillisten periaatteitten mukaista mennä metsästämään tai kalastamaan?

Eläimiä voidaan tappaa ravinnoksi. (1. Moos. 9:3) Tosi palvojat voivat hankkia ruokaa kalastamalla. (Joh. 21:6–13; Luuk. 24:42, 43) Vaikka eläimet ovat ihmisen vallassa, niin hänen ei pidä kohdella niitä julmasti. (1. Moos. 1:28; Sananl. 12:10) Meidän tulee karttaa Nimrodin verenhimoista henkeä, tappamista urheilun vuoksi. (1. Moos. 10:9)

7. Sopiiko kristityn vaimon mennä ”yökerhoon” epäuskoisen miehensä kanssa?

Kristittyjen vaimojen tulee olla alamaisia miehelleen. (Tiit. 2:5) Jos kypsä kristitty käy jossain huonomaineisessa paikassa, se voisi haavoittaa heikon omaatuntoa. (1. Kor. 8:10–13) Kristityt eivät pyri olemaan siellä, missä häpeällinen käytös tai puhe on yleistä. (Ef. 5:3–5) Jumalan palvelijat koettavat säilyttää puhtaan omantunnon Jehovan edessä. (1. Piet. 3:16, 21)